Tämä on lupaava artikkeli.

Guinea-Bissau

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 18. maaliskuuta 2020 kello 16.08 käyttäjän Oulanka (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 18. maaliskuuta 2020, perustui tähän versioon.

Guinea-Bissaun tasavalta
Repùblica da Guiné-Bissau
Guinea-Bissaun lippu Guinea-Bissaun vaakuna
lippu vaakuna

Guinea-Bissaun sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Guinea-Bissaun sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Umaro Sissoco Embaló
Pääkaupunki Bissau
Muita kaupunkeja Bafatá, Gabú, Bissorã, Bolama, Cacheu
Pinta-ala
– yhteensä 36 125 [1] (sijalla 133)
– josta sisävesiä 12 %
Väkiluku (2014) 1 693 398 [2] (sijalla 150)
– väestötiheys 42,9
– väestönkasvu 1,9 [2] (2014)
Viralliset kielet portugali
Valuutta CFA-frangi (XOF)
BKT (2013)
– yhteensä 2005 miljoonaa USD (PPP) [2]  (sijalla 205)
– per asukas 1 200 USD (PPP) [2]
HDI (2019) 0,545 [3] (sijalla 158)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 62 [2]
– teollisuus 12 [2]
– palvelut 26 [2]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Portugalista
24. syyskuuta 1973
tunnustettu 10. syyskuuta 1974 [4]
Lyhenne BJ
– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: J5
Kansainvälinen
suuntanumero		 +245
Tunnuslause Unidade, Luta, Progresso
(portugalia: Yhtenäisyys, Taistelu, Kehitys
Kansallislaulu ”Esta é a Nossa Pátria Bem Amada”

Guinea-Bissaun tasavalta eli Guinea-Bissau sijaitsee Atlantin valtameren rannalla Länsi-Afrikassa. Tämä pieni valtio oli aikoinaan Portugalin siirtomaa, jonka nimi oli Portugalin Guinea. Guinea-Bissaun rajanaapureita ovat pohjoisessa Senegal sekä etelässä ja idässä Guinea. Lännessä on Atlantin valtameri. Guinea-Bissau on eräs maailman vähiten kehittyneistä maista, jonka kehittymistä ovat haitanneet useat vallankaappaukset. Maan bruttokansantuote asukasta kohden on eräs maailman pienimmistä.[2]

Historia

Portugalin Guinea

Portugalin Guinea oli ensimmäisiä Saharan eteläpuolisen Afrikan alueita, joihin portugalilaiset rantautuivat 1400-luvulla. Portugali julisti alueen omakseen jo vuonna 1446,[4] mutta vasta 1600-luvulla portugalilaiset perustivat alueelle Portugalin Guinean kenraalikapteenikunnan hallintoa varten. Siirtomaasta tuli 1600- ja 1700-luvuilla orjakaupan keskus, josta orjia laivattiin Amerikkaan. Bissaun kaupunki perustettiin vuonna 1765, ja siitä tuli alueen taloudellinen keskus.[4]

Portugalilaiset alkoivat vallata sisämaan alueita vakinaiseen hallintaansa kuitenkin vasta 1800-luvun loppupuolella ja menettivät osan alueesta ranskalaisille. Ennen ensimmäistä maailmansotaa sisämaan animistiset heimot alistettiin osin maan muslimiväestön tuella,[4] mutta vasta vuonna 1936 vastarinta tukahdutettiin Bissagossaarilla.[4]

Bissausta tuli siirtomaan pääkaupunki vuonna 1941, ja 1951 Portugalin Guineasta tehtiin Portugalin merentakainen provinssi.[5] Guinean ja Kap Verden afrikkalainen itsenäisyyspuolue (PAIGC) perustettiin maanalaisena järjestönä Amílcar Cabralin ja Raphael Barbosan johdolla vuonna 1956. Guinean itsenäistyttyä PAIGC siirsi päämajansa Conakryyn ja käynnisti sissisodan portugalilaisia vastaan vuonna 1961. Pitkässä sodassa PAIGC:n sissit ottivat hallintaansa suurimman osan maasta, ja Portugalin neilikkavallankumouksen jälkeen Guinea-Bissau ja Kap Verde itsenäistyivät 10. syyskuuta 1974.[4] Itsenäistymisen jälkeen molemmista maista tuli PAIGC-puolueen hallitsemia yksipuoluejärjestelmiä. PAIGC:n tavoitteena oli yhdistää Guinea-Bissau ja Kap Verde yhdeksi valtioksi.[6]

Itsenäinen valtio

Guineabissaulaiset sotilaat nostavat juuri itsenäistyneen maan lipun salkoon vuonna 1974.

Vuonna 1980 presidentti Luís Cabral syrjäytettiin vallankaappauksella. Häntä syytettiin kapverdeläisten suosimisesta ja maan johtoon tuli silloinen pääministeri João Bernardo Vieira. Yhteydet Kap Verdeen katkaistiin ja samalla unohtui ajatus maiden yhdistämisestä. Maa luopui nimellisesti yksipuoluejärjestelmästä vuonna 1991, ja vuonna 1994 maassa järjestettiin ensimmäiset monipuoluevaalit, jotka PAIGC voitti ja Vieira jatkoi presidenttinä.[7]

Armeijan kapina vuonna 1998 johti veriseen sisällissotaan, johon myös Guinea ja Senegal osallistuivat. Sisällissota päättyi 7. toukokuuta 1999 sotilaskaappaukseen, joka syrjäytti maan pitkäaikaisen presidentin João Bernardo Vieiran.[7] Väliaikaisesti valtaan nousi kenraali Ansumané Mané, joka luovutti vallan Malam Bacai Sanhálle ja tämän väliaikaishallitukselle. Uusien vaalien jälkeen oppositiojohtaja Kumba Ialá nousi presidentiksi helmikuussa 2000, mutta syrjäytettiin kaappauksella syyskuussa 2003. Valtaan nousi armeijan tuella Veríssimo Correia Seabra.

Lokakuussa 2003 armeijan sisällä puhkesi kapina, sillä hallitus ei ollut maksanut sotilaiden palkkoja. Kapina aiheutti laajoja levottomuuksia maassa ja päättyi vasta kun sotilaat tappoivat armeijan päällikön ja Seabran. Henrique Rosa valittiin johtamaan uutta väliaikaishallitusta, ja uudet vaalit järjestettiin vuonna 2005. João Bernardo Vieira palasi huhtikuussa maanpaosta, ilmoittautui ehdokkaaksi ja hänet valittiin jälleen maan presidentiksi.[5]

Sotilaat surmasivat presidentti Vieiran 2. maaliskuuta 2009. Armeijan mukaan kyse ei kuitenkaan ollut kaappauksesta, vaan eräiden sotilaiden kosto edellisenä päivänä pommi-iskussa kuolleen armeijan komentaja Batista Tagme Na Wain puolesta.[8] Uudet presidentinvaalit järjestettiin kaksivaiheisena: ensimmäisellä kierroksella (28.6.2009) kukaan ehdokkaista ei saanut riittävää kannatusta tullakseen suoraan valituksi. Vaalien toisella kierroksella (26.7.2009) olivat vastakkain kaksi aiempaa Guinea-Bissaun presidenttiä[9]. Vaalilautakunnan mukaan (29.7.2009) valituksi tuli Malam Bacai Sanhá 63,52 prosentin kannatuksella[10]. Toiseksi jäänyt Kumba Ialá keräsi 36 prosenttia annetuista äänistä[11] ja lehtitietojen mukaan ilmoitti hyväksyvänsä vaalituloksen ”Guinea-Bissaun kansan voittoina”[12].

1. huhtikuuta 2010 maan armeijassa tapahtui lyhyt kapina, jonka aikana kenraali Antonio Indjain johtamat sotilaat pidättivät pääministeri Carlos Gomes Júniorin sekä pääesikunnan päällikön Jose Zamora Indutan ja noin 40 muuta upseeria.[13] Joulun jälkeen 2011 maassa oli uusi sotilaskapina, jonka pääesikunnan päällikkö Antonio Indjain johtamat sotilaat kukistivat veristen taistelujen jälkeen. Pääjuonittelijaksi nimettiin laivaston vara-amiraali Bubo Na Tchuto.[14]

Presidentti Malam Bacai Sanhá kuoli pariisilaisessa sairaalassa tammikuussa 2012.[15] Väliaikaiseksi presidentiksi nousi parlamentin puhemies Raimundo Pereira.

12. huhtikuuta 2012 armeija kaappasi jälleen vallan ja pidätti Pereiran sekä entisen pääministerin Carlos Gomes Júniorin, joka olisi ollut gallupsuosikki presidentinvaalien toisella kierroksella.[16]

Vuonna 2014 presidentiksi valittiin José Mário Vaz.[2]

Politiikka

Guinea-Bissaun parlamentin (Assembleia Nacional Popular) rakennus.

Guinea-Bissau on semipresidentiaalinen tasavalta. Maassa on monipuoluejärjestelmä. Sadan kansanedustajan yksikamarisen parlamentin (Assembleia Nacional Popular) toimikausi on neljä vuotta. Sekä parlamentti, että presidentti (jonka normaali toimikausi on 5 vuotta) valitaan yleisillä vaaleilla. Yleinen äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä kansalaisilla.[2]

Vuonna 2014 valitun parlamentin paikkajako on seuraava[2]:

  • PAIGC (Partido Africano da Independência da Guiné e Cabo Verde): 57
  • PRS (Partido para a Renovaçao Social): 41
  • muut: 4

Vuoden 2008 parlamentissa kansanedustajista 10 (10 %) oli naisia, loput 90 edustajaa miehiä.[17]

Alueellinen jako

Pääartikkeli: Guinea-Bissaun aluejako

Guinea-Bissau jakaantuu hallinnollisesti yhdeksään osaan: kahdeksaan alueeseen (regiões) sekä yhteen autonomiseen sektoriin (sector autónomo). Alueet jakaantuvat lisäksi 37 osa-alueesen, joita nimitetään sektoreiksi.

ISO-aluekoodi Alueen nimi Pinta-ala (km²)[1] Asukasluku (2009)[18] Pääkaupunki
GW-BS Bissaun autonominen sektori ”9”77,5 384 960 Bissau
GW-BA Bafatán alue ”2”5 981,1 225 516 Bafatá
GW-BM Biombon alue ”8”838,8 94 869 Quinhamel
GW-BL Bolaman alue/Bijagós ”7”2 624,4 33 929 Bolama
GW-CA Cacheun alue ”4”5 174,9 199 674 Cacheu
GW-GA Gabún alue ”1”9 150,0 214 520 Gabú
GW-OI Oion alue ”3”5 403,4 226 263 Farim
GW-QU Quinaran alue ”6”3 138,4 65 946 Buba
GW-TO Tombalin alue ”5”3 736,5 102 482 Catió

Maantiede ja luonnonolot

Guinea-Bissaun topografiakartta.
Guinea-Bissaun kartta.

Guinea-Bissau on varsin pieni ja alava valtio. Maan pohjois-eteläsuuntainen ulottuvuus on 203 kilometriä ja itä-länsisuuntainen 336 kilometriä. Noin 10 prosenttia rannikoille sijoittuvasta pinta-alasta peittyy ajoittain vuorovesien alle[19]. Suurin osa maan pinta-alasta on mangrovesuota ja jokien suistoalueita, mitkä kattavat laajat soistuneet rannikkotasangot. Sisämaassa, etenkin maan kakkoisosassa, maasto on savannin peittämää ylänköä. Ylänköalueen korkein kohta kohoaa 300 metriä merenpinnan yläpuolelle.[20]

Guinea-Bissaun ilmasto on trooppinen. Ilma on lämmin ja kostea vuoden ympäri; vuoden keskilämpötila on noin 27 celsiusastetta. Epäyhtenäisten kuurosateiden sävyttämä ja monsuunin ohjaama sadekausi kestää tyypillisesti kesäkuusta lokakuuhun ja kuiva kausi marraskuusta toukokuulle[19]. Kuivaan vuodenaikaan Saharasta puhaltavat toisinaan harmattan-tuulet.

Afrikan mantereen edustalla Atlantilla olevat Bissagossaaret kuuluvat myös Guinea-Bissauhun. Bijagós-saaret muodostavat samalla UNESCO:n listaaman biosfäärin suojelualueen[21]. Alueen eteläosissa sijaitsee Orangon kansallispuisto (Parque Nacional de Orango), suurin maan kansallispuistoista.

Katso myös: Luettelo Guinea-Bissaun kansallispuistoista

Tärkeimmät joet ovat Cacheu, Mansoa, Geba ja Corubal. Geba-, Cacheu- ja Corubal-joet muodostavat tärkeän sisämaahan kiemurtelevan viesireitin.[20]

Talous

Guinea-Bissaun keskuspankki pääkaupungissa Bissaussa.
Elämää maaseudulla. Bulan kylä.

Guinea-Bissau on yksi maailman kymmenestä köyhimmästä maasta.[2] Maailmanpankki ohjaa sen rakennemuutosohjelmaa. Guinea-Bissaun maatalous ja kalastus kärsivät pahasti vuosien 1998–1999 sisällissodasta.

Guinea-Bissaun bruttokansantuotteen arvioitiin olevan vuonna 2008 noin 442 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria,[2] joskin ostovoimakorjattu (PPP) arvio oli liki puolta korkeampi. Bruttokansantuote kasvoi noin kolme prosenttia vuodessa. Budjetista noin 1,3 prosenttia käytetään terveydenhuoltoon, 5,2 prosenttia koulutusmenoihin ja neljä prosenttia puolustusmenoihin.[22] Maassa on tehty taloudellisia uudistuksia, jotta yksityinen sektori voisi kasvaa ja rahanarvo vakiintua. Muutoksia hidastaa kuitenkin vielä pitkään suuri ulkomaanvelka.[20]

Tärkeimmät vientituotteet ovat cashewpähkinät ja palmuöljy. Muita vientituotteita ovat kookospähkinät, maapähkinät, ja riisi.[23] Maan merkittäviin luonnonvaroihin kuuluvat maaperän bauksiitti ja fosfaatti sekä merenalainen öljy, mutta niiden hyödyntämistä ovat vaikeuttaneet maan poliittinen epävakaus ja suunnitelmatalous. Merenalaisista öljykentistä on ollut lisäksi kiistaa naapurivaltioiden kanssa.[20]

Vaikka 90 prosenttia väestöstä viljelee maata tai kalastaa, Guinea-Bissau ei ole ravinnon suhteen omavarainen.[20] Tärkeimpiä viljelysalueita ovat jokien tulvatasangot, suistot ja suot, missä kasvatetaan pähkinöitä ja ruokakasvina pääasiassa riisiä.[20] Saaliin tai sadon saaminen on epävarmaa ja polttoaineen korkea hinta sekä tieverkon kehittymättömyys nostavat maatalouskustannuksia, mikä on ajanut useat kalastajat harrastamaan huumeiden tai ihmisten salakuljetusta.[24]

Yhdistyneet kansakunnat (YK) on huolissaan, että huomattava määrä latinalaisessa Amerikassa tuotetuista huumeista päätyy Eurooppaan Guinea-Bissaun ja muiden läntisen Afrikan maiden kautta. Maassa tehtyjen huumetakavarikointien määrä on kasvanut, mutta YK pelkää maasta silti tulevan yhdyskäytävä Etelä-Amerikan ja Euroopan huumebisnekselle,[25] ja huumekartellien saavan vain enemmän jalansijaa ja valtaa maassa. Huumekauppa lisää hallinnon korruptiota ja epätasa-arvoa.[26]

Väestöjakauma

Guinea-Bissaun väestö jakautuu noin sataan afrikkalaisheimoon, jotka kattavat 99 prosenttia väestöstä. Yksi prosentti väestöstä on eurooppalaista tai afrikanportugalilaista eliittiä. [20] Aikuisista eli vähintään 15-vuotiaista asukkaista lukutaitoisia oli YK:n kehitysohjelma UNEPin mukaan 59,9 prosenttia vuonna 2015.[27]

Vaikka portugalin kieli on virallinen kieli, yleisimmin puhuttu kieli on portugalin kreoliversio. Toinen yleinen kieli on fulben kieli.[20] Pääosa väestöstä on maanviljelijöitä, joiden uskonto on lähinnä animismia. Muslimeita on 45 prosenttia, monet heistä fulaneita tai mandinkoja, jotka ovat enemmistönä maan pohjois- ja koilliosassa.[4]

Kulttuuri

Guinea-Bissaun hallinnon kieli on portugali, jota käytetään myös koulussa alaluokkien jälkeen. Kuitenkin vain harvat puhuvat portugalia sujuvasti. Sen sijalla on criolu, portugalista ja paikallisista kielistä kehittynyt sekakieli, jota useimmat vuoden 1974 jälkeen syntyneet puhuvat vieraana kielenä. Siitä on tullut itsenäisyystaistelun aikana ja sen jälkeen kansallisen identiteetin kieli, jolla lauletaan isänmaallisia lauluja, ja jota käytetään uutislähetyksissä ja kansallismielisissä iskulauseissa.[28]

Pääkaupunki Bissaussa sijaitsee muun muassa maan kansalliskirjasto, joka toimii samalla yliopistokirjastona ja on maansa suurin yleinen kirjasto.[29] [30]

Guinea-Bissaun tunnetuin musiikkityyli on gumbe, joka yhdistää eri etnisiä ryhmiä. Musiikkia lauletaan kreoliportugalin kielellä, ja moderneissa kappaleissa voi olla myös poliittisesti kantaa ottavat sanat.[31]

Guinea-Bissaun jalkapallomaajoukkue on Fifan rankingissa 121. sijalla.[32] Se ei ole juuri menestynyt kansainvälisissä kisoissa.

Media

Guinea-Bissaun mediakenttä vapautui yksipuoluejärjestelmän päättymisen jälkeen 1990-luvun alussa, eivätkä edes vuosien 1998–1999 sisällissota ja myöhemmät levottomuudet ole pystyneet tuhoamaan sen monimuotoisuutta. Laki lehdistönvapaudesta ja muut median toimintaa säätelevät lait hyväksyttiin vuonna 2012. Tiedotusvälineiden toimintaa rajoittavat niiden heikot taloudelliset edellytykset.[33]

Maassa ilmestyy julkisen palvelun sanomalehti Nô Pintcha ja muutamia yksityisiä viikkolehtiä. Radioyhtiö Radiodifusão Nacionalin rinnalla toimii yksityisiä radioasemia ja lukuisia yhteisöradioita. Julkisen televisioyhtiön lisäksi on muutamia paikallisia televisioasemia. Kansallinen uutistoimisto on Agência de Noticias da Guiné.[33]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Organização Administrativa (Administrative Organization) Instituto Nacional de Estatística Guiné-Bissau. Viitattu 27.7.2009. (portugaliksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m Guinea-Bissau The World Factbook. CIA. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Background note Guinea Bissau (arkistoitu) U.S. Department of State. Viitattu 13.12.2014. (englanniksi)
  5. ↑ a b Guinea-Bissau profile – Timeline BBC News. BBC. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  6. ↑ Background Note Cape Verde (arkistoitu) U.S. Department of State. Viitattu 13.12.2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 237. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7
  8. ↑ Soldiers Kill Guinea-Bissau’s President After Death of Army Chief, Diplomats Say The New York Times. 2.3.2009. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Guinea-Bissau holds run-off vote BBC News. 27.7.2009. BBC. Viitattu 31.7.2009. (englanniksi)
  10. ↑ Guiné-Bissau: Malam Bacai Sanhá é o novo Presidente guineense Bissau Digital. 29.7.2009. PNN Portuguese News Network. Viitattu 2.8.2009. (portugaliksi)
  11. ↑ Sanha wins Guinea-Bissau vote Al Jazeera. 29.7.2009. Viitattu 31.7.2009. (englanniksi)
  12. ↑ Guiné-Bissau: Kumba Yala assune derrota e Bacai Sanhá assume «vitória do povo» Bissau Digital. 30.7.2009. PNN Portuguese News Network. Viitattu 2.8.2009. (portugaliksi)
  13. ↑ Guinea-Bissau leaders held in apparent coup BBC News. 1.4.2010. BBC. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  14. ↑ Army foils coup attempt on tiny island of Guinea-Bissau The Telegraph. 27.12.2010. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  15. ↑ Guinea-Bissaun presidentti kuoli Ranskassa Yle Uutiset. 9.1.2012. Viitattu 18.7.2018.
  16. ↑ African Union suspends Guinea-Bissau over coup BBC News. 17.4.2012. BBC. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Guinea-Bissau – Assembleia Nacional Popular (People’s National Assembly) Inter-Parlamentary Union IPU. Viitattu 31.7.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Recenseamento Geral da População e Habitação 2009 (General Census of Population and Housing 2009) (PDF) Maaliskuu 2009. United Nations 2010 World Population and Housing Census Programme. Viitattu 2.8.2009. (portugaliksi)
  19. ↑ a b General background EU Election Observation Mission to Guinea-Bissau Anticipated Presidential Elections 2009. Euroopan unioni. Viitattu 27.7.2009. (englanniksi)
  20. ↑ a b c d e f g h Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 321. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9
  21. ↑ Biosphere Reserve Information – Guinea-Bissau – Boloma Bijagós Unesco – MAB Biosphere Reserves Directory. Unesco. Viitattu 1.8.2009. (englanniksi)
  22. ↑ Guinea-Bissau: kehityksen mittarit Suomen ulkoasianministeriö. [vanhentunut linkki]
  23. ↑ Suuri Maailmantieto, s. 209. Valitut Palat, 1989. ISBN 951-9079-92-0
  24. ↑ Lyhyet palat KEPA ry. Viitattu 27.7.2009.[vanhentunut linkki]
  25. ↑ New Senegal record cocaine haul BBC News. 2.7.2007. BBC. Viitattu 27.7.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Rudanko, Juha: Ylivoimainen tuote? KEPA ry. Viitattu 27.7.2009. [vanhentunut linkki]
  27. ↑ Adult literacy rate (% ages 15 and older) (2015 tiedot) UNDP, undp.org. Viitattu 20.7.2018. (englanniksi)
  28. ↑ Guinea-Bissau Countries and their Cultures. Everyculture.com. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  29. ↑ Isabel Ringel: Directory of National Libraries in Africa 2013. A Survey of National Libraries or Equivalent Institutions in African Countries (1st Edition) (pdf) (s. 41; ISBN 978-0-7961-0118-1 (online)) 2013. National Library of South Africa, nlsa.ac.za. Viitattu 20.7.2018. (englanniksi)
  30. ↑ Les bibliothèques nationales de la Francophonie. 3e édition (pdf) (sivu 54-56) Bibliothèque et Archives nationales du Québec. Viitattu 20.7.2018. (ranskaksi)
  31. ↑ Hecht, David: Guinea-Bissau’s Music Drives Its Industry: the Clubs The New York Times. 17.10.2000. Viitattu 27.7.2009. (englanniksi)
  32. ↑ Guinea-Bissau FIFA. Viitattu 18.7.2018. (englanniksi)
  33. ↑ a b Soares Lopes, António (Tony Tcheka): Os media na Guiné-Bissau imvf.org. 2015. Viitattu 25.8.2019.

Aiheesta muualla

Jäsenvaltiot
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Guinea-Bissau&oldid=18801322”