Céline Dion

Céline Dion
Céline Dion vuonna 2012
Henkilötiedot
Koko nimi	Céline Marie Claudette Dion
Syntynyt	30. maaliskuuta 1968 Charlemagne, Québec, Kanada
Ammatti	laulaja-lauluntekijä, näyttelijä
Puoliso	René Angélil ( 1994;  2016)
Muusikko
Aktiivisena	1980–
Tyylilajit	pop poprock disko
Soittimet	piano
Levy-yhtiöt	550 Music Epic SME SBMG Columbia
Nimikirjoitus
Palkinnot
C.C.
Aiheesta muualla
Kotisivut
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Céline Marie Claudette Dion ( kuuntele ääntämys ^(ohje), s. 30. maaliskuuta 1968 Charlemagne, Quebec, Kanada) on kanadanranskalainen laulaja. Hän on saanut vaikutteita pop-, rock- ja soulmusiikista. Dion on noussut vaatimattomasta taustasta yhdeksi kaikkien aikojen parhaiten myydyksi naisartistiksi, jonka levyjä on myyty lähes 250 miljoonaa kappaletta ympäri maailman. Dion on voittanut viisi Grammy-palkintoa ja oli vuonna 2004 kaikkien aikojen myydyin naisartisti. Dion on erityisen tunnettu vuoden 1997 Titanic-elokuvan tunnuskappaleesta ”My Heart Will Go On”. Dion on Las Vegasin kasinoiden residency-esitysten kaikkien aikojen menestynein sooloartisti.

Maaliskuussa 2017 Dion julkisti muotimallistonsa nimeltä The Céline Dion Collection joka tuli saataville syyskuussa 2017.

Varhaisvaiheet ja uran alku

Céline oli nuorin 14-lapsisesta perheestä, jonka Adhémar ja Thérèse Dion olivat perustaneet Charlemagne-nimiseen pikkukaupunkiin Quebecissä. Kaupunki sijaitsee 50 kilometriä Montrealista itään. Elämä suuressa kirkkokatolisessa perheessä oli taloudellisesti niukkaa, mutta perheessä vallitsi lämmin tunnelma ja harrastettiin musiikkia, joiden avulla perhe selviytyi. Dion nimettiin Hugues Aufrayn laulun ”Céline” (1966) mukaan.

Céline kehitti musiikinlahjojaan laulamalla sisaruksilleen viisivuotiaasta alkaen vanhempiensa perustamassa pienessä kerhossa. Viikonloppuisin koko perhe esiintyi ja viihdytti paikallisissa tilaisuuksissa. Hän sävelsi 12-vuotiaana yhdessä äitinsä ja yhden veljensä kanssa ensimmäisen kappaleensa ”Ce n’était qu’un rêve” (suom. Se oli vain unta). Hänen veljensä Michael lähetti kappaleen manageri René Angélilille, jonka nimen hän oli löytänyt suositun ranskaksi laulavan solistin Ginette Renon levyn takakannesta. Angélil piti Dionin äänestä ja päätti heti tehdä hänestä kansainvälisen menestyksen. Angélil kiinnitti talonsa auttaakseen Célinen uran rahoittamista, ja vuonna 1981 he julkaisivat tämän ensimmäisen, ranskankielisen levyn ”La Voix du Bon Dieu” (suom. Jumalan ääni). Levy teki hänestä heti tähden Quebecissä ja nousi paikallisen singlelistan ykköseksi. Tämä tunnustus levisi pian ympäri maailman, sillä seuraavana vuonna hän voitti Tokiossa Yamaha World Song -festivaalilla kultamitalin, kuten myös parhaan esiintyvän muusikon palkinnon. Vuonna 1983 hänestä tuli ensimmäinen kanadalainen, joka oli saanut kultalevyn Ranskassa.

Kaupallinen menestys

18-vuotiaana Celine näki Michael Jacksonin televisiossa, ja hän sanoi Angélilille haluavansa myös tähdeksi. Celine muutti ulkonäköään: hän leikkautti hiuksensa ja korjautti hampaitaan, joiden takia eräs quebeciläinen huumorilehti oli nimennyt hänet Canine Dioniksi. Hän aloitti myös englannin kielen kohentamisen, ja myöhemmin siitä oli hyötyä, kun hän menestyi Pohjois-Amerikan markkinoilla.

Vuonna 1987 hän teki levyn Incognito, joka menestyi hyvin Kanadan ranskankielisen väestön keskuudessa. Hän nautti tähteydestä ja sai useita Felix-palkintoja, ja levyjä myytiin runsaasti. Sveitsiläiset lauluntekijät Atilla Şereftuğ ja Nella Martinetti olivat kiinnostuneita hänestä, ja hänet valittiin edustamaan Sveitsiä vuoden 1988 Eurovision laulukilpailussa, jossa hän lauloi kappaleen ”Ne partez pas sans moi” (suom. Älkää lähtekö ilman minua). Dionin voitettua jännittäväksi muodostuneessa ääntenlaskussa Ison-Britannian yhdellä pisteellä Dublinissa 30. huhtikuuta 1988 järjestetyn kilpailun hänen uransa Euroopassa sai hyvän vauhdin ja hän sai tunnustusta myös ympäri maailmaa, kuten Neuvostoliitossa, Lähi-idässä, Japanissa ja Australiassa.

Celine Dionin ensimmäinen englanninkielinen levy Unison (1990) lisäsi edelleen hänen kansainvälistä kuuluisuuttaan siitä julkaistulla top-5:een nousseella singlellä ”Where Does My Heart Beat Now”. Dion sai myös ensimmäisen tunnustuksensa RIAA:lta, kun hän myi platinaa Yhdysvalloissa. Hänen varsinainen kansainvälinen läpimurtonsa tuli kuitenkin, kun hän lauloi alkumusiikin Disneyn menestyselokuvassa Kaunotar ja hirviö yhdessä Peabo Brysonin kanssa. Kappale oli Yhdysvaltojen listojen kärjessä viisi viikkoa ja hän sai Oscarin parhaimmasta elokuvaan tai televisioon tehdystä kappaleesta ja Grammy-palkinnon parhaasta duo- tai yhtyelauluesiintymisestä. Pian Unisonin ilmestymisen jälkeen Celine näytteli television minisarjassa Des fleurs sur la neige (suom. Kukkia lumella). Hän esitti nuorta Elisa-nimistä naista, jonka elämä oli vaikeaa ja jota pahoinpideltiin. Celine nautti roolistaan ja on siitä lähtien ollut kiinnostunut elokuvissa näyttelemisestä.

Dionin omaa nimeä kantavalla levyllä vuonna 1992 oli kappale ”Kaunotar ja hirviö”. Tällä levyllä oli myös neljä muuta menestykseksi noussutta kappaletta: ”Love Can Move Mountains”, ”Water From the Moon”, ”If You Asked Me To” ja ”Did You Give Enough Love”. Albumi myi kaksinkertaista platinaa Yhdysvalloissa ja kuusinkertaista platinaa Kanadassa ja toi hänelle myös useita palkintoja, kuten Juno Awardsin ja World Music Awardsin "vuoden parhaiten myyvästä kanadalaisesta naisartistista".

Menestys kasvaa

Menestyksen lisäksi Dionin elämässä tapahtui muitakin muutoksia, sillä Angélil oli nyt paitsi hänen managerinsa, myös hänen rakastettunsa. Suhde pidettiin salassa, koska he pelkäsivät yleisön reaktiota 26 vuoden ikäeroon. Loppuvuodesta 1993 Celine paljasti pelottomasti yleisölle ensimmäistä kertaa rakastavansa manageriaan René Angélilia. He kihlautuivat ja menivät lopulta naimisiin joulukuussa 1994. Häät nähtiin televisiossa ympäri Kanadaa.

Kolmannen englanninkielisen levynsä The Colour of My Love omistusosassa hän nimesi Angélilin ”rakkauden värikseen”. Levyä myytiin Yhdysvalloissa kuusinkertaisesti platinalevyn verran. Menestyksiä olivat cover-kappale Jennifer Rushin ”The Power of Love”, joka oli Yhdysvalloissa listojen kärjessä neljä viikkoa, ja ”When I Fall in Love". Britanniassa hän sai suurta suosiota kappaleella ”Think Twice”. Tämä kappale ja levy pysyivät Britannian listojen kärjessä viisi viikkoa peräkkäin, minkä jälkeen ”Think Twice” oli kärjessä vielä kaksi viikkoa. Single ylitti miljoonarajan, ja siitä tuli neljäs miljoonan myynyt naisartistin single Isossa-Britanniassa.

Vuonna 1995 Dion levytti kokoelman Carole Kingin kappaleita Tapestry Revisited, In My Life (kokoelma Beatlesin kappaleita tuottaja George Martinin kunniaksi).

Dion julkaisi edelleen ranskankielisiä levyjä englanninkielisten levytysten välissä, esimerkiksi albumit Dion chante Plamondon, Céline Dion à l’Olympia (1994) ja D’eux (tunnetaan myös nimellä The French Album) vuonna 1995.

Maaliskuussa 1996 julkaistiin huippusuosion saanut levy Falling into You. Levyllä oli useita menestyskappaleita, kuten ensimmäinen kappale ”A Walk to Remember”, cover-versio Eric Carmenin kappaleesta ”All by Myself”, ja hitti ”Because You Loved Me”. Levy oli listojen kärjessä 11 maassa ja voitti Grammy-palkinnon sekä ”vuoden levy” että ”paras poplevy” -kategorioissa 39. vuosittaisessa Grammy-juhlassa. Siitä tuli hänen siihen mennessä myydyin albuminsa. Se on saanut 11-kertaista platinaa Yhdysvalloissa, ja sitä on myyty noin 30 miljoonaa levyä ympäri maailman.

Samana vuonna Dionia pyydettiin esiintymään Atlantan olympialaisten avajaisseremoniassa. Hän esitti kappaleen ”The Power of the Dream” yhdessä säveltäjä David Fosterin ja Atlantan sinfoniaorkesterin kanssa.

Let’s Talk About Love ja Titanic

Falling Into You -levyn jälkeen ilmestyi 1997 levy Let’s Talk About Love. Vaikka edellisen menestyksen jälkeen oli vaikea jatkaa, Let's Talk About Love menestyi itse asiassa lähes yhtä hyvin kuin edeltäjänsä. Levy taltioitiin Lontoossa, New Yorkissa ja Los Angelesissa. Mukana oli vierailevia esiintyjiä, kuten populaarimusiikin suuret vokalistit Barbra Streisand, Bee Gees ja maailmankuulu oopperalaulaja Luciano Pavarotti, kuten myös monia kuuluisia lauluntekijöitä ja tuottajia.

Let's Talk About Love julkaistiin samana päivänä kuin Titanic-elokuvan ääniraita (1997). Molemmilla levyillä oli tunnuskappale ”My Heart Will Go On”, jonka oli tehnyt James Horner, ja tuottajina olivat James Horner ja Walter Afanasieff. Aluksi Celine ei olisi halunnut levyttää ”My Heart Will Go Onia”, ja hänen miehensä ja managerinsa sekä tuottaja James Horner joutuivat taivuttelemaan häntä. Kappaleesta tuli kaikkien aikojen parhaiten myynyt orkesterimusiikkia sisältävä ääniraita. Levy jatkoi menestystään ja sai timanttilevyn Yhdysvalloissa. Se toi Dionille valtavasti paikallisia ja kansainvälisiä palkintoja, kuten monta Juno-palkintoa, kaksi Grammya (kappale itse sai neljä, ja kaksi annettiin kappaleen tekijöille) vuonna 1999, kolme World Music Awardsia ”World’s Best selling Canadian Female Recording Artist of the Year” ansiosta, ”World's Overall Best Selling Recording Artist of the Year” ja ”World’s Best Selling Canadian Recording Artist of the Year”. Hän sai myös palkintoja saavutuksistaan Euroopassa ja Aasiassa. Vuonna 1998 hän sai kotimaassaan tunnustukset ”Officer of the Order of Canada” ja ”Officer of the National Order of Quebec” erinomaisesta panoksestaan nykymusiikkiin. Vuotta myöhemmin hänet nimettiin ”Canadian Broadcast Hall of Fame” -listalle.

Ennen taukoa

Walesin prinsessa Dianan kuoleman jälkeen Dion osallistui hänen muistokseen tehdylle kaksoisalbumille. Uransa huipulla Dionia pyydettiin esiintymään amerikkalaisen musiikkikanavan VH1:n Divas Live -ohjelmaan, jossa oli muitakin supertähtiä, kuten Aretha Franklin, Mariah Carey, Gloria Estefan ja Shania Twain, ja se vakiinnutti hänen asemaansa yhtenä nykymusiikin suurimmista diivoista.

Dion teki ahkerasti töitä studiossa ja julkaisi joululevyn These Are Special Times (1998), josta tuli lajinsa myydyimpiä levyjä. Listojen kärkeen päässyt ”I’m Your Angel”, duetto R. Kellyn kanssa, oli peräisin tältä levyltä, kuten myös ”The Prayer”, jonka hän levytti piirroselokuvaa Taikamiekka – Seikkailujen Camelot varten vuonna 1998 italialaisen oopperalaulajan Andrea Bocellin kanssa.

Vuonna 1999 Dion julkaisi levyn All the Way... A Decade of Song. Siinä oli hänen aikaisempia menestyksiään, kuten ”Beauty and the Beast”, ”The Power Of Love”, ”Because You Loved Me”, ”I’m Your Angel” ja klassikko ”My Heart Will Go On” sekä lisäksi seitsemän uutta kappaletta, muun muassa ”Thats The Way It Is”, uusi versio Roberta Flackin esittämästä kappaleesta ”The First Time Ever I Saw Your Face”, duettona Frank Sinatran kanssa kappale ”All The Way” (jonka hän omisti miehelleen), ja ”Then You Look at Me” (elokuvasta Bicentennial Man, johon kappaleen olivat tehneet jälleen Horner ja Jennings). Mutta juuri kappaleita ”The First Time Ever I Saw Your Face” ja ”All The Way” kriitikot pitivät kehnoina, sillä niiltä puuttui hänen aikaisempi hillitty tyylinsä.. Levyyn liittyvä videoita ja live-esityksiä sisältävä DVD julkaistiin samaan aikaan. Tällä levyllä Dion kertoi yleisölle pitävänsä taukoa musiikista ja keskittyvänsä perheeseen.

Uratauko

Dionin yksityiselämä kääntyi huonoon suuntaan, kun hänen miehellään René Angélililla todettiin kurkkusyöpä. Dion päätti keskittyä enemmän perhe-elämään ja kertoi väliaikaisesta tauosta, jotta pystyisi viettämään enemmän aikaa kotona ja hankkimaan lapsen. Uudenvuodenaattona 1999 Montrealissa Dion piti viimeisen taukoa edeltäneen esityksensä. Hedelmällisyyshoitojen jälkeen hän synnytti pojan, René-Charles Angélilin, tammikuussa 2001. Hänen poikansa kastetilaisuus 25. heinäkuuta televisioitiin suorana lähetyksenä ympäri Kanadan. Hän päätti kasvattaa poikansa monikieliseksi ja suunnitteli panevansa tämän kouluun, jossa voisi oppia englantia, ranskaa ja espanjaa.

Dionin tauon aikana julkaistiin lokakuussa 2000 kokoelmalevy The Collector’s Series…Volume One….

Paluu

A New Day Has Come, joka ilmestyi maaliskuussa 2002, päätti hänen kahden vuoden taukonsa musiikkimaailmasta. Levy pääsi heti listaykköseksi 17 maassa ja myi yli 600 000 kappaletta Yhdysvalloissa ensimmäisen viikkonsa aikana, joka oli suurin ensimmäisen viikon levymyynti sinä vuonna. Levyllä on muun muassa kappaleet ”A New Day Has Come”, ”I’m Alive” (jota käytetään elokuvassa Stuart Little 2), ”The Greatest Reward”, joka on muunnelma kappaleesta ”L’envie d'aimer” (”Halu rakastaa”), kappale ranskalaisesta musikaalista Les dix Commandements (elokuva The Ten Commandments), ja cover Etta Jamesin hitistä ”At Last”. Levyn suosio jatkui, ja sitä on sen jälkeen myyty kolminkertaista platinaa Yhdysvalloissa ja kuusinkertaista platinaa eli 600 000 levyä Kanadassa, koko maailmassa yli 12 miljoonaa.

Musiikillisen suosionsa lisäksi Dionista on myös tullut yrittäjä. Hän kehitti oman parfyymin, josta tuli yksi vuoden 2003 myydyimmistä parfyymeistä, hänellä on oma lehti Céline Dion Magazine, ja hän avasi Nickles-nimisen ravintolaketjun Kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa, mutta luopui siitä jo 1997.

25. maaliskuuta 2003 hän aloitti A New Day show’nsa Las Vegasissa, ja hänen levynsä One Heart julkaistiin samaan aikaan kuin singlet, joista yksi, ”Have You Ever Been in Love”, pysytteli 14 viikkoa Billboard Adult Contemporary listan toisella sijalla, kuten myös uusi versio Roy Orbisonin kappaleesta ”I Drove All Night”. Levy on IFPI:n mukaan vuoden kymmenenneksi myydyin levy.

Dionin ranskankielinen levy 1 fille & 4 types (suom. Yksi tyttö & neljä kaveria) julkaistiin lokakuussa 2003. Levyn S’il suffisait d’aimer tavoin tämänkin nauhoittamiseen meni vain viisi kuusi päivää, ja se on Dionin ja Jean-Jacques Goldmanin yhteistyötä. Heidät toi yhteen kolme yhteistä ystävää, Gildas Arzel, Eric Benzi ja Jacques Veneruso, jotka olivat aikaisemmin työskennelleet hänen kanssaan levyjen S'il suffisait d’aimer ja D’eux (tunnetaan myös nimellä The French Album) kanssa. Kriitikot ovat sanoneet sitä Dionin parhaaksi ja luonnollisimmaksi levyksi. Dion itse puhuu siitä ”nautinnon albumina”. Levyn ensimmäinen single, ”Tout l’or des hommes”, teki ennätyksen oltuaan lähimmäksi kärkeä päässyt ranskankielinen kappale BDS-ajan National (English) CHR Audience -listalla.

Vuonna 2004 Dion levytti ranskalais-quebeciläisen elokuvan Nouvelle-France tunnuskappaleen ”Ma Nouvelle-France”, jonka tekivät Luc Plamondon ja Patrick Doyle ja tuotti Christopher Neil. Heinäkuussa 2004, ”You and I”, uuden Air Canada mainoskampanjan sävelmä, pääsi Nielsen BDS:n mukaan ensimmäiseksi Kanadan ”mainstream adult contemporary” luokassa. A New Day… Live in Las Vegas levyllä ylimääräisenä ollut kappale oli yksi Top 100 -listan pyydetyimpiä singlejä Kanadan radioasemilla 23 viikon ajan.

Suosio jatkui kun Dion julkaisi ensimmäisen konseptialbuminsa Miracle lokakuussa 2004. Sen tuotti David Foster, ja se kuului Dionin ja valokuvaaja Anne Geddesin käynnistämään multimediaprojektiin. Levyn teema keskittyi vauvojen ympärille, ja se oli saatavilla kolmena eri versiona: ”Limited Edition” CD/DVD sisälsi 60-sivuisen version Miracle-kirjasta, Miracle CD:n ja ”making of the CD” DVD:n; 180-sivuisen kirjan ja Miracle CD:n sekä kirjan tekemisen taustoista kertovan DVD:n. Tammikuussa 2005, Miracle sai platinaa Yhdysvalloissa RIAA:n mukaan.

2. heinäkuuta 2005 Dion lähetti taltioidun esityksen kappaleestaan ”Love Can Move Mountains” Ontarioon Kanadaan osana maailmanlaajuisia Live 8 -konsertteja. Samana vuonna hän levytti kappaleen vDance With My Father” levylle So Amazing, joka on kunnianosoitus edesmenneelle Luther Vandrossille. 3. lokakuuta samana vuonna hän julkaisi levyn On Ne Change Pas, kokoelman menestyneimpiä ranskankielisiä kappaleitaan.

Katrina-hurrikaanin jälkeen Céline Dion on arvostellut julkisesti presidentti George W. Bushin Irakin sotaa koskevia ratkaisuja ja hidasta reagointia hurrikaanin uhrien auttamisessa. Céline Dionin voimakas liikuttuminen yllätti yleisön, kun hän puhkesi kyyneliin keskustellessaan ikävistä tapahtumista. Hän lupasi lahjoittaa miljoonaa dollaria avustustöihin.

A New Day… Live in Las Vegas

Vuoden 2002 alussa, Dion julkisti kolmivuotisen 600 esityksen sopimuksen esiintyä viisi kertaa viikossa viihdespektaakkelissa A New Day, Las Vegasin Caesars Palacessa. Dion sai idean esitykseen nähtyään Dragonen O:n levytystaukonsa alussa. Hän aloitti 25. maaliskuuta 2003 4 000 paikan salissa, joka oli suunniteltu hänen esitystään varten. Esityksen on tehnyt Franco Dragone.

A New Day… Live in Las Vegas koostuu tanssista, musiikista ja visuaalisista tehosteista. Esityksessä Dion esittää kappaleitaan tanssijoitten ja tehosteiden tahdittamana. Vaikka kriitikot eivät arvostaneetkaan show’ta, yleisö otti sen hyvin vastaan, ja se oli loppuunmyyty joka kerta ensi-iltansa jälkeen maaliskuussa 2003. Syyskuussa 2004 sopimusta jatkettiin vuoteen 2007 saakka.

Vuoden 2005 ensimmäisellä puoliskolla Dionin esitykseen myytiin 322 000 lippua ja se sai voittoa 43,9 miljoonaa dollaria, kertoo kauppalehti Pollstar. Billboard sijoitti hänen esityksensä toiseksi ”Mid-Year Concert Chart” -listalla. 17. heinäkuuta 2005 mennessä Dion on myynyt loppuun 315 384:stä Las Vegasissa järjestettävistä show’sta. Viimeisen Las Vegasin konserttinsa hän piti 15. joulukuuta 2007. Kaikkiaan esityksiä oli 713. Ne keräsivät yleisöä noin kolme miljoonaa, joista suurin osa lähialueelta.

Maailmankiertue 2008–2009

Las Vegasin jälkeen Dion ei jäänyt lepäämään laakereillaan. Marraskuussa julkaistun Taking Chances levynsä myötä hän on lähdössä kiertueelle. Taking Chances -nimeä kantava kiertue on hänen kiertueistaan suurin. Se käsittää yli 25 maata ja noin sata konserttia. Kiertueella Celine Dion esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa.

Helmikuussa 2010 Yhdysvalloissa, Australiassa, Englannissa, sekä muutamissa muissa maissa tuotiin teatterilevitykseen ”Celine Through The Eyes of The World” -musiikillinen kaksituntinen dokumentaarileffa maailmankiertueen vaiheista. Esityksiä oli vain yhden viikon ajan. Loppukeväästä dokumentti julkaistaan yhdessä Taking Chances -DVD:n mukana.

Paluu Vegasiin 2011–2016

Lähes kaksi vuotta kestäneen maailmankiertueen jälkeen Dion palasi Las Vegasiin Caesars Palaceen kolmeksi vuodeksi, jonne hänelle suunniteltiin kokonaan uusi show. Hän esiintyi yli 30-henkisen orkesterin kanssa laulaen klassikoitaan ja Hollywoodista tuttuja elokuvasävelmiä. Kokonaisuutta täydensi vastaavanlainen visualisointi, kuten A New Dayssä. Ensi-ilta oli maaliskuussa 2011. Esityksiä oli 70 vuodessa.

Laulaja kertoi olevansa raskaana toukokuussa 2010 ja heinäkuussa uutisoitiin laulajan odottavan René Angélilin kanssa kaksospoikia. Lauantaina 23. lokakuuta kaksoset syntyivät keisarileikkauksella Floridassa, St. Maryn sairaalassa.

Vuoden 2012 alussa Celine ilmoitti levyttävänsä parhaillaan uutta materiaalia. Dionin ranskankielinen albumi Sans attendre julkaistiin marraskuussa 2012. Uusi englanninkielinen albumi Water and a Flame julkaistiin syksyllä 2013.

Dionin aviomies René Angélil kuoli syöpään 14. tammikuuta 2016. Dionin veli Daniel kuoli syöpään kaksi päivää myöhemmin. Hän oli 59-vuotias.

Uusi maailmankiertue ja Courage: 2018–

Dion julkaisi 3. maaliskuuta 2018 uuden singlen ”Ashes” elokuvaan Deadpool 2. Kappaleen Remix-versio nousi Yhdysvaltojen ”Dance Club Songs” -listan kärkeen heinäkuussa. Kesäkuun ja elokuun aikana Dion teki 22 konsertin kiertueen Aasiassa ja Tyynellämerellä. Syyskuussa Dion ilmoitti jättävänsä Las Vegasin ja esiintyi Las Vegasin Ceasars Palacessa viimeisen kerran 8. kesäkuuta 2019.

Dion julkaisi uuden albuminsa Couragen 15.11.2019. Albumin ensimmäinen single ”Flying on My Own” julkaistiin kesällä 2019. Albumin julkaisua oli tarkoitus seurata kolmen vuoden pituinen maailmankiertue, mutta Dion ehti aloittaa sen vain osittain. Euroopan ja Suomen konsertteja lykättiin Dionin sairastumisen takia useasti ja lopulta kiertue peruutettiin kokonaan.

Dionilla diagnosoitiin loppuvuodesta 2022 jäykkyysoireyhtymä, joka on autoimmuunivälitteinen neurologinen sairaus. Sen oireisiin kuuluvat muun muassa liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys ja lihasten spasmioireet. Tautiin ei ole parannuskeinoa ja pitkälle edenneenä se tekee puhumisesta ja liikkumisesta mahdotonta.

Esiintyminen Pariisissa 2024

Pariisin olympiakisojen avajaisissa 28. heinäkuuta 2024 Dion esitti tilaisuuden viimeisenä ohjelmanumerona Eiffelin tornin välitasanteelta Édith Piafin laulun Hymne à l'amour. Kyseessä oli hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä neljään vuoteen.

Valikoitu diskografia

Englanninkieliset Unison (1990) Celine Dion (1992) The Colour of My Love (1993) Falling into You (1996) Let’s Talk About Love (1997) These Are Special Times (1998) A New Day Has Come (2002) One Heart (2003) Miracle (2004) Taking Chances (2007) Water and a Flame (2013)

Ranskankieliset Incognito (1987) Des mots qui sonnent (1991) D’eux (1995) S’il suffisait d’aimer (1998) 1 fille & 4 types (2003) D’elles (2007) Sans attendre (2012)

Urasaavutuksia

Celinen tähti Hollywood Walk of Famella vuonna 2004.

Céline Dionin levyjä on RIAA:n mukaan myyty Yhdysvalloissa yli 47 miljoonaa ja Euroopassa IFPI:n mukaan 40 miljoonaa, mikä tekee hänestä Euroopan parhaiten myyneen naisartistin. Maailmanlaajuisesti yli 180 miljoonan albumin ja 35 miljoonan singlen myynnillään hän sijoittuu yhdeksi eniten myyneistä naisartisteista musiikin historiassa.

Dion on Kanadan musiikkihistorian menestynein artisti.

15. syyskuuta 2004 Dion sai Diamond-palkinnon World Music Awards tilaisuudessa, kun hänen levyjään oli myyty hänen uransa aikana 175 miljoonaa. Vain yksi naisartisti, Mariah Carey, on saanut palkinnon häntä ennen.

Eurovision laulukilpailun voitto Sveitsin edustajana vuonna 1988.

Hänen arvioitu varallisuutensa on 480 miljoonaa dollaria (2023).

Vuonna 1998 hän sai kaksi kaksi kotimaista kunnianosoitusta peräkkäisinä päivinä: 30. huhtikuuta hänen kotilääninsä teki hänestä ”Officer of the National Order of Quebec”, ja 1. toukokuuta hänestä tuli ”Officer of the Order of Canada”.

Hän sai tähden Kanadan ”Walk of Famelle” Torontoon 25. kesäkuuta 2003, ja tähden Hollywood Walk of Famelle vuonna 2004.

The French Albumia (ranskalaiselta nimeltään D'eux) on myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta ympäri maailman, ja se on kaikkien aikojen myydyin ranskankielinen levy.

Yhdysvalloissa Dion, Britney Spears, Madonna, Mariah Carey, Whitney Houston, Shania Twain, Dixie Chicks ja Adele ovat ainoat naisartistit, jotka ovat saaneet useita Diamond (myyty yli kymmenen miljoonaa levyä) -palkintoja.

Englannissa Dion on saanut listasuosiota: kaksi kertaa sija yksi, 13 kertaa ”Top 10” ja 23 kertaa ”Top 40” single. Albumilistalla viisi kertaa sija yksi, kymmenen kertaa ”Top 10” ja 14 kertaa ”Top 40”.

Yhdysvalloissa The Billboard Hot 100 -lista on rankannut Dionin: viisi kertaa sija yksi, kymmenen kertaa ”Top 10” ja 24 kertaa ”Top 100” single. The Billboard 200 -levylistalla: neljä kertaa sija yksi ja yhdeksän kertaa ”Top 10”.

Céline Dion esitti elokuvasta Titanic kappaleen ”My Heart Will Go On”, joka on 1990-luvun toiseksi myydyin cd ja kaikkien aikojen myydyin orkesterimusiikkia sisältävä ääniraita. Lisäksi hänen levynsä Falling into You ja Let's Talk About Love ovat molemmat kolmannella sijalla, kun niitä kumpaakin on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.

Celine Dionin versio AC/DC:n kappaleesta ”You Shook Me all Night Long” valittiin Total Guitar -lehden toimittajien äänestyksessä kaikkien aikojen huonoimmaksi coveriksi.

Laulu

Celine Dionin laulutyyli on lyyrinen ja sanoitukset ovat ilmaisuvoimaisia. Vuonna 2003 hän oli yhdeksäs MTV:n MTV’s 22 Greatest Voices in Music -listalla. Cove-lehden The 100 Outstanding Pop Vocalists -listalla Dion oli neljäs edellään vain Christina Aguilera, Mariah Carey ja Michael Jackson.

Dokumenttielokuva

• Irene Taylor: I Am: Celine Dion (USA–Kanada, 2024) 1 h 43 min.

Lähteet

• Kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (elämäkerta) (englanniksi)
• Céline Dion (Arkistoitu – Internet Archive) Vh1 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kotisivut (englanniksi, ranskaksi)
• Céline Dion Forum Kansainvälinen Céline Dion keskustelupalsta kymmenellä kielellä.
• Céline Dion Web fanisivusto
• Perche Quebec Céline Dionin sukujuuret (ranskaksi)

Eurovision laulukilpailun voittajat

1950–luku	1956: Lys Assia 1957: Corry Brokken 1958: André Claveau 1959: Teddy Scholten
1960–luku	1960: Jacqueline Boyer 1961: Jean-Claude Pascal 1962: Isabelle Aubret 1963: Grethe & Jørgen Ingmann 1964: Gigliola Cinquetti 1965: France Gall 1966: Udo Jürgens 1967: Sandie Shaw 1968: Massiel 1969: Frida Boccara · Lenny Kuhr · Lulu · Salomé
1970–luku	1970: Dana 1971: Séverine 1972: Vicky Leandros 1973: Anne-Marie David 1974: Abba 1975: Teach-In 1976: Brotherhood of Man 1977: Marie Myriam 1978: Izhar Cohen / Alphabeta 1979: Gali Atari / Milk & Honey
1980–luku	1980: Johnny Logan 1981: Bucks Fizz 1982: Nicole 1983: Corinne Hermès 1984: Herreys 1985: Bobbysocks 1986: Sandra Kim 1987: Johnny Logan 1988: Céline Dion 1989: Riva
1990–luku	1990: Toto Cutugno 1991: Carola 1992: Linda Martin 1993: Niamh Kavanagh 1994: Paul Harrington / Charlie McGettigan 1995: Secret Garden 1996: Eimear Quinn 1997: Katrina and the Waves 1998: Dana International 1999: Charlotte Nilsson
2000–luku	2000: Olsen Brothers 2001: Tanel Padar / Dave Benton / 2XL 2002: Marie N 2003: Sertab Erener 2004: Ruslana 2005: Elena Paparizou 2006: Lordi 2007: Marija Šerifović 2008: Dima Bilan 2009: Alexander Rybak
2010–luku	2010: Lena 2011: Ell & Nikki 2012: Loreen 2013: Emmelie de Forest 2014: Conchita Wurst 2015: Måns Zelmerlöw 2016: Jamala 2017: Salvador Sobral 2018: Netta Barzilai 2019: Duncan Laurence
2020–luku	2020: Ei järjestetty 2021: Måneskin 2022: Kalush Orchestra 2023: Loreen 2024: Nemo