Pähkinä

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 13. kesäkuuta 2024 kello 20.27 käyttäjän HerneHerneherne (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 14. elokuuta 2024, perustui tähän versioon.
Pähkinöistä syödään vain sisus. Kuvassa hasselpähkinöitä.

Pähkinä on kasvitieteessä yksisiemeninen hedelmä, joka on kypsänä kuiva, avautumaton ja kovakuorinen.[1] Esimerkiksi pähkinäpensaat, tammet, kastanjat ja pyökit, tekevät pähkinöitä.

Yleiskielessä pähkinällä tarkoitetaan kovan ja kuivan kuoren sisällä kasvavaa syötävää hedelmää tai sen osaa[2]. Pähkinöiksi voidaan nimittää siten myös esimerkiksi manteleita, maapähkinöitä, kookospähkinöitä, saksanpähkinöitä, cashewpähkinöitä, pistaasipähkinöitä, pekaanipähkinöitä ja parapähkinöitä, jotka ovat kasvitieteellisessä mielessä siemeniä.

Jotkin eläimet, kuten oravat, keräävät ja syövät pähkinöitä. Monien pähkinöiden toisinaan sisältämät hometoksiinit rajoittavat niiden päivittäistä ravintokäyttöä ihmisellä[3].

Kulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinalaiset syövät keskimäärin 40 grammaa pähkinöitä päivässä. Muiden maiden kulutus on vain murto-osa tästä.[4]

Suomalaiset söivät vuonna 2020 yli 5 grammaa pähkinöitä päivässä. Niiden kulutus on lähes kolminkertaistunut vuodesta 2000.[5]

Kaupallisesti merkittäviä pähkinöitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aidot pähkinät (hasselpähkinä ja kastanja)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hasselpähkinän suurin kasvatusalue on Turkki[6], jossa pähkinää kasvatetaan Mustanmeren alueella, noin 50 km leveällä vyöhykkeellä. Pähkinäpensas kukkii tammi-helmikuussa, siirtyy lepoon kylmimmäksi ajaksi ja jatkaa kasvuaan huhtikuussa. Sadonkorjuu syys-lokakuussa. Turkissa sitä viljellään pienillä perheviljelmillä, jotka saavat pääasiallisen elantonsa parin hehtaarin viljelmiltään. Sato poimitaan käsin puista ja varisseet maasta. Pähkinät varastoidaan säkeissä taivasalla tai takapihojen kojuissa. Hasselpähkinä säilyy kohtalaisesti kuoressaan. Turkista viedään hasselpähkinöitä pääasiassa Eurooppaan, jossa Saksa on suurin ostajamaa. Hasselpähkinää kasvatetaan myös Italiassa, Yhdysvalloissa, Azerbaidžanissa, Georgiassa ja Chilessä.

Osa kastanjoista myydään eteenpäin kuorineen ja osa kuorittuna. Pähkinät voidaan myydä prosessoijille, jotka maksavat kasvattajille pähkinöistä laadun mukaan. Koko ja vioittuneiden osuus vaikuttavat hintaan. Prosessoijat puhdistavat pähkinät, lajittelevat koon mukaan sekä poistavat kuoret. Pähkinät tarkastetaan ja puhdistetaan käsin. Ne voidaan paahtaa, pieniä hakkeeksi ja pakata vakuumiin.

Muut pähkinät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alla listatut eivät ole pähkinöitä kasvitieteellisessä mielessä, vaan luumarjan kiviosia taikka muunlaisen hedelmän siemeniä[7]. Ravitsemustieteessä niitä kutsutaan tästä huolimatta pähkinöiksi.

Ravintosisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pähkinät sisältävät tyypillisesti paljon kertatyydyttymättömiä rasvahappoja[17]. Saksanpähkinät ja kookospähkinät muodostavat kuitenkin poikkeuksen. Saksanpähkinä sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja ja kookospähkinä tyydyttyneitä.[18]

Terveysriskit ja käyttörajoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pähkinät ovat yleisiä allergeeneja, ja pähkinäallergian oireet saattavat olla hyvinkin voimakkaita ja vaarallisia[19].

Monet pähkinät sisältävät runsaasti terveydelle haitallisia raskasmetalleja. Tällaisia ovat esimerkiksi lyijy ja nikkeli, jota kolmannes suomalaisista sai yli EFSA:n määrittämän siedettävän päiväsaannin enimmäisarvon vuonna 2012. Joidenkin pähkinöiden nikkelipitoisuus on yli 200 mikrogrammaa/100 g ja lyijypitoisuus jopa 10 mikrogrammaa/100 g.[20]

Eltaantuneita pähkinöitä ei pidä syödä. Ulkokuoren poisto nopeuttaa pähkinöiden eltaantumista ja kuoritut pähkinät saattavat eltaantua jopa kahdessa viikossa. Paahtaminen nopeuttaa ja pakastaminen hidastaa eltaantumista.[21][22] Macadamia- eli australianpähkinä ei härskiinny helposti, koska siinä on vain vähän monityydyttymättömiä rasvahappoja[23][24].

Joissakin pähkinöissä voi kasvaa myös hometta, jonka erittämä aflatoksiini on syöpävaarallinen karsinogeeni[19]. Etenkin maapähkinä, hasselpähkinä ja pistaasipähkinä sisältävät usein korkeita alfatoksiinipitoisuuksia[25]. Suomen ruokaviraston mukaan pähkinöiden ja muiden öljykasvien siementen yhteismäärä ei saisi ylittää tämän vuoksi 30 grammaa päivässä tai 200 grammaa viikossa ja leikki-ikäisten maksimiannos on puolet aikuisen annoksesta. Jos öljykasvien siemeniä nautitaan sallittu enimmäismäärä, pähkinöiden osuudeksi jää vain 15 grammaa päivässä/100 grammaa viikossa.[3] Alfatoksiineihin liittyvää riskiä voidaan vähentää myös jättämällä näivettyneen näköiset ja värivirheelliset pähkinät syömättä[26].

Pähkinöiden on havaittu lisäävän virtsan oksaalihappopitoisuutta, mikä lisää munuaiskivien muodostumisen riskiä[27].

Parapähkinässä on niin paljon seleeniä, että jo yksi 3 gramman painoinen pähkinä turvaa seleenin päivätarpeen ja 16 grammaa eli 6 pähkinää ylittää turvallisena pidetyn päiväsaannin[28].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kasvitiede: pähkinä Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 28.2.2019.
  2. ↑ pähkinä Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 28.2.2019.
  3. ↑ a b Usein kysyttyä öljykasvien siemenistä Ruokavirasto. Viitattu 24.7.2022.
  4. ↑ Diet, cardiovascular disease, and mortality in 80 countries academic.oup.com. Viitattu 30.9.2023.
  5. ↑ Ruoka | Syömme ihan eri tavalla kuin 20 vuotta sitten – ”Poikkeuksellista ruokahistoriassamme”, sanoo professori Helsingin Sanomat. 3.1.2024. Viitattu 4.1.2024.
  6. ↑ Rousi, s. 320
  7. ↑ Rousi, s. 147, 159, 319, 322
  8. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 5, Fruits, s. 496. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-5653-3 (englanniksi)
  9. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 50. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7 (englanniksi)
  10. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 307. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7 (englanniksi)
  11. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 2, Fruits, s. 517. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-1764-0 (englanniksi)
  12. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 4, Fruits, s. 483. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-4053-2 (englanniksi)
  13. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 1, Fruits, s. 143. Springer, 2012. ISBN 978-90-481-8661-7 (englanniksi)
  14. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 52. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8 (englanniksi)
  15. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 126. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8 (englanniksi)
  16. ↑ Lim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 3, Fruits, s. 62. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8 (englanniksi)
  17. ↑ Kati Laine: Mikä on paras pähkinä? ravistamo. 13.12.2019. Viitattu 25.10.2020.
  18. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 15.11.2023.
  19. ↑ a b Ruokatieto Yhdistys: Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 09.11.2017.
  20. ↑ Riskinarviointi suomalaisten aikuisten altistumisesta elintarvikkeiden ja talousveden raskasmetalleille sekä alumiinille. Ruokaviraston tutkimuksia 2020. https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tietoa-meista/julkaisut/julkaisusarjat/tutkimukset/riskiraportit/ruokaviraston_tutkimuksia_1_2020_finaali.pdf
  21. ↑ Älä tee yleistä virhettä pähkinöiden kanssa – härskiintyvät todella nopeasti! mtvuutiset.fi. 20.7.2016. Viitattu 16.12.2023.
  22. ↑ How Long Do Nuts Last? How to Store to Keep Nuts Fresh Fastachi. Viitattu 17.12.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 16.12.2023.
  24. ↑ Organic Cosmetics with macadamia oil - Organic & Natural Life | XING web.archive.org. 2.10.2013. Arkistoitu 2.10.2013. Viitattu 16.12.2023.
  25. ↑ Aflatoxins in nuts: An overlooked hazard? Food & Feed Analysis. Viitattu 6.8.2022. (englanti)
  26. ↑ Fungal Contamination of Peanuts LIVESTRONG.COM. Viitattu 6.8.2022. (englanniksi)
  27. ↑ L. K. Massey, H. Roman-Smith, R. A. Sutton: Effect of dietary oxalate and calcium on urinary oxalate and risk of formation of calcium oxalate kidney stones. Journal of the American Dietetic Association, 1993-08, 93. vsk, nro 8, s. 901–906. PubMed:8335871 doi:10.1016/0002-8223(93)91530-4 ISSN 0002-8223 Artikkelin verkkoversio.
  28. ↑ Elintarvikkeet (haku) – Fineli fineli.fi. Viitattu 11.8.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pähkinä&oldid=22447678”