Venäjän ortodoksinen kirkko
| Venäjän ortodoksinen kirkko Moskovan patriarkaatti Русская Православная Церковь Russkaja Pravoslavnaja Tserkov Московский Патриархат Moskovski Patriarhat |
|
|---|---|
| Perustaja | Apostoli Andreas ja Pyhä Vladimir Kiovalainen |
| Itsenäisyys | 1448 |
| Tunnustaminen | Konstantinopoli 1589 |
| Päämies | patriarkka Kirill |
| Keskuspaikka | Moskova, Venäjä |
| Toiminta-alue | Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä, Kazakstan, eräät entiset neuvostotasavallat |
| Hallinta-alueita | Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Australia, Kiina |
| Kieli | kirkkoslaavi, venäjä |
| Jäsenistön määrä | 90 000 000 |
| Kotisivu | http://www.mospat.ru/ |
Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti on Venäjällä ja sen kulttuuripiirissä vaikuttava autokefalinen ortodoksinen kirkko. Se on ortodoksisista kirkoista suurin ja kaikista kristillisistä kirkoista toiseksi suurin katolisen kirkon jälkeen.
Venäjän ortodoksista kirkkoa johtaa Moskovan ja koko Venäjän patriarkka. Vuodesta 2009 patriarkan virassa on Kirill, entinen Smolenskin ja Kaliningradin metropoliitta.[1]
Kirillin johdossa on yli 36 000 seurakuntaa, joissa on yhteensä yli sata miljoonaa jäsentä, peräti kolmannes maailman ortodokseista.[2] Toisaalta vain pari prosenttia Venäjän väestöstä käy säännöllisesti ortodoksisissa jumalanpalveluksissa.[2]
Virallisia jäsentilastoja ei kirkolla ole, mutta vuonna 2012 tehtyjen kyselyjen mukaan 41–74 % Venäjän väestöstä samastuu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon tai pitää itseään ortodoksina.[3][4] Vuonna 2010 kirkossa oli 160 hiippakuntaa ja niissä 30 142 seurakuntaa. Piispoja oli 207, pappeja 28 434 ja diakoneita 3 625. Kirkolla oli 788 luostaria, näistä 386 munkkiluostareita ja 402 nunnaluostareita.[5]
Historia
Historiallisesti Moskovan patriarkaatti on yksi viidestä ns. uudesta patriarkaatista, jotka ovat ajan myötä eronneet niin sanotuista vanhoista patriarkaateista. Moskovan patriarkaatti itsenäistyi Konstantinopolin ekumeenisesta patriarkaatista, joka tunnusti sen autokefalian vuonna 1589.
Kirkolla ei ollut patriarkkaa kahteensataan vuoteen. Pietari I esti uuden patriarkan valitsemisen patriarkka Adrianin (k. 1700) jälkeen ja lakkautti patriarkaatin 1721. Tilalle tuli keisarillinen virasto pyhä synodi. Kirkko lakkautti pyhän synodin 1917 ja valitsi patriarkaksi Tihonin, joka kuitenkin vangittiin. Patriarkan sijaiseksi (locum tenens) valittiin 1927 metropoliitta Sergei. Poliittisista syistä Sergeistä tuli Moskovan ja koko Venäjän patriarkka syyskuussa 1943. Pyhä synodi perustettiin uudelleen. Patriarkan virka-asunnoksi tuli Saksan lähettilään residenssi. Sergei ehti olla ennen kuolemaansa patriarkkana vain puoli vuotta.[6]
Siteet Venäjän valtioon
2010-luvulla kirkon suhteet Venäjän valtioon ovat vahvistuneet.[7] Liberaalit kaupunkilaiset hylkäsivät Putinin vuosien 2011-2012 joukkomielenosoitusten aikaan, joten Putin alkoi hakea tukea vanhoillisen ideologian avulla.[8]
Patriarkka Kirill on presidentti Vladimir Putinin läheinen liittolainen, ja kirkko tukee hänen asemaansa. Vastaavasti uskonnonopetuksesta on tehty kouluissa pakollinen ja homopareilta on kielletty lasten adoptio.[2]
Tutkija Aleksandr Baunovin mukaan kirkosta on tullut eräänlainen Putinin perinneministeriö, joka noudattaa valtiojohdon sanelemaa diplomatiaa sekä suorittaa valtion rituaaleja. Putinin uskotaan määränneen Kirillin tapaamaan paavi Franciscuksen lieventääkseen Venäjän eristyneisyyttä lännestä, vaikka tapaaminen vahingoitti Kirillin kannatusta. Vastalahjaksi kirkko on halunnut takaisin Neuvostoliiton siltä viemää omaisuutta.[8] Tämä on herättänyt vastustusta, kun esimerkiksi kirkko on painostanut asukkaita pois Laatokan luostarisaarelta.[9]
Neuvostoliiton hajottua kirkko alkoi siunata kaikenlaisia aseita ja armeijan joukkoja, joskin helmikuussa 2020 se suunnitteli luopumista joukkotuhoaseiden siunaamisesta.[7]
Kirillin kallis elämäntapa 32-metrisine luksusjahteineen ja valokuvasta retusoituine 30 000 euron kelloineen on herättänyt arvostelua. Jahtia väitetään lahjaksi Putinilta tai Lukoililta.[10]
Venäjän ulkopuolella
Kanonisesti Moskovan patriarkaatin alaisuudessa ulkomailla toimivia itsehallinnollisia kirkkoja ovat:
- Japanin ortodoksinen kirkko (autonominen)
- Kiinan ortodoksinen kirkko (autonominen, toiminta käytännössä lakannut 1960-luvulla)
- Latvian ortodoksinen kirkko
- Moldovan ortodoksinen kirkko
- Ukrainan ortodoksinen kirkko – Moskovan patriarkaatti
- Valko-Venäjän ortodoksinen kirkko (eksarkaatti)
- Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko
- Venäjän ortodoksinen ulkomaankirkko
- Kazakstanin ortodoksinen kirkko (metropoliittakunta)
- Keski-Aasian ortodoksinen kirkko (metropoliittakunta)
Katso myös
Lähteet
- ↑ Metropoliitta Kirill Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi 27.1.2009. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 27.1.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Ulkolinja: Putinin ja patriarkan liitto – valtio ja ortodoksikirkko rakentavat konservatiivista mahtimaata 26.4.2019. Yle Ulkolinja.
- ↑ Religions in Russia: a New Framework : A Russian Orthodox Church Website 22.12.2012. Pravmir.com. Viitattu 12.5.2014.
- ↑ Number of Orthodox Church Members Shrinking in Russia, Islam on the Rise – Poll : A Russian Orthodox Church Website 18.12.2012. Pravmir.com. Viitattu 12.5.2014.
- ↑ Доклад Святейшего Патриарха Кирилла на Архиерейском совещании 2 февраля 2010 года patriarchia.ru 2.2.2010
- ↑ René Nyberg: Patriarkkoja ja oligarkkeja, s. 51–54. Siltala, 2019. ISBN 978-952-234-569-1
- ↑ a b Venäjän ortodoksinen kirkko haluaa lopettaa joukkotuhoaseiden siunaamisen Helsingin Sanomat. 4.2.2020.
- ↑ a b Venäjän ortodoksinen kirkko vahvistuu presidentin valvonnassa – "Kirkosta tullut Putinin perinteiden ministeriö" Yle Uutiset. 18.3.2017.
- ↑ Kirkon ja Putinin liitosta hyötyy kumpikin Keskisuomalainen. 21.01.2018.
- ↑ Katriina Lundelin: Muistatko ökykellon, joka hävisi Venäjän kirkon isän hihaan? Tätä ylellisyyttä patriarkka Kirill I:n onkin vaikeampi piilottaa Seura. 24.11.2019.
Aiheesta muualla
- Jyrki Härkönen: Jumalan vai tsaarin palveluksessa? Ortodoksinen kirkko Venäjän historiassa[vanhentunut linkki]. Luento Avoimessa yliopistossa Porvoossa 28.9.2006.
- Petja Pyykkönen: Ortodoksisen kirkon historia: Venäjän ortodoksinen kirkko (Arkistoitu – Internet Archive) ortodoksi.net
| ||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||