Taloussaarto

Kauppasaarto (myös taloussaarto) tarkoittaa jonkin valtion talouselämän kanssa käytävän kaupankäynnin julistamista laittomaksi joko kokonaan tai osittain.^[1] Yleisesti ryhmä valtioita julistaa yksittäisen valtion taloussaartoon. Taloussaarrolla yritetään painostaa kohdevaltion johtoa toimimaan jossain asiassa taloussaarron julistajan tahdon mukaisesti, esimerkiksi Ranskan keisarin Napoleon I:n Isoa-Britanniaa vastaan julistama mannermaasulkemus, johon Ruotsi kieltäytyi liittymästä, ja jonka seurauksena käytiin Suomen sota.

Taloussaarto on perinteisesti luettu sotatoimeksi sitä valtiota kohti, johon se kohdistuu;^[2] näin ollen kauppasaarron kohteeksi joutunut valtio voi tulkita sen casus belliksi, sodan syyksi.

Taloussaartoa lievempiä toimia ovat asevientikielto sotaakäyviin maihin tai rajoitettujen tuotteiden, kuten luksustuotteiden vientikielto ja eräiden valtion avainhenkilöiden viisumikielto ja valtio-omisteisten yritysten saarto.

Esimerkkejä taloussaarroista

Merkittäviä kauppasaartoja ovat olleet Etelä-Afrikan vastainen saarto apartheid-politiikan vuoksi, arabimaiden Israelin vastainen saarto, Yhdysvaltain Kuuban vastainen saarto vuodesta 1962, eräiden tuotteiden vientikielto Pohjois-Koreaan sen vuonna 1987 tekemän eteläkorealaiseen siviilimatkustajakoneeseen suuntautuneen pommi-iskun jälkeen, Libyan kauppasaarto vuoden 1988 Lockerbien pommi-iskun jälkeen, Kiinan asevientikielto vuoden 1989 Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen, Irakin saarto vuoden 1990 Kuwaitin miehityksen jälkeen, Sudanin kauppasaarto vuonna 2003 alkaneen Darfurin konfliktin vuoksi sekä Iranin ydinohjelmaan liittyvien tuotteiden vientikielto.

Coordinating Committee for Multilateral Export Controls

Teknisten tuotteiden kauppasaartoa varten Yhdysvallat liittolaisineen perusti CoCom-järjestön (Coordinating Committee for Multilateral Export Controls), jonka avulla pyrittiin estämään korkean teknologian vienti Neuvostoliittoon ja sen liittolaismaihin. Suomi ulkopoliittisesti puolueettomana maana ei osallistunut Neuvostoliiton vastaiseen teknologiavientikieltoon, mutta vientikieltoluetteloa ylläpiti yksityinen Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, koska Suomen valtio ei voinut puolueettomuutensa vuoksi hallinnoida neuvostovastaisen vientikieltojärjestön toimintoja. Käytännössä vientikiellossa oleville laitteille tai tuotteille, joissa oli käytetty vientikielto-osia, ei myönnetty kauppa- ja teollisuusministeriön alaisesta lisenssivirastosta vientilupaa. Kun joitain Unix-tietokonelaitteita vietiin Neuvostoliittoon, langetti siitä oikeus Suomessa tuomion. Myöhemmissä oikeusasteissa tutkittiin, oliko kauppa merkinnyt tosiasiassa sitä, että Neuvostoliittoon olisi viety jotain sellaista, mitä sillä ei todella olisi ollut tai voinut olla ja tuomio muutettiin vapauttavaksi Suomen lain vastaisena.

Suomen valtiosopimuksiin perustumaton osallistuminen CoComin oli Nokian toimintaedellytys, koska jos Suomi ei olisi osallistunut CoComiin, olisi suomalaisilta yrityksiltä voitu kieltää yhdysvaltalaisen teknologian hankkiminen tai olisi vaikeutettu niiden kauppaa Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloille oli yllätys Rauma-Repola Oceanicsin valmistamien tutkimussukellusveneiden korkea taso, minkä vuoksi Rauma-Repolaa uhattiin vaikeuksilla, mikäli se jatkaa Mir 1 ja Mir 2 -kaltaisten sukellusveneiden valmistamista Neuvostoliitolle.

Kauppasaarossa olevat valtiot

Valtio	Saarron määrääjä	Vuodesta	Lisätietoa
Kuuba	Yhdysvallat	1960	Aseet, kulutustuotteet, valuutat
Pohjois-Kypros	Yhdistyneet kansakunnat	1975	Kulutustuotteet
Iran	Yhdysvallat	1979	Aseet, öljyntuotanto, finanssi- ja pankkisektori
Kiina	Euroopan unioni Yhdysvallat	1989	Aseet
Pakistan	Yhdistynyt kuningaskunta	2002	Atomiteknologia
Georgia	Venäjä	2006	Maataloustuotteet
Pohjois-Korea	Yhdistyneet kansakunnat Yhdysvallat Euroopan unioni	2006	Ylellisyystuotteet ja aseet
Filippiinit	Hongkong	2010	Kulutustuotteet
Indonesia	Australia	2011	Karja
Syyria	Euroopan unioni Yhdysvallat	2011	Aseet ja öljyntuotanto
Mali	Länsi-Afrikan talousyhteisö	2012	Täydellinen saarto