Kobolttinitraatti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.
Kobolttinitraatti
Tunnisteet
CAS-numero 10141-05-6
PubChem CID 25000
Ominaisuudet
Molekyylikaava Co(NO3)2
Moolimassa 182,95 g/mol
Ulkomuoto Punainen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 100–105 °C (kidevedetön hajoaa)[2]
Tiheys 2,49 g/cm3 (kidevedetön)[2]
1,87 g/cm3 (heksahydraatti)[1]
Liukoisuus veteen 133,8 g/100 ml (0 °C, heksahydraatti)
217 g/100ml (90 °C, heksahydraatti)[1]

[3]

Kobolttinitraatti eli kobolttidinitraatti (Co(NO3)2) on koboltti- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Ainetta käytetään elektroniikka- ja keramiikkateollisuudessa sekä reagensseina muiden yhdisteiden valmistuksessa sekä analytiikassa.

Ominaisuudet

Kobolttinitraatti esiintyy usein kidevedellisessä muodossaan heksahydraattina Co(NO3)2·6H2O (CAS-numero 10026-22-9), joka on kiteistä punaista ainetta. Kuumennettaessa se muuttuu 55 °C trihydraatiksi ja sulaa samalla. Edelleen kuumennettaessa syntyy kobolttinitraattimonohydraattia. Yhdiste liukenee hyvin veteen sekä orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin ja asetoniin.[1][4][5] Muiden nitraattien tavoin kobolttinitraatti on voimakas hapetin.[6]

Malli kobolttinitraatin kiderakenteesta

Kidevedettömillä kobolttinitraattikiteillä on trigonaalinen alkeiskoppi. Jokaiseen koboltti-ioniin on kiinnittynyt kuusi eri nitraatti-ionia yhdestä happiatomistaan. Jokainen nitraatti-ioni on siis sitoutunut kolmeen eri koboltti-ioniin. Tämän rakenteen muoto on vääristynyt oktaedri.[7]

Valmistus ja käyttö

Kobolttinitraattia tuotetaan metallisen koboltin, kobolttikarbonaatin tai kobolttioksidin ja typpihapon välisellä reaktiolla.[1][4][5]

CoO + 2 HNO3 → Co(NO3)2 + H2O

Kobolttinitraattia käytetään elektroniikkateollisuudessa ja sitä lisätään nikkeli-kadmium-paristoihin, sitä käytetään myös keramiikan värjäykseen, kobolttiväriaineiden tuotannossa, analyyttisenä reagenssina sekä B12-vitamiinin synteesissä.[1][4][5]

Lähteet

  1. a b c d e f E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 337. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
  2. a b Kobolttinitraatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 5.11.2010
  3. Cobalt (II) Nitrate Hexahydrate (Koboltti(II)nitraatti heksahydraatti) Käyttöturvallisuustiedote. 3.9.2020. Sigma Aldrich/Merck. Viitattu 16.11.2020.
  4. a b c H. Wayne Richardson: Cobalt Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.11.2010
  5. a b c John Dallas Donaldson & Detmar Beyersmann: Cobalt and cobalt compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 5.11.2010
  6. Richard P. Pohanish, Stanley A. Greene: Wiley Guide to Chemical Incompatibilities, s. 277. Wiley, 2003. ISBN 978-0-471-23859-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 5.11.2010). (englanniksi)
  7. Grigorii A. Tikhomirov, Konstantin O. Znamenkov, Igor V. Morozov, Erhard Kemnitz & Sergei I. Troyanov: Anhydrous Nitrates and Nitrosonium Nitratometallates of Manganese and Cobalt, M(NO3)2, NO[Mn(NO3)3], and (NO)2[Co(NO3)4]: Synthesis and Crystal Structure. Zeitschrift für anorganische und allgemeine Chemie, 2002, 628. vsk, nro 1, s. 269–273. Wiley. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.11.2010. (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.