Mazarine Pingeot
Mazarine Pingeot, virallisesti Mazarine Marie Mitterrand Pingeot (10. joulukuuta 1974, Avignon, Ranska on ranskalainen kirjailija, filosofian tohtori ja hän opettaa Pariisin-VIII yliopistossa Saint-Denisissä.
Useiden teosten kirjoittajana Mazarine Mitterrand Pingeot käsittelee teoksissaan perheeseen, äitiyteen ja lapsuuteen liittyviä teemoja.[1]
Hän on Ranskan tasavallan presidentti 1981-1995 toimineen François Mitterrandin ja taidehistorioitsija Anne Pingeotin tytär. Vuonna 1994 suuren yleisön tietoon tuli presidentin toinen perhe ja samalla myös Mazarinen olemassaolo, joka oli salattu ja mutta eräänlainen julkinen tietoisuus kutenkin asiasta oli olemassa.
Hän toimii myös kronikoitsijana lehdistössä ja on johtaja François Mitterrand Instituutissa.
Elämäkerta
Nuoruus ja opinnot
Mazarine suoritti koulunsa Pariisissa ja ylioppilaaksi hän pääsi kaupungin tunnetuimasta koulusta Henri IV -lukiosta. Tämän jälkeen, syyskuussa 1994 hän aloitti opintonsa École normale supérieure de Fontenay-Saint-Coudess ja valmistui virkatutkinnon suorittaneeksi opettajaksi vuonna 1997. Ensin hän aloitti opettajana Provencen yliopistossa, joka sijaitsee Aix-en-Provencessa.[2] Sieltä hän palasi opettamaan pariisilaisessa Colbert-lukiossa ennen kuin ryhtyi Pariisin VIII yliopiston opettajaksi.
Ranskan tasavallan presidentin virassa oleva François Mitterrand suoritti merkittävän teon, joka koski Mazarine Pingeota, eli hän tunnusti isyytensä julkisen notaarin läsnäollessa 25. tammikuuta 1984[3]. Mazarinen äiti on Anne Pingeot, jonka kanssa Mitterrand vietti kaksoielämää noin 30 vuoden ajan.[4]
Presidentti Mitterrandin toisen perheen ilmitulo oli monimutkainen tapahtuma. Toimittaja Jean-Edem Hallier oli yrittänyt vuodesta 1982 lähtien yrittänyt tuoda eille Mazarinen koko sukutaustan[5] Sitten hän vuonna 1984 halusi julkaista kirjan L’Honneur perdu de François Mitterrand. Teos oli todellinen räjähdyspaukku ja sen nimikin olisi aluksi Mitterrand ja Mazarine, mutta presidentti pystyi määräämään teoksen hävitettäväksi ennen sen julkaisua.[6] Vasta marraskuussa 1994 Paris Match julkaisi valokuvan, jonka olivat ottaneet paparazzit Pierre Suu ja Sébastien Valiela, kuvassa oli Mazarine ja hänen isänsä poistumassa ravintola Le Divellec.[7]
Ura kirjoittajana
Vuonna 1998 Mazarine Pingeot julkaisi ensimmäisen kirjansa nimeltä Premier roman, kirja saavutti paljon näkyvyyttä mediassa, mutta kritiikki kohteli sitä ankarammin. Kirjaa kuitenkin myytiin 60 000 kappaletta ja sen käännetty useille kielille.
Vuonna 2003 hän aloittaa kirjallisena kommentaattorina Michel Fieldin tv-ohjelmassa Field dans ta chambre, ja vuodesta 2004 lähtien saman vetäjän ohjelmassa Ça balance à Paris, joka myös lähetetään kanavalla Paris Première.
Yksityiselämä
Teokset
- 1998 : Premier roman, Julliard. (ISBN 2-260-01495-X)
- 2000 : Zeynn ou la reconquête, Julliard. (ISBN 2-260-01512-3)
- 2003 : Ils m'ont dit qui j'étais, Julliard. (ISBN 2-260-01602-2)
- 2005 : Bouche cousue, Julliard. (ISBN 2-260-01658-8)
- 2007 : Le Cimetière des poupées, Julliard. (ISBN 978-2-260-01730-1)
- 2010 : Mara, Julliard. (ISBN 978-2-260-01764-6)
- 2011 : Pour mémoire, Julliard, (ISBN 2-260-01831-9)
- 2011 : Entretien avec Descartes, Plon, (ISBN 978-2-259-21443-8)
- 2012 : Bon petit soldat, Julliard (ISBN 978-2-260-02035-6)
- 2013 : La Part d'enfance : 24 entretiens de Mazarine Pingeot et Jean-Michel Djian, Julliard (ISBN 978-2-260-02100-1)
- 2014 : Les Invasions quotidiennes, Julliard, (ISBN 978-2-260-02118-6)
- 2016 : La Dictature de la transparence, Robert Laffont, (ISBN 978-2-221-19293-1)
- 2017 : Théa, Julliard, (ISBN 978-2-260-02944-1)
- 2018 : Magda, Julliard,
Lähteet
- ↑ « Mazarine Pingeot » Salondulivrebeyrouth.org.
- ↑ Mazarine Pingeot, écrivain, https://www.franceinter.fr/personnes/mazarine-pingeot.
- ↑ « La seconde famille de François Mitterrand », https://www.lexpress.fr/actualite/politique/la-seconde-famille-de-mitterrand-derniers-secrets_484464.html?p=4
- ↑ « L'histoire de Mazarine Pingeot, la fille cachée de François Mitterrand », https://ichbiah.com/extraits/fils-de-p/mazarine.htm
- ↑ « Jean-Edern Hallier mord encore », haastateltavana Jean-Pierre Thiollet ja haasttelijana Sébastien Bataille, Causeur, 8 octobre 2016. https://www.causeur.fr/jean-edernhallier-thiollet-140425.
- ↑ Paul Webster, Mitterrand : l'autre histoire, 1945-1995, Éditions du Félin, 1995-
- ↑ Mazarine Pingeot [archive] sur le site du magazine Paris Match. https://www.parismatch.com/People/Politique/Actu/Mazarine-et-ses-anges-gardiens-174850.
| ||||||||||||||||||||||||||
