Biologia
Biologia on elollisen luonnon ilmiöitä ja lainalaisuuksia tutkiva tiede.[1]
Tieteen menetelmin maailmaa tutkivana tieteenhaarana sen tutkimuskohteet vaihtelevat mikrotason ilmiöiden kuten molekyylibiologian ja solujen tutkimuksesta aina kokonaisten eläinten, lajien tai populaatioiden tutkimukseen.[2] Se on eliöiden ominaisuuksia, yhteisöjä, elintoimintoja, rakenteita, alkuperää, kehitystä, leviämistä ja taksonomiaa tutkiva luonnontiede.[3]
Historia
- Pääartikkeli: Biologian historia
Jean-Baptiste Lamarck ja Gottfried Reinhold Treviranus ottivat Biologie-sanan käyttöön toisistaan riippumatta vuonna 1802.[4] Sana biologia on johdettu kreikan sanoista βίος (bios), ja λογία, (logia) jonka kirjaimellinen suomennos on oppi elämästä.[5]
Antiikki
Antiikin ajan suurimmat saavutukset ovat Aristoteleen ja Plinius vanhemman käsialaa. Aristoteleen kirjoitukset ovat tuhoutuneet aikojen saatossa, mutta niiden sisältö on viety eteenpäin muunnellussa muodossa. Tärkein saavutus hänen teoksissaan on eliöiden jako "alimmista" "korkeisiin" ja lajikäsitteen luominen. Plinius vanhempi kirjoitti tietosanakirjan Naturalis historia, joka oli koottu monesta eritasoisesta lähteestä. Tiedot oli hankittu ennemmin kirjallisista lähteistä eikä suoraan luonnosta, mutta se tarjosi kaikenkattavan esityksen aiheesta. Kirja loi yli puolitoista vuosituhatta perustan kulttuurimme luonnontieteelliselle näkemykselle.[6]
Renessanssi
Kesti aina renessanssiin asti ennen kuin antiikin kirjallisuuden kopiointi korvattiin uusilla aineistoilla. Andreas Vesalius kirjoitti vuonna 1543 teoksen "De Humani corporis fabrica", joka oli ensimmäisiä kirjoituksia joka pohjautui täysiin omiin havaintoihin. "De motu cordis et sanguinis" (1628) oli William Harveyn kirjoittama verenkierrosta ja sydämen toiminnasta kertova kirja, joka jo pohjautui tieteellisiin kokeiluihin. Vielä Andrea Cesalpino rakensi näkemyksensä Arioleksen teoksiin kirjassaan "De plantis libri XVI" (1640), mutta hän käytti kasvitiedettä omana tieteenalanaan. [6]
Kasvien tutkimus oli pitkälti lääkekasvien tutkimusta. Konrad Gesner, John Ray ja Joseph Pitton de Tournefort olivat ensimmäisiä jotka pääosin kehittivät kasvien mutta myös eläinten luokittelua. Samoihin aikoihin myös Antonie van Leeuwenhoek oli kehittänyt mikroskoopin, joka myöhemmin teki mahdolliseksi solujen löytämisen.lähde?
Tieteellinen vallankumous
Biologian kehittäminen tieteellisen vallankumouksen aikana on pääosin Carl von Linnén ansiota. Hän tuli tunnetuksi koko maailmassa yrityksissään luokitella kaikki elollinen, kasvit sekä eläimet. Hänen suurin saavutus oli nykyisen taksonomian ja systematiikan luominen, kun hän antoi jokaiselle eliölle latinankielisen binominimen. Hän esitteli järjestelmän ensi kertaa Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binominimet ("Systema naturae" 1735). Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmällä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi; physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata.[6]
Biologia olikin tällä ajalla ensisijaisesti uusien lajien löytämistä ja luokittelua. Eläintiede oli nyt myös oma tieteenalansa.lähde?
1800-luku
Kun sana biologia vakiintui 1800-luvun alussa, oli se osoitus suuremmasta mielenkiinnosta kaikkeen elolliseen. Tämä aika muistetaan parhaiten kehitysopin alullepanosta Jean Baptiste Lamarckin ja Charles Darwinin ansiosta. Lamarck keksi kehitysopin perustan, mutta ei voinut paremmin motivoida näkemyksiään. Niinpä Darwin esitteli teoriansa kirjassaan Lajien synty. Hänen mukaan kaikki eliöt luovat ylituotannon jälkeläisiä, joissa esintyy variaatiota. Koko elämän ajan jälkeläisten keskellä käy kiivas taistelu elonjäämisestä, joka tarkoittaa että vain parhaiten sopeutuneet jäävät henkiin ja tuottavat seuraavan sukupolven (luonnonvalinta). Näin ollen lajit muuttuvat primitiivisistä eliöistä yhä paremmin sopeutuneisiin.lähde?
Matthias Schleiden totesi vuonna 1838 että kaikki kasvit muodostuvat soluista, ja vuotta myöhemmin Theodor Schwann oivalsi että sama koski myös eläimiä. lähde?
1900-luku
Darwinin kehitysoppi perustui siihen että ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle, mutta hän ei tiennyt kuinka tämä tarkalleen tapahtui. lähde?
Hugo de Vries, Carl Correns ja Erich von Tschermak löysivät toisistaan riippumatta Mendelin muistiinpanot periytymisestä.lähde?
Tieteenalana biologia alkoi hahmottua 1800-luvun lopulla, mutta vasta 1900-luvulla se sai nykyisen muotonsa. Muun muassa Julian Huxley toi biologiaa tunnetuksi töissään.lähde?
Elämän määritelmä
Elämän määritelmä on tärkeää sitä tutkivan tieteen kannalta. Elämän katsotaan koostuvan eliöistä, olioista joilla on tiettyjä yhteisiä piirteitä. Lisääntymiseen, aineenvaihduntaan ja sopeutumiseen kykenevät yksiköt ovat biologian kannalta eliöitä.[7]
Vaikka eliöt koostuvat elottomasta luonnosta peräisin olevista epäorgaanisista aineista, on elottoman ja elollisen luonnon välillä selviä eroja. Kaikissa eliöissä löydetään joukko yhteisiä piirteitä, joita ei elottomassa luonnossa esiinny. Nämä piirteet ovat elollisen luonnon perusominaisuuksia.lähde?
Solurakenne
- Pääartikkeli: Soluteoria
Eliöiden rakenne koostuu yhdestä tai useasta solusta. Solua ja sen rakennetta tutkivat solubiologia, molekyylibiologia ja monet muut biologian alat.lähde?
Aineenvaihdunta, itsesäätelykyky eli homeostaasi ja ärtyvyys
Eliöt kuluttavat ja luovat energiaa käyttäen eri aineita. Aineenvaihdunnan säätely tasapainon ja jatkuvuuden vuoksi. Ympäristön aiheuttamiin ärsykkeisiin reagoiminen. lähde?
Eliöiden toiminnan tutkimiseen liittyviä ilmiöitä tutkii mm. fysiologia ja solubiologia, fysiologia, Neurologia ja ympäristögenetiikka tutkivat ärtyvyyttä.lähde?
Lisääntyminen ja perinnöllisyys, sopeutuminen ja evoluutio
Elämän jatkuvuuden kannalta on välttämätöntä, että eliöt lisääntyvät. Geenit ovat perinnöllisyyden perusyksikköjä.lähde?
Muuttuvissa oloissa eliöt joutuvat sopeutumaan uudenlaisiin tilanteisiin. Pitkien aikojen kuluessa tämä muutos voi johtaa perinnöllisiin muutoksiin, ja tuloksena on evoluutio. lähde?
Perinnöllisyystiede tutkii geenejä ja lisääntymistä.lähde?
Yksilöllisyys
Eliöt esiintyvät yleensä yksilöinä. Eliökunnassa on kuitenkin myös monien yksilöiden muodostamia yhdyskuntia, ryhmiä ja runkokuntia, joita muodostuu yleensä suvuttoman lisääntymisen seurauksena. Yksilöiden toimintaa yhdessä ja erikseen tutkii mm. populaatiobiologia ja eläintiede.lähde?
Katso myös
Lähteet
- ↑ J. Burdon Sanderson: On the Origin of Biology and its Relation to Other Branches of Natural Science (html/gif) (Volume 2(1707): sivut 613–617. Being a part of the Presidential Address delivered before the British Association for the Advancement of Science at Nottingham on September 13th, 1893) British Medical Journal. 1893 September 16;. Viitattu 24.11.2010. (englanniksi)
- ↑ Biologia tieteenä (html) Etälukio. Opetushallitus. Viitattu 25.11.2010. (suomeksi)
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
- ↑ Peter J. Bowler: Ympäristötieteiden historia, s. 499. (7:nnen luvun 1. alaviite) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 1997.
- ↑ Johan Tast ym.: Koulun biologia - Eliömaailma, s. 5. Keuruu: Otava, 2003. suomi
- ↑ a b c >http://www.ne.se/lang/biologi?i_whole_article=true
- ↑ David Sadava, H. Craig Heller, David M. Hillis, May Berenbaum: ”1”, Life The Science Of Biology Vol. I, s. 2. W. H. Freeman, 2009. ISBN 978-1429246453
Kirjallisuutta
- Mayr, Ernst: Biologia – elämän tiede. ((This is biology – the science of the living world, 1998.) Suomentanut Anto Leikola) Helsinki: Art House, 1999. ISBN 951-884-241-8
- Tirri, Rauno ym.: Biologian sanakirja. Jyväskylä Helsinki: Otava, 2001 (3. painos 2006). ISBN 951-1-17618-8
Aiheesta muualla
Lisää luettavaa aiheesta Kirjallisuutta biologiasta on Wikiaineistossa- Alphabetical list of bio sites. (englanniksi)
