Jens Otto Krag
| Jens Otto Krag | |
|---|---|
 |
|
| Tanskan pääministeri | |
|
3.9.1962–2.2.1968
11.10.1971–5.10.1972 |
|
| Monarkki |
Fredrik IX Margareeta II |
| Edeltäjä |
Viggo Kampmann Hilmar Baunsgaard |
| Seuraaja |
Hilmar Baunsgaard Anker Jørgensen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1914 Randers |
| Kuollut | 22. kesäkuuta 1978 (63 vuotta) Skiveren |
| Tiedot | |
| Puolue | Sosiaalidemokraattinen puolue |
Jens Otto Krag (15. syyskuuta 1914 – 22. kesäkuuta 1978)[1] oli tanskalainen poliitikko, joka toimi Tanskan pääministerinä vuosina 1962–1968 ja 1971–1972. Hänet tunnettiin Tanskan Nato- ja EEC-jäsenyyden voimakkaana kannattajana.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maalaispaikkakunnan tupakkakauppiaan poika[2] Krag liittyi sosiaalidemokraattisen puolueen nuorisojärjestöön 1930 ja eteni pian puoluetehtäviin. Hänet alettiin tuntea työväenliikkeen piirissä innokkaana toimittajana ja kouluttajana.[2] Taloustieteen yliopisto-opintojensa jälkeen hän työskenteli kansanhuollon virkailijana. Krag valittiin Tanskan parlamenttiin eli kansankäräjille 33-vuotiaana 1947 ja häntä alettiin valmentaa yhä vaativampiin tehtäviin. Hän toimi vuodesta 1947 Hans Hedtoftin hallituksen kauppa-, teollisuus- ja merenkulkuministerinä.[3]
Vuonna 1950 Krag siirtyi Tanskan suurlähetystöön Washingtoniin talousneuvonantajaksi, jonka vastuualueeseen kuului Marshall-apu. Sitten Krag toimi salkuttomana ministerinä Hedtoftin ja H. C. Hansenin hallituksissa 1953–1957 ja vuoden verran ulkomaankauppaministerinä, kunnes hänet nimitettiin 1958 ulkoministeriksi. Tässä tehtävässä Krag edusti Tanskaa Euroopan taloudellista yhdentymistä koskevissa neuvotteluissa.[3]
Pääministeriksi ja sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajaksi Jens Otto Krag nousi Viggo Kampmannin jälkeen 44-vuotiaana ja oli tuolloin monipuolisesta ministerikokemuksestaan huolimatta hallituksen nuorin jäsen.[3] Krag oli ajamassa Tanskaan kansanäänestystä EEC:hen liittymisestä, mutta äänestyksen tuloksen osoittauduttua hyvin kahtiajakautuneeksi, hän erosi poliittisista tehtävistään. Kragin viimeiseksi julkiseksi tehtäväksi jäi EEC:n edustajana toimiminen Yhdysvalloissa 1974–1975.
Vuonna 1971 hän oli Pohjoismaiden neuvoston presidentti.[4]
Kragin ensimmäinen vaimo oli ruotsalainen kirjailija ja näyttelijä Birgit Tengroth[5] ja toinen vaimo näyttelijä Helle Virkner.[3] Hänellä on kaksi lasta Virknerin kanssa.[6]
Kragille myönnettiin vuonna 1966 Kaarle Suuren palkinto.[7]
Kirjallisia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fremtidens Danmark (1945)
- Ung mand i 30'erne (1969)
- Kamp og fornyelse: Socialdemokratiets indsats i dansk politik 1955–71 (K.B. Andersen kanssa, 1971)
- Travl tid, god tid (1974)
- Dagbog 1971–72 (1972)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jens Otto Krag, Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ a b Wilsford, David (toim.): Political Leaders of Contemporary Western Europe: A Biographical Dictionary, sivu 253–259. Greenwood Publishing Group, 1995. ISBN 9780313286230. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ a b c d Möller, Knud: ”Krag, Jens Otto (1914)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 103–104. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
- ↑ Pohjoismaiden neuvoston aikaisemmat presidentit. norden.org. Pohjoismaiden neuvosto. Arkistoitu 7.8.2015. Viitattu 6.8.2015. (suomeksi, englanniksi, tanskaksi, norjaksi, islanniksi, ruotsiksi)
- ↑ Jens Otto Krag, Den store danske. Viitattu 1.11.2014. (tanskaksi)
- ↑ Helle Virkner (1925-2009), kvinfo.dk (tanskaksi)
- ↑ Jens Otto Krag, Karlspreis.de (englanniksi) (saksaksi) (ranskaksi) (hollanniksi)
| 1950–1975 |
1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga |
|---|---|
| 1976–2000 |
1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton |
| 2001– |
2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala · 2023 Volodymyr Zelenskyi, Ukrainan kansa · 2024 Pinchas Goldschmidt ja Euroopan juutalaisyhteisöt |
| ||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
