Balttilaiset kielet
Balttilaiset kielet muodostavat yhden indoeurooppalaisen kielikunnan päähaaroista.
Balttilaiset kielet jaetaan kahteen alaryhmään, länsi- ja itäbalttilaisiin kieliin. Ainoat nykyään käytössä olevat balttilaiset kielet ovat latvia ja liettua, jotka kuuluvat itäbalttilaisiin kieliin. Vaikka latvia ja liettua ovat sukua, ne eroavat toisistaan siinä määrin, ettei yhden kielen pohjalta voi ymmärtää toista. Myös latgalli ja samogiitti ovat yhä elossa, mutta niitä pidetään monissa yhteyksissä itsenäisten kielten sijasta latvian ja liettuan murteina.
Kuolleisiin balttilaisiin kieliin kuuluvat muun muassa muinaispreussi ja kuuri.
Muinaispreussista, joka sammui 1600-luvulla, on säilynyt jonkin verran kirjallisia muistomerkkejä.[1]
Balttialaisia kieliä tutkiva kielitieteen ala on baltologia eli balttilainen filologia.[2][3]
Balttilaiset kielet indoeurooppalaisessa kielikunnassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Balttilaisissa kielissä on monia arkaaisia piirteitä, joiden uskotaan olevan peräisin indoeurooppalaisesta kantakielestä. Siksi balttilaiset kielet ovat kielitieteilijöille erityisen kiinnostavia. Kahdesta elävästä balttilaisesta kielestä liettuassa on säilynyt enemmän arkaaisia piirteitä.
Kielitieteilijät ovat erimielisiä balttilaisten kielten suhteesta muihin indoeurooppalaisten kielten kieliryhmiin. Monista kuolleista balttilaisista kielistä on jäänyt vain vähän tai ei lainkaan kirjallisia muistomerkkejä, mikä hankaloittaa tutkimusta. Useimmat kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että balttilaiset kielet erosivat indoeurooppalaisesta kantakielestä erillisenä ryhmänä. Samoin useimpien mielestä balttilaisilla kielillä on lähin suhde slaavilaisiin kieliin. Tämän syyksi on esitetty toisaalta yhteistä sukulaisuutta, jolloin oletetaan olleen yhteinen balttilais-slaavilainen kantakieli, toisaalta maantieteellisen läheisyyden vaikutusta.
Balttilaiset kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsibalttilaiset kielet †
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itäbalttilaiset kielet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Latvian kieli (noin 1,7 miljoonaa puhujaa[4])
- Latgallin kieli (noin 200 000 puhujaa[5])
- Liettuan kieli (noin 3 miljoonaa puhujaa[6])
- Samogitian kieli (noin 500 000 puhujaa)
- Kuurin kieli †
- Selonin kieli †
- Semgallin kieli †
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Old Prussian language Encyclopedia Britannica. Viitattu 30.5.2017. (englanniksi)
- ↑ Opintosuunnat | Kielten maisteriohjelma | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Kielten tutkimus | Humanistinen tiedekunta | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 7.11.2023.
- ↑ Ethnologue: Latvian (englanniksi) Viitattu 14.12.2014.
- ↑ Ethnologue: Latgalian (englanniksi) Viitattu 14.12.2014.
- ↑ Ethnologue: Lithuanian (englanniksi) Viitattu 14.12.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Balttilaiset kielet Wikimedia Commonsissa
