Autoimmuunisairaus

Autoimmuunisairaus tarkoittaa sairautta, josta ajatellaan, että sen aiheuttajana on elimistön immuunijärjestelmän liian voimakas toiminta. Immuunijärjestelmän toiminta perustuu omien solujen tuhoamiseen, jolloin niiden sisällä pesivät virukset ja bakteerit tuhoutuvat. Immuunijärjestelmän hallitsemattomasta toiminnasta seuraa siten nopea tai krooninen kudostuho potilaan elimistössä, minkä ajatellaan aiheuttavan autoimmuunisairauden oireet. Esimerkiksi ykköstyypin diabeteksen on osoitettu johtuvan viruksista.

Autoimmuunisairautena pidetty Crohnin tauti on paljastunut virusten tai bakteerien aiheuttamaksi tulehdustaudiksi, joka johtuu päin vastoin immuunipuolustuksen liiasta passiivisuudesta.

Yleisiä autoimmuunisairauksia

Kilpirauhasen tulehdus ja nivelreumaa ovat yleisiä autoimmuunisairauksia. Myös esimerkiksi autoimmuunihepatiittia, keliakiaa, kroonista väsymysoireyhtymää, MS-tautia, narkolepsiaa, perniöösiä anemiaa, psoriasista, ja punahukkaa pidetään autoimmuunisairauksina.

Ykköstyypin eli nuoruusiän diabetesta pidettiin viime aikoihin asti autoimmuunisairautena, koska taudin ajateltiin johtuvan siitä, että elimistön immuunijärjestelmä hyökkää elimistön omia soluja vastaan tuhoten haiman Langerhansin saarekkeiden beetasolut, jotka tuottavat insuliinia. Sittemmin on huomattu, että virukset kykenevät tunkeutumaan haimaan ja tuhoamaan insuliinia tuottavat beetasolut.

Autoimmuunisairauksia on useita hyvin erilaisia, osa yleisiä, osa erittäin harvinaisia. Osa autoimmuunisairauksista on nk. soluvälitteisiä, eli kudostuhoa aiheuttavat soluvälitteisen immuniteetin solut. Soluvälitteiset autoimmuunisairaudet ovat yleensä yhden kohdekudoksen sairauksia: nivelreumassa oireet johtuvat nivelten kudosten tulehduksesta ja nuoruustyypin diabeteksessa taas haiman solujen tuho johtaa insuliinin puutteeseen.^lähde?

Osa autoimmuunisairauksista puolestaan on humoraalisen eli vasta-ainetuotantoon perustuvan immuunijärjestelmän sairauksia. Tällöin autovasta-aineet kiertävät kaikkialla elimistössä, joten oireita voi tulla useasta eri elimestä. Tyyppiesimerkki autovasta-aineiden aiheuttamasta autoimmuunisairaudesta on SLE eli punahukka, jossa verenkierron autovasta-aineet voivat aiheuttaa tulehdusta esimerkiksi iholle, munuaisiin että sydämeen. Onkin ilmeistä, että autoimmuunisairaudet ovat hyvin monimuotoinen ryhmä sairauksia, joiden taustalla on sekä geneettisiä eli perinnöllisiä tekijöitä että ympäristötekijöistä johtuvia syitä.^lähde?

Esiintyvyys

Autoimmuunisairaudet ovat yleistyneet, ja ne olivat naisilla 1990-luvulla jo neljänneksi suurin vammaisuuden aiheuttaja Noin viisi prosenttia länsimaiden väestöstä sairastaa vähintään yhtä autoimmuunisairautta.

Naiset sairastuvat autoimmuunisairauteen kolme kertaa useammin kuin miehet. Elimistön immuunipuolustus toimii naisilla yleensä tehokkaammin kuin miehillä, mikä suojaa heitä infektioilta, mutta altistaa samalla autoimmuunisairauden puhkeamiselle. On olemassa viitteitä siitä, että estrogeeni tehostaa immuunipuolustuksen toimintaa. Naiset sairastuvatkin autoimmuunisairauteen tyypillisesti hedelmällisyysiän aikana, jolloin heidän elimistönsä tuottaa runsaasti estrogeenia. On myös arveltu, että naisten kaksi X-kromosomia suojaavat elimistöä joiltain viruksilta. ^lähde?

Aiheuttajat

Autoimmuunisairauksilla tiedetään olevan geneettinen perusta ja on tyypillistä, että joissain suvuissa esiintyy monenlaisia autoimmuunisairauksia. Tietyt perinnölliset kudostyypit lisäävät riskiä sairastua autoimmuunisairauteen: esimerkiksi kudostyyppi HLA-B27 on selkeästi yhteydessä soluvälitteisiin autoimmuunisairauksiin selkärankareuma ja reaktiivinen artriitti^lähde?.

Autoimmuunisairauksien kohdalla ei yleensä tiedetä, mikä tai mitkä tekijät saavat immuunijärjestelmän toimimaan virheellisesti. Joissakin tietyissä autoimmuunisairauksissa kuten ADEM) yhteys akuutin infektion tai rokotuksen ja sairauden välillä on kuitenkin osoitettu.

Hygieniahypoteesin mukaan autoimmuunitautien yleistyminen johtuisi ainakin osittain nykyisestä liian hygieenisestä elämästä varhaislapsuudessa. Lapset joutuvat aiempaa vähemmän tekemisiin maassa ja eläimissä olevien mikrobien kanssa. Tämän on arveltu saattavan häiritä joissain tapauksissa immuunijärjestelmän kypsymistä, minkä seurauksena immuunisolut olisivat alttiimpia suuntaamaan toimintansa virheellisesti omia kudoksia kohtaan. Tämän lisäksi tarvitaan myös ulkoisia autoimmuunisairauden laukaisevia tekijöitä. Ne tunnetaan huonosti, mutta niiden arvellaan olevan usein bakteereita tai viruksia.

Hygieeniahypoteesi syntyi 1980-luvun lopussa, kun David Strachan havaitsi, että sisarussarjan nuorimmilla esiintyy vähemmän heinänuhaa kuin vanhemmilla sisaruksillaan ja ehdotti ilmiön johtuvan siitä, että nuoremmat lapset altistuvat varhaislapsuudessaan enemmän vanhemmilta sisaruksilta saatuihin tautitartuntoihin. Tartuntatauteja aiheuttavat mikrobit koulisivat nuorempien sisarusten immuunijärjestelmää siten, että se olisi vähemmän altis herkistymään allergeeneille.

Hygieeniahypoteesi laajennettiin myöhemmin koskemaan myös ympäristöperäistä mikrobialtistusta. Kun tutkijat havaitsivat 1990-luvulla, että suomalaisilla lapsilla esiintyy neljä kertaa enemmän allergiaa kuin Karjalan tasavallassa Venäjällä, he päättelivät, että tämän täytyy johtua asuinympäristöstä tulevan mikrobialtistuksen eroista. Hygieniahypoteesi vahvistui edelleen, kun 2000-luvun alussa havaittiin useissa Euroopan maassa, että maatiloilla elävillä lapsilla esiintyy sekä vähemmän allergioita että enemmän bakteerien soluainesta vuodepölyssä. Toisaalta on myös havaittu, että esimerkiksi ihmiset, joiden immuunisolujen mikrobireseptoreissa on tietty geenivirhe, eivät saa allergiasuojaa mikrobirikkaassakaan ympäristössä. Hygieniahypoteesi laajeni myöhemmin koskamaan myös autoimmuunisairauksia ja 2010-luvulla pidettin jo todennäköisenä, että varhaislapsuuden runsas altistuminen maaperäbakteereille vähentää riskiä sairastua autoimmuunisairauteen.

Kateenkorvassa kehittyvät T-solut tavallisesti suojelevat elimistöä ulkopuolisilta mikrobeilta: T-soluja on useita eri alaluokkia, joiden toiminta eroaa toisistaan. Esimerkiksi HI-viruksen aiheuttama infektio tuhoaa nk. auttaja-T-soluja, joiden puuttuessa ihmisen immuunijärjestelmä on syvästi häiriintynyt - tilaa kutsutaan AIDSiksi. Normaalisti kateenkorvassa kehittyessään elimistö tuhoaa elimistön omia rakenteita liikaa tunnistavat T-solut, jotta ne eivät pääsisi aiheuttamaan autoimmuunireaktioita. Säätelijä-T-solut ovat erityinen T-soluryhmä, jotka estävät muiden immuunijärjestelmän solujen epätarkoituksenmukaisia reaktioita. Viimeisimmät tutkimukset osoittavat muun muassa yhteyden säätelijä-T-solujen toiminnan puutteellisuuden ja autoimmuunisairauksien välillä.

Hoito

On olemassa viitteitä siitä, että kollageenipitoisen ravinnon tai lisäravinteiden nauttiminen helpottaa autoimmuunisairauksien oireita.

Diagnostiikka

Autoimmuunisairauksien diagnostiikkaa vaikeuttaa se, että ne vaikuttavat tyypillisesti laaja-alaisesti useisiin elintoimintoihin ja niiden oirekuvassa esiintyy suurta vaihtelua. Yhdysvaltojen autoimmuunisairausyhdistyksen kyselyn mukaan lähes puolet autoimmuunisairautta potevista potilaista leimataan luulotautisiksi ennen oikean diagnoosin löytymistä. Oikean diagnoosin saaneet potilaat joutuvat konsultoimaan keskimäärin viittä eri lääkäriä ennen autoimmuunitaudin löytymistä. Diagnoosin saanti kestää tämän vuoksi keskimäärin viisi vuotta.

Aiheesta muualla

• Autoimmuunisairaudet