Sairaalasielunhoito

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sairaalasielunhoito on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestämää potilaiden, heidän läheistensä sekä sairaalan työntekijöiden auttamista, tukemista sekä lohduttamista terveyteen ja elämään kohdistuvissa muutoksissa.[1] Sairaalassa sielunhoitoa toteuttavat pääosin Sairaalapapit, jonka lisäksi sairaalasielunhoitajina voivat toimia myös Sairaaladiakonit, mutta tämä on harvinaisempaa. Sekä sairaalapapilla että -diakonilla tulee olla erityiskoulutus tehtävään. Sielunhoitajaa sitoo tiukka salassapitovelvollisuus, jonka johdosta myös kaikki käydyt keskustelut pysyvät luottamuksellisina.[2][3]

Sairaalasielunhoito käytännössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairaalasielunhoitajan tehtävänä on vastata sairaan ja kärsivän henkisiin, hengellisiin ja elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin terapiaorientoituneella tuella tämän taustasta tai elämänkatsomuksesta riippumatta ja sairaalasielunhoitajalta edellytetäänkin laajaa eri uskontojen asiantuntemusta sekä terveydenhuollon etiikan tuntemista.[1][4] Sielunhoito toteutetaan yhteistyössä terveydenhuollon kanssa ja tarvittaessa sairaalasielunhoitaja osallistuu potilaan hoidon eettisten kysymysten pohdintaan. Sairaalasielunhoitaja osallistuu myös säännöllisesti terveydenhuollon työntekijöiden kouluttamiseen sekä työnohjaukseen.[4]

  1. a b Sipola, Virpi: Kirkon sairaalasielunhoito. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 14.12.2020.
  2. 26.11.1993/1054 Kirkkolaki : 2 § Rippisalaisuus   Finlex – Oikeusministeriö  . 26.11.1993  . Arkistoitu 14.12.2019 . Viitattu 14.12.2020 .
  3. 21.5.1999/621 Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta Finlex – Oikeusministeriö. 21.5.1999. Viitattu 14.12.2020.
  4. a b Sairaalasielunhoidon periaatteet 2011  (Sairaalasielunhoidon periaatteet on hyväksytty Kirkkohallituksen täysistunnossa 17.8.2011 ) Suomen evankelis-luterilainen kirkko . Viitattu 16.12.2020.