Britannian kruununperimysjärjestys

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 8. syyskuuta 2022 kello 21.02 käyttäjän Ankkakala (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Walesin prinssi Charles on tällä hetkellä Britannian kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen.

Britannian kruununperimysjärjestys määrittää, missä järjestyksessä Britannian kuninkaallisen suvun jäsenillä on oikeus kruunuun. Polveutuminen Hannoverin Sofiasta ja Britannian parlamentin säätämät säädökset määräävät kruununperimysjärjestyksen.[1]

Kruununperimysjärjestyksen määräytyminen

Hannoverin Sofia. Britannian kruununperimysjärjestykseen kuuluvat Sofian protestanttiset perilliset.

Britannian kruununperimysjärjestyksen perusta muotoutui 1600-luvun perustuslaillisten säädösten kehityksen myötä. Kehitys kulminoitui Bill of Rightsiin (1689) ja vallanperimyslakiin (1701). Kun Jaakko II pakeni maasta vuonna 1688, parlamentti katsoi hänen luopuneen vallasta ja kruunun olevan vailla omistajaa. Kruunua ei tarjottu Jaakon nuorelle pojalle vaan hänen tyttärelleen Marialle ja tämän puolisolle Vilhelm Oranialaiselle, jotka nousivat hallitsemaan yhdessä. Tämän myötä vakiintui käytäntö, jonka mukaan parlamentti voi säännellä kruununperimysjärjestystä. Vuoden 1701 vallanperimyslaki vahvisti, että parlamentti päätti perillisen oikeudesta kruunuun. Laki määräsi, että vain Hannoverin Sofian protestanttisilla perillisillä oli oikeus periä kruunu. Myöhemmät säädökset ovat vahvistaneet tämän.[1]

Bill of Rights ja vuoden 1701 vallanperimyslaki määrittivät myös ehtoja, jotka hallitsijan on täytettävä. Hallitsijan on oltava yhteydessä Englannin kirkkoon, hänen on vannottava säilyttävänsä Englannin kirkko ja Skotlannin kirkko ja hänen on luvattava ylläpitää protestanttista kruununperimystä. Katolisilta kruununperimys on erikseen kielletty. Hallitsija ei saanut myöskään naida katolista.[1] Succession to the Crown Actin (2013) tultua voimaan kruununperimysoikeutta ei menetä vaikka naisi katolisen, mutta koska hallitsija on Englannin kirkon päämies, katolinen ei voi edelleenkään nousta hallitsijaksi.[2]

Jos hallitsija on estynyt hoitamasta tehtäväänsä tai on liian nuori hallitakseen yksin, kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen, jolla ei ole estettä hallitsemiseen, nimitetään sijaishallitsijaksi. Jos hallitsija on poistunut maasta väliaikaisesti tai estynyt hallitsemasta väliaikaisesti, hänen puolisonsa ja kruununperimysjärjestyksen neljä ensimmäistä aikuista muodostavat neuvoston, joka hallitsee yhdessä. Vuonna 1953 säädettiin erikseen, että jos Elisabet II olisi kuollut ennen kuin prinssi Charles on täysi-ikäinen, sijaishallitsijana olisi toiminut prinssi Philip, Edinburghin herttua.[3]

Royal Marriages Act (1772) määräsi, etteivät Yrjö II:n jälkeläiset saaneet avioitua ilman hallitsijan suostumusta. Mikäli joku heistä solmi avioliiton ilman hallitsijan suostumusta, avioliitto oli mitätön. Yrjö II:sta polveutuu lukuisia henkilöitä, minkä vuoksi Britanniassa oli arviolta satoja aviopareja, joiden avioliitot olivat lakiteknisesti mitättömiä. Vuoden 2013 Succession to the Crown Actin myötä vain kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen henkilön pitää pyytää hallitsijalta lupa avioliitolleen. Mikäli joku heistä avioituu ilman lupaa, hän menettää oikeuden periä kruunun, mutta avioliitto ei mitätöidy. Säädös astui voimaan taannehtivasti: sellaisten henkilöiden, jotka avioituivat ilman hallitsijan lupaa, mutta eivät olleet avioituessaan kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen joukossa, avioliitot ovat säädöksen mukaan voimassa.[3]

Vuoden 2013 Succession to the Crown Actin myötä Britannian kruununperimysjärjestys on perustunut esikoisoikeuteen, jonka mukaan vanhin lapsi on kruununperimysjärjestyksessä sisaruksista ylimpänä sukupuolesta riippumatta. Aiemmin kruununperimysjärjestys perustui miehiä suosivaan esikoisoikeuteen, jossa miespuoliset jälkeläiset ovat naispuolisia sisaruksiaan edellä ja nainen saattoi olla sisaruksista ylimpänä vain, jos hänellä ei ollut veljiä. Kruununperimysjärjestyksen muutos koskee vain niitä, jotka ovat syntyneet 28. lokakuuta 2011 jälkeen. Tästä syystä esimerkiksi Ruotsin prinssi Carl Philip lapsineen on Britannian kruununperimysjärjestyksessä jatkossakin kruununprinsessa Victorian edellä vaikka tämä ei olekaan heidän järjestyksensä Ruotsin kruununperimysjärjestyksessä.[4] Kruununperimysjärjestyksessä ylimpinä olleista vuoden 2013 muutos vaikutti Tāne ja Senna Lewisiin, jotka vaihtoivat paikkaa. Tāne on Senna Lewisin pikkuveli, ja koska hän on syntynyt 28.11.2011 jälkeen, häntä ei muutoksen jälkeen suosittu sukupuolensa perusteella vaan Senna siirtyi esikoisena kruununperimysjärjestyksessä hänen edelleen.[3]

Kruununperimysoikeudesta ei voi luopua. Monarkki voi kuitenkin luopua kruunusta, kuten Edvard VIII teki vuonna 1936.[3]

Kruununperimysjärjestysluettelo

Prinssit Harry (vas.), William ja Charles ovat kruununperimysjärjestyksessä kuudes, toinen ja ensimmäinen. Kuva vuodelta 2014.

Kruununperimysjärjestysluettelossa on yli 5 750 nimeä.[3] Korkeimmalla ovat kuningatar Elisabetin lapset jälkeläisineen. Sen jälkeen tulevat kuningattaren sisaren prinsessa Margaretin lapset jälkeläisineen. Näiden jälkeen tulevat kuningattaren isän puoleiset serkut (kuningas Yrjö VI:n sisarusten lapset) jälkeläisineen ja kuningattaren isänisän puoleiset pikkuserkut (kuningas Yrjö V:n sisarusten lapsenlapset) jälkeläisineen. Eurooppalaisista hallitsijoista kruununperimysjärjestyksessä korkeimmalla sijalla on kuningatar Elisabetin pikkuserkku Norjan kuningas Harald V, jonka isoäiti oli Yrjö V:n sisar.[5]

Perimysjärjestyksen 19 ensimmäistä nimeä:[1]

Nykyinen hallitsija: Walesin prinssi Charles

  1. prinssi William, Cambridgen herttua
  3. prinssi George
  4. prinsessa Charlotte
  5. prinssi Louis
  6. prinssi Harry, Sussexin herttua
  7. Archie Mountbatten-Windsor
  8. Lilibet Mountbatten-Windsor
  9. prinssi Andrew, Yorkin herttua
  10. prinsessa Beatrice
  11. Sienna Mapelli Mozzi
  12. prinsessa Eugenie
  13. August Brooksbank
  14. prinssi Edward, Wessexin jaarli
  15. James Windsor, Severnin varakreivi
  16. Lady Louise Windsor
  17. prinsessa Anne, Princess Royal
  18. Peter Phillips
  19. Savannah Phillips
  20. Isla Phillips

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d Succession The Royal Family. Viitattu 7.12.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Watt, Nicholas: Royal equality act will end succession of first born male – rather than older sister 28.10.2011. The Guardian. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e 5 curious things about the line of succession to the British throne (Arkistoitu sivu) Royal Central. Viitattu 7.12.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Carl Gustaf kan bli kung av Storbritannien – men många före i kön 21.8.2020. Expressen. Viitattu 19.10.2021. (ruotsiksi)
  5. ↑ Line of succession to the British throne 8.5.2019. France 24. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Britannian_kruununperimysjärjestys&oldid=20776254”