Michael Caton-Jones

Michael Caton-Jones (s. 15. lokakuuta 1957 Skotlanti, Iso-Britannia) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja.

Catonin ura ohjaajana alkoi 1980-luvun lopulla televisioelokuvien parissa. Vuonna 1989 hän sai ohjattavaksi ensimmäisen teatterielokuvansa Skandaali, jonka pääosissa nähtiin John Hurt ja Bridget Fonda. Seuraavana vuonna hän monikansallisen sotaelokuvan Memphis Belle, jonka taloudellinen menestys jäi heikoksi. Vuonna 1991 valmistunut Doc Hollywood oli Caton-Jonesin ensimmäinen reilusti näkyvyyttä julkaisuaikanaan saanut ohjaustyö. Yli 54 miljoonaa dollaria tuottaneen elokuvan pääroolissa nähtiin 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun suosituin uusi nimi, Michael J. Fox.

Vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Tämän pojan elämä ei ollut taloudellinen menestys, mutta keräsi varsin hyvät arvosanat. Elämäkertaelokuva Rob Roy (1995) toi sivuosaa esittäneelle Tim Rothille Oscar-ehdokkuuden, mutta tunnetuista näyttelijöistä huolimatta elokuva pääsi vain niukasti voitolle.

Uusintafilmaus Sakaali käänsi uuden lehden Caton-Jonesin elämässä. Keskinkertainen toimintaelokuva oli taloudellinen menestys päätähtiensä Bruce Willisin ja Richard Geren ansiosta. Lipputulot kohosivat aina 159 miljoonaan dollariin asti. Menestyksen ansiosta hän sai vuonna 2002 ohjattavakseen 60 miljoonan dollaria maksaneen City by the Sea -rikoselokuvan, joka floppasi pahasti lipputulojen jäädessä alle puoleen tuotantokustannuksista.

Shooting Dogs julkaistiin vuonna 2005 ilman suurempaa huomiota. Huomiota sai sen sijaan Caton-Jonesin viimeisin ohjaustyö Basic Instinct 2, joka oli jatkoa vuoden 1992 kassamagneetille. Elokuvan ohjaaja vaihtui useampaan kertaan; David Cronenberg, John McTiernan, ykkösosan ohjannut Paul Verhoeven, Jan de Bont. Lopulta Caton-Jones valittiin ohjaajaksi, ja budjetiksi määrättiin 70 miljoonaa dollaria. Esiosan erinomaisesta menestyksestä huolimatta jatko-osa jäi selkeästi tappiolliseksi.

Aiheesta muualla

• Michael Caton-Jones Internet Movie Databasessa. (englanniksi)