Britannian kruununperimysjärjestys

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 4. lokakuuta 2021 kello 11.54 käyttäjän Kuohatti (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Walesin prinssi Charles on tällä hetkellä Britannian kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen.

Britannian kruununperimysjärjestys määrittää, missä järjestyksessä Britannian kuninkaallisen suvun jäsenillä on oikeus kruunuun. Polveutuminen Hannoverin Sofiasta ja parlamentin säätämät säädökset määräävät kruununperimysjärjestyksen.[1]

Kruununperimysjärjestyksen määräytyminen

Hannoverin Sofia. Britannian kruununperimysjärjestykseen kuuluvat Sofian protestanttiset perilliset.

Britannian kruununperimysjärjestyksen perusta muotoutui 1600-luvun perustuslaillisten säädösten kehityksen myötä. Kehitys kulminoitui vuoden 1689 Bill of Rightsiin ja vuoden 1701 vallanperimyslakiin. Kun Jaakko II pakeni maasta vuonna 1688, parlamentti katsoi, että hän oli luopunut vallasta ja että kruunu oli vailla omistajaa. Kruunua ei tarjottu Jaakon nuorelle pojalle vaan hänen tyttärelleen Marialle ja tämän puolisolle Vilhelm Oranialaiselle, jotka nousivat hallitsemaan yhdessä. Tämän myötä vakiintui käytäntö, jonka mukaan parlamentti voi säännellä kruununperimysjärjestystä. Vuoden 1701 vallanperimyslaki vahvisti, että parlamentti päätti perillisen oikeudesta kruunuun. Laki määräsi, että vain Hannoverin Sofian protestanttisilla perillisillä oli oikeus periä kruunu. Myöhemmät säädökset ovat vahvistaneet tämän.[1]

Bill of Rights ja vuoden 1701 vallanperimyslaki määrittivät myös ehtoja, jotka hallitsijan on täytettävä. Hallitsijan on oltava yhteydessä Englannin kirkkoon, hänen on vannottava säilyttävänsä Englannin kirkko ja Skotlannin kirkko ja hänen on luvattava ylläpitää protestanttista kruununperimystä. Katolisilta kruununperimys on erikseen kielletty. Hallitsija ei saa myöskään naida katolista.[1] Vuoden 2013 Succession to the Crown Actin tultua voimaan kruununperimysoikeutta ei menetä vaikka naisi katolisen, mutta koska hallitsija on Englannin kirkon päämies, katolinen ei voi edelleenkään nousta hallitsijaksi.[2]

Jos hallitsija on estynyt hoitamasta tehtäväänsä tai on liian nuori hallitakseen yksin, kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen, jolla ei ole estettä hallitsemiseen, nimitetään sijaishallitsijaksi. Jos hallitsija on poistunut maasta väliaikaisesti tai estynyt hallitsemasta väliaikaisesti, hänen puolisonsa ja kruununperimysjärjestyksen neljä ensimmäistä aikuista muodostavat neuvoston, joka hallitsee yhdessä. Vuonna 1953 säädettiin erikseen, että jos Elisabet II olisi kuollut, ennen kuin prinssi Charles on täysi-ikäinen, sijaishallitsijana olisi toiminut prinssi Philip, Edinburghin herttua.[3]

Royal Marriages Act vuodelta 1772 määräsi, että Yrjö II:n jälkeläiset eivät saaneet astua avioliittoon ilman hallitsijan suostumusta. Mikäli joku heistä olisi solminut avioliiton ilman hallitsijan suostumusta, avioliitto olisi ollut mitätön. Yrjö II:sta polveutuu lukuisia henkilöitä, jonka vuoksi Britanniassa oli arviolta satoja aviopareja, joiden avioliitot olivat lakiteknisesti mitättömiä. Vuoden 2013 Succession to the Crown Actin myötä vain kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen henkilön pitää pyytää hallitsijalta lupa avioliitolleen. Mikäli joku heistä avioituisi ilman lupaa, hän menettää oikeuden periä kruunun, mutta avioliitto ei mitätöidy. Säädös astui voimaan taannehtivasti: sellaisten henkilöiden, jotka avioituivat ilman hallitsijan lupaa, mutta eivät olleet avioituessaan kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen joukossa, avioliitot ovat säädöksen mukaan voimassa.[3]

Vuoden 2013 Succession to the Crown Actin myötä Britannian kruununperimysjärjestys ei enää suosi miehiä vaan perustuu täysin esikoisoikeuteen. Aiemmin kruununperimysjärjestys perustui miehiä suosivaan esikoisoikeuteen. Esikoisoikeus tarkoittaa, että vanhin lapsi on kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä. Kruununperimys suosi miehiä siten, että nainen pystyi perimään kruunun vain, mikäli hänellä ei ole veljiä. Kruunuperimysjärjestyksen muutos koskee vain niitä, jotka ovat syntyneet vuoden 2011 lokakuun 28.:n jälkeen. Kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä olevista tämä vaikuttaa Tāne ja Senna Lewisiin, jotka vaihtavat paikkaa kruununperimysjärjestysluettelossa. Tāne on Senna Lewisin pikkuveli, ja koska hän on syntynyt vuoden 2011 lokakuun 28:n jälkeen, häntä ei suosita sukupuolensa perusteella vaan Senna tulee olemaan esikoisena kruununperimysjärjestyksessä häntä ennen.[3]

Kruununperimysoikeudesta ei voi luopua. Oikeuden menettää, jos kääntyy katoliseksi tai nai katolisen.[3] Kun Succession to the Crown Act astui voimaan, kruununperimysoikeutta ei menetä, vaikka naisi katolisen. Säädöksen myötä kruununperimysjärjestyksen kuusi ensimmäistä voivat menettää oikeutensa periä kruunun, mikäli he solmivat avioliiton ilman hallitsijan suostumusta.[2][3]

Kruununperimysjärjestysluettelo

Prinssit Harry (vas.), William ja Charles ovat kruununperimysjärjestyksessä kuudes, toinen ja ensimmäinen. Kuva vuodelta 2014.

Kruununperimysjärjestysluettelossa on yli 5 750 nimeä.[3] Perimysjärjestyksen 20 ensimmäistä nimeä:[1]

Nykyinen hallitsija: Elisabet II

  1. Walesin prinssi Charles
  2. prinssi William, Cambridgen herttua
  3. prinssi George
  4. prinsessa Charlotte
  5. prinssi Louis
  6. prinssi Harry, Sussexin herttua
  7. Archie Mountbatten-Windsor
  8. Lilibet Mountbatten-Windsor
  9. prinssi Andrew, Yorkin herttua
  10. prinsessa Beatrice
  11. prinsessa Eugenie
  12. August Brooksbank
  13. prinssi Edward, Wessexin jaarli
  14. James Windsor, Severnin varakreivi
  15. Lady Louise Windsor
  16. prinsessa Anne, Princess Royal
  17. Peter Phillips
  18. Savannah Phillips
  19. Isla Phillips
  20. Zara Tindall

Lähteet

Viitteet

  1. a b c d Succession. Britannian hovi.
  2. a b Watt, Nicholas: Royal equality act will end succession of first born male – rather than older sister 28.10.2011. The Guardian. Viitattu 4.10.2021. (englanniksi)
  3. a b c d e f 5 curious things about the line of succession to the British throne. Royal Central. [arkistolinkki]

Aiheesta muualla