Angolan itsenäisyyssota

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 27. lokakuuta 2018 kello 22.19 käyttäjän DIREKTOR (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Angolan itsenäisyyssota
Osa Portugalin siirtomaasotia
Portugalilaissotilaita Angolassa
Portugalilaissotilaita Angolassa
Päivämäärä:

4. helmikuuta 19611974

Paikka:

Angola

Casus belli:

puuvillatyöläisten lakko vuonna 1961

Lopputulos:

Angola itsenäistyi MPLA:n johtamana

Vaikutukset:

Angolan sisällissota alkoi

Osapuolet

MPLA
FNLA
UNITA
FLEC
 Kuuba

Portugali Portugali
Etelä-Afrikka
Rhodesia

Komentajat

Agostinho Neto
Holden Roberto
Jonas Savimbi
Kuuba Fidel Castro

Portugali Francisco da Costa Gomes

Vahvuudet

18 000

8 000 portugalilaista, 3 000 eteläafrikkalaista

Tappiot

50 000 kuollutta (siviilit mukaan lukien)

2 000 kuollutta

Angolan itsenäisyyssota käytiin Portugalin siirtomaana olleessa Angolassa vuosina 19611974. Maa oli ollut Portugalin vallan alaisena 1600-luvulta lähtien.

1950-luvulla Angolassa alkoi itsenäisyysliikehdintää monesta suunnasta. Syntyi sekä vasemmistolaisia liikkeitä (PCA ja PLUA jotka yhdistyivät Kansanliike Angolan vapauttamiseksi MPLA:ksi), että Kongon kuningaskunnan vallan palauttamista ajava kongolais-angolalainen liike UPA, josta kehittyi Angolan kansallinen vapautusrintama FNLA. Siitä erosi 1960-luvun puolella Angolan täydellisen itsenäisyyden liitto UNITA, joka vastusti siirtomaavallan lisäksi Neuvostoliiton ja Kuuban tukemia marxilaisia. FNLA sai tukea Yhdysvalloista. UNITAn tuki oli suurinta maan eteläosia asuttavien heimojen keskuudessa.[1]

Sotatoimet alkoivat puuvillatyöläisten lakosta vuonna 1961. Portugalin sotavoimat vastasivat pommittamalla kahtakymmentä kylää napalmilla ja surmaamalla seitsemäntuhatta afrikkalaista. Vasemmistomilitantit hyökkäsivät poliisiasemalle. Portugalilaiset tekivät kostoiskuja. Ensimmäisen sotavuoden aikana kuoli 2 000 portugalilaista ja 50 000 afrikkalaista. Lähes puoli miljoonaa pakolaista pakeni Zaireen. UPAn militantit seurasivat pakolaisia ja aiheuttivat levottomuuksia myös Zairen puolella.

Vuonna 1962 MPLA piti puoluekokouksen, julistautui entistä selvemmin marxilaiseksi ja sai tukea Che Guevaralta, Kuubasta, Itä-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Vastapainona UNITA voimistui ja teki ensimmäiset sissi-iskunsa 1966.

Portugali luopui Angolasta neilikkavallankumouksen yhteydessä 1974.[2]

Maan itsenäistyttyä sota jatkui suoraan Angolan sisällissotana, ja kylmän sodan vallitessa Neuvostoliitto ja Yhdysvallat rahoittivat sisällissodan osapuolia. Kylmän sodan päättymisestä huolimatta sisällissota jatkui Angolassa aina vuoteen 2002 asti.[3]