H’lopoman
H’lopoman oli ukrainalaisten opiskelijoiden ja älymystön populistisen liikkeen tukija 1850- ja 1860-luvulla Oikean rannan Ukrainassa. Loukkaavan puolankielisen sanan chłopoman, joka tarkoittaa talonpoikien ystävää, ottivat mahdollisesti käyttöön ne, jotka propagoivat käsitettä ystävyytenä tavallisen Ukrainan kansan kanssa. Liikkeeseen vaikuttivat huomattavasti ranskalaiset sosialistit (Pierre-Joseph Proudhon, Louis-Auguste Blanqui) ja demokraattinen populismi, jonka alkuperä oli Kiovan yliopiston opiskelijoissa, jotka kuuluivat puolalaistuneeseen ylhäisöön. Tunnustaessaan velvollisuuden palvella "kansaa, jonka keskuudessa elämme" he irtautuivat puolalaisista opiskelijajärjestöistä ja perustivat ukrainalaisen seuran. H’lopoman-liike vaikutti myös Vasemman rannan Ukrainan ja Etelä-Ukrainan nuorisoon, etenkin Harkovassa, Pultavassa, Tšernihivissä ja Odessassa.[1]
Liikkeen perustajia olivat Volodymyr Antonovytš, Tadei Rylskyi, Borys Poznanskyi, Kostjantyn Myh’altšuk, Pavlo Žytetskyi ja Pavlo Tšubynskyi. Sen ideologiset periaatteet ja perusohjelman muotoili Antonovytš. Vastatessaan puolalaisten syytöksiin hän torjui puolalaisen ylimystön sosiaalisen järjestyksen ja jesuiittalaisuuden, koska piti niitä vieraana "kansamme hengelle ja vahingollisena sen elämälle" ja kannusti aikalaisiaan suhtautumaan myötämielisesti kansaan. Syytöksiin yhteistyöstä venäläisten vallankumouksellisten kanssa h’lopomanit julkaisivat kieltävän vastauksen "Otzyv iz Kieva" (’Vastaus Kiovasta’) julkaisussa Sovremennaja letopis, (Moskova 1862). Julistuksen 21 allekirjoittajaa torjuivat vallankumoukselliset toimenpiteet ja lausuivat, että heidän ainoa tarkoituksensa oli saada koulutusta äskettäin vapautuneelle talonpoikaistolle. He osoittivat vääräksi myös separatismisyytöksen, koska separatismi oli lukutaidottomalle kansalle täysin merkityksetön. Varovainen suhtautuminen viranomaisiin ja varmuus etenemisestä opetuksen ja kulttuurin alalla ennen poliittisia toimenpiteitä sai heidät korostamaan liikkeen epäpoliittista luonnetta.[1]
H’lopomanit toimivat tiukasti lain puitteissa välttääkseen epäilykset vallankumouksellisesta toiminnasta. Vuodesta 1859 alkaen he toimivat Kiovan Hromadassa. He olivat mukana perustamassa sunnuntaikouluja ja kirjoittivat Pietarissa ilmestyneeseen lehteen Osnovaan. Saadakseen tietoa maasta ja sen kansasta he järjestivät kesälomien aikana Ukrainaan kiertomatkoja, joita sanottiin "kansan keskuuteen menemiseksi". Tekemänsä kulttuuri- ja opetustyön vuoksi h’lopomaneja syytettiin valheellisesti taantumuksellisten venäläisten piireissä siitä, että he olivat poliittisesti kytköksissä Puolan vuosien 1863–1864 kapinaan. Huolimatta seuranneista sortotoimista, joihin kuului ministeri Pjotr Valujevin määräämä ukrainankielisen julkaisutoiminnan kielto, he jatkoivat osallistumista Kiovan Hromadan toimintaan ja muihin yhteiskunnallisiin pyrkimyksiin.[1]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta H’lopoman Wikimedia Commonsissa
