Väinö Kaasalainen

Väinö Kaasalainen

Väinö Viljam Kaasalainen (10. joulukuuta 1902 Viipurin läänin Pyhäjärvi – 14. huhtikuuta 1955 Mikkeli) oli suomalainen kansanopiston ja kansankorkeakoulun johtaja sekä Maalaisliiton kansanedustaja ja ministeri.

Kaasalainen pääsi ylioppilaaksi 1923 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1931. Kaasalainen oli Räisälän kansanopiston vt. johtaja 1926–1929, johtaja 1929–1940, Limingan kansanopiston johtaja 1940–1947 ja Suomen Nuoriso-opiston johtaja Mikkelissä 1947–1955. Hän oli Karjalan liiton toiminnanjohtajana 1942–1943 ja Maalaisliiton toiminnanjohtajana 1944–1946.

Kaasalainen oli Maalaisliiton kansanedustajana Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä 1933–1939 ja Mikkelin läänin vaalipiiristä 1951–1955. Hän oli eduskunnan kulkulaitosvaliokunnan puheenjohtajana 1951–1955 ja II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Linkomiehen hallituksessa 1944.

Väinö Kaasalaisen vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Kaasalainen ja Helena Jääskeläinen ja veli Nestori Kaasalainen. Kaasalaisen puoliso vuodesta 1935 oli Aino Hilja Jalkanen.

Teoksia

• Räisälän kansanopisto 1908–1933 / toimittanut Väinö Kaasalainen. Räisälän kansanopisto 1933
• Sakkolan historiaa / toimittanut Väinö Kaasalainen. Sakkolan historiatoimikunta, Pieksämäki 1951 (2. uud. painos 1987)

Aiheesta muualla

• Väinö Kaasalainen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Valtioneuvoston ministeritietojärjestelmä^{[vanhentunut linkki]}

Maalaisliiton kansanedustajat