Sokeus

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 28. kesäkuuta 2012 kello 04.12 käyttäjän TjBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sokeainkeppi
John Everett Millais, Sokea tyttö, 1856.
Rannekello sokeille

Sokeus on väliaikainen tai pysyvä näköaistin puuttuminen.

Sokeus ja näkövammaisuus

Sokea ihminen ei kykene havaitsemaan valon aallonpituuksien ja voimakkuuksien vaihteluita. Sokeus voi aiheutua silmien, näköhermojen tai aivojen näkökeskuksen vammasta. Sokeus ei yleensä ole täydellinen, vaan ihminen aistii vähäisesti valon vaihteluita. Sokeus voi olla synnynnäistä tai voi johtua myöhemmin syntyneestä vammasta tai sairaudesta.

Näkövammaiseksi määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0,3, ja sokeaksi jos paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0,05 tai näkökenttä supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.[1] Sokeiksi luokitellaan syvästi heikkonäköiset, lähes sokeat ja täysin sokeat. Kaikilla itsenäinen liikkuminen tuottaa ongelmia, ja jokapäiväisestä elämästä täytyy selvitä pääasiassa muiden aistien avulla. Sokeus on harvinaisempi näkövamma kuin heikkonäköisyys.

Aivokuoren vaurion takia sokeutuneilla tavataan joskus sokeanäköä. Amauroosiksi nimitetään ilman havaittavia silmän alueen vammoja tapahtunutta sokeutumista. Sokeus poikkeaa agnosiasta, josta kärsivä ei kykene hahmottamaan näkemäänsä.

Aiheuttajat

Sokeudella on lukuisia syitä. Sairauksia ovat muun muassa trakooma, harmaakaihi, glaukooma, jokisokeus, diabeettinen retinopatia, retinitis pigmentosa, silmäpohjan ikärappeuma, Stargardtin tauti sekä useat melko harvinaiset oireyhtymät, kuten Bardet-Biedl. Synnynnäinen epämuodostuma, josta kärsivällä silmät puuttuvat, tunnetaan nimellä anoftalmia; täydellinen anoftalmia ja siitä johtuva näkökyvyn puuttuminen on kuitenkin äärimmäisen harvinainen. Kaihi on kehitysmaissa johtava sokeuden syy.[2] On arvioitu, että jopa 10–18 % sokeina syntyneistä kärsii Leberin synnynnäisestä amauroosista.[3]

Joillakin sokeus saattaa olla seurausta tapaturmasta tai sympaattisesta oftalmiasta. Tapaturmat ja yleensä niiden aiheuttama silmäverenvuoto ovat keskeinen syy varsinkin toisen silmän sokeutumiseen. Ilman leikkausta verkkokalvon irtauma johtaa sokeutumiseen.

Joskus sokeuden aiheuttaa myrkytys. Esimerkiksi metanoli saattaa melko vähäisinäkin annoksina tuhota näön.[4] Kiniinin yliannostus saattaa vahingoittaa näköä ja aiheuttaa jopa sokeutumisen.[5]

Sokeus on harvoin tietoisesti aiheutettua. Historiallisesti sokeuttamista on käytetty kidutukseen tai vastustajan toiminnan vaikeuttamiseen, kuten oli muun muassa Maunu Sokean kohdalla.

Apuvälineet ja kuntoutus

Sokeat henkilöt käyttävät usein apuvälineenään valkoista keppiä, jolla voi tunnustella esteitä. Valkoinen väri kiinnittää huomiota ja kertoo muita liikenteessä kulkijoita henkilön sokeudesta onnettomuuksien välttämiseksi.

Braillen kehittämä pistekirjoitus on sokeille kehitetty kirjoitusjärjestelmä. Braille-merkit ovat kohopisteitä, joita voi lukea tunnustelemalla.

Nykyään sokeasta käytetään mieluummin termiä näkövammainen ja sokeudesta termiä näkövamma tai näkövammaisuus, ellei tarkoituksellisesti viitata heikkonäköisyyttä huonompaan näkökykyyn.

Kuntoutuksen ja teknisten apuvälineiden (muun muassa tietokoneen pistenäyttö tai puhesyntetisaattori) ansiosta jopa täysin sokeat näkövammaiset pystyvät osallistumaan laajasti koulutukseen, työelämään ja muihin yhteiskunnan toimintoihin. Television käytön ja teatterissa käynnin avuksi on kehitetty kuvailutulkkaus ja äänitekstitys.

Sokeille kehitetään keinotekoista silmää, joka antaa heille mahdollisuuden nähdä jotain. Keinosilmää voidaan arvoiden mukaan alkaa käyttää potilailla 2010-luvun alkupuolella. [6] [7]

Suomessa arvioidaan olevan alle 10 000 sokeaa henkilöä.[8] Sokeiden ja lievemmin näkövammaisten etuja ajaa maassa Näkövammaisten Keskusliitto ry.

Suomen ensimmäinen sokeiden opettaja Helsinkiin vuonna 1865 perustetussa ruotsinkielisessä sokeainkoulussa oli Johanna Matilda Linsén.

Sokeus vertauskuvana

Toisinaan tyhmyyttä kutsutaan vertauskuvallisesti sokeudeksi. Vertaus on helposti ymmärrettävissä sen pohjalta, että kumpikin tila on määriteltävissä lähinnä ominaisuuden puutteena tai vastakohtana: tyhmyys järjellisen ja konkreettinen sokeus fysikaalisen näkökyvyn suhteen.

Sokeus populaarikulttuurissa

Katso myös

Lähteet