Kalium
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Kalium | ||||
| Tunnus | K | ||||
| Järjestysluku | 19 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 1, alkalimetalli | ||||
| Jakso | 4 | ||||
| Tiheys | 0,890 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 0,4 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeisen valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1807, Sir Humphry Davy | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 39,0983[1] | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 220 (243) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 196 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 275 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ar] 4s1 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 8, 1 | ||||
| Hapetusluvut | +I | ||||
| Kiderakenne | tilakeskinen kuutiollinen (BCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 336,53 K (63,38 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 1 032 K (759 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 45,94 · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 76,90 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 2,321 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 2000 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 0,82 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,757 kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 13,9 · 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 102,5 W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7440-09-7 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Kalium on alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on K (lat. kalium), järjestysluku 19 ja CAS-numero 7440-09-7.
Kaliumia esiintyy eliöissä, merivedessä ja kivennäisaineissa eli mineraaleissa.
Kalium on ihmiselle tärkeä kivennäisaine, josta suurin osa sijaitsee lihassoluissa[2].
Kaliumia voidaan valmistaa teollisesti elektrolysoimalla kaliumkloridia tai kaliumhydroksidia.
Nimeäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalium tarkoittaa keskiajan latinassa potaskaa, mutta lähtökohtana on arabian sana "qali", joka tarkoittaa varsinaisesti tuhkaa, mutta kemiallisena terminä emästä, 'alkalia'. (Etuliite al- on arabiassa määräinen artikkeli.)
Muutamissa kielissä, muun muassa englannissa kaliumista käytetään nimitystä potassium. Nimi johtuu sanasta potaska (engl. potash), joka sekin viittaa tuhkaan. Alkuaineen kemiallisena merkkinä käytetään kuitenkin kaikkialla K:ta.
Maatalous- ja lannoitealalla kaliumista ja sen yhdisteistä käytetään yleisesti myös lyhempää nimeä kali. Myös kemiassa nimitystä käytetään joskus, esim. kalialuna.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalium on pehmeä ja kevyt hopeanvalkoinen alkalimetalli. Se on toiseksi kevyin metalli litiumin jälkeen. Kalium on jopa vettä kevyempää ja niin pehmeää, että sitä voi leikata veitsellä.
Kalium hapettuu nopeasti, minkä vuoksi sitä säilytetään usein mineraaliöljyssä.
Kalium muodostaa yhdisteitä, seoksia ja kiinteitä liuoksia.
Kalium reagoi muiden alkalimetallien tavoin kiivaasti veden kanssa muodostaen kaliumhydroksidia ja vetyä: K + H2O → KOH + H2. Tällöin syntyy niin paljon lämpöä, että vapautuva vety voi ilmaan päästyään syttyä palamaan tai jopa räjähtää.
Kalium reagoi kiivaasti myös fluorin ja kloorin kanssa, sekä kuumennettaessa rikin, vedyn ja muiden epämetallien kanssa.
Radioaktiivisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumilla on kolme luonnossakin esiintyviä isotooppia: 39K, 40K ja 41K. Niistä 40K on radioaktiivinen ja yksi luonnon yleisimmistä radioaktiivisista aineista. Sitä on kaikissa luonnon kaliumpitoisissa aineissa noin 0,0118 % niissä olevan kaliumin määrästä, ja näin ollen sitä on kaikissa elävissä olennoissakin. Muun muassa elintarvikkeena käytettävän ns. mineraalisuolan sisältämän kaliumkloridin radioaktiivisuus on noin 16 000 Bq/kg. Kalium-40:n puoliintumisaika on 1,25 miljardia vuotta, ja se voi hajota kahdella tavalla. Noin 11,2 % siitä hajoaa elektronikaappauksella tai positroniemissiolla (β+-hajoamisella) argoniksi 40Ar, loput 88,8 % taas beetasäteilyä lähettäen kalsiumiksi 40Ca. Nämä molemmat hajoamistuotteet ovat stabiileja. Näiden isotooppien pitoisuusmittauksia voidaan hyödyntää kivien ja kallioiden iänmäärityksessä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalium osoittautui alkuaineeksi vasta vuonna 1807, jolloin Sir Humphry Davy onnistui elektrolyyttisesti eristämään kaliumin.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumia esiintyy eliöissä, merivedessä sekä mineraaleissa ja kivilajeissa, kuten maasälvässä, kiilteessä, gneississä ja graniitissa. Tärkeimmät kaliumsuoloja sisältävät mineraalit ovat sylviitti, sylviniitti, karnaliitti ja kainiitti. Ennen mineraalien löytämistä tuhka oli ainoa kaliumyhdisteiden lähde.
Elimistön kalium esiintyy 99 prosenttisesti solujen sisällä. Suurin osa kaliumista sijaitsee lihassoluissa. Noin 20 prosenttia kaliumista on punasoluissa sekä luiden ja maksan soluissa.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teollinen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumia käytetään ihmisen valmistamissa teollisissa lannoitteissa. Potaskaa eli kaliumkarbonaattia on käytetty lannoitteena sekä saippuan ja lasin valmistuksessa. Nykyisin kaliummalmi menee lähes kokonaan lannoitteisiin.
Kaliumin käyttö valoherkissä kennoissa perustuu siihen, että alkalimetalleilla on taipumus irrottaa elektroneja kuumennettaessa tai valotettaessa.
Kaliumnitraattia eli salpietaria käytetään mustan ruudin valmistukseen. Nykyisin mustaa ruutia käytetään lähinnä ilotulitteissa. Ampuma-aseissa sen ovat korvanneet erilaiset savuttomat ruudit.
Kaliumia sisältävää puutuhkaa on käytetty emäksisyytensä vuoksi perinteisesti puhdistusaineena ja saippuan raaka-aineena.
Hivenaineena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvit ja eläimet käyttävät kaliumia kivennäisaineena. Kyseessä on vesiliukoinen hivenaine[4] eli pienet määrät ravinnosta saatavaa kaliumia ovat välttämättömiä ihmisen terveydelle. Kalium säätelee solun osmoottista potentiaalia ja on useiden entsyymien aktivaattori. Kaliumin tehtävänä on kuljettaa vettä, sokeria ja kuona-aineita solun sisään ja solusta ulos yhdessä natriumin kanssa. Se osallistuu lisäksi verenpaineen ja elimistön nestetasapainon säätelyyn, hermoston toimintaan, lihassolujen supistumiseen ja sydänlihaksen toimintaan.[5] Kalium pitää yllä sähköistä jännitettä hermosolujen solukalvoilla, ja sitä tarvitaan myös munuaisissa ja lihasten rakentumiseen[6][7]. Kaliumin riittävä saanti pitää luuston vahvana[6][7].
Keskimäärin 90 prosenttia elimistöön imeytyneestä kaliumista poistuu virtsan mukana. Loppuosa poistuu lähinnä ulosteissa.[8]
Kasveissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumin puute näkyy kasveissa lehden kärjen ja reunojen solukon kuolemisena. Kasvit ottavat kaliumin maasta juurillaan K+-ioneina.
Kasvien poltossa syntyvä tuhka sisältää kaliumkarbonaattia, mikä tekee tuhkasta emäksisen aineen.
Pitoisuudet elimistössä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virtsan alhaiset kaliumpitoisuudet korreloivat vahvasti väestön ylikuolleisuuden kanssa. Niillä, joiden virtsan mukana poistuu vain 1000 mg kaliumia päivässä on havaittu olevan noin kaksinkertainen kuolleisuus verrattuna ihmisiin, joiden poistuma sijoittuu välille 3000-4000 mg.[9]
Riittävä natriumin saanti vähentää kaliumin erittymistä virtsaan[10]. Tämä johtuu siitä, että niukka natriumin saanti yli kolminkertaistaa lisämunuaisen erittämän suolahormonin eli aldosteronin tuotannon. Aldosteroni saa munuaiset vähentämään natriumin erittymistä virtsaan ja lisäämään kaliumin erittymistä virtsaan.[11][12] Kaliumin runsas saanti lisää puolestaan natriumin erittymistä virtsaan[13].
Tarve ja optimaalinen saanti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaliumin tarve riippuu geneettisistä tekijöistä, natriumin saantitasosta ja siitä, kuinka imeytyvässä muodossa kalium nautitaan[8].
Vuonna 2024 julkaistussa väestötutkimuksessa havaittiin kuolleisuuden olevan alhaisinta sillä väestönosalla, joka nautti päivittäin 3,6 grammaa kaliumia. Tätä pienempiä ja suurempiä määriä saavilla oli suurempi kuolleisuus. Myös kaliumin ja natriumin keskinäinen suhde näytti liittyvän kuolleisuuteen, joka oli alimmillaan suhteen ollessa 0,83. Tutkimuksen osanottajat olivat yhdysvaltalaisia.[14]
Suositukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hypokalemian eli veren liian matalan kaliumpitoisuuden välttämiseksi veriplasman kaliumpitoisuuden pitäisi olla vähintään 3,3 mmol/litrassa[15].
Kaliumin saantisuositukset sekä aiheesta tehdyt interventiotutkimukset perustuivat vuoteen 2016 asti lisäaineena annetun kaliumin vaikutuksiin, koska kaliumin imeytymistä ruoasta ei ollut vielä selvitetty[8].
Kaliumin vähimmäissaannista ei vallitse edelleenkään konsensusta. Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan se olisi 1,6 grammaa kaliumia päivässä[16]. Britannian julkisessa terveydenhuollossa taas on annettu suositus 3,5 gramman vähimmäispäiväsaannista[17]. The U.S. Dietary Reference Intakes'in mukaan 2,6 g/vrk olisi riittävä päivittäinen määrä aikuisille naisille. Miesten pitäisi nauttia 3,4 g ja raskaana olevien sekä imettävien naisten 2,9 g/vrk.[18] Tämä suositus liittyy ennen kaikkea verenpainetaudin ja munuaiskivien ehkäisyyn[19] ja perustuu verenpaineen osalta pitkälti siihen, että runsaasti kasviperäistä kaliumia sisältävällä DASH-ruokavaliolla on havaittu olevan verenpainetta alentava vaikutus[20].
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan kaliumin optimaalinen saanti olisi 0,35 g/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli naisilla noin 3,1 g/vrk ja miehillä 3,5 g/vrk[21] Yhdysvaltojen ruoka- ja lääkevirasto Institute of Medicine (IOM) suosittelee aikuisten päiväsaanniksi 4,7 grammaa[22][23]. Tämä on samalla ylin määrä kaliumia, jonka aikuinen voi nauttia turvallisesti joka päivä yhdysvaltojen ruoka- ja lääkevirasto FDA:n mukaan[24]. Vain alle 3 prosenttia yhdysvaltalaisista ylsi IOM:n antamaan suositukseen vuonna 2018[19].
Saanti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmisten kaliuminsaannissa esiintyy huomattavan suuria eroja. Kiinalaisten aikuisten keskisaanti oli vuonna 2016 vain 1,8 grammaa päivässä, kun taas yhdysvaltalaisten ylsi noin 2,6 grammaan[8]. Se yhdysvaltalaismiesten väestökymmennys, joka nauttii vähiten kaliumia, saa sitä keskimäärin vain 1,6 g/vrk. Eniten nauttivan kymmenyksen saanti on 4,9 mg/vrk. Vastaavat luvut olivat naisilla 1,2 ja 3,6 g.[12]
Liha, lihavalmisteet ja viljatuotteet ovat eurooppalaisten tärkeimmät kaliumin lähteet.[8]
Finravinto 2017 -tutkimukseen osallistuneet naiset saivat kaliumia keskimäärin 3,4 g/vrk ja miehet 4,2 g/vrk. Taulukossa on eritelty osanottajien yleisimmät kaliumin lähteet.
| Finravinto 2017 -tutkimuksen osanottajien kaliumin päälähteet prosentteina kokonaissaannista (naiset/miehet)[25] | |
| Peruna ja viljat | 18/22 % |
| Maitotuotteet | 18/19 % |
| Vihannekset | 16/12 % |
| Liha ja kala | 12/15 % |
| Kahvi ja tee | 12/12 % |
| Hedelmät ja marjat | 12/7 % |
Ruokapitoisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kaliumin määrä grammoina/100 g ruoka-ainetta[26]. (Hyvin imeytyvät[20] kursivoitu.) | |
| mineraalisuola | 18 |
| tumma suklaa (80 %) | 1,75 |
| hasselpähkinä | 0,66 |
| tattari | 0,46 |
| maitosuklaa | 0,45 |
| seiti, poronliha | 0,44 |
| peruna, kuorineen keitetty | 0,42 |
| naudanliha, kirjolohi, keräkaali, avokado | 0,40 |
| porkkanamehu, porkkana, parsakaali | 0,39 |
| lanttu | 0,35 |
| ruisleipä | 0,34 |
| broilerinkoipi | 0,33 |
| herne | 0,32 |
| kiivi | 0,29 |
| sianliha, broilerinrinta | 0,27 |
| tomaattimehu, tomaatti | 0,24 |
| sipuli, kurkku | 0,22 |
| appelsiinimehu, tomaatti | 0,19 |
| turkkilainen jogurtti (10 % rasvaa) | 0,17 |
| appelsiinimehu, maito, jogurtti (1,5 % rasvaa) | 0,15 |
| kananmuna | 0,13 |
| omena, tofu | 0,12 |
| valkoinen vehnäleipä, omenamehu, kerma, luuliemi[27] | 0,11 |
| kahvi, fetajuusto, punaviini | 0,10 |
| kermajuusto, valkohomejuusto | 0,09 |
| edamjuusto | 0,08 |
| keitetty riisi (valkoinen) | 0,04 |
Imeytymis- ja kypsennyshäviöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Interventiotutkimuksissa on havaittu, että lähinnä prosessoiduista kasvikunnan tuotteista ja eläinperäisestä ravinnosta koostuvan tavanomaisen yhdysvaltalaisen ruokavalion sisältämä kalium imeytyy yleensä 90-96-prosenttisesti. Raffinoimattoman tai muuten prosessoimattoman tai vain vähän prosessoidun kasviperäisen ruoan sisältämä kalium imeytyy kuitenkin huomattavasti heikommin. Esimerkiksi korkean verenpaineen hoitoon suunnitellun runsaasti hedelmiä, vihanneksia, kokojyväviljaa, pähkinöitä ja siemeniä sisältävän niin sanotun DASH-ruokavalion kaliumista imeytyy vain noin 50-60 prosenttia. Myös kokonaisena nautittujen hedelmien ja vihannesten sisältämä kalium imeytyy vain 50-prosenttisesti, mikä on huomattavasti vähemmän kuin mehustettujen hedelmien ja vihannesten kaliumin biologinen hyötyosuus. Selitykseksi ilmiölle on ehdotettu sitä, että suuri osa prosessoimattoman kasviperäisen ruoan sisältämästä kaliumista sijaitsisi vaikeasti sulavien soluseinien sisällä. Tämän vuoksi se ei imeytyisi kunnolla elimistöön suoleen saapuneesta ruokasulasta, jolloin huomattava osa poistuu ulosteen mukana.[20]
Puute
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hypokalemian välttämiseksi veriplasman kaliumpitoisuuden pitäisi olla vähintään 3,3 mmol/litrassa[15]. Lievä ja keskivakava hypokalemia ovat usein oireettomia, mutta esimerkiksi vanhuksilla saattaa ilmetä oireita jo lievässä hypokalemiassa[28].
Hypokalemia altistaa sydämen rytmihäiriöille ja lihasheikkoudelle[29]. Kaliumin puute voi aiheuttaa myös sydämen laajentumista ja väsymistä, jolloin sydämen supistuskyky heikkenee[30]. Puute voi aiheuttaa myös lihaskouristuksia.[31]
Hypokalemia johtuu puutteista ravitsemuksessa yleensä vain silloin, kun potilas on vakavasti aliravittu[15]. Ravinnon liian pieni kaliumpitoisuus saattaa aiheuttaa kuitenkin niin sanottua subkliinistä kaliuminpuutetta. Kaliumin veripitoisuus pysyy silloin normaalina luurankolihaksista irtoavan kaliumin avulla. Subkliininen kaliumin puute saattaa häiritä lihasten toimintaa ja aiheuttaa lihasten pienenemistä.[32]
Liikasaanti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veren liiallista kaliumpitoisuutta kutsutaan hyperkalemiaksi. Kaliumin liikasaanti voi aiheuttaa muun muassa vatsakipuja, ripulia ja sydämen rytmihäiriöitä[31].
Yhdysvaltojen ruoka- ja lääkeviraston mukaan kaliumin turvallisen pitkäaikaissaannin yläraja olisi 4,7 grammaa päivässä[24]. Suomalaisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan kaliumia ei voisi saada liikaa ravinnosta. Sen sijaan lisäravinteista tai kaliumilla täydennetyistä elintarvikkeista saatu kalium ei saisi ylittää tasoa 3 700 mg/vrk.[33]
Suoneen injektoitu kaliumsuola aiheuttaa sydänlihaksen pysähtymisen (kaliumkloridin LD50 on 100 mg/kg) (ks. Myrkkyruiske).
Terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuolleisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sillä väestöneljänneksellä, jonka kaliuminsaanti on pienintä, on noin kaksi kertaa suurempi kuolleisuus eniten kaliumia saavaan neljännekseen verrattuna[12]. Myös liian runsas kaliumin saanti korreloi ylikuolleisuuden kanssa. Kuolleisuus näyttäisi olevan pienintä annoksella 3,6 g/vrk.[14]
Ihmisillä, joiden elimistössä on eniten natriumia suhteessa kaliumiin, on 50 prosenttia tavanomaista suurempi kuolleisuus.[13] Liian niukka natriumin saanti nopeuttaa toisaalta kaliumin poistumista elimistöstä. Kuolleisuuden on havaittu olevan pienintä sillä väestönosalla, jonka natriuminsaanti on 120 prosenttia kaliuminsaannista.[14]
Sydän- ja verisuonisairaudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meta-analyysi vuodelta 2011 yhdisti 1,6 gramman lisäyksen kaliumin päiväsaannissa 21 % pienempään riskiin sairastua aivoverenkiertohäiriöön.[34] Kaliumin riittävä saanti vähentää myös sydänkohtausriskiä[32].
Lisäravinteena nautitun päivittäisen 2,5-5 gramman kaliumannoksen on havaittu laskevan verenpainetautia sairastavien systolista verenpainetta parhaimmillaan 4,4 ja diastolista verenpainetta 2,5 elohopeamillimetriä. Tulokset ovat kuitenkin vaihdelleet runsaasti eri tutkimuksissa, mikä saattaa liittyä siihen, että myös ikä, sukupuoli, paino, natriumin, magnesiumin ja kalsiumin saanti sekä fyysisen aktiivisuuden määrä ja mahdollisesti nautitut lääkeaineet vaikuttavat siihen, kuinka hyvin kalium-lisä alentaa verenpainetta.[8]
Muut terveysvaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Liian niukka kaliumin saanti saattaa aiheuttaa lihaskramppeja[35].
Kaliumin yhdisteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaliumarsenaatti (KH2AsO4) CAS-numero 7784-41-0
- Kaliumarseniitti CAS-numero 10124-50-2
- Kaliumasetaatti (C2H3KO2 / CH3COOK) CAS-numero 127-08-2
- Kaliumbromaatti (KBrO3) CAS-numero 7758-01-2
- Kaliumdikromaatti (K2Cr2O7) CAS-numero 7778-50-9
- Kaliumferrisyanidi (C6FeK3N6 / K3[Fe(CN)6]) CAS-numero 13746-66-2
- Kaliumheksafluorisilikaatti (K2SiF6) CAS-numero 16871-90-2
- Kaliumhydroksidi (KOH) CAS-numero 1310-58-3
- Kaliumkarbonaatti (vedetön) (K2CO3) CAS-numero 584-08-7
- Kaliumkloraatti (ClKO3 / KClO3) CAS-numero 3811-04-9
- Kaliumkloridi (KCl) CAS-numero 7447-40-7
- Kaliummetabisulfiitti (K2S2O5) CAS-numero 16731-55-8
- Kaliumnitraatti (KNO3) CAS-numero 7757-79-1
- Kaliumnitriitti (KNO2) CAS-numero 7758-09-0
- Kaliumoksidi (K2O) CAS-numero 12136-45-7
- Kaliumperkloraatti (KClO4) CAS-numero 7778-74-7
- Kaliumpermanganaatti (KMnO4) CAS-numero 7722-64-7
- Kaliumpersulfaatti (K2S2O8) CAS-numero 7727-21-1
- Kaliumsulfaatti (K2SO4) CAS-numero 7778-80-5
- Kaliumsulfidi (K2S) CAS-numero 1312-73-8
- Kaliumsyanidi (KCN) CAS-numero 151-50-8
- Kaliumtiosyanaatti (KSCN) CAS-numero 333-20-0
- Tetrakaliumpyrofosfaatti (K4O7P2) CAS-numero 7320-34-5
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
- ↑ Jasmin Ahvensalmi: 9 asiaa, jotka jokaisen pitäisi tietää kaliumista – mistä sitä saa ja mistä tietää, että kärsii kaliuminpuutteesta? Kotiliesi.fi. 16.9.2023. Viitattu 28.10.2024.
- ↑ Kalium – Puute, lähteet, tarve ja saantisuositus Puhti. 20.3.2021. Viitattu 24.4.2024.
- ↑ Lowering potassium in potatoes www.davita.com. Viitattu 20.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Jasmin Ahvensalmi: 9 asiaa, jotka jokaisen pitäisi tietää kaliumista – mistä sitä saa ja mistä tietää, että kärsii kaliuminpuutteesta? Kotiliesi.fi. 16.9.2023. Viitattu 28.10.2024.
- ↑ a b The effects of high potassium consumption on bone mineral density in a prospective cohort study of elderly postmenopausal women. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18575949
- ↑ a b Potassium salts aid bone health, limit osteoporosis risk, new research finds. 14.1.2015. https://www.sciencedaily.com/releases/2015/01/150114115340.htm
- ↑ a b c d e f Michael S. Stone, Lisa Martyn, Connie M. Weaver: Potassium Intake, Bioavailability, Hypertension, and Glucose Control. Nutrients, 22.7.2016, 8. vsk, nro 7, s. 444. PubMed:27455317 doi:10.3390/nu8070444 ISSN 2072-6643 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ How Much Protein Do You Need In Nutritional Ketosis? Virta Health. 4.2.2020. Viitattu 2.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Sodium, Nutritional Ketosis, and Adrenal Function Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b 677 Huntington Avenue, Boston, Ma 02115: Potassium The Nutrition Source. 3.6.2019. Viitattu 24.4.2024. (englanti)
- ↑ a b c Donghao Liu, Yuqing Tian, Rui Wang, Tianyue Zhang, Shuhui Shen, Ping Zeng, Tong Zou: Sodium, potassium intake, and all-cause mortality: confusion and new findings. BMC Public Health, 15.1.2024, 24. vsk, nro 1, s. 180. PubMed:38225648 doi:10.1186/s12889-023-17582-8 ISSN 1471-2458 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Kustannus Oy Duodecim: Hypokalemia (alhainen veren kalium) Duodecim - Terveyskirjasto. Viitattu 15.11.2020.
- ↑ Finravinto 2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- ↑ http://www.nhs.uk/Conditions/vitamins-minerals/Pages/Other-vitamins-minerals.aspx#potassium NHS Choices – Other vitamins and minerals – Potassium
- ↑ 677 Huntington Avenue, Boston, Ma 02115: Potassium The Nutrition Source. 3.6.2019. Viitattu 24.4.2024. (englanti)
- ↑ a b What Is the Evidence Base for a Potassium Requirement?https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC6181280/
- ↑ a b c Kelly Picard: Potassium Additives and Bioavailability: Are We Missing Something in Hyperkalemia Management?. Journal of Renal Nutrition: The Official Journal of the Council on Renal Nutrition of the National Kidney Foundation, 2019-07, 29. vsk, nro 4, s. 350–353. PubMed:30579674 doi:10.1053/j.jrn.2018.10.003 ISSN 1532-8503 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 28.5.2014. Viitattu 16.5.2014.
- ↑ Panel on Dietary Reference Intakes for Electrolytes and Water, Standing Committee on the Scientific Evaluation of Dietary Reference Intakes, Food and Nutrition: DRI, dietary reference intakes for water, potassium, sodium, chloride, and sulfate. Washington, D.C.: National Academies Press, 2004. ISBN 0-309-53049-0 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Grim, C. E.; Luft, F. C.; Miller, J. Z.; Meneely, G. R.; Battarbee, H. D.; Hames, C. G.; Dahl, L. K.: Racial differences in blood pressure in Evans County, Georgia: relationship to sodium and potassium intake and plasma renin activity. Journal of Chronicle Diseases, 1980, 33. vsk, nro 2, s. 87–94. PubMed:6986391 doi:10.1016/0021-9681(80)90032-6 ISSN 0021-9681
- ↑ a b Why you need potassium — and how to get more of it www.uclahealth.org. Viitattu 20.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Finravinto 2017. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137433/Raportti_12_2018_netti%20uusi%202.4.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- ↑ Elintarvikkeet (haku) - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.11.2020.
- ↑ The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 13.8.2024. Viitattu 7.9.2024. (englanniksi)
- ↑ E Kardalas et al: Hypokalemia: a clinical update. Endocrine Connections, 2018, 7. vsk, nro 4, s. R135–R146. PubMed:29540487 doi:10.1530/EC-18-0109 ISSN 2049-3614 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ SYNLAB - Diabeetikon vuositarkastus 66 € SYNLAB. Arkistoitu 6.11.2020. Viitattu 30.10.2020.
- ↑ Mistä kaliumia saa ja mitkä ovat sen tehtävät? (päivitetty 2020) Puhti. 28.6.2018. Viitattu 30.10.2020.
- ↑ a b Kalium - elimistön elintärkeä kivennäisaine Potilaanlääkärilehti.fi. 9.12.2023. Viitattu 29.10.2024.
- ↑ a b The Importance of Managing Potassium and Sodium as Part of a Well-Formulated Ketogenic Diet Virta Health. 26.4.2024. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Terveyttä ruoasta! Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 28.5.2014. Viitattu 16.5.2014.
- ↑ D'Elia, L.; Barba, G.; Cappuccio, F.: Potassium Intake, Stroke, and Cardiovascular Disease: A Meta-Analysis of Prospective Studies. J Am Coll Cardiol, 2011, 57. vsk, nro 10, s. 1210–9. PubMed:21371638 doi:10.1016/j.jacc.2010.09.070
- ↑ Muscle cramp - Symptoms and causes Mayo Clinic. Viitattu 1.11.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaliumin kansainvälinen kemikaalikortti
- Helsingin Sanomat: Kalium, 27.3.2007 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Helsingin yliopiston avoin yliopisto: Ravitsemustieteen perusteita: Kalium
- Fineli: Kaliumin lähteet ruoka-aineissa
- Terveyskirjasto, Kalium (P-K)
- Periodictable: Technical data for Potassium (englanniksi)
- Luettelo kaliumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi))
- Human Metabolome Database (HMDB): Potassium (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Potassium ion (englanniksi)
- Americanelements: Potassium (englanniksi)
- Argonne National Laboratory: Radiological and Chemical Fact Sheets to Support Health Risk Analyses for Contaminated Areas, Potassium-40 sivut 38-39 (englanniksi) (pdf)
- Webmineral: Mineral Species containing Potassium (K) (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Potassium (englanniksi)
|
