Ero sivun ”Ypsilon” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 6: Rivi 6:
== Muoto ja sen historia ==
== Muoto ja sen historia ==


Ypsilon on kehittynyt [[foinikialainen kirjaimisto|foinikialaisen kirjaimiston]] kirjaimesta [[Tiedosto:Phoenician waw.svg|15px]] (''[[vav]]'') samoin kuin [[digamma]].<ref name="Kiilunen"/> Ypsilon oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Sen muoto oli niissä suhteellisen yhtenevä. Yleisimmässä muodossa oli alun perin pystyviiva, josta haarautui ylöspäin osoittanut viiva. Joissakin paikallisissa kirjaimistoissa, kuten [[Fokis|Fokiin]], [[Aigina (polis)|Aiginan]], [[Megara]]n, [[Aitolia]]n ja [[Epeiros|Epeiroksen]] sekä eräiden [[Anatolia|Vähän-Aasian]] siirtokuntien kirjaimistoissa, ypsilon muistutti kuitenkin nykyistä V-kirjainta latinalaisessa aakkostossa. Myöhemmin kirjain kehittyi nykyiseen muotoonsa.<ref name="Voutiras">Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Christidis, A.-F. (toim.) | Nimeke=A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-0-521-83307-3 | Sivu=267}}</ref><ref name="Karali">Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Christidis, A.-F. (toim.) | Nimeke=A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-0-521-83307-3 | Sivu=204–205}}</ref>
Ypsilon on kehittynyt [[foinikialainen kirjaimisto|foinikialaisen kirjaimiston]] kirjaimesta [[Tiedosto:Phoenician waw.svg|15px]] (''[[vav]]'') samoin kuin [[digamma]].<ref name="Kiilunen"/> Ypsilon oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Sen muoto oli niissä suhteellisen yhtenevä. Yleisimmässä muodossa oli alun perin pystyviiva, josta haarautui ylöspäin osoittanut viiva. Joissakin paikallisissa kirjaimistoissa, kuten [[Fokis|Fokiin]], [[Aigina (antiikin kaupunki)|Aiginan]], [[Megara]]n, [[Aitolia]]n ja [[Epeiros|Epeiroksen]] sekä eräiden [[Anatolia|Vähän-Aasian]] siirtokuntien kirjaimistoissa, ypsilon muistutti kuitenkin nykyistä V-kirjainta latinalaisessa aakkostossa. Myöhemmin kirjain kehittyi nykyiseen muotoonsa.<ref name="Voutiras">Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Christidis, A.-F. (toim.) | Nimeke=A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-0-521-83307-3 | Sivu=267}}</ref><ref name="Karali">Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Christidis, A.-F. (toim.) | Nimeke=A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-0-521-83307-3 | Sivu=204–205}}</ref>


[[Piirtokirjoitus|Epigrafisissa]] lähteissä ypsilonista esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:<ref name="Poinikastas">{{Verkkoviite | Osoite=http://poinikastas.csad.ox.ac.uk/browseGlyphs.shtml | Nimeke=Ancient Greek letter forms | Julkaisu=Poinikastas | Julkaisija=Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford | Viitattu=15.12018}}</ref>
[[Piirtokirjoitus|Epigrafisissa]] lähteissä ypsilonista esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:<ref name="Poinikastas">{{Verkkoviite | Osoite=http://poinikastas.csad.ox.ac.uk/browseGlyphs.shtml | Nimeke=Ancient Greek letter forms | Julkaisu=Poinikastas | Julkaisija=Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford | Viitattu=15.12018}}</ref>

Versio 21. helmikuuta 2018 kello 18.56

Tiedosto:Upsilon.svg
Kreikkalainen kirjaimisto
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma
Δ δ delta Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta
Η η eeta Θ θ theeta Ι ι ioota
Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron
Π π pii Ρ ρ rhoo Σ σ ς sigma
Τ τ tau Υ υ ypsilon Φ φ fii
Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Käytöstä poistuneet:
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϙ ϙ koppa Ͳ ͳ sampii
Ϸ ϸ shoo

Ypsilon (isona kirjaimena Υ, pienenä υ, kreik. ύψιλον) on kreikkalaisen kirjaimiston 20. kirjain. Sen äännearvo oli alun perin muinaiskreikassa lyhyt [y] tai pitkä [y:], kun taas nykykreikassa se äännetään [i]. Kreikkalaisissa numeroissa ypsilonin lukuarvo on 400.[1]

Latinalaisessa kirjaimistossa ypsilonia vastaa kirjain Y/y ja kyrillisessä kirjaimistossa kirjain Ү/ү. Suomen kieleen ypsilon translitteroidaan muinaiskreikasta y tai ȳ ja nykykreikasta y.

Muoto ja sen historia

Ypsilon on kehittynyt foinikialaisen kirjaimiston kirjaimesta (vav) samoin kuin digamma.[1] Ypsilon oli käytössä kaikissa paikallisissa kreikkalaisissa kirjaimistoissa. Sen muoto oli niissä suhteellisen yhtenevä. Yleisimmässä muodossa oli alun perin pystyviiva, josta haarautui ylöspäin osoittanut viiva. Joissakin paikallisissa kirjaimistoissa, kuten Fokiin, Aiginan, Megaran, Aitolian ja Epeiroksen sekä eräiden Vähän-Aasian siirtokuntien kirjaimistoissa, ypsilon muistutti kuitenkin nykyistä V-kirjainta latinalaisessa aakkostossa. Myöhemmin kirjain kehittyi nykyiseen muotoonsa.[2][3]

Epigrafisissa lähteissä ypsilonista esiintyy muun muassa seuraavanlaisia variantteja:[4]

Lähteet

  1. a b Kiilunen, Jarmo & Nikki, Nina: Alfasta oomegaan. Uuden testamentin kreikan tukipaketti, s. 124–127, 161–162. (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 103) Helsinki: Suomen eksegeettinen seura, 2013. ISBN 978-951-9217-58-1
  2. Voutiras, E.: ”The introduction of the alphabet”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 267. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  3. Karali, M.: ”Writing systems”. Teoksessa Christidis, A.-F. (toim.): A History of Ancient Greek. From the Beginnings to Late Antiquity, s. 204–205. Cambridge University Press, 2007. ISBN 978-0-521-83307-3
  4. Ancient Greek letter forms Poinikastas. Centre for the Study of Ancient Documents, University of Oxford. Viitattu 15.12018.

Aiheesta muualla