Demokraatti (lehti)
| Demokraatti | |
|---|---|
 |
|
| Lehtityyppi | aikakauslehti (ennen tammikuuta 2019 sanomalehti) |
| Julkaisija | Kustannus Oy Demokraatti |
| ISSN | ISSN 2242-6892 |
| Levikki |
 11 243 (LT 2014)[1] |
| Perustettu | 1895 |
| Päätoimittaja | Petri Korhonen |
| Sitoutuneisuus | SDP |
| Kotikunta | Helsinki |
| Kotimaa | Suomi |
| Ilmestymistiheys | kerran kahdessa viikossa, torstaisin |
| Kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Demokraatti on suomalainen aikakauslehti ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen pää-äänenkannattaja, joka on perustettu nimellä Työmies 1895. Lehden nimenä oli Suomen Sosialidemokraatti 1918–1988, Demari 1988–2001 ja Uutispäivä Demari 2001–2012, ja nykyinen nimi lehdellä on ollut maaliskuusta 2012.
Demokraatti-lehti nauttii useiden muiden puoluelehtien tavoin tukea julkisista varoista, joka jaetaan eduskuntaryhmien koon perusteella.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työmies
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Työmies
Työmies-lehden perusti Helsingin työväenyhdistyksen radikaali oppositio. Lehti alkoi ilmestyä 2. maaliskuuta 1895 yksipäiväisenä ja muuttui kuusipäiväiseksi vuonna 1899, kun Suomen Sosialidemokraattinen puolue perustettiin. Työmies-lehteä kustansi Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö.[2]
Koko sisällissodan ajan julkaistun Työmies-lehden viimeinen numero ilmestyi 12. huhtikuuta 1918, kun Hangossa maihin nousseet saksalaiset olivat ehtineet Helsinkiin. Tässä vaiheessa lehden historian pitkäaikaisin päätoimittaja (1901–1918) Edvard Valpas-Hänninen oli jo paennut Helsingistä Neuvosto-Venäjälle. Ennen häntä olivat paenneet toimittajat, punaisen Suomen johdossa toimineet Yrjö Sirola, Eero Haapalainen, Otto Wille Kuusinen, Jussi Lumivuokko, Evert Eloranta ja Emil Elo. Työmies-lehden viimeisen numeron toimitti kirjailija, toimittaja Algot Untola. Untola ammuttiin matkalla Suomenlinnasta Santahaminaan, johon vankeja oltiin viemässä teloitettavaksi.
Suomen Sosialidemokraatti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan päättyessä lehti julkaisi näytenumeronsa 6. toukokuuta 1918. Julkaisemista varten oli perustettu uusi yhtiö, Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, jonka toimitusjohtajaksi oli tullut Lauri af Heurlin. Lehdessä tuomittiin bolsevismi, mutta sen ei sallittu ilmestyä, koska siinä luvattiin herättää henkiin työväenliike. Näytenumeron tekstit olivat Väinö Tannerin, Hannes Ryömän, Wäinö Wuolijoen ja J. W. Kedon käsialaa.[3]
Toisen kerran lehti ilmestyi 12. syyskuuta 1918, jälleen Matti Paasivuoren toimittamana ja nimellä Suomen Sosiaalidemokraatti. Nytkään lehden ei sallittu ilmestyä jatkossa, mutta joulukuun puolivälissä 1918 lehti sai jatkaa ilmestymistään ja nimeksi tuli Suomen Sosialidemokraatti. Päätoimittajaksi kelpuutettiin kapinaa jyrkästi arvostellut Hannes Ryömä. Taloudenhoitajana toimi Lauri af Heurlin.[4] Ryömä määritteli tiukkaa rajaa kommunisteihin. Hänet korvasi 1922 Johan Fredrik Aalto, joka keskustaopposition edustajana oli pitänyt Ryömän kommunismin arvostelua liiallisena. Aaltoa seurasi Anton Huotari, joka marraskuussa 1931 löytyi hirttäytyneenä työhuoneestaan. Hänen sijaisekseen valittiin 1931 Atte Pohjanmaa ja 1932 Eino Kilpi. Kilvestä tuli siihen asti pitkäaikaisin päätoimittaja. Alkuaan nuorsuomalaisena lehtimiehenä aloittanut Kilpi siirtyi sosialidemokraatteihin 1920-luvun alussa. Kilven aikana erotettiin pakinoitsija Sasu Punanen eli Yrjö Räisänen.
Kilpi toimi päätoimittajana vuoteen 1947 asti. Häntä seurasivat asevelisosialidemokraatit Unto Varjonen ja Penna Tervo. Tervo joutui oikeuteen epäiltynä sisäasiainministeri Yrjö Leinon kunnian loukkaamisesta. Tervo ajautui erimielisyyksiin SDP:n puoluesihteeri Väinö Leskisen kanssa SAK:n ja TUL:n suhteita koskien. Tervoa seurasi Huotarin kuoleman jälkeen määräaikaisena päätoimittajana ollut Pohjanmaa, joka on toistaiseksi ainoa lehdestä eläkkeelle jäänyt päätoimittaja.
Pauli Burmanin aikana Suomen Sosialidemokraatti muuttui taloudellisten vaikeuksien vuoksi seitsenpäiväisestä viisipäiväiseksi. Neljänä päivänä lehti ilmestyi broadsheetina ja lauantaina tabloidina. Seuraaja Aimo Kairamon aikana lehdestä tuli poliittisempi. Tämän seuraajan Seppo Heikki Salosen aikana lehti ilmestyi viisipäiväisenä siten, että Perjantai Extran toimitti eri toimituskunta.
Demari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1988 Suomen Sosialidemokraatin nimeksi tuli Demari ja päätoimittajaksi Jukka Halonen. Näinä vuosina alkoiva ilmestyä myös Pohjanmaan, Tampereen ja Turun aluepainokset.
Uutispäivä Demari
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehden nimeksi tuli Uutispäivä Demari 1. helmikuuta 2001. Tuolloin Demariin yhdistyivät alueelliset painokset Pirkanmaan Demari, Pohjanmaan Demari ja Turun Päivälehti. Lehti oli levikiltään Suomen suurin puoluelehti.
Demokraatti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uutispäivä Demarin nimeksi muutettiin Demokraatti 1. maaliskuuta 2012 alkaen.[5] Tammikuun alusta 2016 lehti alkoi ilmestyä kerran viikossa.[6] Tammikuussa 2019 lehti muutettiin sanomalehdestä aikakauslehdeksi ja se alkoi ilmestyä joka toinen viikko.[7]
Päätoimittajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Työmies
- Aatami Hermanni Karvonen 1895–1896
- Matti Kurikka 1897–1899
- A. B. Mäkelä 1900–1901
- Edvard Valpas-Hänninen 1901–1918
- Suomen Sosialidemokraatti
- Matti Paasivuori 1918 (kaksi näytenumeroa nimellä Suomen Sosiaalidemokraatti)
- Hannes Ryömä 1918–1922
- Johan Fredrik Aalto 1922–1923
- Anton Huotari 1923–1931
- Eino Kilpi 1932–1947
- Unto Varjonen 1947–1948
- Penna Tervo 1948–1951
- Atte Pohjanmaa 1952–1968
- Pauli Burman 1968–1974
- Aimo Kairamo 1974–1984
- Seppo Heikki Salonen 1984–1988
- Demari
- Jukka Halonen 1988–1997
- Uutispäivä Demari
- Kari Arola 1997–2006
- Juha Peltonen 2006–2012
- Demokraatti
- Juha Peltonen 2012–2013[8]
- Antti Vuorenrinne 2013–2015[9]
- Mikko Salmi 2015–2019[6][10]
- Rane Aunimo (va.) 2019–2022
- Petri Korhonen 2022–
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Levikkihaku Media Audit Finland. Arkistoitu 30.5.2015. Viitattu 21.7.2015.
- ↑ Tanner, Väinö: Kuinka se oikein tapahtui., s. 298. Tammi, 1957.
- ↑ Perko, Touko: Kaksi vapaussotaa. Viha, vallankumous, terrori ja uuden alku 1905-1919, s. 392, 395. Atena, 2022. ISBN 978-951-1-42450-5
- ↑ Tanner, Väinö: Nuorukainen etsii sijaansa yhteiskunnassa, s. 373. Tammi, 1951.
- ↑ Uutispäivä Demari uudistuu Demokraatiksi Demari.fi. 29.2.2012. Viitattu 1.3.2012.
- ↑ a b Salmi Demokraatin päätoimittajaksi. Helsingin Sanomat, 21.7.2015, s. B 5.
- ↑ Aunimo, Rane: Demokraatti alkaa ilmestyä aikakauslehtenä ensi tammikuussa – lokakuussa ilmestynyt erikoisnumero sai ylistävän vastaanoton Demokraatti.fi. 15.11.2018. Viitattu 16.3.2019.
- ↑ Päätoimittajan työsopimus ilmoitettiin puretuksi 24. toukokuuta 2013. Peltosen mukaan tämä tapahtui siksi, että lehti julkaisi ennakkoon tietoja ministerikierrätyksessä nimitettävistä ministereistä: Demokraatin päätoimittaja: Liian aikainen ministeriuutisointi toi potkut Yle Uutiset, Yleisradio
- ↑ Demokraatin päätoimittajaksi Antti Vuorenrinne Taloussanomat
- ↑ Oulun kaupungin viestintäjohtajaksi valittiin Mikko Salmi Yle Uutiset, Yleisradio
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aatami Hermanni Karvonen (1895–1897)
- Matti Kurikka (1897–1900)
- A. B. Mäkelä (1900–1901)
- Edvard Valpas-Hänninen (1901–1918)
- Matti Paasivuori (1918)
- Hannes Ryömä (1918–1922)
- Johan Fredrik Aalto (1922–1923)
- Anton Huotari (1923–1931)
- Eino Kilpi (1932–1947)
- Unto Varjonen (1947–1948)
- Penna Tervo (1948–1952)
- Atte Pohjanmaa (1952–1968)
- Pauli Burman (1968–1974)
- Aimo Kairamo (1974–1984)
- Seppo Heikki Salonen (1984–1988)
- Jukka Halonen (1988–1997)
- Kari Arola (1997–2006)
- Juha Peltonen (2006–2013)
- Antti Vuorenrinne (2013–2015)
- Mikko Salmi (2015–2019)
| ||||||||||||