Werner von Blomberg
Werner von Blomberg (2. syyskuuta 1878 Stargard, Pommeri, Saksa – 14. maaliskuuta 1946 Nürnberg, Baijeri, Saksa) oli saksalainen sotamarsalkka, Saksan asevoimien Wehrmachtin päällikkö ja sotaministeri 1933–1938. Natseille myötämielinen Blomberg nousi asevoimien päälliköksi heti natsien valtaantulon jälkeen. Hermann Göringin ja Heinrich Himmlerin juonittelujen myötä hänen arvonsa alkoi kuitenkin laskemaan. Blomberg erotettiin skandaalinkäryisissä tunnelmissa, kun natsijohtajat paljastivat hänen tuoreen aviovaimonsa kyseenalaisen menneisyyden.
Sotilasura
Blomberg liittyi armeijaan nuorena ja palveli 73. fusilieerirykmentissä.[1] Hänet ylennettiin vänrikiksi 1897. Vuonna 1904 hän meni sotakorkeakouluun, josta valmistui 1907. Seuraavan vuoden huhtikuussa hänet siirrettiin pääesikuntaan. Alkuvuoden 1914 hän toimi komppanianpäällikkönä 130. jalkaväkirykmentissä, mutta ensimmäisen maailmansodan sytyttyä hänet siirrettiin 19. reservin divisioonan esikuntaan. Hän palveli sodan aikana myös XVIII reservin armeijakunnan ja 7. armeijan esikunnissa ja yleni majuriksi vuonna 1916 ja ansaitsi arvostetun Pour le Mérite -mitalin kesällä 1918.[2] Kaksi hänen veljeään kuoli sodan aikana.[3]
Hän pysyi 7. armeijan esikunnassa vielä sodan jälkeenkin, kunnes hänet lokakuussa 1919 siirrettiin sotaministeriöön neuvonantajaksi. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1920. Keväällä 1921 hän toimi 5. divisioonan esikunnassa,[2] kunnes vuoden 1925 alusta kenraali Hans von Seeckt nimitti hänet armeijan koulutusosaston päälliköksi sotaministeriöön.[3] Huhtikuussa 1927 hän siirtyi tasavallan puolustusvoimien Reichswehrin toimiston päälliköksi ja kenraaliadjutantiksi. Blomberg nousi kenraalikuntaan 1. huhtikuuta 1928, jolloin hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Näihin aikoihin hän kävi Neuvostoliitossa tutustumassa puna-armeijaan, jonka toimivuudesta hän sai myönteisen käsityksen. "Ei paljon puuttunut, ettei minustakin tullut bolševikkia", hän kirjoitti myöhemmin.[4]
Blomberg toimi virassaan runsaat kaksi vuotta, mutta ajautui riitoihin vaikutusvaltaisen ja juonikkaan kenraali Kurt von Schleicherin kanssa. Lokakuussa 1929 hänet lähetettiin pääkaupungista Preussiin 1. divisioonan ja I sotilaspiirin komentajaksi.[2]
Natsi-Saksan aikana
Natsit nousivat valtaan Saksassa 30. tammikuuta 1933. Blomberg tunnettiin Versaillesin rauhansopimusta vastaan kampanjoineen Adolf Hitlerin myötäilijänä ja ihailijana. Hän kuului siihen osaan upseeristosta, joka halusi rauhansopimuksen asettamat rajoitukset poistettavaksi, jolloin Saksan asevoimat saisivat kasvaa jälleen entisiin mittoihinsa. Ne kollegat, jotka eivät välittäneet natseista, kutsuivat Blombergia pilkkanimellä "kumileijona".
Blomberg sai ylennyksen täydeksi kenraaliksi natsien valtaannousun päivänä. Hänet nimitettiin myös puolustusministeriksi ja Wehrmachtin päälliköksi.[2]
Pitkien puukkojen yö
Joseph Goebbels, Heinrich Himmler, Hermann Göring ja muutama muu johtava natsi juonittelivat vuonna 1934 puolisotilaallisen järjestön Sturmabteilungin johtajaa Ernst Röhmiä vastaan. Sturmabteilung (SA) oli toiminut natsipuolueen nyrkkinä sen "taistelun vuosina", kun natsit olivat kamppailleet vallasta ja äänestäjistä kommunistien kanssa. Valtaan nousun jälkeinen SA:n räjähdysmäinen kasvu oli taannut sen johtajalle lisää vaikutusvaltaa. Röhmin haaveena oli, että SA:sta tulisi natsi-Saksan asevoimien katto-organisaatio, jonka johtaja hänestä tulisi. Se tietenkin huolestutti upseeristoa, joka ei halunnut johtajakseen maineeltaan epäilyttävää öykkäriä. Werner von Blomberg yhtyi Röhmin vastaiseen rintamaan ja suositteli Hitlerille Röhmin ja SA:n rajoittamista.[3] Kesällä 1934 Hitler määräsi Röhmin ja muut SA:n johtajat sekä entiset poliittiset vastustajansa teloitettavaksi niin sanottuna "pitkien puukkojen yö´nä". Blomberg hyväksyi operaation ja puolusti Hitleriä arvostelijoita vastaan.
Führereid
Heti presidentti Paul von Hindenburgin kuoltua Blomberg ehdotti, että sotilaat vannoisivat valansa jumalan ja isänmaan sijasta Adolf Hitlerille.[3] Ehdotus otettiin käyttöön elokuussa 1934.[4] Vala tunnettiin nimellä Führereid.
»"Vannon jumalan nimeen tämän pyhän valan, että luovutan ehdottoman kuuliaisuuteni Saksan valtakunnan ja kansan johtajalle Adolf Hitlerille, Wehrmachtin ylipäällikölle, ja olen urheana sotilaana valmis vaarantamaan henkeni tämän valan täyttämiseksi milloin tahansa." (Führereid)[5]»
Puolustusministeriö nimettiin sotaministeriöksi vuonna 1935. Huhtikuun 20. 1936, Führerin syntymäpäivänä, Blombergista tuli ensimmäinen Hitlerin nimittämä sotamarsalkka.[4]
Suosio laskee
Blombergista oli tullut sotavoimien mahtavin mies. Se huolestutti Göringiä, koska hän halusi nähdä itsensä ylimpänä komentajana. SS-johtaja Himmler puolestaan koki Blombergin haittaavan hänen oman armeijansa kasvua ja toimintaa. Natsijohtajat alkoivat juonitella Blombergia vastaan.
5. marraskuuta 1937 Hitler kutsui Blombergin ja armeijan haarojen komentajat sekä ulkoministeri Konstantin von Neurathin kokoukseen. Kokouksessa Hitler esitti suunnitelmansa, jonka mukaan Saksa tulisi käymään pieniä ryöstösotia Euroopassa. Sotien tarkoitus oli kohottaa heikentynyttä taloudellista tilannetta. Ranskaa ja Britanniaa vastaan käytävä sota tulisi kysymykseen aikaisintaan 1941, mutta viimeistään 1945. Blomberg vastusti suunnitelmaa. Se muutti Hitlerin mielipiteen Blombergista.[3]
Skandaali
- Pääartikkeli: Blomberg-Fritsch-kriisi
Juonittelijoille tarjoutui otollinen tilaisuus, kun 60-vuotias Blomberg rakastui 26-vuotiaaseen konekirjoittajaansa Erna Gruhniin. Blomberg oli jäänyt leskeksi hänen vaimonsa kuoltua vuonna 1932, mutta epäröi suhteen virallistamista, koska preussilaisten upseerien katsottiin voivan naida vain sopivista yhteiskuntaluokista. Göring kuitenkin kannusti Blombergia viemään Ernan vihille vedoten omaan avioliittoonsa eronneen näyttelijättären Emmy Sonnemanin kanssa. Häät vietettiin 12. tammikuuta 1938. Ne sujuivat onnellisesti paikalla olleen Hitlerin suojeluksessa ja Göringin toimiessa sulhaspoikana. Pariskunta matkasi Italiaan viettämään kuherruskuukautta.[6]
Himmler oli kuitenkin kerännyt Gruhnista tietoja ja saanut kuulla tämän toimineen aiemmin lyhyen aikaa prostituoituna. Eräs poliisiupseeri oli jopa löytänyt Gruhnista otettuja alastonkuvia. Himmler ja armeijan komentajuudesta haaveileva Göring tiedottivat heti asiasta Hitlerille, joka raivostui ja määräsi armeijan kunnian säilyttämiseksi avioliiton purettavaksi. Nuorikkoonsa rakastunut Blomberg ei kuitenkaan halunnut erota puolisostaan vaan erosi tehtävistään itse "vapaaehtoisesti" 26. tammikuuta 1938, sen jälkeen kun Göring oli uhannut tehdä Erna Gruhnin menneisyydestä julkisen uutisen. Muutamaa päivää myöhemmin Blombergin varteenotettavinta seuraajaa, kenraali Werner von Fritschiä syytettiin homoseksuaalisuudesta todistein, jotka osoittautuivat tekaistuksi. Skandaalien ansiosta Hitler saattoi ottaa armeijan johdon omiin käsiinsä.[3][6]
Blomberg erosi armeijan palveluksesta lopullisesti 4. helmikuuta 1938. Blomberg ajettiin vaimonsa kanssa vuodeksi maanpakoon Caprin saarelle, ja sen jälkeen pariskunta vetäytyi Weisseen kylään Baijeriin.[7] Hän ei ottanut osaa toisen maailmansotaan. Länsiliittoutuneet pidättivät hänet 1945, ja hän toimi todistajana Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Blomberg kuoli vangittuna 1946.[3]
Lähteet
- Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich, s. 29-30. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1
Viitteet
- ↑ saks. Füsilier Regiment Nr. 73 General Feldmarschall Prinz Albrecht von Preußen (Hannoversches)
- ↑ a b c d Abr.com:Werner von Blomberg
- ↑ a b c d e f g jewishvirtuallibrary.org
- ↑ a b c Snyder s. 30-31
- ↑ Gesetz über die Vereidigung der Beamten und der Soldaten der Wehrmacht
- ↑ a b The History Place: Hitler Becomes Army Commander
- ↑ jewishvirtuallibrary.org: Women of the Third Reich