Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Lauri Impiö kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1948 Haapaveden yhteiskoulusta ja valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1952 Helsingin yliopistosta. Vuonna 1952 hänet vihittiin papiksi, jonka jälkeen hän toimi Ylitornion vt. kirkkoherrana 1952–1953. Sen jälkeen hän työskenteli pappina Kemissä, Nivalassa ja Alatorniolla sekä opettajana Nivalassa. Reisjärven kristillisen kansanopiston johtajana hän oli 1955–1961. Ylitornion kristillisen opiston rehtorina hän toimi eläkkeelle siirtymiseen asti vuodet 1966–1991 lukuun ottamatta kansanedustajakausia vuosina 1975–1987. Impiölle myönnettiin rovastin arvonimi vuonna 1983.
Impiö nousi varasijalta eduskuntaan edustaja Jouni Mykkäsen tilalle 13. tammikuuta 1975. Impiön eduskuntaura päättyi vuoden 1987 vaaleissa.
Vuonna 1968 Lauri Impiö tuli tunnetuksi järjestäessään suuren ruoka-apukeräyksen Lapin läänin asukkaille, kun talvi tuli ennakoitua aikaisemmin ja suuri osa viljelyssadosta tuhoutui. Avustuskeräyksen jälkeen Lauri Impiötä alettiin kutsua pottupappi -nimellä. Suomen Kuvalehti antoi Lauri Impiölle palkinnon hänen saavutuksistaan vuoden 1969 alussa. Suomen Kuvalehden numerossa 6/1969 (ilmestyi 7.2.1969) oli Lauri Impiö kansikuvassa ja lehdessä pitkä juttu hänen toiminnastaan Lapin väestön auttamiseksi.
Säveltäjä ja muusikko Markku Impiö on Lauri Impiön poika. Lauri Impiön puoliso oli virsirunoilija Leena Impiö.[2]
Lähteet
↑Junttila, Veli: Vanhoillislestadiolaisten vaikea aika. Turun Sanomat. 21.2.2011. Arkistoitu 25.5.2012.
↑Päivi Ketolainen: Maailman kaunein sana. Kotimaa, 28.3.2013, nro 13-14, s. 15.-6. ISSN 0043595-13-14
