Janka Bryl

Janka Bryl vuonna 1985.

Janka Bryl (valkoven. Я́нка Брыль, oikealta nimeltään Ivan Antonavitš Bryl, Іва́н Анто́навіч Брыль, ven. Ива́н Анто́нович Брыль; 4. elokuuta 1917 Odessa – 25. heinäkuuta 2006 Minsk) oli valkovenäläinen kirjailija.

Bryl syntyi rautatieläisen perheeseen. Vuodesta 1922 lähtien perhe asui Puolaan kuuluneessa Valko-Venäjän länsiosassa. Bryl kävi alakoulun ja työskenteli maatilalla. Vuonna 1939 hänet kutsuttiin Puolan armeijaan. Bryl joutui saksalaisten vangiksi, mutta pakeni vuonna 1941 ja liittyi partisaaneihin. Vuodesta 1944 lähtien hän työskenteli Minskissä toimittajana ja vuosina 1966–1971 Valko-Venäjän kirjailijaliiton hallituksen sihteerinä. Bryl kuului Neuvostoliiton kirjailijaliittoon vuodesta 1945 ja toimi kahteen otteeseen Valko-Venäjän SNT:n korkeimman neuvoston kansanedustajana. Hän oli Valko-Venäjän Pen-keskuksen jäsen vuodesta 1989.

Brylin ensimmäiset teokset ilmestyivät Vilnassa vuonna 1938. Hän kirjoitti kertomuksia, romaaneja, lastenkirjoja ja esseitä sekä käänsi venäläistä, ukrainalaista ja puolalaista kirjallisuutta. Kirjailijan pääteoksena pidetään omaelämäkerrallista romaania Ptuški i gnjozdy (”Linnut ja pesät”, 1964). Hän on laatinut Hatynin joukkomurhasta kertovan dokumenttikirjan Ja z vognennai vjoski (”Olen poltetusta kylästä”, 1975) yhdessä Ales Adamovitšin ja Uladzimir Kalesnikin kanssa. Pienoisromaani Muštuk i papka (”Holkki ja kansio”, 1990) kertoo Stalinin vainoissa kuolleesta veljestä.

Bryl sai Stalin-palkinnon kertomuksesta U Zabalotstsi dneje (”Suon takana sarastaa”) vuonna 1952, Jakub Kolasin kirjallisuuspalkinnon kirjasta Pratsjag razmovy (”Keskustelun jatko”) vuonna 1963 ja Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon kertomuksesta Zolak, ubatšany zdaljok (”Kaukaa nähty sarastus”) vuonna 1982. Hänelle myönnettiin Valko-Venäjän kansankirjailijan arvonimi vuonna 1981.

Suomennettu teos

• Lena ja pieni vaahtera: kertomuksia (Lipka i kljonik). Suom. Leila Peterzens. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1957.