Metsänhoito
Metsänhoito on puunkasvatuksen biologisia perusteita ja käytännön menetelmiä tutkiva tieteenala. Tavoitteena on lisätä puun tuotantoa sekä kehittää sen laatua ja kasvunopeutta. Metsänmuokkaus on metsälakiin perustuva toimenpide, jonka tarkoituksena on taata metsän kasvu päätehakkuun jälkeisessä metsässä. Metsän hoidon tarve arvioidaan yleensä metsikkökuvioittain. Metsikkökuviolla tarkoitetaan palstaltaan ja maapohjaltaan yhtäläistä aluetta. Metsänhoitotöitä tehdään, jotta metsä pysyisi elinvoimaisena ja kasvu säilyisi hyvänä. Hoitotyöt ajoittuvat pääosin kesäaikaan. Vuosittainen istutusalue Suomessa on lähes 10 000 hehtaaria ja lisäksi tehdään metsänhoitotöitä noin 30 000 hehtaarin suuruisella metsä-alueella. Metsänhoidosta vastaavat toimihenkilöt tarkentavat suunnitelmia, jotka kootaan talviaikaan valmiiksi toteutussuunnitelmiksi karttatietoineen.
Metsänhoidon suunnittelu perustuu erilaisiin tieteellisiin malleihin, joita pyritään soveltamaan käytäntöön. Perinteisissä malleissa ihanteellisena pidetään mahdollisimman tasalaatuista metsää, jossa on suoria ja vähäoksaisia puita. Taloudelliseen tulokseen tähtäävien arvojen rinnalle on tullut muu metsien käyttö, monimuotoisuuden suojelu ja puiden hiilensidontakyky. Perinteisten mallien rinnalle on kehitetty elintoimintomalleja, joissa mitataan puiden kykyä sitoa hiiltä ja ravinteita itseensä. Erään mallin mukaan suuri, vanha, oksainen ja laajajuuristoinen puu sitoo ilmakehän hiiltä ja ravinteita tehokkaammin kuin taloudellisesti arvioiden hyvälaatuinen yksittäinen puu tai metsä.[1] Metsä sitoo hiiltä kuitenkin runsaasti kasvaessaan, ja eräiden mallien mukaan ns. kliimaksivaiheen metsä ei ole yhtä tehokas hiilensitoja kuin nuori, kasvava metsä, koska uutta puustoa syntyy rajallisesti, vanha puusto alkaa lahota ja saattaa lopulta palaa vapauttaen hiilidioksidin ilmakehään. Aihe on kiistelty.[2][3]
Metsänhoidon toimenpiteet
Nuoren metsän kasvatus
Nuoren metsän kasvatuksessa keskeisin hoitotoimenpide on taimikonhoito, jolla ohjataan puulajisuhteita haluttuun suuntaan. Tavoitteena on ylläpitää havupuutaimikossa myös 10–30 prosentin lehtipuukantaa.
Harvennushakkuilla nopeutetaan puiden järjestäytymistä ja järjestetään puiden puulajeja. Harvennushakkuiden oikea ajoitus on ensiarvoisen tärkeä, jotta metsäntuotto pysyy mahdollisimman korkeana. Ajan myötä puiden latvukset sulkeutuvat ja paksuuskasvu heikkenee, ja tuotto tukkipuista uhkaa jäädä pieneksi.
Metsäojitus
Metsän ojitus voidaan tehdä uudis- tai kunnostusojituksena turvemaalla kasvavan puuston kasvun parantamiseksi. Nykyisin tehdään lähinnä kunnostusojitusta, jossa ojitusalueen ojia perataan niiden kuivatuskyvyn ylläpitämiseksi.
Uudistushakkuut rajataan maaston pinnanolojen mukaan maisemaan sopivaksi.
Jos hakkuun kohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta erityistä merkitystä, hakkuu voidaan tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla. Erityishakkuita ovat säästöpuuhakkuut, poimintahakkuut ja pienaukkohakkuut.
Maanmuokkaus ja muu maanpinnan käsittely
Maanmuokkauksella ja maan pinnan muilla käsittelyillä (esimerkiksi kulotuksella) parannetaan maan lämpö- ja vesiolosuhteita, ilmavuuta ja ravinneolosuhteita. Maanmuokkaus tehdään yleensä koneellisesti. Sen yleisimmät työlajit ovat: äestys, laikutus, laikkumätästys, naveromätästys ja kääntömätästys.
Metsänuudistaminen
Uuden puuston perustamisessa käytetään keinoina luontaista uudistumista sekä kylvöä ja istuttamista ts. viljelyä.
Katso myös
- Metsänhakkuu
- Metsätalous
- Metsänhoidollisia toimenpiteitä, valokuvateos
Lähteet
- ↑ Anssi Mäkelä: ”Puiden ja metsien kasvua kuvaavat ekologiset mallit ja niiden käyttökelpoisuus metsänhoidon suunnittelussa”, Uusi metsäkirja, s. 127. Helsinki: Gaudeamus, 2006. ISBN 951-662-983-0
- ↑ http://www.hs.fi/mielipide/a1449722640544
- ↑ http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/hakkuukiista-kiihtyy-tutkijat-kumoavat-ilmastopaneelin-mets%C3%A4v%C3%A4itteit%C3%A4-1.134597
Aiheesta muualla
