Ero sivun ”Vesistö” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
[[Luettelo Suomen vesistöistä|Suomen päävesistöt]] on nimetty laskujokiensa mukaan. Suurimmat niistä ovat [[Vuoksen vesistö|Vuoksen]], [[Kymijoen vesistö|Kymijoen]], [[Kokemäenjoen vesistö|Kokemäenjoen]], [[Oulujoen vesistö|Oulujoen]], [[Iijoen vesistö|Iijoen]], [[Kemijoen vesistö|Kemijoen]], [[Paatsjoen vesistö|Paatsjoen]] ja [[Tornionjoen vesistö|Tornionjoen]] vesistöt. Vesistö voidaan jakaa osavaluma-alueisiin sivujokiensa ja järvien laskukohtien perusteella. Kunkin sivujoen yläpuolinen alue määritellään sen valuma-alueeksi. |
[[Luettelo Suomen vesistöistä|Suomen päävesistöt]] on nimetty laskujokiensa mukaan. Suurimmat niistä ovat [[Vuoksen vesistö|Vuoksen]], [[Kymijoen vesistö|Kymijoen]], [[Kokemäenjoen vesistö|Kokemäenjoen]], [[Oulujoen vesistö|Oulujoen]], [[Iijoen vesistö|Iijoen]], [[Kemijoen vesistö|Kemijoen]], [[Paatsjoen vesistö|Paatsjoen]] ja [[Tornionjoen vesistö|Tornionjoen]] vesistöt. Vesistö voidaan jakaa osavaluma-alueisiin sivujokiensa ja järvien laskukohtien perusteella. Kunkin sivujoen yläpuolinen alue määritellään sen valuma-alueeksi. |
||
Yleiskielessä vesistöllä voidaan tarkoittaa suppeammin niiden sisävesien muodostamaa kokonaisuutta, jolla on yhteinen laskujoki mereen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://mot.kielikone.fi/mot/endic/netmot.exe?page=results&UI=fied&Opt=8&dic=1&SearchWord=vesist%C3%B6 | Nimeke = Vesistö | Julkaisu = Ympäristösanakirja EnDic |Viitattu = 7.11.2010}}</ref>. Termi [[vesistöalue]] tarkoittaa lähes samaa kuin ''vesistö'', mutta vesistöalue voi sisältää myös [[Kulttuurimaantiede|kulttuurimaantieteellisen]] puolen. Esimerkiksi [[Etelä-Pohjanmaa]]n vesistöalue koostuu jokiensa mukaan useammasta vesistöstä.<ref name="oe">{{kirjaviite|Nimeke=Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous)|Vuosi=1981|Sivu=7805–7806, art. Vesistö|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-06271-9}}</ref> |
Yleiskielessä vesistöllä voidaan tarkoittaa suppeammin niiden sisävesien muodostamaa kokonaisuutta, jolla on yhteinen laskujoki mereen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://mot.kielikone.fi/mot/endic/netmot.exe?page=results&UI=fied&Opt=8&dic=1&SearchWord=vesist%C3%B6 | Nimeke = Vesistö | Julkaisu = Ympäristösanakirja EnDic |Viitattu = 7.11.2010}}</ref>. Useimmiten olisi kuitenkin selkeämpää puhua vesistön sijaan [[Sisävedet|sisävesistä]], [[Pintavesi|pintavesistä]], [[Pintavesimuodostuma|pintavesimuodostumista]] tai [[Vesireitti|vesireiteistä]], jottei asiayhteyttä sekoittaisi vesistön hydrologisen määritelmän kanssa. Termi [[vesistöalue]] tarkoittaa lähes samaa kuin ''vesistö'', mutta vesistöalue voi sisältää myös [[Kulttuurimaantiede|kulttuurimaantieteellisen]] puolen. Esimerkiksi [[Etelä-Pohjanmaa]]n vesistöalue koostuu jokiensa mukaan useammasta vesistöstä.<ref name="oe">{{kirjaviite|Nimeke=Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous)|Vuosi=1981|Sivu=7805–7806, art. Vesistö|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-06271-9}}</ref> |
||
Vesistöjä voidaan ryhmitellä myös suurempiin ryhmiin sen mukaan, mihin mereen ne laskevat. Esimerkiksi Suomessa voidaan muodostaa [[Suomenlahti|Suomenlahteen]], [[Saaristomeri|Saaristomereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Perämeri|Perämereen]] sekä [[Jäämeri|Jäämereen]] ja [[Vienanmeri|Vienanmereen]] laskevista oma ryhmänsä. Atlanttiin virtaa Euroopan vesistä sadealueelta, joka on 65 % maanosan pinta-alasta ja Jäämereen 16 %:n alueelta. Euroopan läpi kulkeekin pohjois-eteläsuuntainen päävedenjakaja, jota Suomessa nimitetään [[Maanselkä (vedenjakaja)|Maanseläksi]]. Myös laskujoettomia alueita on olemassa. Suhteellisesti eniten niitä on [[Australia]]ssa. [[Tyynimeri|Tyyneenmereen]] virtaa selvästi vähemmän mantereilta tulevaa vettä kuin Atlanttiin.<ref name=oe /> |
Vesistöjä voidaan ryhmitellä myös suurempiin ryhmiin sen mukaan, mihin mereen ne laskevat. Esimerkiksi Suomessa voidaan muodostaa [[Suomenlahti|Suomenlahteen]], [[Saaristomeri|Saaristomereen]], [[Selkämeri|Selkämereen]], [[Perämeri|Perämereen]] sekä [[Jäämeri|Jäämereen]] ja [[Vienanmeri|Vienanmereen]] laskevista oma ryhmänsä. Atlanttiin virtaa Euroopan vesistä sadealueelta, joka on 65 % maanosan pinta-alasta ja Jäämereen 16 %:n alueelta. Euroopan läpi kulkeekin pohjois-eteläsuuntainen päävedenjakaja, jota Suomessa nimitetään [[Maanselkä (vedenjakaja)|Maanseläksi]]. Myös laskujoettomia alueita on olemassa. Suhteellisesti eniten niitä on [[Australia]]ssa. [[Tyynimeri|Tyyneenmereen]] virtaa selvästi vähemmän mantereilta tulevaa vettä kuin Atlanttiin.<ref name=oe /> |
||
Versio 7. tammikuuta 2020 kello 23.47
Vesistö on hydrologian termi, jolla tarkoitetaan valuma-aluetta, jonka vedet purkautuvat saman pisteen kautta mereen. Sateena maanpinnalle tuleva vesi haihtuu, imeytyy tai suotautuu maaperän läpi muodostaen pohjavettä tai valuu suoraan jokiin, järviin tai suoalueille. Virtaava vesi keräytyy yhä suuremmaksi vesimassaksi purkautuakseen joen kautta mereen. Vesistöennusteet ja -mallit kuvaavat vesistön hydrologista kiertoa hydrologisia muuttujia esittävien karttojen ja graafien avulla. Ne sisältävät muun muassa lumipeitteen, maankosteuden, pohjaveden sekä niistä jokiin ja järviin syntyvää valuntaa.
Suomen päävesistöt on nimetty laskujokiensa mukaan. Suurimmat niistä ovat Vuoksen, Kymijoen, Kokemäenjoen, Oulujoen, Iijoen, Kemijoen, Paatsjoen ja Tornionjoen vesistöt. Vesistö voidaan jakaa osavaluma-alueisiin sivujokiensa ja järvien laskukohtien perusteella. Kunkin sivujoen yläpuolinen alue määritellään sen valuma-alueeksi.
Yleiskielessä vesistöllä voidaan tarkoittaa suppeammin niiden sisävesien muodostamaa kokonaisuutta, jolla on yhteinen laskujoki mereen.[1]. Useimmiten olisi kuitenkin selkeämpää puhua vesistön sijaan sisävesistä, pintavesistä, pintavesimuodostumista tai vesireiteistä, jottei asiayhteyttä sekoittaisi vesistön hydrologisen määritelmän kanssa. Termi vesistöalue tarkoittaa lähes samaa kuin vesistö, mutta vesistöalue voi sisältää myös kulttuurimaantieteellisen puolen. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan vesistöalue koostuu jokiensa mukaan useammasta vesistöstä.[2]
Vesistöjä voidaan ryhmitellä myös suurempiin ryhmiin sen mukaan, mihin mereen ne laskevat. Esimerkiksi Suomessa voidaan muodostaa Suomenlahteen, Saaristomereen, Selkämereen, Perämereen sekä Jäämereen ja Vienanmereen laskevista oma ryhmänsä. Atlanttiin virtaa Euroopan vesistä sadealueelta, joka on 65 % maanosan pinta-alasta ja Jäämereen 16 %:n alueelta. Euroopan läpi kulkeekin pohjois-eteläsuuntainen päävedenjakaja, jota Suomessa nimitetään Maanseläksi. Myös laskujoettomia alueita on olemassa. Suhteellisesti eniten niitä on Australiassa. Tyyneenmereen virtaa selvästi vähemmän mantereilta tulevaa vettä kuin Atlanttiin.[2]
Vesistö Suomen vesilaissa
Vuoden 1961 vesilain mukaan vesistö on avopintainen sisävesialue, jossa on luonnon muovaamia tai ihmisen tekemiä osia. Laissa on toisaalta pitkä luettelo niistä veteen liittyvistä kohteista, joita ei pidetä vesistönä tai sen osana. Sellaisia ovat oja, noro (pieni puro tai kostea notko), lähde, vesisäiliö, tekolammikko, kaivo tai muu vedenottamo. Vesistön osana ei myöskään pidetä vesiuomaa, jossa ei jatkuvasti virtaa vettä eikä tulvankaan aikana ole riittävästi vettä veneilyä tai uittoa varten. Tällaisessa vesiuomassa eivät kalatkaan juuri pysty liikkumaan.[3] Vesilaissa vesistönä ei siten pidetä merta tai pohjavesimuodostumaa.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Vesistö Ympäristösanakirja EnDic. Viitattu 7.11.2010.
- ↑ a b Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-Öljytalous), s. 7805–7806, art. Vesistö. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9
- ↑ Vesilaki, 264/1961, 1–2 §.