Oswald Mosley
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: paljon lähteettömiä pätkiä |
| Oswald Mosley | |
|---|---|
 |
|
| Lancasterin herttuakunnan kansleri | |
|
1929 – 1930
|
|
| Monarkki | Yrjö V |
| Edeltäjä | Ronald McNeill |
| Seuraaja | Clement Attlee |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. marraskuuta 1896 Lontoo, Englanti |
| Kuollut | 3. joulukuuta 1980 (84 vuotta) |
| Ammatti | sotilas, poliitikko |
| Arvonimi | baronetti |
| Puoliso |
Cynthia Mosley (1920–1933) Diana Mitford |
| Tiedot | |
| Puolue |
Konservatiivipuolue Työväenpuolue New Party British Union of Fascists (1932–1940) Union Movement (1948–1980) |
| Sotilaspalvelus | |
| Sotilasarvo | luutnantti[1] |
Oswald Ernald Mosley (16. marraskuuta 1896 Lontoo – 3. joulukuuta 1980 Pariisi) oli brittiläinen hävittäjälentäjä, poliitikko ja kuudes vuonna 1720 perustetun baronetin tittelin haltija. Hän perusti vuonna 1932 British Union of Fascists -puolueen ja myöhemmin vuonna 1948 Union Movement -puolueen. Toisen maailmansodan aikana hän oli vuodet 1940–1943 internoituna.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mosley syntyi Lontoossa 16. marraskuuta 1896. Hänen vanhempansa olivat sir Oswald Mosley (1874–1928) ja Maud Mosley (1874–1950). Pariskunta päätyi myöhemmin asumuseroon aviomiehen uskottomuuden vuoksi.[1]
Mosley pelkäsi lapsena hevosia, mutta alkoi myöhemmin nauttia poolon pelaamisesta.[2] Opiskellessaan Winchesterin sisäoppilaitoksessa hän oli myös taitava nyrkkeilijä ja miekkailija, mutta ei erityisen lahjakas opiskelija.[1][3]
Sotilasura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mosley kouluttautui Sandhurstin kuninkaallisessa sotakorkeakoulussa vuonna 1914 ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sodan alettua hän palasi Sandhurstiin kahdeksi kuukaudeksi intensiivistä kertaamista varten, ja 6. lokakuuta 1914 alkaen sijoitettiin 16th Lancers -rykmenttiin Irlannissa lähellä Dublinia. Loppuvuonna 1914 hän siirtyi toiminnan kaipuussaan kuninkaallisia ilmavoimia edeltäneisiin kuninkaallisiin lentojoukkoihin, ensin tarkkailijana ja sitten lentäjänä.[4] Hänen komentava upseerinsa lentojoukoissa oli John Moore-Brabazon.[5] Hän ei ollut lentäjänä taitava, vaan putosi kahdesti ja loukkasi jalkansa molemmilla kerroilla.[4]
Mosley siirtyi loppukesällä 1915 lentojoukoista takaisin 16th Lancers -rykmenttiin, joka oli kokenut pahoja tappioita saman vuoden kevään taisteluissa. Taisteluhaudoissa Mosleyn vielä toipuva jalka paisui ja mätäni, ja hänen komentava upseerinsa eversti Eccles lähetti hänet takaisin kotimaahan. Mosleyn sotilasuran aktiivisen osan pituudeksi jäi alle kuusi kuukautta.[4]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mosleyn vammoja kärsinyt oikea jalka aiottiin amputoida hänen palattuaan rintamalta. Mosley itse kuitenkin vastusti tätä kiivaasti, ja jalka onnistuttiin lopulta pelastamaan niin, ettei sen amputointi ollut tarpeen. Leikkaukset jättivät jalan noin 1,5 tuumaa (3,8 senttimetriä) vasenta jalkaa lyhyemmäksi. Hän ontui jalkaa koko loppuelämänsä, minkä lisäksi marssiminen tuotti hänelle suurta kipua ja hän joutui käyttämään erikoisvalmisteista saapasta. Tieto asiasta pidettiin hänen myöhemmiltä seuraajiltaan visusti salassa.[6]
Sekä liberaalipuolue että konservatiivipuolue houkuttelivat Mosleytä jäsenekseen pyrkimään alahuoneeseen. Mosley päätyi lopulta jälkimmäiseen, omien sanojensa mukaan siksi, että ”he kysyivät ensin”.[7]
Vuoden 1918 parlamenttivaaleissa Mosleystä tuli 22-vuotiaana alahuoneen nuorin jäsen Harrow’n vaalipiiristä konservatiivien ryhmään. Hän sai vaalipiirissään lähes 11 000 ääntä enemmän kuin vastaehdokkaansa A. R. Chamberlayne.[8]
Erottuaan konservatiivipuolueesta Mosley uusi paikkansa paikkansa alahuoneessa 1922 samassa vaalipiirissä itsenäisenä ehdokkaana. 1924 Mosley liittyi työväenpuolueeseen ja tuli valituksi lokakuussa 1927 sen puoluehallitukseen.
Mosley ehdotti vuonna 1930 esikeynesiläistä ohjelmaa työttömyyden lievittämiseksi ja teollisuustuotannon elvyttämiseksi julkisin varoin, mistä pääministeri Ramsay MacDonald kieltäytyi. Mosley erosi Lancasterin herttuakunnan kanslerin tehtävästä.
1931 Mosley perusti uuden puolueen, New Partyn. Hän menetti samana vuonna paikkansa alahuoneessa.[9] Tammikuussa 1932 Mosley tapasi Italian pääministeri Benito Mussolinin ja vaikuttui tämän aikaansaannoksista. Hän hylkäsi New Partyn ja perusti fasistisen British Union of Fascists (BUF) -puolueen. BUF ehdotti protektionistista ja julkiseen elvytykseen perustuvaa talouspolitiikkaa, mutta vastusti samalla kommunismia. Puoluetta tuki merkittävästi sanomalehtijulkaisija lordi Harold Harmsworth Rothermere.[9] Vuonna 1934 BUF järjesti antisemitistisiä mielenosoituksia. Vuonna 1936 niin sanotun Cable Streetin taistelun jälkeen säädettiin Public Order Act, joka kielsi yksityisarmeijat ja poliittiset univormut (vastaava tunnetaan Suomessa puserolakina), mikä rajoitti BUF:n julkisia mielenosoituksia.
Mosley oli vuodesta 1920 alkaen naimisissa Intian entisen varakuninkaan tyttären Cynthia Curzonin kanssa, mutta ryhtyi suhteeseen Redensdalen 2. paronin tyttären Diana Guinnessin (o.s. Freeman-Mitford) kanssa[9], joka erosi puolisostaan. Mosley ei eronnut Cynthiasta ennen kuin tämä kuoli sairauteen vuonna 1933[9], minkä jälkeen Mosley meni Dianan kanssa salaa naimisiin Saksassa propagandaministeri Joseph Goebbelsin piirustushuoneessa. Yksi häävieraista oli valtakunnankansleri Adolf Hitler.
Vuoden 1936 lopulla Mosley tuki lordi Rothermeren tavoin kuningas Edvard VIII:tä tämän pyrkimyksissä pysyä maansa hallitsijana.[10]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan Saksaa vastaan kestäessä Britannian hallitus antoi 22. toukokuuta 1940 ilmoituksen turvallisuussäädös 18B:n toimeenpanosta, mikä salli sisäasiainministerin pidätyttää ja vangituttaa vaaralliset henkilöt ilman oikeudenkäyntiä. Mosley vangittiin seuraavana päivänä. Myös muita brittiläisiä fasisteja vangittiin. BUF julistettiin lakkautetuksi 30. toukokuuta 1940 ja sen julkaisut kiellettiin. Oswald ja Diana Mosley asuivat vankeudessa talossa, johon he saivat konservatiivipääministeri Winston Churchillin luvalla palkata myös muita vankeja palvelijoiksi. Mosley vapautui vuonna 1943 sairauden vuoksi.[9] Dianan sisko Jessica Mitford vastusti sisarensa ja tämän puolison vapauttamista vankeudesta väittäen sen olevan isku kaikkia antifasisteja vastaan.
Sodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan jälkeen Mosleyt perustivat oikeistolaisen kirjallisuuden kustantamista varten Euphorion Books -kustantamon. Diana Mosley toimitti The European -nimistä oikeistolaishenkistä lehteä. 7. helmikuuta 1948 Mosley perusti The Union Movementin, jonka taustalla oli hänen mukaansa 51 oikeistolaista kirjakerhoa kautta maan.[9] Mosleyt lähtivät Britanniasta 1951 ja päätyivät Irlannin kautta Ranskaan, missä he asuivat Pariisin edustalla.
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mosleyn poika Max Mosley toimi kansainvälisen autoliiton FIA:n puheenjohtajana vuodet 1991–2009. Keväällä 2008 Max Mosley väitettiin viettäneen natsihenkisiä sadomasokistia seksiorgioita viiden seksityöntekijän kanssa, mikä paljastui, kun sessiosta kuvattu usean tunnin mittainen video vuosi julkisuuteen. Natsiväitteitä ei kuitenkaan todettu oikeiksi.[11]
Populaarikulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjailija P. G. Wodehousen Jeeves-tarinoissa ja niihin perustuvassa Kyllä Jeeves hoitaa -sarjassa esiintyvä Roderick Spode pohjautuu Mosleyhyn.[12]
Channel 4 -televisiokanava esitti vuonna 1999 Oswald Mosleytä käsittelevän draaman Mosley, joka pohjautuu hänen poikansa Nicholasin teoksiin. Nimiroolia esitti Jonathan Cake.[12]
Historiallisessa draamasarjassa Kahden kerroksen väkeä kuvataan yhdessä jaksossa Mosleytä ja Cable Streetin taistelua.[12]
Mosley on eräs 1920-luvulle sijoittuvan Peaky Blinders -draamasarjan pääantagonisteista. Häntä esittää sarjassa Sam Claflin.[12]
Bibliografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Greater Britain (1932)
- Fascism: 100 Questions Asked and Answered (1936)
- We Fight For Freedom (1936)
- Tomorrow We Live (1938)
- British Peace: How to Get it (1940)
- My Answer (1946)
- The Alternative (1947)
- European Socialism (1951)
- Mosley: The Facts (1954)
- Mosley - right or wrong? (1961)
- My Life (1968)[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Leopold Canning, kuninkaallisten lentojoukkojen lentäjä ja aiemman British Fascists -puolueen perustaja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jones, Nigel: Mosley. Haus Publishing, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Worley, Matthew: Oswald Mosley and the New Party. Palgrave Macmillan, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Leeson, Robert: Hayek: A Collaborative Biography: Part XII: Liberalism in the Classical Tradition, Austrian versus British. Springer, 2018. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Oswald Mosley Spartacus Educational. Viitattu 24.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Jones 2004, s. 8
- ↑ Jones 2004, s. 7
- ↑ a b c Jones 2004, s. 10-14
- ↑ Worley 2010, s. 173
- ↑ Jones 2004, s. 14
- ↑ Jones 2004, s. 16
- ↑ Jones 2004, s. 17
- ↑ a b c d e f Oswald Mosley britannica.com. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Leeson 2018, s. 130
- ↑ F1 Boss Max Mosley Caught With Five Hookers In "Nazi Orgy" Video Scandal Jalopnik. 30.3.2008. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Hughes, Sarah: This charming monster: how Peaky Blinders took on Mosley The Guardian. 10.8.2019. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Skidelsky, Robert: Mosley. Holt, Rinehart and Winston, 1975. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Oswald Mosley Wikisitaateissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oswald Mosley Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Ronald McNeill |
Lancasterin herttuakunnan kansleri 1929–1930 |
Seuraaja: Clement Attlee |
|
Edeltäjä: - |
British Union of Fascists -puolueen puheenjohtaja 1932–1940 |
Seuraaja: - |
| ||||||||||||||||||||||
