Naisen sukupuolielinten silpominen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Naisten sukuelinten silpomisen yleisyys maailmassa vuonna 2020
Naisten sukuelinten silpomisen yleisyys Afrikassa 2016. Unicefin keräämät tilastot ovat keskittyneet Afrikkaan, vaikka tapaa esiintyy myös Lähi-idässä ja eräissä Aasian maissa.[1]

Naisen sukupuolielinten silpominen tai naisen sukuelinten silpominen on tapa, jossa osa tytön ulkoisista sukuelimistä leikataan pois. Silpomisesta on käytetty myös nimitystä naisen ympärileikkaus, mutta kyseessä on miehen ympärileikkausta yleensä niin paljon suurisuuntaisempi teko, että näiden kahden nimittämistä samalla nimityksellä pidetään harhaanjohtavana. UNICEF suosittelee puhumaan silpomisesta (female genital mutilation/cutting eli FGM tai FGC).[2]

Nykyisin käytäntöä esiintyy eri muodoissaan lähinnä Afrikassa, ja jonkin verran myös Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa.[3] Länsimaissa naisten sukuelimien silpominen on yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä.

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee naisen sukuelinten silpomiseksi "kaikki menetelmät, joihin sisältyy naisen ulkoisten sukuelinten osittain tai kokonaan poistaminen tai joissa muutoin vahingoitetaan naisen ulkoisia sukuelimiä muista kuin lääketieteellisistä syistä".[4]

Syitä silpomiseen

Sukupuolielinten silpominen on nähty keinona kontrolloida miesten ja naisten seksuaalisuutta,[5] ja toisinaan tämä tavoite on myös suoraan ilmaistu.[6] Nigerialaisen Igbo-yhteisön keskuudessa toimenpiteen on todettu vähentäneen naisen seksuaalisuutta sekä asenteiden, käyttäytymisen että halun suhteen.[7] Naisten seksuaalisuuden kontrollointi on ollut tärkeää etenkin endogaamisissa paimentolaiskulttuureissa. Niissä halutaan estää se, että naiset saisivat lapsia suvun ulkopuolisille, sillä lapsi kuului isän heimoon, jolloin naisen suku menettäisi lapsen oman tulevaisuutensa resurssina.[8] Neitsyyden kontrollointi on kontrollin osana joskus saanut äärimmäisiä muotoja: naisen vagina voidaan ommella kiinni, ja siihen jätetään vain pieni aukko. Aviomiehen on tarkoitus leikata vagina auki hääyönä. Vaginan ompelulla taataan, ettei nainen ole voinut harrastaa seksiä ennen avioliittoa. Tässä mielessä se on ikään kuin toinen immenkalvo.

FGM on nähty myös aikuistumisriittinä.[5] Se lujittaa yksilön kiinnittymistä omaan yhteisöönsä. Vastaavia tapoja on muitakin, kuten tatuoinnit tai muuhun kehoon kohdistuva silpominen.[9]

Silpomisen muodot

Kaavakuva naisen normaaleista sukupuolielimistä sekä eriasteisia silpomistapoja WHO:n luokituksen mukaan.

Tyypit

Tyttöjen sukuelinten silpomisen muodot vaihtelevat alueellisesti lähes symbolisista muodoista Afrikassa esiintyviin hyvin radikaaleihin leikkauksiin.

Klitoris

  • Tyypin Ia leikkauksessa poistetaan klitoriksen huppu.
  • Tyypin Ib leikkauksessa poistetaan klitoris osittain tai kokonaan.

Pienet häpyhuulet ja klitoris

  • Tyypin IIa leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet.
  • Tyypin IIb leikkauksessa poistetaan pienet häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta.
  • Tyypin IIc leikkauksessa poistetaan pienet ja isot häpyhuulet ja ainakin osa klitoriksesta.

Faraoninen ympärileikkaus

  • Tyypin III ympärileikkauksessa eli infibulaatiossa tai faraonisessa ympärileikkauksessa poistetaan kaikki ulkoiset sukuelimet.

Muut muodot

  • Tyypillä IV viitataan muihin haitallisiin, ei-lääketieteellisistä syistä tehtyihin naisten sukuelinten muokkauksiin.[10] Luokka sisältää muut, usein lähes symboliset toimenpiteet, joissa vuodatetaan verta pistämällä tai lävistämällä, mutta jotka eivät sisällä kudoksen poistamista. [2]

85 % tyttöjen sukuelinten silpomisista on tyyppiä I tai II; 15 % on tyyppiä III, joka kuitenkin on yleinen Sudanissa, Somaliassa ja Djiboutissa.

Keskustelua eri muodoista

Tyttöjen sukuelinten silpomisia tapahtuu länsimaissakin kiellosta huolimatta. Siksi vakavimpien muotojen kitkemiseksi on esitetty, että sallittaisiin lievin muoto, pisto klitoriksen huppuun "sunna light", koska tämä ei vahingoita seksuaalisia toimintoja. Tämäkin muoto on torjuttu yleisesti, vaikka se on huomattavasti vähemmän vahingollinen kuin poikien ei-terapeuttinen ympärileikkaus, jossa poistetaan osa peniksen erogeenisesta kudoksesta. Perusteeksi on esitetty tyttöjen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Esimerkiksi WHO vastustaa kaikkia tyttöjen ympärileikkauksen muotoja.[11]

Sukuelinten silpominen aiheuttaa ainakin tyyppien I-IV kohdalla peruuttamattomia muutoksia naiselle, vaikka jossakin määrin vahinkoja voidaan myöhemmin korjata.

Yleisyys

Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 15−49-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014.
Silpomisen kohteeksi joutuneiden osuus 0−14-vuotiaiden keskuudessa vuonna 2014.

Naisten sukuelimien silvonta on yleisintä Afrikassa, ennen kaikkea maanosan muslimienemmistöisissä valtioissa, mutta tapaa harjoitetaan myös Lähi-idässä sekä Etelä- ja Kaakkois-Aasian islamilaisen väestön keskuudessa, missä sen yleisyydestä on esitetty vaihtelevia arvioita. Silpominen on yleisintä Somaliassa, jossa 97 prosenttia naisista on silvottu. Yli tai lähes 90 prosenttia naisista on silvottu lisäksi niin ikään muslimienemmistöisissä Egyptissä, Eritreassa, Malissa, Djiboutissa, Sierra Leonessa ja Sudanissa.[12] Burkina Fasossa FGM oli yleisintä muslimeilla (82 %), mutta se oli tavallista myös luonnonuskontojen edustajien (73 %) ja kristittyjen (68 %) keskuudessa.[13]

Aiemmin uskottiin tavan keskittyneen lähinnä Afrikkaan, mutta Ruotsissa on havaittu, että 47 % Iranista, Irakista ja Kurdistanista tulleista tytöistä on leikattuja.[14] Vuonna 2021 Ruotsissa arvioidaan olleen 40 000–50 000 ympärileikattua tyttöä tai naista.[15] Vuonna 2015 ilmestyneen haastatteluihin perustuvan kirjan Suomen somalit mukaan tyttöjen ympärileikkauksista on Suomen somalipiireissä luovuttu. Tyttöjä lähetetäänkin ulkomaille erityisesti hankkimaan lääkärintutkintoja.[16] THL kuitenkin arvioi ympärileikattujen tyttöjen ja naisten määräksi 10 000 vuonna 2020. Useimmiten ympärileikkauksesta kertovat somalitaustaiset tytöt.[17]

Ennen silpomista on esiintynyt myös Keski-Amerikassa, ja 1800-luvulla englantia puhuvissa maissa itsetyydytyksestä tavattujen naisten klitoris saatettiin poistaa kokonaan tai osittain: jopa munasarjoja on 1800-luvulla poistettu. Osittaista poistoa on käytetty itsetyydytyksen ehkäisyyn Yhdysvalloissa vielä 1950-luvulla. Tiedossa on tapaus, jossa viisivuotiaalta tytöltä poistettiin klitoris masturboinnin lopettamiseksi vuonna 1948.[18]

Yhdistyneiden Kansakuntien rooli

Yhdistyneet Kansakunnat alajärjestöineen katsoo, että mikään uskonto ei edistä eikä hyväksy naisten ympärileikkausta (FGM).[19][20] Tyttöjen sukuelinten silpomista vastustavan järjestön Stop FGM Middle Eastin sivuilla on syytetty Unicefia silpomista koskevien tietojen vääristämisestä ja mielikuvan luomisesta siitä, että kyseessä olisi islamilaisen tavan sijaan afrikkalainen heimoperinne.[1] Sen jälkeen, kun YK:n yleiskokous vuonna 2012 tuomitsi FGM:n, seurasi vuonna 2013 Unicefin laaja raportti silpomisen yleisyydestä maailmassa. Unicef oli rajoittanut aineistonkeruunsa vain tiettyihin maihin, jotka Jemeniä ja Irakia lukuun ottamatta sijaitsivat Afrikassa. Näin vahvistui käsitys siitä, että FGM on afrikkalainen heimotapa, joka esiintyy etenkin Somaliassa, Egyptissä, Sudanissa ja muutamassa muussa mustan Afrikan maassa. Tiedotusvälineet ja myös tutkijat Suomessa ovat levittäneet tätä näkemystä.[21][22][23][24][25]

Unicef on myös tämän jälkeen välttänyt kokoamasta tilastoja Lähi-idän ja Aasian muslimimaista, vaikka uudet tiedot osoittavat, että FGM on niissäkin yleistä. Muun muassa Indonesia puuttui sen tilastoista, vaikka joidenkin tietojen mukaan FGM:n yleisyys siellä oli ainakin alueellisesti jopa 90 %. Indonesian 260 miljoonasta asukkaasta 80 % on muslimeita. Unicefin julkaisemat yleisyyskartat esittivät edelleen vain Afrikkaa.[1]

Vuonna 2013 Unicef raportoi, että silvottujen naisten määrä oli vain 125 miljoonaa, ja määrä oli laskussa, sillä aiempien YK:n tilastojen mukaan määrä oli ollut 140 miljoonaa.[26] Vuonna 2020 Unicef kuitenkin nosti luvun vähintään 200 miljoonaan lisäämällä tilastoihin myös Indonesian, missä yleisyydeksi arvioitiin alle 11-vuotiailla 49 %.[27] Jos puolet Indonesian musliminaisista on silvottu, se yksin tekisi 100 miljoonan lisäyksen aiemmin esitettyihin lukuihin. Unicefin listalla oli nyt 31 maata, mutta listalta puuttuvat edelleen monet suuret muslimimaat ja muslimivähemmistöt.[28] Intian šiialaisten keskuudessa silpominen koskee melkein kaikkia naisia.[29][30]

Unicefin vuonna 2024 julkaiseman arvion mukaan silpominen on lisääntynyt merkittävästi 2010-luvulta lähtien ja silvottujen naisten kokonaismäärä on 230 miljoonaa..[31]

Silpominen ja islamilainen šaria-lainsäädäntö

Kaikki islamin suuret lakikoulukunnat pitävät naisten ympärileikkausta joko suositeltavana tai pakollisena. Islamissa ympärileikkaus tarkoittaa miehillä esinahan ja naisilla klitoriksen poistamista.[32][33] Shafi'ilaisessa koulukunnassa ympärileikkaus on aina pakollista.[32] Suositeltavana (sunna) sitä pitää malikilainen[34], hanbalilainen[32] ja shiialainen koulukunta. [35][34] Hanafit pitävät sitä luvallisena eli islamin kannalta neutraalina.[32] Mikään koulukunta ei pidä toimenpidettä islamin vastaisena tai kiellettynä.[36][32] On silti yksittäisiä uskonoppineita, jotka voivat ajatella näin.

Aasiassa tyttöjen ympärileikkausta harjoitetaan lähinnä niissä maissa, joissa on muslimienemmistö. Tapa on levinnyt Aasiaan islamin myötä. Afrikassa ympärileikkausta esiintyy myös sellaisten heimojen keskuudessa, jotka eivät ole muslimeja. Nämä heimot elävät muslimiväestöjen läheisyydessä, kuten Egyptin koptit[37] tai Etiopian somalit.[38]

Koraanissa naisten ympärileikkausta (FGC) ei mainita. Arvostetuissa hadith -kokoelmissa siitä on useita lausuntoja. Hanbalistisen fiqh-koulukunnan perustajan Ahmad ibn Hanbalin kokoelma Ahmad Ibn Hanbal (5:75) toteaa, että ympärileikkaus on miehille välttämätöntä mutta naisille kunniallista.[39] Naisten ympärileikkausta koskevia haditheja on muissakin tärkeissä kuuteen kirjaan kuuluvissa kokoelmissa, kuten Sunan Abi Dawud (41:5251), Sahih Muslim (3:684) ja Muwatta (2:19:71).[40]

Islamin kanta naisten ympärileikkaukseen (FGC) käy ilmi uskonoppineiden antamista fatwoista. Islamilaisissa maissa on annettu monia fatwoja FGC:stä. Egyptin fatwa-komitean kokoelmien kolme varhaisinta fatwaa pitävät asiaa suositeltavana tai pakollisena.[34] Ensimmäinen (28.5.1949) toteaa, että naisten ympärileikkauksesta luopuminen ei ole synti. Ratkaisu tarkoittaa, että naisten ympärileikkaus ei ole pakollista. Toinen fatwa (23.6.1951) ei hyväksy siitä luopumista, ja kolmas (29.1.1981) pitää sitä pakollisena. Pakollisuutta korostavan fatwan antoi sunnilaisen islamin arvostetuimman uskonnollisen korkeakoulun eli Al-Azharin yliopiston suurimaami ja Egyptin suurmufti Muhammad Sayyid Tantawy. Suurimaamia pidetään kaikkein korkea-arvoisimpana uskonnon tulkkina sunni-islamin piirissä.[34] Tilanne muuttui dramaattisesti vuonna 2007, kun huomiota sai tapaus, jossa 11-vuotias tyttö oli kuollut silpomisen seurauksena. [41] Egyptin suurmufti Ali Gomaa julisti tällöin naisten silpomisen kielletyksi.[42] Vuonna 2005 Kairon Al Azhar-yliopiston professori Ahmed Talib, šaria-tiedekunnan dekaani, totesi, että "Kaikki naisten ympärileikkauksen muodot ovat pahoinpitelyä ja rikoksia eivätkä kuulu islamiin."[43] Talib totesi myös, että Saudi-Arabiassa ei ole yhtään ympärileikattua naista. Sama tieto esiintyy Kirkko ja Kaupunki -lehdessä laajennettuna Persianlahden muihinkin maihin.[44] Todellisuudessa FGC:n tyypin III radikaalit leikkaukset ovat Saudi-Arabiassa jopa leikkauksen yleisin muoto.[45] Näkemysten erilaisuus voi johtua myös siitä, että FGM:n muotoja on useita (tyypit I–IV), jolloin sen määritelmästä voi olla eri käsityksiä.

Malesiassa Islaminuskon kansallinen neuvosto (JAKIM) antoi vuonna 2009 fatwan, jonka mukaan FGC oli pakollista (wajib).[46] Maassa harjoitettu muoto kuuluu ilmeisesti lähinnä symbolisen ympärileikkauksen eli tyypin IV piiriin. Iranissa ajatolla Khamenei julisti FGC:n luvalliseksi vuonna 2011 ja katsoi miehen oikeudeksi vaatia, että vaimo on ympärileikattu. Ajatolla Ali al-Sistani antoi vuonna 2014 fatwan, jonka mukaan FGC ei kuulu islamiin. Vuonna 2013 Indonesian uskonoppineiden neuvosto antoi fatwan jonka mukaan FGC on suositeltavaa.[47]

Suomalaiset viranomaislähteet, media ja järjestöt kertovat yhdenmukaisesti, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin, vaan on afrikkalaista heimoperinnettä.[21][48][22][23][49][24] Tyttöjen ympärileikkauksen vastaiseen kampanjaan ei Suomessa ole saatu mukaan yhtään islamilaista imaamia. World Visionin "Pelasta pimppi"-kampanjassa esiintyi kuitenkin Suomen islamilaisen Yhdyskunnan entinen puheenjohtaja Omer Mohamed Hussein.[50] Helsingin Muslimit ry:n sivulla luvussa "Ihanteellinen musliminainen" kerrotaan Profeetan sanoneen: "“Viisi asiaa kuuluvat Fitraan (puhtauteen): Ympärileikkaus, häpykarvojen poistaminen, kainalokarvojen nyppiminen, kynsien leikkaaminen ja viiksien tasoittaminen.”[51]

Klitoriksen poiston perusteluja

Euroopassa klitoriksen poistamista on pidetty lääketieteellisenä hoitokeinona moniin sairauksiin tai ongelmiin. Sen katsottiin tehoavan esimerkiksi seuraaviin vaivoihin tai ilmiöihin: epilepsiaan, hysteriaan, lapsettomuuteen, hermostollisten sairauksien ehkäisemiseen naisilla, vähentämään naisten halukkuutta, ehkäisemään itsetyydytystä, masennukseen sekä lesbouden hallitsemiseen ja tukahduttamiseen.[52]

Seuraukset

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Silvonnan vastaisessa kampanjassa käytetty logo.

Silpomiset tehdään usein likaisin välinein, esimerkiksi partaveitsellä tai lasinsirpaleella, jolloin leikkausalueen tulehdukset ovat yleisiä. Myös tarttuvat taudit, kuten HIV ovat mahdollisia. Lopun ikää kestäviä seuraamuksia voivat olla kivuliaat kuukautiset, seksuaalisen elämän vaikeudet sekä ongelmat synnytyksessä. Silpomisen jälkeinen häpyhuulten yhteenompelu saattaa aiheuttaa naiselle virtsaamisvaivoja ja kuukautisveren poistumisongelmia sekä vakavia tulehduksia. Vaginan pesu on lähes mahdotonta. Yhdyntä voi olla kivulias.

Korjausleikkaukset

Silpomisen tuloksia voidaan jossakin määrin korjata plastiikkakirurgisin toimenpitein, joiden laajuus päätetään aina tapauskohtaisesti. Joskus toimenpiteeksi riittää pelkkä avaaminen, joka voidaan tehdä paikallispuudutuksessa; radikaaleissa tapauksissa saatetaan tarvita ihonsiirtoa, jolla ulkoisia sukuelimiä rekonstruoidaan. Ruotsissa korjausleikkauksia suorittaa Karoliininen instituutti ja Suomessa Töölön sairaalan plastiikkakirurgian klinikka. Julkisen sairaanhoidon piirissä korjataan ainoastaan toiminnallisia vaurioita; yksityislääkäreiden tekemistä esteettisistä operaatiosta ei ole täsmällistä tietoa.[53]

Tilanne länsimaissa

Naisten sukuelimien silpominen on länsimaissa yleisesti paheksuttua ja laissa kiellettyä. Suomessa silpominen tulkitaan törkeäksi pahoinpitelyksi. Se tuli Suomessa yleisesti tunnetuksi somalipakolaisaallon myötä 1990-luvulla. Myös Euroopassa on kymmeniätuhansia afrikkalaisperäisiä naisia, jotka on silvottu. Euroopassa silvonta on kiellettyä, mutta sitä tehdään silti jonkin verran. Esimerkiksi Saksassa arvioidaan noin 6 000 maahanmuuttajatytön olevan vaarassa joutua silvonnan uhriksi. Voima-lehden haastatteleman somalialaissyntyisen tytön ja Tyttöjen Talo -projektivetäjän mukaan myös Suomesta viedään tyttölapsia ulkomaille silvottavaksi.[54] Viime vuosina useissa THL:n väestötutkimuksissa on käsitelty tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisaihetta.[55] Vuonna 2019 THL julkaisi uuden silpomisen estämisen toimintaohjelman. THL:n arvion mukaan Suomessa asuu noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä tai naista ja noin 650–3 080 silpomisuhan alla olevaa tyttöä.[56] Peruskoulujen opettajia, joiden luokilla on tyttöoppilaita, joiden edustamassa etnisessä ryhmässä silvonta on tavallista, on kehotettu tällaisen tyttöoppilaan matkalta silvontaa harjoittavasta maasta tultua tarkkailemaan, onko tytön käytöksessä piirteitä, jotka viittaavat tehtyyn silvontaan.

Hymy-lehti teki numerossa 3/1976 ensimmäisenä Suomessa jutun Tansaniassa tapahtuvasta tyttöjen ympärileikkaukseksi kutsutusta toimenpiteestä. Jutun avustajina olivat helluntailähetyssaarnaaja Åke Söderlund ja myöhemmin europarlamentaarikkona ja tietovisamiehenä tunnettu Jyrki Otila. Eräät uskonnolliset lähetystyön piirissä toimivat tahot tekivät jutusta kantelun Julkisen sanan neuvostoon, ja toimittajat kutsuttiin henkilökohtaisesti kuultaviksi. Päätös oli langettava.[57]

Suomessa silpomisen vastaista vaikuttamistyötä tekee mm. kehitysyhteistyöjärjestö Solidaarisuus. Se pyrkii lisäämään aiheesta käytävää julkista keskustelua ja levittämään tietoutta. Solidaarisuus työskentelee yhdessä kumppanijärjestöjensä kanssa silpomisen lopettamiseksi Somalimaassa ja Keniassa alueilla, joilla jopa 96 % tytöistä silvotaan.[58][59] Ihmisoikeusliitto on tehnyt Suomessa asennemuutos- ja vaikuttamistyötä tyttöjen sukuelinten silpomisen parissa sekä kouluttanut aiheesta ammattilaisia ja muita viranomaisia vuodesta 2002 lähtien.[58] Järjestöt lähtevät valistustyössään siitä, että tyttöjen ympärileikkaus ei kuulu islamiin.[58][59][60] Koska silpominen kuitenkin yhdistetään myös siihen, asiasta usein vaietaan ettei lisättäisi pelkoa islamia kohtaan.[30]

Prosenttiosuus naisista, joille on tehty sukupuolielinten silpominen maittain

Ikäluokka 15–49

Osuus naisista joille on tehty sukupuolielinten silpominen[61]
Prosentti Valtio
98% Somalia
97% Guinea
93% Djibouti
90% Sierra Leone
89% Mali
87% Egypti
87% Sudan
83% Eritrea
76% Burkina Faso
75% Gambia
74% Etiopia
69% Mauritania
50% Liberia
45% Guinea-Bissau
44% Tšad
38% Norsunluurannikko
25% Nigeria
25% Senegal
24% Keski-Afrikan tasavalta
21% Kenia
19% Jemen
15% Tansania
9% Benin
8% Irak
5% Togo
4% Ghana
2% Niger
1% Uganda
1% Kamerun

Ikäluokka 0–14

Osuus naisista, joille on tehty sukupuolielinten silpominen[61]
Prosentti Valtio
56% Gambia
54% Mauritania
49%, 0–11 Indonesia
46% Guinea
33% Eritrea
32% Sudan
30% Guinea-Bissau
24% Etiopia
17% Nigeria
15% Jemen
14% Egypti
13% Burkina Faso
13% Sierra Leone
13% Senegal
10% Norsunluurannikko
3% Kenia
1% Uganda
1% Keski-Afrikan tasavalta
1% Ghana
0,3% Togo
0,2% Benin

Tilanne Suomessa

Suomessa asiasta ei ole erillistä lakia, vaan poliisi tutkii silpomista törkeänä pahoinpitelynä, josta on säädetty rikoslaissa (luku 21 , § 6).[62] Rikoslaki toteaa, että "jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."[63]

Hallitus tilasi vuonna 1993 asiantuntijaselvityksen naisten ympärileikkauksesta Suomessa. Siinä ehdotettiin, että riskiryhmään kuuluville tytöille kerrottaisiin heti koulunkäynnin alussa silvonnan haitat, ja heidän tilannetta seurattaisiin terveystarkastusten yhteydessä samalla kun myös lastentarhanopettajia koulutettaisiin asiasta. Kyseisiä toimia ei toteutettu, mutta Ihmisoikeusliitto julkaisi kymmenen vuotta myöhemmin 2004 sote-henkilöstölle tarkoitetut ympärileikkausen ennaltaehkäisyä koskevat suositukset. Kaikkia sosiaalialan työntekijöitä ei kuitenkaan ole ohjeistettu noudattamaan niitä.[64]

Kieltolakialoite 2019 ja ministeriön mietintö

Vuonna 2019 jätettiin kansalaisaloite erillislaista tyttöjen ympärileikkausta vastaan. Lakivaliokunta vaati myös poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkauksen sääntelyn selvittämistä. Oikeusministeriön työryhmän kaavailema laki olisi kieltänyt myös lievimmät muodot, mikä olisi ollut ongelma yhdenvertaisuudelle, ellei poikien ympärileikkausta kiellettäisi. Myös oikeusministeriön edustajat olivat tätä mieltä. Jos lievimpiä muotoja ei kiellettäisi laissa, se olisi ongelma, koska ne ovat jo nyt kiellettyjä tyttöjen osalta: ne tulkitaan pahoinpitelyiksi. Oikeusministeriö käynnisti kurinpitotoimet virkamiehiään vastaan, koska työryhmä oli käsitellyt poikien ympärileikkauksia, ja työryhmän helmikuun 2022 mietintöä ei ole julkaistu.[65]

Kieltolakialoite 2024

Elokuussa 2024 eduskunta näytti olevan kieltämässä rikoslain uudella pykälällä tyttöjen sukuelinten silpomisen. Näin myös pistäminen tai tilapäisen nirhauman tuottaminen olisivat varmasti laittomia ja niistä tulisi aina vähintään vuosi vankeutta. Hallituksen lakiesitykselle ei tiedetty yhtään vastustajaa eduskunnassa. Poikien silpomiskiellolle ei ollut löytynyt tarpeeksi kannatusta.[66]

Katso myös

Lähteet

  • Abdulcadira, Jasmine ,Christiane Margairazb, Michel Boulvaina & Olivier Iriona: Care of women with female genital mutilation/cutting Swiss Medical Weekly. 6.1.2011.
  • Abu-Sahlieh, Sami A. Aldeeb: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision.. Male and Female Circumcision, , 1999., 1999, s. 131-171. Artikkelin verkkoversio.
  • Abu-Salieh, Sami A. Aldeeb: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision.. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio.
  • Al-Misri, Ahmad ibn an-Naqib: Reliance of the Traveller and Tools of the Worshipper. Teoksessa: Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller, s. 47-648. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017 (alkuteos n. 1368). ISBN 0-915957-72-8 Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  • Rosie Duivenbode, Rosie & Padela, Aasim I.: The Problem of Female Genital Cutting: Bridging Secular and Islamic Bioethical Perspectives. Perspectives in Biology and Medicine, 2019, 62. vsk, nro 2, s. 273–300. doi:10.1353/pbm.2019.0014 Artikkelin verkkoversio.
  • Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus. Helsinki: Like, 2001. ISBN 952-471-253-9
  • Roald, Anne-Sofie: Women in Islam. The Western Experience. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio.
  • Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0 Teoksen verkkoversio.

Viitteet

  1. ↑ a b c Piecha, Oliver M.: No "African problem" Stop FGM Middle East. Arkistoitu 5.8.2018. Viitattu 26.2.2021.
  2. ↑ a b [https://www.unicef.org/publications/index_69875.html Female Genital Mutilation/Cutting: A statistical overview and exploration of the dynamics of change] 2013. Unicef. Arkistoitu 30.7.2019.
  3. ↑ Missä naisten sukuelinten silpomista harjoitetaan? Suomen World Vision. Arkistoitu 30.12.2003. Viitattu 19.5.2008.
  4. ↑ http://www.nhs.uk/NHSEngland/AboutNHSservices/sexual-health-services/Documents/FGM-guidelines.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ a b Abdulcadira, Jasmine ,Christiane Margairazb, Michel Boulvaina & Olivier Iriona: Care of women with female genital mutilation/cutting. Swiss Medical Weekly, 6.1.2011. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Moses Maimonides: The Guide of the Perplexed 1963. University of Chicago. Arkistoitu 11.11.2020. Viitattu 29.10.2020.
  7. ↑ Onyishi, I. E., Prokop, P., Okafor, C. O., & Pham, M. N. (2016). Female genital cutting restricts sociosexuality among the Igbo people of Southeast Nigeria. Evolutionary Psychology, 14(2). https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1474704916648784 (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. ↑ Salzman, 2008, 114
  9. ↑ Fadwa ei Guindi: Female circumcision among the Nubians in Egypt Teoksessa: Female circumcision (toim. Rogaia Mustafa Abusharaf) ., s. 27- 46. University of Pennsylvania Press, 2006.
  10. ↑ WHO: Classification of female genital mutilation. (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Hollannin kuninkaallinen lääkäriliitto: Non-therapeutic circumcision of male minors (sivut 10-11) norm-uk.org. 27.5.2010. Arkistoitu 10.2.2023. Viitattu 23.4.2012.
  12. ↑ Obermeyer, Carla Makhlouf: Female genital surgeries: The known, the unknown, and the unknowable. Medical Anthropology Quarterly, 1999, 13. vsk, s. 79–106. Artikkelin verkkoversio.
  13. ↑ Sarah R. Hayford and Jenny Trinitapoli: Religious Differences in Female Genital Cutting: A Case Study from Burkina Faso. Journal of Scientific Study of Religions, 2011, 50. vsk, nro 2, s. 252–271. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ https://web.archive.org/web/20140725213919/http://www.svt.se/nyheter/sverige/konsstympning-utbrett
  15. ↑ Socialstyrelsen: Inventering av vård för flickor och kvinnor som har varit utsatta för könsstympning. Slutrapport, s. 7. Socialstyrelsen, 2021. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Markkanen, Kristiina: Tätä et tiennyt Suomen somaleista – tietokirja avaa Suomen uusimman vähemmistön elämää Helsingin Sanomat. 25.5.2015. Viitattu 17.4.2016.
  17. ↑ Vainio, Olli: THL:n kyselyn karu tulos: jopa kymmenet Suomessa syntyneet tytöt joutuneet silpomisen kohteeksi Iltalehti. 21.6.2020. Arkistoitu 5.8.2021. Viitattu 3.11.2021.
  18. ↑ Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus, s. 23–25. Like 2001.
  19. ↑ UNFPA: Female genital mutilation (FGM) frequently asked questions Viitattu 21.11.2021. 7.2020. United Nations Population Fund. Arkistoitu 10.11.2014. Viitattu 21.11.2021 "No religion promotes or condones FGM.".
  20. ↑ Unicef: Female Genital Mutilation/Cutting: A statistical overview and exploration of the dynamics of change, s. 69. Unicef, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.11.2021) ("Despite the fact that FGM/C predates the birth of Islam and Christianity and is not mandated by religious scriptures, the belief that it is a religious requirement contributes to the continuation of the practice in a number of settings."). (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ a b Islam Uskonnot Suomessa. 2007. Kirkon tutkimuskeskus ym.. Arkistoitu 17.9.2019.
  22. ↑ a b Minna Rosvall: Ympärileikattuja synnyttäjiä pelkästään Tyksissä joka viikko – hoitohenkilökuntaa koulutettava lisää äitien ja heidän perheidensä kohtaamiseen YLE Uutiset. 14.10.2018. Arkistoitu 5.8.2019.
  23. ↑ a b Anna-Sofia Bener & Heidi Piiroinen: Klitoriksen korjausleikkaus on silvotuille naisille ”kuin näön palauttaminen sokealle”, sanoo Somalian presidentiksi pyrkivä Fadumo Dayib Helsingin Sanomat, Sunnuntai. 31.10.2016. Arkistoitu 5.8.2019.
  24. ↑ a b Jaana Hevonoja: Tyttöjen silpominen on Suomessa rikos – Aiheen käsittelyn välttely terveydenhuollossa "on täysin vääränlaista kulttuurin kunnioitusta" YLE uutiset. 18.3.2019. Arkistoitu 19.3.2019.
  25. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriö: [Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen (FGM) estämisen toimintaohjelma] Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:1, s. 11. 2019.
  26. ↑ Female Genital Mutilation/Cutting: A statistical overview and exploration of the dynamics of change 2013. Unicef. Arkistoitu 15.11.2021. Viitattu 21.11.2021.
  27. ↑ Female genital mutilation (FGM) 2021. Unicef. Arkistoitu 26.5.2019. Viitattu 26.2.2021.
  28. ↑ At least 200 million girls and women alive today living in 31 countries have undergone FGM Unicef for every child. 2020. Unicef. Arkistoitu 26.5.2019. Viitattu 26.2.2021.
  29. ↑ Salim, Mariya: Hiljaisuus intialaisten naisten silpomisen ympärillä murtuu Kansan Uutiset. 21.2.2021. Arkistoitu 3.3.2021. Viitattu 26.2.2021.
  30. ↑ a b Mariya Salim: Naisten sukuelinten silpominen on intialaisyhteisöissä tarkoin varjeltu salaisuus, josta on alettu puhua vasta viime aikoina Maailma.net. 17.2.2021. Arkistoitu 10.8.2023. Viitattu 10.8.2023.
  31. ↑ Laakso, Teija: Raportti: Sukuelinten silpomisen kokeneiden naisten ja tyttöjen määrä kasvanut 15 prosenttia alle vuosikymmenessä 11.3.2024. Mailma.net. Viitattu 18.3.2024.
  32. ↑ a b c d e Keller 2017, s. 59, e4.3
  33. ↑ Roald 2001, s. 243
  34. ↑ a b c d Aldeeb Abu-Salieh, Sami A.: To Mutilate in the Name of Jehovah or Allah: Legitimization of Male and Female Circumcision. Medicine and Law, 1994, 13. vsk, nro 7–8. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  35. ↑ Sami A. Aldeeb Abu-Sahlieh: Muslims’ genitalia in the hands of the clergy. Religious arguments about male and female circumcision. Male and Female Circumcision, 131-171, 1999.
  36. ↑ Rosie Duivenbode & Aasim I. Padela: The Problem of Female Genital Cutting: Bridging Secular and Islamic Bioethical Perspectives Perspectives in Biology and Medicine, Volume 62, Number 2, s. 273-300 10.1353/pbm.2019.0014. Spring 2019. Arkistoitu 25.9.2020.
  37. ↑ Thomas von der Osten-Sacken & Thomas Uwer: Is Female Genital Mutilation an Islamic Problem?. Middle East Quarterly, 14 (1) 29–36, 2007. Artikkelin verkkoversio.
  38. ↑ Kidanu Gebremariam, Demeke Assefa, & Fitsum Weldegebreal: Prevalence and associated factors of female genital cutting among young adult females in Jigjiga district, eastern Ethiopia: a cross-sectional mixed study. International Journal of Women’s Health, vol. 8: 357–365., 2016. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  39. ↑ Anne-Sofie Roald:: Women in Islam: The Western Experience, s. 243. Routledge, 2001. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  40. ↑ The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips sunnah.com. Arkistoitu 19.4.2021.
  41. ↑ Joh L. Esposito: What everyone needs to know about islam. 2nd edition s. 178. 2011. Oxford University Press. Arkistoitu 15.8.2023.
  42. ↑ Reuters: Egypt mufti says female circumcision forbidden June 24, 2007. Arkistoitu syyskuu 9, 2019.
  43. ↑ Islam does not support female circumcision Ghanaweb. Arkistoitu 2.6.2017.
  44. ↑ Juhani Huttunen: Pelko rasismista estää joskus viranomaisia puuttumasta silpomiseen, kertoo asiantuntija Kirkko ja Kaupunki. 5.10.2018. Arkistoitu 29.6.2020.
  45. ↑ Berg, R. C., & Denison, E.: Does Female Genital Mutilation/Cutting (FGM/C) Affect Women's Sexual Functioning? A Systematic Review of the Sexual Consequences of FGM/C. Sexuality Research and Social Policy, 2012, 9. vsk, s. 41–56. doi:10.1007/s13178-011-0048-z ISSN 1553-6610
  46. ↑ Mary J. Ainslie: The 2009 Malaysian Female Circumcision Fatwa: State ownership of Islam and the current impasse Women's Studies International Forum. 52, 1-9. 2015. Arkistoitu 6.4.2022.
  47. ↑ John L- Esposito & Natana J. Delong-Bas: Shariah. What everyone needs to know. 2018, s. 215. Oxford University Press. Arkistoitu 6.4.2022.
  48. ↑ Akar & Tiilikainen, 2009, 2
  49. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Kulttuurien kollisio Oikeuslaitospäivä. 19.3.2010. Valtakunnansyyttäjänvirasto. Arkistoitu 1.9.2019.
  50. ↑ Presidentti Tarja Halonen tukee Pelasta pimppi -kampanjaa: ”Stop tyttöjen silpomiselle!” Iltalehti. 30.01.2019. Arkistoitu 11.11.2020.
  51. ↑ Ihanteellinen musliminainen 2021. Helsingin Muslimit Yhdyskunta. Arkistoitu 22.10.2021. Viitattu 14.10.2021.
  52. ↑ Heusala, Kari: Naisen seksuaalisuus, s. 25. Like 2001.
  53. ↑ Pusa, Anna: Plastikkirurgi för könsstympade görs också i Finland. Hufvudstadsbladet, 16.7.2017, s. 18–19. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  54. ↑ Voima: Vaiennettu väkivalta. (Arkistoitu – Internet Archive)
  55. ↑ Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen eli ympärileikkaus - Maahanmuutto ja kulttuurinen moninaisuus - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.
  56. ↑ Uusi toimintaohjelma estämään tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista - Uutinen - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.
  57. ↑ Hymy-lehti 8/2011, s. 38.
  58. ↑ a b c Tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen työ Ihmisoikeusliitto. Arkistoitu 25.1.2021. Viitattu 4.2.2021.
  59. ↑ a b Silpominen Keniassa ja Somalimaassa Solidaarisuus. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 24.10.2019.
  60. ↑ Ihmisoikeusliitto: Kysymyksiä ja vastauksia tyttöjen sukuelinten silpomisesta Ihmisoikeusliitto. Arkistoitu 19.1.2022. Viitattu 18.11.2021.
  61. ↑ a b Female Genital Mutilation/Cutting: A Global Concern (Arkistoitu – Internet Archive), New York: United Nations Children's Fund, helmikuu 2016.
  62. ↑ Lastensuojelun käsikirja: Tyttöjen ympärileikkaus Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 31.3.2016.
  63. ↑ Rikoslaki 19.12.1889/39. Finlex. Arkistoitu 10.3.2021.
  64. ↑ Hätkähdyttävä selvitys: Kymmenen ympärileikkausepäilyä, neljä toimenpidettä – ”Rasistileiman välttäminen on virkamiehille tärkeämpää kuin se, että lapsille tehdään väkivaltaa” Seura.fi. 28.5.2019. Arkistoitu 2.9.2022. Viitattu 2.9.2022.
  65. ↑ Tyttöjen sukuelinten silpomista koskeva laki jämähti oikeusministeriöön ja aiheutti ison kiistan Yle Uutiset. 9.2.2023. Arkistoitu 10.2.2023. Viitattu 10.2.2023.
  66. ↑ Silpomiskielto tulossa rikoslakiin (SK 35/2024, sivut 8-9) Suomen Kuvalehti. 27.8.2024.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Naisen sukupuolielinten silpominen.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Naisen_sukupuolielinten_silpominen&oldid=22607624”