Norfolkinsaari
| Territory of Norfolk Island |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | Australian territorio | ||
| Kuningas | Charles III | ||
| Hallinnon johtaja |
George Plant (2023–) |
||
| Pääkaupunki |
Kingston |
||
| Muita kaupunkeja | Burnt Pine | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 39 km² [1] (sijalla 227) | ||
| Väkiluku (2016) | 1 748 (sijalla ei laskettu) | ||
| – väestötiheys | 45 as. / km² | ||
| Viralliset kielet |
englanti norfuk |
||
| Valuutta | Australian dollari (AUD) | ||
| Aikavyöhyke | UTC+11[2] | ||
| – kesäaika | UTC+12[2] | ||
| Itsenäisyys – Autonomia |
1979 |
||
| Lyhenne | |||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+672 3 | ||
| Tunnuslause | In as much | ||
| Kansallislaulu | ”Advance Australia Fair” | ||
.svg)
Norfolkinsaari (engl. Norfolk Island) on saari Tyynellämerellä Australian, Uuden-Seelannin ja Uuden-Kaledonian välisellä merialueella. Saarelta on lähtöisin viherkasvina suosittu norfolkinaraukaria eli huonekuusi, joka on kuvattu myös saaren lippuun. Norfolkinsaari on yksi Australian territorioista ja siellä oli 1 748 asukasta vuoden 2016 väestönlaskennassa.[1]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijainti ja pinnanmuodot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkinsaari sijaitsee Tyynenmeren lounaisoassa noin 1 680 kilometriä Sydneystä koilliseen. Saari on noin 8 kilometriä pitkä ja 5 kilometriä leveä. Hallintoalueeseen kuuluu myös Norfolkinsaaren eteläpuolella kaksi pienempää saarta, Phillip Island ja Nepean Island.[3]
Saaret ovat noin 2–3 miljoonaa vuotta tapahtuneen tulivuoritoiminnan jäänteitä[4] ja muodostuneet vanhan kilpitulivuoren huipusta. Suurin osa Norfolkinsaaresta on tulivuoriperäistä basalttitasankoa, jonka keskikorkeus on 110 metriä. Korkein kohta on 319 metriä korkea Mount Bates.[5]
Norfolkinsaaren maasto on varsin epätasaista, ja sen rannikko nousee monin paikoin jyrkkinä kallioina merestä. Korkeimmat kalliot ovat 90-metrisiä. Kingstonissa ja saaren pohjoisrannikon Cascadessa on ainoat paikat, jossa on loivempaa rannikkoa.[3]
Ilmasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norfolkinsaarella vallitsee subtrooppinen meri-ilmasto, jossa vuodenaikojen vaihtelu on hyvin pientä. Kosteus on korkeaa ja tuulet usein kovia. Lämpötila vaithee 13 ja 25 asteen välillä, ja vuotuinen sadanta on noin 1 300 millimetriä.[5]
Luonto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkinsaaren luonto on ainutlaatuista. Saari ei ole ikinä ollut yhteydessä mantereeseen, joten kasvien siementä ja itiöiden on pitänyt kulkeutua saarelle pitkän matkan päästä. Norfolkinsaarella kasvaa yli 40 kotoperäistä kasvilajia, joista tunnetuin on jopa 60 metriä korkeaksi kasvava norfolkinaraukaria. Merkittävimmät luonnonvaraiset alueet kuuluvat Norfolkinsaaren kansallispuistoon.[5]
Norfolkinsaarten eläimistä huomattavimpia ovat useat linnut, joista osaa ei tavata mistään muualta. Tällaisia ovat norfolkinsaarenviherkaija ja uudenseelanninhaukkapöllön alalaji Ninox novaeseelandiae undulata, joka kuoli 1980-luvulla melkein sukupuuttoon.[5] Saaren rannoilla pesii muun muassa suippopyrstöliitäjiä, naamiosuulia, valkotropiikkilintuja, nokitiiroja ja tummaruskotiiroja.[6]
Norfolkinsaarelta tunnetaan vain kaksi alkuperäistä nisäkäslajia, lepakot norfolkinhännäkkö ja australianperhoslepakko. Ihmisten mukana saarella ovat levinneet polynesianrotta, mustarotta ja kotihiiri sekä kissa ja nauta.[7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Norfolkinsaarella tiedetään olleen polynesialaisasutusta, ja arkeologisten todisteiden mukaan saaren asutusvaihe kesti noin vuodesta 1150 vuoteen 1450.[8]
Ensimmäinen saaren nähnyt eurooppalainen oli kapteeni James Cook toisella tutkimusmatkallaan vuonna 1774.[9] Hän nimesi saaren Norfolkin paronittaren Mary Howardin mukaan.[10] Cook kehui saarta siellä kasvavien korkeiden puiden (norfolkinaraukarioiden) vuoksi, sillä hän luuli niiden sopivan täydellisesti laivojen mastoihin. Cookin arvio osoittautui myöhemmin vääräksi: puut eivät olleet laivojen mastoiksi sopivia.[9]
Britit perustivat 1788 Norfolkinsaarelle rangaistussiirtokunnan, jonka tarkoituksena oli varmistaa saaren omistus ja tukea Australian mannermaan Port Jacksonin siirtokuntaa. Saaren olosuhteet olivat kuitenkin haastavat, sillä sillä ei ollut turvallista satamaa. Siirtokunta hylättiin 1814, ja vangit siirrettiin Van Diemenin maalle.[10] Vuonna 1825 saarelle perustettiin uusi rangaistussiirtokunta. Siitä tuli pahamainen sen vankien ankarasta kohtelusta, ja kapinat olivat siksi yleisiä.[11] Sen aikana aloitettiin myös saaren laajamittainen raivaaminen maataloudelle. Se kuitenkin suljettiin 1855.[9]
Norfolkinsaaren seuraava asutusvaihe alkoi 8. kesäkuuta 1856, jolloin sinne asutettiin Pitcairnin saarelta HMS Bountyn kapinallisten ja tahitilaisten jälkeläisiä Pitcairnin käytyä liian pieneksi kasvavalle väestölle. Pitcairnilta saapui kaikkiaan 196 henkeä.[9][12] Norfolkinsaari oli alkujaan oma itsenäinen siirtokuntansa, ja sen asukkaat kehittivät oman maanomistusoikeutensa ja yhteiskuntansa.[3]
Norfolkinsaaren hallinto siirtyi vuonna 1901 Uuden Etelä-Wales kuvernöörille. Suoraan liittovaltion alaisuudessa oleva merentakainen territorio siitä tuli 1913.[12]
Norfolkinsaaren lentoasema rakennettiin toisen maailmansodan aikana, koska saari sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla. Lentoasema kautta alkoi sodan jälkeen saarelle tulla matkailijoita, ja matkailusta tuli talouden keskeisimpiä aloja.[9]
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norfolkinsaari on Australian territorio, joka sai itsehallinnollisen aseman vuonna 1979. Asema riisuttiin kuitenkin vuonna 2015.[13] Norfolkinsaaren oma yhdeksänjäseninen lainsäädäntöelin (engl. Legislative Assembly) lakkautettiin tuolloin, ja saari siirrettiin liittovaltion alaisuuteen. Sinne valittiin hallintojohtaja (engl. Administrator) sekä aluevaltuusto, joka sekin lakkautettiin talousongelmien takia 2021.[14][15] Australian kenraalikuvernööri nimitti 2023 George Plantin kolmivuotiselle kaudelle Norfolkinsaaren hallintojohtajaksi.[16]
Norfolkinsaari on vuoden 2015 jälkeen liitetty kiinteämmin Australian yhteyteen, ja liittovaltion lait on otettu saarella käyttöön. Samalla liittovaltio on ottanut vastuulleen julkisten palvelujen järjestämisen.[17] Heinäkuussa 2016 Norfolkinsaarella alettiin kerätä myös veroja, vaikka esimerkiksi arvonlisäveron ulkopuolelle saari edelleen jäi.[18] Norfolkinsaari tunnettiin siihen saakka veroparatiisina.[19]
Norfolkinsaarelaiset vastustavat osittain Australian suoraa hallintoa, koska he ovat kokeneet menettäneen itsenäisyytensä. Osa asukkaista puolestaan pitää palvelujen parantumisesta. Vuonna 2019 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 36 prosenttia saarelaisista haluaisi liitännäisvaltion aseman Uuteen-Seelantiin. 35 prosenttia haluaisi liitännäisvaltion aseman Australiaan, 25 prosenttia täyden itsenäisyyden ja vain 3 prosenttia täyden liittymisen Australiaan.[20]
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norfolkinsaaren tärkein tulonlähde on 1960-luvulta asti ollut matkailu, ja iso saarelaista työskentelee matkailun tukipalveluissa, kuten hotelleissa ja verovapaissa myymälöissä.[3] Matkailu vastaa 36,4 prosentista saaren taloudesta vuonna 2023.[21] Saarella on 2000-luvulla vieraillut vuosittain noin 25 000 – 35 000 matkailijaa. Tilikaudella 2022–2023 matkailijoita kävi yli 32 000.[22]
Saarelta viedään norfolkinaraukarian siemeniä. Muita tulonlähteitä ovat postimerkit ja väkijuomat. Saari on omavarainen lihan ja kananmunien suhteen.
Varsinaista satamaa saarella ei ole, mutta Kingstonissa ja Cascade Bayssa on lastauslaitureita. Tavarat tuodaan laivoilla yleensä Cascade Bayhin. Saaren ainoa uimakelpoinen paikka on Emily Bay, jota pieni koralliriutta suojaa Tyyneltämereltä päin.
Väestöjakauma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaren pienen väkiluvun vuoksi matkailijat aiheuttavat suuria muutoksia väestön määrään saarella. Koska saarella on läheiset yhteydet Uuteen-Seelantiin ja Australiaan, maastamuutto näihin maihin on hyvin yleistä. Saarella on yksi koulu, ja koulutus on ilmaista mutta pakollista 6–15-vuotiaille. Koulutus on mahdollista vain lukiotasolle, joten korkeampaa koulutusta kaipaavat joutuvat siirtymään muualle. Koulun opettajat tulevat saarelle Australiasta ja joskus myös Uudesta-Seelannista. Myös saaren työmarkkinat ovat pienet. Lukutaitoisuuden arvioidaan olevan 100 % (ei virallisia tilastoja). Suurin osa asukkaista on valkoihoisia, jotka ovat myöhempien Australiasta tai Uudesta-Seelannista muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä; loput saaren asukkaista kuuluvat tahitilaisten ja polynesialaisten vähemmistöihin. Saaren terveyspalvelut hoitaa pieni sairaala.
Saaren valtauskonto on kristinusko, erityisesti protestanttisuus. Saaren nykyiset asukkaat puhuvat 1800-luvun englannin, gaelin ja vanhan tahitin sekoitusta, jota toisinaan kutsutaan nimellä "norfuk". Norfukin kielen merkitys saarella on kuitenkin vähenemään päin.
Urheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Norfolkinsaaren turismi- ja terveysministeri Geoffrey Gardner toimii Oseanian yleisurheiluliiton presidenttinä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Australia: Agglomerations (census population) citypopulation.de. 2018. Viitattu 31.12.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Time Zones in Norfolk Island timeanddate.com. 2024. Viitattu 29.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Norfolk Island Encyclopedia Britannica. 6.3.2024. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Geology Norfolk Island Flora & Fauna Society. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Norfolk Island Environment The Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Birdwatching Parks Australia. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Wildlife Department of Climate Change, Energy, the Environment and Water. Viitattu 15.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Norfolk Island History and Heritage Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Norfolk Island National Park - Culture and history Parks Australia. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b British Colonial Settlement 1788-1814 KAVHA. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
- ↑ British Penal settlement 1825-1855 KAVHA. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Third (Pitcairn) settlement 1856-present KAVHA. Arkistoitu 12.3.2024. Viitattu 25.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Stanhope, Jon: Why Norfolk Islanders are saying no to Canberra CBR City News. 20.7.2022. Macquarie Publishing Pty Ltd. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Burt, Jemima: Norfolk Island residents concerned years without elected council could lead to lack of democracy ABC News. 3.2.2024. ABC. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Silk, Marty: Australia may return Norfolk Island to self-governance The Canberra Times. 9.2.2023. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Norfolk Island Administrator The Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Norfolk Island governance & administration The Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Norfolk Island tax and super 17.9.2023. Commonwealth of Australia. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Davey, Melissa: 'We're not Australian': Norfolk Islanders adjust to shock of takeover by mainland The Guardian. 21.5.2015. Guardian News & Media Limited. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Hollingsworth, Julia: Norfolk Island: Why residents want to ditch Australia for New Zealand CNN Travel. 30.10.2019. Cable News Network. Viitattu 6.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Annual Economic Update Strategy and Outlook Report Norfolk Island Regional Council. 2024. Viitattu 29.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Gross Territorial Product Estimate 2022-23 Norfolk Island (pdf) Department of Infrastructure, Transport, Regional Development, Communications and the Arts. 26.8.2019. Viitattu 29.8.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Norfolk Island Government (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||||||||||||||||||||||
.svg)
| ||||||||||||
