Interrail

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. huhtikuuta 2024 kello 17.50 käyttäjän 2001:14ba:4626:3f00:b888:ec9d:2189:690d (keskustelu) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Map of Europe, with Interrail countries in green
Maat, joissa Interrail Global Pass on voimassa

Interrail on Euroopan rautatieliikenneyhtiöiden yhteinen lippujärjestelmä. Mistä tahansa järjestelmän piiriin kuuluvasta maasta voi ostaa lipun, jolla saa matkustaa lähes kaikissa junissa kaikissa järjestelmään kuuluvissa maissa. Interrail oli etenkin alkuaikoinaan 1970-luvulla eurooppalaisnuorten suosittu reppumatkailun muoto.

Interrail-järjestelmän jäseniä ovat lähes kaikki Euroopan maat entisen Neuvostoliiton maita lukuun ottamatta. Interrail-lipun voimassaoloajalle on monia vaihtoehtoja; voimassaoloaikana lipulla voi matkustaa rajattomasti junilla interrail-maissa. Lippu oikeuttaa myös alennuksiin tietyillä lauttareiteillä. Joissakin junissa voi joutua maksamaan lisämaksuja.

Ikärajoituksia Interrail-lipun hankkimisessa ei ole, mutta alle 28-vuotiaille se on halvempi. Lipun hintaan vaikuttavat iän lisäksi myös sen voimassaoloaika ja -alue. Lipun voi hankkia jokainen, joka on asunut jossakin Interrail-yhteisöön kuuluvassa maassa tai Venäjällä, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Moldovassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Algeriassa, Tunisiassa, Kyproksella, Maltalla tai Islannissa vähintään puoli vuotta. Lippu ei kelpaa sen omistajan asuinmaassa, mutta Interrail Global Pass oikeuttaa tietyn suuruiseen alennukseen (Suomessa 50 prosenttia) interrail-matkaan liittyvistä junamatkoista rajalle tai lentoasemalle omistajan kotimaassa.

Suomalaisnuorten keskuudessa Interrail-matkailu eli interreilaus, oli alusta asti erittäin suosittua: ensimmäisenä kesänä 1972 Suomessa myytiin 12 000 interrail-lippua, enemmän kuin missään muussa maassa[1]. Vilkkaimpina vuosina 1980-luvun puolivälissä Suomessa myytiin noin 20 000 lippua, hiljaisimpina vuosina vain kymmenesosa tästä. Vuoden 2007 tammi–heinäkuussa kortteja myytiin 3 500.[2]

Interrail-lippu vuodelta 1982.

Interrail-uudistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. huhtikuuta 2007 voimaan tullut uudistus poisti aikaisemman vyöhykejaon ja myyntiin tuli kaksi erilaista interrail-korttia: Inter Rail Global Pass ja Inter Rail One Country Pass. Inter Rail Global Pass kelpaa kaikissa interrail-maissa, ja sen voimassaoloajan voi valita neljästä vaihtoehdosta: 5 vapaavalintaista matkustuspäivää 10 päivän sisällä, 10 vapaavalintaista matkustuspäivää 22 päivän sisällä, 15 matkustuspäivää, 22 matkustuspäivää tai 30 matkustuspäivää.

Inter Rail One Country Pass on maakohtainen, mutta sen voi ostaa myös useampaan maahan. Interrail-yhteisön maat on jaettu neljään hintaryhmään, ja kortin voimassaoloajan voi valita neljästä vaihtoehdosta: 3, 4, 6 tai 8 matkustuspäivää kuukauden sisällä. Korttia ei voi ostaa omaan asuinmaahansa.

  • 1989: Pohjoismaissa otettiin käyttöön aikuisten tarjous, jossa ensimmäisenä vuonna oli 265 aikuista matkustajaa.
  • 1991: Neuvostoliiton romahtanminen johti Interrail-alueen laajentumiseen, ja Britanniassa otettiin käyttöön aikuisten tarjous. 1994: Mukana on 29 nykyisestä 33 maasta (kaikki paitsi Bosnia ja Hertsegovina); IRC Clarifyssa on seitsemän vyöhykettä, joista vyöhykkeellä D kuuluvat Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari, Kroatia, Bulgaria, Romania ja Jugoslavia.
  • 1998: Interrail-liput tulevat saataville kaiken ikäisille, ja hinnat perustuvat ikään. Kahdeksan vyöhykkeen järjestelmä perustetaan, Bosnia ja Hertsegovina jätetään pois.
  • 2001: Muodostetaan Eurail Group, joka ottaa hoitaakseen Interrailin ja Eurailin markkinoinnin ja johtamisen.
  • 2005: Bosnia-Hertsegovina liittyy Interrailiin
  • 2007: 1. huhtikuuta Eurail Group ottaa haltuunsa kaikki Interrail Pass -tuotteet; vyöhykejärjestelmä korvattiin Interrail Global Passilla (30 osallistujamaata) ja One Country Passilla. Eurodomino lopetettiin.
  • 2013: Rail Planner -sovelluksen julkaisu
  • 2015: Eurail ja Interrail linjaavat logonsa; Kreikan saarten passi käyttöön.
  • 2017: Nuorten lipun ikäraja nostettu 27 vuoteen.
  • 2018: Turkki ja Serbia liittyvät Eurail One-country Passiin. Tšekki ja Puola liittyvät Eurailin kahden maan valintapassiin.[3]
  • 2019: 1. ja 2. luokka ovat saatavilla kaikille tuotteille (paitsi Kreikan saaret). Lisäksi Liettuan rautatiet liittyvät Interrailiin. New Greek Islands Pass on nyt voimassa myös 5 kotimaanmatkalle ja kasvaa 53 saareen. Ilmoitettiin, että Yhdistyneen kuningaskunnan rautatieyritykset lopettavat osallistumisen järjestelmään kiistan jälkeen, mutta päätös kumottiin välittömästi.[4]
  • 2020: Viro ja Latvia liittyvät Interrailiin.
  • 2022: Interrail ja Eurrail esittelevät uuden yhteisen logon sekä brändi-identiteetin päivityksen.
  1. Pulkkinen, Marko: Tunna Milonoff: "Ajatus puolen vuoden Intian reissusta oli täysin käsittämätön!" yle.fi. 27.3.2021. Viitattu 28.3.2021.
  2. Reilaamisen suosio kasvussa 17.8.2007. Euroopan komissio.
  3. Eurail Group G.I.E. Homepage eurailgroup.org. Viitattu 14.9.2018. (englanti)
  4. UK to stay in Interrail scheme after U-turn. Määritä julkaisu!8.8.2019. Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]