José Luis Rodríguez Zapatero

José Luis Rodríguez Zapatero
Espanjan pääministeri
17. huhtikuuta 2004 – 21. joulukuuta 2011
Monarkki	Juan Carlos I
Varapääministeri	María Teresa Fernández de la Vega Alfredo Pérez Rubalcaba Elena Salgado
Edeltäjä	José María Aznar
Seuraaja	Mariano Rajoy
Henkilötiedot
Syntynyt	4. elokuuta 1960 Valladolid, Espanja
Puoliso	Sonsoles Espinosa
Tiedot
Puolue	Espanjan sosialistinen työväenpuolue
Uskonto	agnostikko
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

José Luis Rodríguez Zapatero (s. 4. elokuuta 1960) on espanjalainen sosialistipoliitikko. Zapatero toimi Espanjan pääministerinä (Presidente del Gobierno) 17. huhtikuuta 2004–21. joulukuuta 2011 ja oli Espanjan sosialistisen työväenpuolueen (Partido Socialista Obrero Español, PSOE) pääsihteeri vuosina 2000–2012.

Poiketen normaalista espanjalaisesta käytännöstä häneen viitataan useimmiten toisella sukunimellään Zapatero. Vaalikampanjan aikana PSOE kehitti sloganin "ZP" (Zapatero Presidente), jonka media on sittemmin ottanut omakseen.

Tausta

Zapatero syntyi Valladolidissa, mutta varttui Leónissa, josta hänen vanhempansa olivat kotoisin. Hänen isänsä oli Juan Rodríguez Lozano, menestyksekäs lakimies, ja äitinsä Purificación Zapatero. Hänen isoisänsä oli vapaamuurari ja tasavaltalaisten kapteeni, jonka nationalistit teloittivat Espanjan sisällissodassa. Hän nai Sonsoles Espinosan (lakimies ja oopperalaulaja) vuonna 1990 ja heillä on kaksi tytärtä, Laura (1993) ja Alba (1995).

Poliittinen kokemus

Vuonna 1977 Zapatero liittyi Espanjan sosialistiseen työväenpuolueeseen osallistuttuaan ensimmäiseen poliittiseen kokoukseensa Gijónissa. Siellä hän kuuli tulevaa PSOE:n pääsihteeriä ja pääministeriä, Felipe Gonzálezia.

Opiskeltuaan lakia Leónin yliopistossa Zapaterosta tuli Leónin sosialistisen nuorisojärjestön pääsihteeri vuonna 1982. Vuonna 1986 hänet valittiin kansanedustajaksi Espanjan parlamenttiin (Cortes Generales). Vuonna 1988 hänet nimitettiin Leónin sosialistisen piirijärjestön pääsihteeriksi ja vuonna 1997 puolueen hallituksen jäseneksi.

Vuonna 2000 puolue hävisi toiset peräkkäiset vaalit José María Aznarin johtamalle Kansanpuolueelle. Zapatero valittiin PSOE:n pääsihteeriksi samana vuonna.

Seurasi neljä vuotta oppositiojohtajana, joiden aikana Zapatero kritisoi useita johtavan Kansanpuolueen menettelytapoja kuten nousseita polttoainekustannuksia ja koulutusjärjestelmän uudistusta sekä hallituksen toimintaa hullun lehmän taudin, Galician rannikolla uponneen Prestige-öljytankkerin ja Irakin sodan suhteen.

Pääministerinä

Zapatero johti PSOE:n voittoon vuoden 2004 parlamenttivaaleissa. PSOE sai 164 paikkaa, PP:n jäädessä 148:an. PSOE voitti myös 9. maaliskuuta 2008 käydyt vaalit ja kasvatti paikkalukuaan viidellä saaden 169 paikkaa. Oppositiokonservatiivit saivat 153 paikkaa.

Vuoden 2004 vaalikampanja käytiin ilmapiirissä, jossa puolueiden mielipiteet erityisesti Irakin sodan ja terrorismin suhteen olivat kansalaisten huomion kohteena. Vaalit hävinneen oikeiston mielestä kolme päivää ennen vaaleja tapahtuneet Madridin terrori-iskut vaikuttivat luultavasti tulokseen.

Zapatero puolisonsa Sonsoles Espinosan kanssa (2007)

Zapateron hallitus on ensimmäinen, jossa on saman verran mies- ja naisministerejä. Hän on sanonut, että hallitus aikoo ottaa kovan linjan terrorismin suhteen ja että se ei myöskään aio alueellisten nationalistien antaa vaarantaa Espanjan yhtenäisyyttä. Zapatero on julistanut tavoitteekseen tehdä pieniä muutoksia Espanjan perustuslakiin ja laillistaa samaa sukupuolta olevien avioliiton, sekä parantaa naisten ja lasten oikeuksia. Lisäksi hän on myöntänyt Gibraltarin hallitukselle tasavertaisen aseman Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisissä keskusteluissa koskien siirtomaan tulevaisuutta.

Lokakuussa 2004 hallitus aloitti toimet Espanjan sisällissodan aikana tuomittujen rehabilitoimiseksi. Viimeinen Francon patsas siirrettiin pois Madridista 17. maaliskuuta 2005 kello 2.40 aamuyöllä.

Zapatero aloitti neuvottelut ETA:n kanssa sen julistettua maaliskuussa 2006 "pysyvän tulitauon." Konservatiivioppositio järjesti joukkomielenosoituksia vastustaessaan minkäänlaisia neuvotteluja terroristien kanssa. Tulitauko rikkoutui 30. joulukuuta 2006 pommien tappaessa kaksi ja haavoittaessa 26:ta Madridin Barajasin lentokentän parkkitalossa.

Sisäpolitiikka hallitsi Zapateron hallituskautta. Hallituksen vapaamielinen politiikka, muun muassa homoavioliittojen salliminen, ja naisten ja lasten aseman parantaminen aiheutti protesteja oikeistossa ja katolisen kirkon piirissä.

Vähän ennen vuoden 2008 vaaleja Espanjan piispojen kokous kehotti äänestämään oikeistoa. Katolinen kirkko arvosteli hallituksen suhtautumista terrorismiin, maallisuuteen, aborttiin, homoavioliittoihin, nationalismiin ja historiallisen muiston lakiin.

Sosialistit ovat parantaneet naisten asemaa konservatiivisessa Espanjassa muun muassa perheväkivaltalailla ja tasa-arvolailla. Kunniahimoiseksi kutsutun tasa-arvolain tavoitteena on kitkeä naisten syrjintä niin työelämässä, politiikassa kuin kodissakin. Lakiin kuului muun muassa vaatimus siitä, että kumpaakin sukupuolta on oltava 40% kunnallisvaalien ehdokkaista ja pörssiyhtiöiden hallituksen jäsenistä. Lain myötä myös isät saivat oman vanhempainvapaan, yrityksiä palkitaan tasa-arvosuunnitelmasta ja yrityksistä kaventaa palkkaeroa sukupuolten välillä. Vaikka espanjalaiset tekevät enemmän työtä kuin keskivertoeurooppalaiset, työn tuottavuus on huonoimmasta päästä, ja hallitus onkin laillaan kannustanut yrityksiä myös työaikajoustoihin. Oikeisto on vastustanut kaikkia uudistuksia.

Espanjan ja Yhdysvaltain suhteet huononivat merkittävästi, kun Zapatero veti joukot Irakista lupaustensa mukaisesti. Yhdysvaltain presidentti Bush ei kutsunut Zapateroa kertaakaan Washingtoniin ja pelkkä miesten välinen sanavaihto kansainvälisissä kokouksissa, sekä Bushin onnittelusoitto sosialistien vuoden 2008 vaalivoiton jälkeen raportoitiin tarkasti lehdissä. Lisäksi myös Yhdysvaltain republikaanien presidenttiehdokas vuoden 2008 vaaleissa, John McCain näytti asettavan Espanjan samaan skaalaan muun muassa Kuuban ja Venezuelan kanssa, kun häntä haastateltiin ulkopolitiikasta. Espanjan lehdistön mukaan parhaimmassa tapauksessa McCain ei tiennyt kuka Zapatero oli, ja missä Espanja sijaitsee.

Toukokuun 2010 puolivälissä Espanja aloitti laajat säästötoimet, veronkorotukset ja työmarkkinoiden uudistuksen Kreikan velkakriisin vanavedessä. Vuonna 2009 maan budjettialijäämä oli 11,2 prosenttia ja työttömyys 20 %. Tavoitteena oli supistaa vaje kolmeen prosenttiin vuoteen 2013 mennessä. Keinoina olivat mm. eläkkeiden jäädyttäminen, vanhemmuuden tukien leikkaaminen, virkamiesten palkkojen alennukset ja uudet verot suurituloisimmille. Työmarkkinauudistuksella halutaan helpottaa yritysten kynnystä irtisanoa ja palkata työntekijöitä. Parlamentti hyväksyi toimet yhden äänen enemmistöllä 27.5, kun keskusoikeistolainen kansanpuolue äänesti niitä vastaan.