Ero sivun ”Harmaanieriä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
yleensä eliöartikkeleissa levinneisyys on ennen käyttäytymistä; tämä on aika vakiintunut rakenne
Rivi 42: Rivi 42:
Harmaanieriä on [[puronieriä]]n ohella toinen [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikasta]] kotoisin oleva nieriälaji.<ref name ="sauravarjo23">Saura & Varjo 2009, s. 23.</ref> Sen alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Kanada ja Alaska sekä Yhdysvaltain [[Isotjärvet]] ja maan koillisosat. Se on luettu Pohjois-Amerikan suurikokoisten järvien merkittävimpien kalalajien joukkoon.<ref name ="koli119">Koli 1990, s. 119.</ref>
Harmaanieriä on [[puronieriä]]n ohella toinen [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikasta]] kotoisin oleva nieriälaji.<ref name ="sauravarjo23">Saura & Varjo 2009, s. 23.</ref> Sen alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Kanada ja Alaska sekä Yhdysvaltain [[Isotjärvet]] ja maan koillisosat. Se on luettu Pohjois-Amerikan suurikokoisten järvien merkittävimpien kalalajien joukkoon.<ref name ="koli119">Koli 1990, s. 119.</ref>


Harmaanieriää istutettiin [[Eurooppa|Eurooppaan]] ensimmäistä kertaa 1880-luvulla ja myöhemmin 1920-luvulla joihinkin alppijärviin.<ref name ="koli119"/> Ruotsissa ja Norjassa se lisääntyy muutamassa järvessä.<ref name ="lehtonenvarjo257"/> Suomeen laji levisi vuonna 1958 [[mäti]]nä järvikutuisesta kannasta [[Yläjärvi|Yläjärvestä]],<ref name ="koli119"/> joka sijaitsee Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla.<ref name ="sauravarjo23"/> Mädistä kasvatettuja kaksivuotiaita poikasia istutettiin muutamiin suuriin järviin sekä [[Perämeri|Perämereen]] ja [[Suomenlahti|Suomenlahteen]].<ref name ="koli119"/>
Harmaanieriää istutettiin [[Eurooppa|Eurooppaan]] ensimmäistä kertaa 1880-luvulla ja myöhemmin 1920-luvulla joihinkin alppijärviin.<ref name ="koli119"/> Ruotsissa ja Norjassa se lisääntyy muutamassa järvessä.<ref name ="lehtonenvarjo257"/> Suomeen laji levisi vuonna 1958 [[mäti]]nä järvikutuisesta kannasta Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla sijaitsevasta [[Yläjärvi|Yläjärvestä]].<ref name ="koli119"/><ref name ="sauravarjo23"/> Mädistä kasvatettuja kaksivuotiaita poikasia istutettiin muutamiin suuriin järviin sekä [[Perämeri|Perämereen]] ja [[Suomenlahti|Suomenlahteen]].<ref name ="koli119"/>


Harmaanieriää kutsuttiin aiemmin kanadannieriäksi, ja sillä tehtiin Suomessa laajoja istutuskokeiluja 1960-luvulla. Ajateltiin, että se voisi järvikutuisena arvokalana menestyä tehokkaasti sellaisissa vesissä, joissa virtaavissa vesissä kutevat lohikalat eivät voi lisääntyä. Lajia istutettiin 40 alueelle, ja ensimmäisten havaintojen perusteella se ei viihtynyt Suomenlahdessa. Sen sijaan Perämerta pidettiin varteenotettavampana vaihtoehtona ja kirkkaiden vesien istutukset vaikuttivat lupaavilta. Luonnossa lisääntyviä kantoja ei kuitenkaan varmuudella todettu. Pallasjärvessä kahdeksankesäinen yksilö painoi viisi kilogrammaa ja Perämeressä vuoden vanhempi yksilö kilogramman enemmän.<ref name ="koli119"/>
Harmaanieriää kutsuttiin aiemmin kanadannieriäksi, ja sillä tehtiin Suomessa laajoja istutuskokeiluja 1960-luvulla. Ajateltiin, että se voisi järvikutuisena arvokalana menestyä tehokkaasti sellaisissa vesissä, joissa virtaavissa vesissä kutevat lohikalat eivät voi lisääntyä. Lajia istutettiin 40 alueelle, ja ensimmäisten havaintojen perusteella se ei viihtynyt Suomenlahdessa. Sen sijaan Perämerta pidettiin varteenotettavampana vaihtoehtona, ja kirkkaiden vesien istutukset vaikuttivat lupaavilta. Luonnossa lisääntyviä kantoja ei kuitenkaan varmuudella todettu. [[Pallasjärvi|Pallasjärvessä]] kahdeksankesäinen yksilö painoi viisi kilogrammaa ja Perämeressä vuoden vanhempi yksilö kilogramman enemmän.<ref name ="koli119"/>


Harmaanieriän istuttaminen [[Inarijärvi|Inarijärveen]] aloitettiin kohtuullisesti vuonna 1972. Vuosikymmenen lopulla lajia pyydystettiin parhaimmillaan seitsemän prosenttia koko järven kokonaissaaliista. Istutukset jatkuivat seuraavana vuosikymmenenä aiempaa suppeampina, ja vuonna 1986 aloitettiin koeistutukset muun muassa Kuopion alueella.<ref name ="koli119"/> Inarijärven istutukset lopetettiin vuonna 2012, sillä Lapin [[Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]] halusi antaa tilaa järven alkuperäiselle kalakannalle, johon lukeutuvat siika, taimen, muikku ja nieriä. Harmaanieriä ei koskaan lisääntynyt järvessä luontaisesti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/a/3-6182638 | Nimeke = Harmaanieriä halutaan pois Inarijärvestä | Tekijä = Korhonen, Jorma | Julkaisu = yle.fi | Ajankohta = 15.6.2012 | Viitattu = 13.12.2024}}</ref>
Harmaanieriän istuttaminen [[Inarijärvi|Inarijärveen]] aloitettiin kohtuullisella menestyksellä vuonna 1972. Vuosikymmenen lopulla lajia pyydystettiin parhaimmillaan seitsemän prosenttia koko järven kokonaissaaliista. Istutukset jatkuivat seuraavana vuosikymmenenä aiempaa suppeampina, ja vuonna 1986 aloitettiin koeistutukset muun muassa Kuopion alueella.<ref name ="koli119"/> Inarijärven istutukset lopetettiin vuonna 2012, sillä Lapin [[Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus]] halusi antaa tilaa järven alkuperäiselle kalakannalle, johon lukeutuvat siika, taimen, muikku ja nieriä. Harmaanieriä ei koskaan lisääntynyt järvessä luontaisesti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/a/3-6182638 | Nimeke = Harmaanieriä halutaan pois Inarijärvestä | Tekijä = Korhonen, Jorma | Julkaisu = yle.fi | Ajankohta = 15.6.2012 | Viitattu = 13.12.2024}}</ref>


== Elintavat ==
== Elintavat ==

Versio 19. joulukuuta 2024 kello 22.11
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi.
Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Harmaanieriä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Lohikalat Salmoniformes
Heimo: Lohet Salmonidae
Suku: Nieriät Salvelinus
Laji: namaycush
Kaksiosainen nimi

Salvelinus namaycush
(Walbaum, 1792)

Katso myös

  Harmaanieriä Wikispeciesissä
  Harmaanieriä Commonsissa

Harmaanieriä (Salvelinus namaycush) on nieriöihin kuuluva lohikala, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Se on suurin nieriälaji ja tuotiin Eurooppaan 1880-luvulla sekä Pohjoismaihin 1950-luvun puolivälin paikkeilla. Suomessa lajia on tavattu suurimmaksi osaksi istutettuna Inarijärvessä.

Harmaanieriän keskimääräinen pituus on 40–80 senttimetriä ja paino 1–3 kilogrammaa. Se on petokala, joka syö lähes mitä tahansa, kuten muita kaloja, äyriäisiä, hyönteistoukkia ja eläinplanktonia. Laji saavuttaa sukukypsyyden 5–10 vuotiaana, ja kutu tapahtuu syksyllä vesien viiletessä.

Tuntomerkit

Harmaanieriä on suurin nieriälaji ja erottuu suvun muista lajeista ruskeankellertävän tai tummanvihertävän kokonaisvärityksensä takia. Harmaanieriän vatsapuoli ei ole myöskään koskaan punainen. Vatsapuolen evien etureunat ovat silti nieriöille tyypilliseen tapaan valkoiset.[2] Kyljet ovat vihertävän tai ruskehtavan harmaat, selkä on hieman tumma ja vatsa vaalea. Lajia ympäröi joka puolelta vaaleankellertävät pilkut, joista selkäpuoliset ovat venyneet pitkänomaisiksi.[3]

Harmaanieriän keskimääräinen pituus on 40–80 senttimetriä ja paino 1–3 kilogrammaa. Suurin Suomessa mitattu yksilö on painanut 12 kilogrammaa ja maailmalla yli 40 kilogrammaa.[4] Koiraan selkä vaalenee ja kyljet tummuvat kutuaikana, jolloin laikut erottuvat selvemmin ja evien väritys muuttuu ruskeanpunaiseksi. Harmaanieriän pää on suhteellisen pieni ja suu suuri. Suupielet jatkuvat pitkälle silmien tason takapuolelle.[2]

Levinneisyys ja istutushistoria

Harmaanieriä on puronieriän ohella toinen Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva nieriälaji.[3] Sen alkuperäistä levinneisyysaluetta ovat Kanada ja Alaska sekä Yhdysvaltain Isotjärvet ja maan koillisosat. Se on luettu Pohjois-Amerikan suurikokoisten järvien merkittävimpien kalalajien joukkoon.[5]

Harmaanieriää istutettiin Eurooppaan ensimmäistä kertaa 1880-luvulla ja myöhemmin 1920-luvulla joihinkin alppijärviin.[5] Ruotsissa ja Norjassa se lisääntyy muutamassa järvessä.[4] Suomeen laji levisi vuonna 1958 mätinä järvikutuisesta kannasta Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla sijaitsevasta Yläjärvestä.[5][3] Mädistä kasvatettuja kaksivuotiaita poikasia istutettiin muutamiin suuriin järviin sekä Perämereen ja Suomenlahteen.[5]

Harmaanieriää kutsuttiin aiemmin kanadannieriäksi, ja sillä tehtiin Suomessa laajoja istutuskokeiluja 1960-luvulla. Ajateltiin, että se voisi järvikutuisena arvokalana menestyä tehokkaasti sellaisissa vesissä, joissa virtaavissa vesissä kutevat lohikalat eivät voi lisääntyä. Lajia istutettiin 40 alueelle, ja ensimmäisten havaintojen perusteella se ei viihtynyt Suomenlahdessa. Sen sijaan Perämerta pidettiin varteenotettavampana vaihtoehtona, ja kirkkaiden vesien istutukset vaikuttivat lupaavilta. Luonnossa lisääntyviä kantoja ei kuitenkaan varmuudella todettu. Pallasjärvessä kahdeksankesäinen yksilö painoi viisi kilogrammaa ja Perämeressä vuoden vanhempi yksilö kilogramman enemmän.[5]

Harmaanieriän istuttaminen Inarijärveen aloitettiin kohtuullisella menestyksellä vuonna 1972. Vuosikymmenen lopulla lajia pyydystettiin parhaimmillaan seitsemän prosenttia koko järven kokonaissaaliista. Istutukset jatkuivat seuraavana vuosikymmenenä aiempaa suppeampina, ja vuonna 1986 aloitettiin koeistutukset muun muassa Kuopion alueella.[5] Inarijärven istutukset lopetettiin vuonna 2012, sillä Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus halusi antaa tilaa järven alkuperäiselle kalakannalle, johon lukeutuvat siika, taimen, muikku ja nieriä. Harmaanieriä ei koskaan lisääntynyt järvessä luontaisesti.[6]

Elintavat

Elinympäristö

Harmaanieriä elää kesäisin pääosin yksin kylmissä, syvissä ja runsashappisissa vesissä järven syvänteissä. Pienikokoiset yksilöt saattavat muodostaa vähälukuisia parvia. Laji vaeltaa tyypillisesti koko asuinjärveään ympäri, mutta ei liiku kesäisin lainkaan lähemmäs pintaa kohti lämpimämpää vettä, vaan siirtyy sinne vasta syksyllä kutua varten vesien viiletessä. Ne oleskelevat matalissa vesissä talven yli ja poistuvat takaisin pohjavesiin keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää pintavesiä.[7][5]

Ravinto

Harmaanieriä on petokala ja syö lähes kaikkea, muun muassa toisia kaloja, äyriäisiä, hyönteistoukkia ja eläinplanktonia. Pienikokoisena sen ravinto on perustuu pitkälti planktoniin ja äyriäisiin. Inarijärvessä tärkeimpiin saaliskaloihin lukeutuvat muikku, pienikokoiset siiat ja kymmenpiikki. Syvän veden äyriäisistä merkittävän osan ravinnosta muodostaa massiaiset.[7] Joissain Pohjois-Amerikan ja myös Pohjolan vesistöissä yksilöt syövät koko ikänsä vain eläinplanktonia. Sitä vasten ne kasvavat hitaasti, mutta saavuttavat sukukypsyyden aiemmin.[8]

Lisääntyminen

Harmaanieriä kutee muiden nieriöiden tavoin syys-marraskuussa.[8] Koska kutu tapahtuu järvissä, lajille on annettu englanninkielinen nimi ”lake trout”.[5] Se saavuttaa sukukypsyyden melko iäkkäänä, yleisimmin vasta 5–10 vuotiaana. Kutusyvyys vaihtelee merkittävästi aina metrin syvyisestä rantavedestä useiden kymmenien metrin syvyyteen pohjavesiin. Kutu tehdään kivi- ja sorapohjille. Sen aluksi naaras ja koiras puhdistavat pohjan pyrstöjensä ja päänsä avulla, mutta varsinaista kutukuoppaa ei kaiveta. Kun mäti ja maiti on laskettu, naaras levittää munat pyrstönsä avulla kiven ja soran rakoihin kehittymään kevääseen asti. Harmaanieriän mätimunat ovat halkaisijaltaan 5–6 millimetriä, ja niitä on naaraan yhtä painokiloa kohti 1 200 – 2 500.[8] Poikaset kuorituvat keväällä jäiden lähdön kanssa samoihin aikoin.[9]

Kasvu, paino ja ikä

Harmaanieriä kasvaa pitkälti samaa tahtia kuin muut nieriät, ja lajin suuri koko perustuukin sen pitkään ikään.[8] Kanadassa vanhimmat yksilöt ovat olleet 40-vuotiaita,[10] kun taas Suomen ennätysyksilöt ovat olleet noin parikymmenvuotiaita. Kanadassa on tavattu peräti 46,3 kilogramman painoinen yksilö, ja Inarijärvessä viisivuotiaat yksilöt painavat keskimäärin 1,3–2,2 kilogrammaa.[8]

Kalastus ja käyttö ravintona

Pyydystetty harmaanieriä

Harmaanieriää kalastetaan erityisesti kalaverkoilla tai uistelemalla syvääjien avulla. Inarinjärvessä laji on ollut useina vuosina yksi merkittävimmistä saaliskaloista.[8] Varsinkin isokokoisten yksilöiden syvänpunaista lihaa pidetään hyvin maukkaana. Alle puolikiloisten yksilöiden liha on pehmeää, eikä ole laadultaan samaa tasoa.[8]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Hammerson, G.A.: Salvelinus namaycush IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-2. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.11.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b Lehtonen & Varjo 2021, s. 256.
  3. ↑ a b c Saura & Varjo 2009, s. 23.
  4. ↑ a b Lehtonen & Varjo 2021, s. 257.
  5. ↑ a b c d e f g h Koli 1990, s. 119.
  6. ↑ Korhonen, Jorma: Harmaanieriä halutaan pois Inarijärvestä yle.fi. 15.6.2012. Viitattu 13.12.2024.
  7. ↑ a b Yrjölä, Lehtonen & Nyberg 2015, s. 110.
  8. ↑ a b c d e f g Yrjölä, Lehtonen & Nyberg 2015, s. 111.
  9. ↑ Lehtonen & Varjo 2021, s. 259.
  10. ↑ Saura & Varjo 2009, s. 24.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Harmaanieriä&oldid=22906225”