Kaarina Helakisa
| Kaarina Helakisa | |
|---|---|
 1970 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. kesäkuuta 1946 Helsinki |
| Kuollut | 21. huhtikuuta 1998 (51 vuotta) |
| Ammatti |
lastenkirjailija suomentaja |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Marja Kaarina Helakisa-Käkelä (22. kesäkuuta 1946 Helsinki – 21. huhtikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen lastenkirjailija ja lastenkirjallisuuden suomentaja.
Satukirjallisuuden lisäksi Helakisa kirjoitti lastenrunoja, joista monet ovat tulleet tunnetuiksi myös lauluina. Helakisaa pidetään suomalaisen sadunkerronnan uudistajana. Huumori, fantasia, yllätykset ja etenkin kielellinen leikittely ovat ominaisia hänen teoksilleen. Otava on jakanut vuodesta 1999 Kaarina Helakisa -palkintoa ansioituneelle lastenkirjailijalle tai kuvittajalle.[1]
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helakisa syntyi Helsingissä pankinjohtajaisän ja hammaslääkäriäidin tyttäreksi. Hän opiskeli Helsingin ja Rostockin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1969. Samana vuonna hän työskenteli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastossa. Ennen jättäytymistään päätoimiseksi kirjailijaksi ja suomentajaksi Helakisa työskenteli kolme vuotta toimittajana Apu-lehdessä.[2]
Ensimmäisen teoksensa Kaarina Helakisan satukirjan hän julkaisi abiturienttivuonnaan 1964 vain 18-vuotiaana. Hänen toinen teoksensa oli neljä vuotta myöhemmin julkaistu näytelmä Schiivoavat serafit eli minkä kaiken värisiä karhuja siitä onkaan. Vuonna 1973 ilmestynyt Elli velli karamelli oli ajalleen vielä harvinainen kannanotto luonnonsuojelusta. Siinä Helakisa myös yhdisteli arkipäivän teemoja perinteiseen satuun.[2]
Helakisan teoksiin tuli myös paljon intertekstuaalisia viitteitä, ja esimerkiksi saturomaanin Ainakin miljoona sinistä kissaa (1978) taustalla on William Shakespearen teos Myrsky. Helakisan teoksiin kuuluvat myös James Bondén -kirjasarja (1993–1995) ja Lumikki Valkonen (1992). Monikerroksisuutta oli puolestaan mukana enemmän aikuisille suunnatussa teoksessa Annan seitsemän elämää (1987). Se on muodoltaan kuin klassinen satu, mutta sen tematiikka on lähempänä Tuhannen ja yhden yön tarinoita.[2] Muita aikuisten satuja olivat Lasilinna ja Olena ja Vassukka.[3]
Helakisa kirjoitti uransa aikana kymmeniä kirjoja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tv-elokuvia. Lisäksi hän suomensi runsaasti lastenkirjallisuutta, muun muassa Hanhiemon loruja, Narnia-sarjan kirjoja, Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen sekä Tove Janssonin Muumi-kirjan Muumilaakson marraskuu. Suomen lasten runotar ja Pikku Pegasos ovat puolestaan hänen koostamiaan suomalaisen lastenrunouden kokoelmia[4]. Posetiivissa on monta hänen lauluinakin elävää tuttua runoaan. Helakisaa pidetään suomalaisen sadunkerronnan uudistajana. Huumori, fantasia, yllätykset ja etenkin kielellinen leikittely ovat ominaisia hänen teoksilleen.
Kaarina Helakisa oli naimisissa vasemmistopoliitikko Reijo Käkelän kanssa. He saivat kolme lasta, Riikan (s. 1975), Pietarin (s. 1979) ja Matiaksen (s. 1982).[2]
Kaarina Helakisa -seura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarina Helakisa -seura perustettiin Helsingissä 2006.[5] Suomen lastenkirjallisuuden suojelushahmon nimikkoseuran tarkoituksena on
- Kaarina Helakisan henkilöön ja tuotantoon kohdistuvan mielenkiinnon ja harrastuksen herättäminen ja edistäminen sekä Kaarina Helakisan elämään ja teoksiin liittyvien yhteyksien ja muun aineiston kokoaminen ja vaaliminen.
- Lastenkirjallisuuteen, erityisesti satuihin ja lastenrunoihin, kohdistuvan luku- ja kirjoitusharrastuksen edistäminen.
- Lastenkirjallisuuden, erityisesti Kaarina Helakisan tuotantoon, liittyvän tutkimuksen edistäminen ja sen tunnetuksi tekeminen.
Seuran puheenjohtaja on Sinikka Raulahti.[5]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa. (Toimite. Kuvittanut Jori Svärd) Helsingissä: Otava, 1980 (19. painos 2005). ISBN 951-1-05618-2
- Annan ja Matiaksen laulut: Kaarina Helakisan lastenrunot vuosilta 1966–88. (Kuvittanut Jori Svärd) Helsingissä: Otava, 1988 (3. painos 2001). ISBN 951-1-09944-2
- Suomen lasten runotar. (Toimite. Kuvittanut Leena Lumme) Helsingissä: Otava, 1994 (9. painos 2005). ISBN 951-1-12659-8
- Helakisa, Kaarina & Lumme, Leena: Suomen lasten juhlakirja. (Toimittanut Raili Mikkanen. 2. tarkistettu painos (1. painos 1999)) Helsingissä: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-26562-7
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtion kirjallisuuspalkinto 1974 ja 1979
- Topelius-palkinto 1965
- Anni Swan -mitali 1985
- Arvid Lydecken -palkinto 1974
- Tirlittan-palkinto 1996
- Den nordiske Børnebogspris 1987 kirjasta Pikku Joonas (tanskaksi Lille Jonas)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kaarina Helakisa -palkinto Otava-kirjasäätiö. Viitattu 17.7.2015.
- ↑ a b c d Parkkinen, Jukka: ”Helakisa, Kaarina (1946–1998)”, Suomen kansallisbiografia, osa Hakemisto, s. 38. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-441-X Teoksen verkkoversio.
- ↑ Parkkinen, Jukka: Kaarina Helakisa parkkinen.org. Viitattu 5.9.2014.
- ↑ Loivamaa, Ismo: Lasten runouden Finnhits Helsingin Sanomat. 16.10.1994. Viitattu 5.9.2014.
- ↑ a b Kaarina Helakisa -seura Nimikot.fi. Arkistoitu 31.12.2014. Viitattu 2.5.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaarina Helakisan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
- Kaarina Helakisan elämäkerta. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Otavan kirjailijaesittely.
| ||||||||||||||||||||||
