Tom Jones (romaani)
| Tom Jones | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| The History of Tom Jones, a Foundling | |||||||||||||
 Ensimmäisen painoksen nimiölehti. |
|||||||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||||||
| Kirjailija | Henry Fielding | ||||||||||||
| Kieli | englanti | ||||||||||||
| Kustantaja | Andrew Millar | ||||||||||||
| Julkaistu | 1749 | ||||||||||||
| Suomennos | |||||||||||||
| Suomentaja | Olli Nuorto | ||||||||||||
| Kustantaja | WSOY | ||||||||||||
| Julkaistu | 1950 | ||||||||||||
| Sivumäärä | 547 | ||||||||||||
|
|||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||
Tom Jones (engl. The History of Tom Jones, a Foundling) on Henry Fieldingin romaani, joka ilmestyi vuonna 1749.
Teos on julkaistu suomeksi kahdesti, molemmilla kerroilla WSOY:n kustantamana: ensin Olli Nuorton lyhentäen suomentamana Maailman suurromaaneja -sarjassa vuonna 1950 ja kokonaisuudessaan Marja Alopaeuksen käännöksenä vuonna 1994.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tom Jones kertoo Tom-nimisestä löytölapsesta, jonka hyväntahtoinen kartanonherra Allworthy adoptoi. Tarina jatkuu Tomin kasvuna aikuisuuteen ja edelleen päätymisenä naimisiin.[1] Romaani jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen käsittelee Tom Jonesin rakastumista naapuriinsa Sophia Westerniin. Toisessa osassa Tom Jones joutuu donquijotemaisiin seikkailuihin ja lähtee Skotlantiin taistelemaan jakobiittiarmeijaa vastaan. Viimeisessä, kolmanneksessa Tom Jones yrittää löytää uudelleen Sophian jakobiittikapinan jälkeen.[2]
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fielding kääntyy Tom Jonesissa jokaisen luvun alussa lukijan puoleen välillä velmuillen ja välillä filosofoiden. Hän siteeraa teoksessa sekä Horatiusta että Aristotelesta. Lukujen alut lähtevät liikkeelle periaatteessa vakavasti, mutta hiljalleen paljastuu, ettei kirjailijaa eikä filosofeja pidä ottaa turhan vakavasti. Välillä Fielding myös nokittelee lukijaa ja antaa tälle ironisia neuvoja.[2]
Kertomus on rakennettu klassisten mytologiasankareiden kertomusten tapaan. Tarina heittäytyy välillä näennäisesti epämerkittäviin suuntiin, ja koko tarinaa alleviivaa säädytön huumori, minkä takia Samuel Johnson sanoi, ettei todennäköisesti tiedä yhtä turmeltunutta teosta.[1]
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jukka Petäjä kirjoittaa arviossaan, että kirja on ”moderni, jopa postmoderni romaani” ja on lisäksi viisas ja hauska. Uudempi, Marja Alopaeuksen, suomennos pajastaa, miksi kirjaa on kirjallisuushistorioissa luonnehdittu Samuel Richardsonin parodiaksi: aiemmasta puuttuvissa kohdissa Fielding paljastuu koiranleuaksi eikä olekaan Richadsonin tapaan eeppinen kertoja.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Henry Fielding, Tom Jones The British Library Board. Arkistoitu 7.5.2018. Viitattu 29.5.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c Kirjailijan ja lukijan salaliitto (Archive.org) HS.fi. 5.3.1995. Sanoma. Arkistoitu 15.5.2013. Viitattu 22.4.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tom Jones (romaani) Wikimedia Commonsissa
Lisää luettavaa aiheesta The History of Tom Jones, a Foundling on Wikiaineistossa (englanniksi)
