Charles Lyell

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 14. lokakuuta 2013 kello 11.55 käyttäjän KLS (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles Lyell
Henkilötiedot
Syntynyt14. marraskuuta 1797
Kinnordy, Angus, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kuollut22. helmikuuta 1875
Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta britti
ArvonimiSir
Koulutus ja ura
Tutkinnot Exeter College, Oxfordin yliopisto
Tutkimusalue geologia
Tunnetut työt Principles of Geology
Palkinnot Copley-mitali (1858)
Wollaston-mitali (1866)

Sir Charles Lyell, ensimmäinen baronetti KT (14. marraskuuta 179722. helmikuuta 1875) oli brittiläinen geologi, juristi ja uniformitarianismin kansantajuistaja. Lyellin tärkein saavutus liittyy stratigrafiaan. Hänen mukaansa maanpinta kohoaa ja vajoaa erittäin hitaasti, jolloin Maan ikäkin oli aiempaa luultua suurempi. Lyell oli tärkeä henkilö Charles Darwinille ja hänen evoluutioteoriansa kehittymisen kannalta. Geologian saralta hänen tärkein julkaisunsa on moniosainen teos Principles of Geology (suom. Geologian periaatteet). Lyellin testamentin pohjalta perustettiin vuosittain geologian alalla jaettava Lyell-mitali. Hänen mukaansa on nimetty Kuussa ja Marsissa sijaitsevat kraatterit. Myös muutamat vuoret on nimetty Lyellin mukaan.

Lyell tutki muun muassa Välimeren fossiloituneita kotiloja. Hän havaitsi, että mitä vanhempia kerrostumat olivat, sitä suurempi osa niissä olevista fosiileista edusti nykyisin sukupuuttoon kuolleita lajeja. Tämän perusteella hän jakoi kerrostumat eri-ikäisiin ryhmiin ja antoi niille sekä samalla niille geologisille aikakausille, jolloin ne ovat muodostuneet, vielä nykyisinkin käytetyt nimet: eoseeni, oligoseeni, mioseeni, plioseeni, pleistoseeni ja holoseeni. Eoseeni oli varhaisin kausi, jonka kerrostumista ylipäänsä löytyi nykyisen kaltaisia kotiloita, kun taas holoseenikauden kaikki kotelot olivat jo nykyisen kaltaisia.[1]

Lähteet

  1. Björn Kurtén: Jääkausi, s. 7-8. Suomentanut Virve Kajaste. WSOY, 1972. ISBN 951-0-149-X.