Irlantilainen tanssi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Irlantilainen tanssi on nimensä mukaisesti irlantilaista kansantanssia. Irlantilainen tanssi on yleisnimitys useille eri tanssilajeille ja -tyypeille, joita kuitenkin yhdistää vahva vuorovaikutus musiikkiin ja sen rytmiin.
Historiaa
Irlantilaiseen tanssimiseen on varsinaisesti viitattu ensimmäisen kerran 1600-luvulta säilyneissä kirjoituksissa. Jo silloin tuli ilmi eri maiden tanssien vaikutukset toisiinsa, mutta myös musiikin paikallisuus ja tanssin vauhdikkuus. Hovien muotisuuntaukset ja rahvaan tanssit heijastuivat toisiinsa, myös Irlannissa. Vanhempi väestö vastusti muutoksia, nuorison ollessa valmiimpi ottamaan uudet vaikutukset vastaan ja muokkaamaan ne osaksi paikallista tanssikulttuuria. Esimerkiksi 1800-luvulla muotiin tulleiden katrillien vaikutus näkyy irlantilaisissa muodostelmatansseissa. [1]
Tanssimestarit
1700-luvulla Irlannissakin alkoi liikkua kiertäviä tanssimestareita ('Travelling Dance Master'), jotka tienasivat elantonsa ja majapaikkansa opettamalla tanssia paikallisille. Nämä tanssimestarit olivat usein hyvin koulutettuja, värikkäitä persoonia, ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta pääosin miehiä. [1]
Tanssimestarit tarjosivat opetusta tanssin saralta, joko säestäen itse tai kiertävän muusikon kanssa. Mestarit saattoivat majoittua yhdessä paikassa tietyn aikaa, jatkan seuraavaan kylään. Ennen lähtöä järjestettiin kuitenkin usein yleiset tanssit.
Kulttuurinationalismin nousu
Kansallisuusaatteen nousun myötä perustettiin Irlantiin 1800-luvun lopulla iirin kielen liitto, Conradh na Gaeilge. Itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen liitto ajoi vahvasti muunkin irlantilaisen kulttuurin edistämistä, mukaanlukien tanssia. Vahvasti toisistaan vaikutteita saaneita tansseja pyrittiin jakamaan irlantilaisiin ja ulkomaisiin, mikä herätti hyvin ristiriitaisia näkemyksiä liiton järjestämissä kilpailuissa, fèis (monikko fèiseanna).
1929 perustettu irlantilaisen tanssin komissio, An Coimisiún Le Rinncí Gaelacha (CLRG), perustettiin jatkamaan liiton aloittamaa työtä irlantilaisen tanssin määrittämisessä ja puhdistamisessa. Pitkälti muiden kuin irlantilaista tanssia ja/tai musiikkia tunteneiden ihmisten johtaman komission toimet johtivat alueellisten tyylien kieltämiseen, etenkin tanssikilpailuista, epäisänmaallisina ja supisti irlantilaiseen tanssiin liittynyttä kirjoa.
Komissio myös alkoi vaatia, että tanssikouluissa opetettaisiin vain heidän näkemyksiensä mukaisesti. Opetusta sai antaa vain rekisteröityneet opettajat ja iirinkielellä – joka ironisesti poissulki vanhempia tanssimestareita. Komissio julkaisi myös Ár Rincí Foirne nimisen kirjan, johon sisällytettiin komission näkemyksen mukaiset irlantilaiset tanssit. Kyseinen kirja toimii uudistettuina versioina edelleen irlantilaisen tanssin kilpailuissa céilí-tanssien arvostelupohjana.
Järjestäytymisen aikakausi
Erimielisyyksien saattelemana merkittävä osa CLRG:n opettajista erosi organisaatiosta, ja perusti irlantilaisen tanssin opettajien liiton, An Comhdháil Múinteoirí Na Rince Gaelacha, vuonna 1969. Liitto pyrki pitämään elossa vanhoja tyylejä ja tansseja, sallien kaikkien osallistua kilpailuihin. Tähän avoimeen malliin (open platform) CLRG reagoi sulkemalla omat kilpailunsa muiden järjestöjen jäseniltä.
Myöhemmin, 1982, osa An Comhdháilin jäseniä perustivat uuden järjestön Cumann Rince Náisiúnta (CRN).
2002 perustettiin Cumann Rince Dea Mheasa (CRDM).
Euroopassa perustettu World Irish Dance Association (WIDA) on toiminut vuodesta 2004, tarjoten avoimia kilpailuja kaikille tanssijoille.
Riverdance
Usein irlantilainen tanssi liitetään tanssilajia tunnetuksi tehneeseen Riverdance-esitykseen, joka teki läpimurron vuonna 1994 Eurovision laulukilpailun väliaikanumerollaan. Esitys yhdisti irlantilaisen tanssin elementtejä ja toi muuten vähän ulkomaista huomiota saaneen tanssimuodon kansainväliseen huomioon.
Irlantilaisesta tanssista tuli hetkessä ilmiö, ja opetuksen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti. Tämä toi mukanaan itseoppineita opettajia, ja aiheutti paljon kritiikkiä mm. Irlannissa.
Irlantilainen tanssi Suomessa
Riverdance -ilmiö näkyi myös Suomessa ja johti siihen, että irlantilaisen tanssin opetuksen kysyntä kasvoi siellä missä sitä oli tarjolla. Suomalaista irlantilaisen tanssin harrastamista ei ole dokumentoitu kovin laajasti, mutta jatkuvaa opetusta on maassa ollut jo ennen vuotta 1994 [2].
Tällä hetkellä irlantilaisen tanssin opetusta Suomessa on isoimmissa kaupungeissa ja opetus keskittyy pitkälti fèis-tyyliin ja céilí-tansseihin. Kilpailevia tanssijoita on muutamia kymmeniä, harrastajien määrän liikkuessa arviolta noin sadassa.
Irlantilaisen tanssin Pohjoismaiden mestaruuskilpailut, Nordic Fèis, on järjestetty Suomessa neljästi. Edellisen kerran kilpailut järjestettiin Tampereella vuonna 2012.
Tanssin muodot ja suuntaukset
Irlantilainen tanssi oli ennen 1900-luvun alkua alueellisesti hyvin muokkautunutta. Tanssimestarien tyylit olivat erilaisia ja saattoivat muodostua heidän toimialueensa tyylilliseksi määrittäjäksi.
Paitsi että erot olivat maantieteellisiä, näkyivät erot myös tanssityylien painottumisessa maaseudulla ja kaupungeissa. Maaseuduilla tanssit liittyivät usein erilaisiin juhliin, kuten elonkorjuujuhliin, ja tätä perua myös set-dancing termin korvikkeena käytetään vielä nykyäänkin termiä country dancing. Tanssit järjestettiin usein yksityiskodeissa tai tien risteyksissä.
Vahvalla muuttoliikkeellä oli osittain vaikutusta myös kulttuurin säilymiselle, sillä esimerkiksi Yhdysvaltoihin muuttaneet siirtolaiset veivät sen hetkisen kulttuuriperimänsä uuteen maahan ja ylläpitivät sitä. Näin esimerkiksi tietyt alueelliset tanssilajit ja -tyylit säilyivät muuttumattomina, jotka saattoivat paluumuuttajien myötä palata alkusijoilleen.
Set-dancing
Set dancing tai country dancing on saanut vahvoja vaikutteita 1800-luvun katrilleista (quadrille). Nimi on lyhennys lauseesta set of quadrilles, viitaten tanssin rakenteeseen. Myös termejä full-set tai half-set käytettiin.
Set-dancet muodostivat ison osan maaseudun sosiaalisista tansseista, ja niissäkin näkyy alueelliset erot eri tanssien muodossa. Puhutaan eri seteistä, joita on kirjattu esimerkiksi Toss the Feathers – Irish Set Dancing -nimiseen kirjaan 61 kappaletta.
Sean nós
Sean nós (vanha tyyli) on myöhemmällä ajalla nimensä saanut tanssimisen muoto, joka on perkussiivista, lähellä lattiaa tapahtuvaa tanssia. Irlantilaisista tansseista tämä edustaa eniten improvisoivaa, vartalon ja kädet vapauttavaa tanssia.
Etevän sean nós tanssijan on oletettu pystyvän tanssimaan "lautasen päällä rikkomatta sitä". Tämä heijastuu nykyaikaankin tanssijoiden liikkuessa suhteellisen vähän verrattuna modernimpiin tyyleihin.
Tämä tanssimuoto on kasvattanut suosiotaan 2000-luvun alusta ja opetuksen tarjonta on kasvanut etenkin Irlannissa. Tämä on näkynyt myös sean nós -kilpailujen kasvaneena suosiona niin osallistujien kuin katsojien kannalta. Mestaruuskilpailut (Oireachtas) myös lähetetään kansallisena televisiolähetyksenä.
Moderni irlantilainen tanssi
Moderni irlantilainen tanssi on näyttävämpää ja liikkuvampaa kuin edeltäjänsä. Ajankohdallisesti voitaneen olettaa moderninen irlantilaisen tanssin kehittyneen 1900-luvun alun muodosta.
Modernille irlantilaiselle tanssille on tyypillistä korkeilla varpailla oleva tanssiasento, jossa ylävartalo on ryhdikkäästi kannatettuna kädet sivuilla ja jalat ovat ojennettuina. Tanssi on hyvin tekniikkapainotteista, jalkojen ollessa ristissä ja aukikierrossa. Baletilla on ollut vaikutusta moderniin irlantilaiseen tanssiin, tuoden mukanaan tiettyjä liikkeitä ja liikesarjoja.
Tämä tanssimuoto on myös ainoa, joka voidaan jakaa pehmeisiin ja koviin tansseihin käytettyjen jalkineiden mukaisesti. Pehmeillä jalkineille tanssitaan single jig, light jig, slip jig ja light reel -tanssit. Kovilla kengillä tanssitaan hornpipe, heavy jig ja heavy reel (myös treble jig ja treble reel).
Muita
Perinteisesti miehet eivät ole tanssineet slip jig tansseja, mutta etenkin Manner-Euroopan kilpailuissa on näkynyt useampien miehien osallistuvan tällä tanssilla. Vastaavasti myös vain miehistä koostuvien ryhmä- tai muodostelmatanssien osallistuminen kilpailuihin on jopa sääntöjen puitteissa estetty.
Fèis style
Irlantilaisen tanssin komission myötä opetus siirtyi vahvasti toistamaan tiettyä alueellista tyyliä, jota nykyisin kutsutaan myös fèis-tyyliksi. Tämä tyyli on CLRG:n vahvan organisaation myötä laajimmiten opetettu ja harrastettu muoto nykyaikaista, kilpailullista irlantilaista tanssia.
Vahva kilpailukulttuuri on vienyt lajia aina vain näyttävämpään, fyysisempään ja teknisempään muotoon. Tanssijoiden esiintymisasut yksilökilpailuissa, ns. sooloasut, ovat herättäneet paitsi huomiota, myös keskustelua itsensä esiintuomisesta. Kilpailuja järjestävät organisaatiot ovat joutuneet puuttumaan säännöin tiettyihin asioihin, kuten nuorten tanssijoiden meikkaamiseen.
Festival style
Etenkin Pohjois-Irlannissa on säilynyt toinen modernin irlantilaisen tanssin muoto, festival style. Tälle tyylisuuntaukselle on ominaista selkeästi hitaampi tempo sekä hillitymmät asut ja ilmeet. Festival style-suuntauksessa on nähtävissä myös enemmän 2-3 hengen kuviotansseja.
Musiikki
Irlantilainen tanssimusiikki on vauhdikasta ja keskeisiä soittimia ovat viulu, huilu, tinapilli ja bodhrán-rumpu. Musiikkityylin mukaan tanssit jakautuvat eri ryhmiin: reel, slip jig, hornpipe ja jig. Reel ja hornpipe ovat 2/4- tai 4/4-tahtista, slip jig 9/8-tahtista ja jig 6/8-tahtista.
Kilpailuissa musiikki on yleensä elävää musiikkia, joka vaatii soittajalta taitoa soittaa tasaisella tahdilla useita tunteja. Tempo saattaa vaihdella tanssijoiden tason ja tanssilajin mukaan. Soittajan tulee myös tuntea tietyt perinteiset kappaleet, jotka liittyvät tiettyihin perinteisiin tansseihin (set dance).
Tanssikengät
Irlantilaisessa tanssissa voidaan käyttää pehmeitä tossuja (pumps, gillies) tai kovia kenkiä (jig shoes, hard shoes).
Pehmeät tossut ovat usein nahkaiset ja balettitossun tavoin jalanmyötäiset. Pehmeitä tossuja käyttävät naiset sekä pojat tanssiessa pehmeitä tansseja (single jig, slip jig, light jig, light reel). Miehille on omat pehmeät kenkänsä (reel shoe), jotka ovat jazztossujen kaltaiset. Miesten pehmeissä kengissä on lasikuitukanta, jolla voidaan tehdä erilaisia rytmejä.
Irlantilaiset kovakengät sekoitetaan usein steppikenkiin, mutta ne eivät ole samanlaiset. Tavallisissa steppikengissä on raudat kannan ja päkiän alla, mutta irlantilaisessa kovakengässä varpaiden alla on lasikuituinen tai puinen kovikepala, jolla tehdään perkussiivisia rytmejä. Kovakengät ovat myös nahkaiset ja niitä käytetään tanssiessa hornpipeä, treble jigiä ja treble reeliä. Kovakengät ovat samanlaiset miehillä ja naisilla.
Perinteisempien tyylien tanssijat voivat käyttää joko kovia kenkiä tai steppikenkiä, mutta ei ole tavatonta nähdä esimerkiksi sean nósia tanssittavan missä tahansa jalkineissa.
Aiheesta muualla
- ↑ a b Helen Brennan: The Story of Irish Dance. Brandon. ISBN 0 86322 328 1
- ↑ Jonna Hovi-Horkan: Irkkutanssi käy vaikka puujalalla Länsiväylä. 15.03.2013 14:19, Päivitetty 15.03.2013 14:30. Viitattu 30.10.2014.