Moon Jae-in

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. toukokuuta 2024 kello 20.52 käyttäjän Porvari (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 14. toukokuuta 2024, perustui tähän versioon.
Moon Jae-in
문재인
Moon kuvattuna vuonna 2017.
Moon kuvattuna vuonna 2017.
Korean tasavallan presidentti
10. toukokuuta 2017 – 10. toukokuuta 2022
Pääministeri Hwang Kyo-ahn
Yoo Il-ho (vt.)
Lee Nak-yeon
Chung Sye-kyun
Hong Nam-ki (vt.)
Kim Boo-kyum
Edeltäjä Park Geun-hye
Seuraaja Yoon Suk-yeol
Korean tasavallan presidentin kansliapäällikkö
12. maaliskuuta 2007 – 24. helmikuuta 2008
Presidentti Roh Moo-hyun
Edeltäjä Lee Byung-wan
Seuraaja Yu Woo-ik
Kansanedustaja
2012–2016
Henkilötiedot
Syntynyt24. tammikuuta 1953 (ikä 71)
Geoje, Etelä-Gyeongsang, Korean tasavalta
Kansalaisuus Etelä-Korea eteläkorealainen
Ammatti juristi
Puoliso Kim Jung-sook
Lapset 2
Tiedot
Puolue Minjoo
Tutkinnot Kyung Hee -yliopisto
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Moon Jae-in (hangul: 문재인; hanja: 文在寅; uudistettu latinisaatio: Mun Jaein; s. 24. tammikuuta 1953[1]) on eteläkorealainen poliitikko, entinen ihmisoikeusjuristi ja Etelä-Korean 12. presidentti. Hän toimi myös presidentti Roh Moo-hyunin kansliapäällikkönä.

Presidentinvaalikampanjansa aikana Moon sai eteläkorealaisilta netinkäyttäjiltä lempinimen Pimeä kuningas (kor. 명왕, Myeong-wang), joka oli viittaus One Piece -sarjassa esiintyneeseen Silvers Rayleigh -hahmoon.[2]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moonin vanhemmat olivat pakolaisia pohjoisesta, jotka tulivat Etelä-Korean puolelle Korean sodan aikana. Moon aloitti oikeustieteen opinnot vuonna 1972, mutta joutui vankilaan osallistuttuaan presidentti Park Chung-heen vastaisiin mielenosoituksiin. Hän suoritti tutkintonsa loppuun vankeusaikanaan. Vuonna 1976 hän siirtyi suorittamaan asepalvelustaan.[3].

1982 hän avasi Busanissa asianajotoimiston yhdessä Roh Moo-hyunin kanssa. Toimisto keskittyi ihmisoikeuksiin ja kansalaisoikeuksiin. Heistä tuli demokratialiikkeen keskeisiä jäseniä. Roh valittiin Korean presidentiksi vuonna 2003, ja Moonista tuli hänen läheinen avustajansa.[4] hän toimi presidentin kansliapäällikkönä vuodesta 2007 alkaen.[1]

Moon on naimisissa ja parilla on kaksi lasta sekä kaksi lastenlasta.[5] Uskonnolliselta vakaukseltaan Moon on katolilainen.[6] Kasteen yhteydessä Moon sai nimen Timotei (kor. 티모테오, Timoteo).[7]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korruptiosta syytetty Roh teki itsemurhan vuonna 2009. Seuraavana vuonna Moon toimi Roh'n nimeä kantavan säätiön johdossa.[1] Moon päätti jatkaa hänen uraansa ja liittyi Minjoo-puolueen edeltäjän, demokraattiseen yhdistyneeseen puolueeseen, vuonna 2011. Tämän jälkeen hänet valittiin Busanin vaalipiiristä maan parlamenttiin. Vuosina 2015–2016 Moon toimi Minjoo-puolueen puheenjohtajana.[3].

Ensimmäistä kertaa presidentinvaaleihin Moon osallistui vuonna 2012. Tuolloin hän hävisi täpärästi (48,02 % annetuista äänistä) Park Geun-hyelle, josta tuli Etelä-Korean ensimmäinen naispuolinen presidentti.[8][9]

Keväällä 2017, kun Park joutui eroamaan ja maassa oli ennenaikaiset vaalit, Moon valittiin presidentiksi.[4] Moon oli Minjoo-puolueen ehdokas toukokuun 2017 presidentinvaalissa[10]. Hän sai äänistä 41,1 prosenttia, kun toiseksi eniten ääniä, noin 24 prosenttia, keräsi konservatiivien Hong Joon-pyo.[11][12]. Normaalisti Etelä-Koreassa on käytössä kahden kuukauden siirtymäaika väistyvän ja valitun presidentin vallanvaihdoksen yhteydessä, mutta sitä ei sovellettu vuonna 2017, koska Park oli asetettu virkarikossyytteeseen, joten Moon astui virkaansa välittömästi 10. toukokuuta.[13]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2017 Moon adoptoi eläinsuojelujärjestön pelastamaan koiran nimeltä Tory, joka oli alkujaan kasvatettu koiranlihatilalla. Koiran adoptoinnilla presidentin oli tarkoitus lähettää tuomitseva viesti koiran lihan syönnille, jonka Etelä-Korean laki toistaiseksi sallii.[14].

Moonin hallitus teki tuntuvan, 16 prosentin, korotuksen maan minimipalkkaan vuonna 2018, jolloin minimipalkka nousi 7 530 woniin tunnilta ehkäistäkseen työssä käyvien köyhyyttä.[15] Vuotta myöhemmin Etelä-Korean työviikko lyhennettiin 68 tunnista 52 tuntiin.[16]

Moonin johtajuus koronaviruspandemian aikana keräsi kiitosta niin Etelä-Koreassa kuin ulkomaillakin. Vuoden 2020 parlamenttivaaleja pidettiin laajalti kansanäänestyksenä Moonin hallituksen koronapolitiikasta.[17]. Moonin johtama Minjoo otti vaaleissa murskavoiton ja sai paikkamäärältään suurimman enemmistön parlamentissa sitten vuoden 1987, jolloin maassa alettiin siirtyä kohti avointa demokratiaa.[18]

Poliittisia näkemyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moon sanoi presidentinvaalikampanjansa aikana, että ei kannata samaa sukupuolta olevien oikeutta avioliittoon. Hän ei tosin sulkenut pois sitä, että tämä olisi joskus tulevaisuudessa mahdollista Etelä-Koreassa, mutta katsoi juuri nyt ei ole oikea aika keskustella asiasta.[19]

Moon ilmoitti vastustavansa kuolemanrangaistusta ja sanoi, että kyse ei ole siitä, onko se laillinen vai laiton rangaistus huomauttaen samalla, että kuolemanrangaistusta ei ole pantu toimeen maassa yli 20 vuoteen.[20]

Koreoiden yhdistymiseen Moon suhtautuu myötämielisesti ja on pyrkinyt kehittämään pohjoisen ja etelän välistä vuoropuhelua. Lisäksi Moon on halunnut luoda Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen välille paremmat suhteet. Vuonna 2018 hän tapasi Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin maiden rajalla.[21] Seuraavana vuonna Moon sanoi, että Korean niemimaan tulisi yhdistyä vuoteen 2045 mennessä.[22].

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Time nosti Moonin 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listalleen vuonna 2018.[23]

Ulkomaalaisia kunniamerkkejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c President Moon Jae-in of the Republic of Korea 2021. korea.net. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  2. ↑ 디지털뉴스팀: 문재인 닮은 해적이 있다? ‘명왕 문재인’ 인기 www.khan.co.kr. 17.12.2012. Viitattu 21.9.2021. (korea)
  3. ↑ a b Impact Player: Moon Jae-in www.csis.org. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Moon Jae-in: Who is South Korea's new president? BBC. 9.5.2017. Viitattu 4.10.2017.
  5. ↑ Profile 2020. The Office of the President. Arkistoitu 1.4.2020. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Gaetan, Victor: Has Moon Jae-In's Catholicism Influenced His Diplomacy? Foreign Affairs. 22.9.2017. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  7. ↑ 가톨릭신문: 문재인(티모테오) 대통령 삶과 신앙 www.catholictimes.org. Viitattu 21.9.2021. (korea)
  8. ↑ Park Geun-hye claims South Korea presidential victory CNN. 19.12.2012. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  9. ↑ IFES Election Guide | Elections: South Korea Presidential Dec 2012 www.electionguide.org. Viitattu 21.9.2021.
  10. ↑ Karttunen, Kirsti: Ennakkosuosikki Moon näyttää nousevan Etelä-Korean johtoon Yle Uutiset. 9.5.2017. Viitattu 9.5.2017.
  11. ↑ Demokraattipuolueen Moon Jae-in Etelä-Korean presidentiksi Turun Sanomat. 10.5.2017. Arkistoitu 13.6.2021. Viitattu 13.5.2017.
  12. ↑ Moon Jae-in wins South Korea presidential election Deutsche Welle. 09.05.2017. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  13. ↑ Elected South Korean president to take office immediately The Straits Times. 9.5.2017. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  14. ↑ South Korea president adopts rescue dog BBC News. 27.7.2017. Viitattu 21.9.2021. (englanti)
  15. ↑ South Korea’s president is struggling to “democratise” the economy The Economist. 20.10.2018. Viitattu 21.9.2021.
  16. ↑ South Korea cuts 'inhumanely long' 68-hour working week the Guardian. 1.3.2018. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Karl Friedhoff: President Moon Jae-In Handled the Coronavirus Well, but Can He Win South Korea's April Elections? The National Interest. 1.4.2020. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  18. ↑ South Korea's ruling party wins election landslide amid coronavirus outbreak the Guardian. 16.4.2020. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  19. ↑ Isabella Steger: Being a progressive politician in Korea doesn't stop you from being homophobic Quartz. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Will next president re-implement death penalty? m.koreatimes.co.kr. 26.4.2017. Viitattu 21.9.2021.
  21. ↑ Moon’s Last Chance on North Korea thediplomat.com. Viitattu 21.9.2021. (englanti)
  22. ↑ Korean peninsula will be united by 2045, says Seoul amid Japan row the Guardian. 15.8.2019. Viitattu 21.9.2021. (englanniksi)
  23. ↑ The 100 Most Influential People in the World Time. Viitattu 21.9.2021. (englanti)
  24. ↑ Beilage polit-x.de. Viitattu 21.9.2021. (saksa)
  25. ↑ Intercambio de medallas entre Corea del Sur y Colombia Agencia de Noticias Yonhap. 25.8.2021. Viitattu 21.9.2021. (espanja)
  26. ↑ Tildelinger av ordener og medaljer www.kongehuset.no. Viitattu 21.9.2021. (norja)
  27. ↑ BOE.es - BOE-A-2021-9604 Real Decreto 421/2021, de 8 de junio, por el que se concede el Collar de la Orden del Mérito Civil a Su Excelencia señor Moon Jae-in, Presidente de la República de Corea. www.boe.es. Viitattu 21.9.2021.
  28. ↑ Open Post - South Korean State Visit to Sweden Lilibet's Handbag. 14.6.2019. Viitattu 21.9.2021. (englanti)
Korean tasavallan presidentit
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Moon_Jae-in&oldid=22387835”