Ero sivun ”Britannian kruununperimysjärjestys” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
2013 laki on jo astunut voimaan
Rivi 8: Rivi 8:
Britannian kruununperimysjärjestyksen perusta muotoutui 1600-luvun perustuslaillisten säädösten kehityksen myötä. Kehitys kulminoitui vuoden 1689 [[Bill of Rights]]iin ja vuoden 1701 [[Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki|vallanperimyslakiin]]. Kun [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko II]] pakeni maasta vuonna 1688, parlamentti katsoi, että hän oli luopunut vallasta ja että kruunu oli vailla omistajaa. Kruunua ei tarjottu Jaakon nuorelle pojalle vaan hänen tyttärelleen [[Maria II (Englanti)|Marialle]] ja tämän puolisolle [[Vilhelm III Oranialainen|Vilhelm Oranialaiselle]], jotka nousivat hallitsemaan yhdessä. Tämän myötä vakiintui käytäntö, jonka mukaan parlamentti voi säännellä kruununperimysjärjestystä. Vuoden 1701 vallanperimyslaki vahvisti, että parlamentti päätti perillisen oikeudesta kruunuun. Laki määräsi, että vain [[Hannoverin Sofia]]n protestanttisilla perillisillä oli oikeus periä kruunu. Myöhemmät säädökset ovat vahvistaneet tämän.<ref name=hovi/>
Britannian kruununperimysjärjestyksen perusta muotoutui 1600-luvun perustuslaillisten säädösten kehityksen myötä. Kehitys kulminoitui vuoden 1689 [[Bill of Rights]]iin ja vuoden 1701 [[Yhdistyneen kuningaskunnan vallanperimyslaki|vallanperimyslakiin]]. Kun [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko II]] pakeni maasta vuonna 1688, parlamentti katsoi, että hän oli luopunut vallasta ja että kruunu oli vailla omistajaa. Kruunua ei tarjottu Jaakon nuorelle pojalle vaan hänen tyttärelleen [[Maria II (Englanti)|Marialle]] ja tämän puolisolle [[Vilhelm III Oranialainen|Vilhelm Oranialaiselle]], jotka nousivat hallitsemaan yhdessä. Tämän myötä vakiintui käytäntö, jonka mukaan parlamentti voi säännellä kruununperimysjärjestystä. Vuoden 1701 vallanperimyslaki vahvisti, että parlamentti päätti perillisen oikeudesta kruunuun. Laki määräsi, että vain [[Hannoverin Sofia]]n protestanttisilla perillisillä oli oikeus periä kruunu. Myöhemmät säädökset ovat vahvistaneet tämän.<ref name=hovi/>


Bill of Rights ja vuoden 1701 vallanperimyslaki määrittivät myös ehtoja, jotka hallitsijan on täytettävä. Hallitsijan on oltava yhteydessä [[Englannin kirkko]]on, hänen on vannottava säilyttävänsä Englannin kirkko ja [[Skotlannin kirkko]] ja hänen on luvattava ylläpitää protestanttista kruununperimystä. [[Katolinen kirkko|Katolisilta]] kruununperimys on erikseen kielletty. Hallitsija ei saa myöskään naida katolista.<ref name=hovi/> Vuoden 2013 [[Succession to the Crown Act]] tultua voimaan, kruununperimysoikeutta ei menetä, vaikka naisi katolisen, mutta koska hallitsija on Englannin kirkon päämies, katolinen ei voi edelleenkään nousta hallitsijaksi.<ref name=guardian/>
Bill of Rights ja vuoden 1701 vallanperimyslaki määrittivät myös ehtoja, jotka hallitsijan on täytettävä. Hallitsijan on oltava yhteydessä [[Englannin kirkko]]on, hänen on vannottava säilyttävänsä Englannin kirkko ja [[Skotlannin kirkko]] ja hänen on luvattava ylläpitää protestanttista kruununperimystä. [[Katolinen kirkko|Katolisilta]] kruununperimys on erikseen kielletty. Hallitsija ei saa myöskään naida katolista.<ref name=hovi/> Vuoden 2013 [[Succession to the Crown Act]]:in tultua voimaan, kruununperimysoikeutta ei menetä, vaikka naisi katolisen, mutta koska hallitsija on Englannin kirkon päämies, katolinen ei voi edelleenkään nousta hallitsijaksi.<ref name=guardian/>


Jos hallitsija on estynyt hoitamasta tehtäväänsä tai on liian nuori hallitakseen yksin, kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen, jolla ei ole estettä hallitsemiseen, nimitetään sijaishallitsijaksi. Jos hallitsija on poistunut maasta väliaikaisesti tai estynyt hallitsemasta väliaikaisesti, hänen puolisonsa ja kruununperimysjärjestyksen neljä ensimmäistä aikuista muodostavat neuvoston, joka hallitsee yhdessä. Vuonna 1953 säädettiin erikseen, että jos [[Elisabet II]] kuolee, ennen kuin [[Walesin prinssi Charles|prinssi Charles]] on täysi-ikäinen, sijaishallitsijana olisi toiminut [[prinssi Philip, Edinburghin herttua]].<ref name=royalcentral/>
Jos hallitsija on estynyt hoitamasta tehtäväänsä tai on liian nuori hallitakseen yksin, kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen, jolla ei ole estettä hallitsemiseen, nimitetään sijaishallitsijaksi. Jos hallitsija on poistunut maasta väliaikaisesti tai estynyt hallitsemasta väliaikaisesti, hänen puolisonsa ja kruununperimysjärjestyksen neljä ensimmäistä aikuista muodostavat neuvoston, joka hallitsee yhdessä. Vuonna 1953 säädettiin erikseen, että jos [[Elisabet II]] kuolee, ennen kuin [[Walesin prinssi Charles|prinssi Charles]] on täysi-ikäinen, sijaishallitsijana olisi toiminut [[prinssi Philip, Edinburghin herttua]].<ref name=royalcentral/>


[[Royal Marriages Act]] vuodelta 1772 määräsi, että [[Yrjö II (Iso-Britannia)|Yrjö II:n]] jälkeläiset eivät saa astua avioliittoon ilman hallitsijan suostumusta. Mikäli joku heistä olisi solminut avioliiton ilman hallitsijan suostumusta, avioliitto olisi ollut mitätön. Yrjö II:sta polveutuu lukuisia henkilöitä, jonka vuoksi Britanniassa oli arviolta satoja aviopareja, joiden avioliitot olivat lakiteknisesti mitättömiä. Kun vuoden 2013 ''Succession to the Crown Act'' astui voimaan, vain kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen henkilön pitää pyytää hallitsijalta lupa avioliitolleen. Mikäli joku heistä avioituisi ilman lupaa, hän menettää oikeuden periä kruunun, mutta avioliitto ei mitätöidy. Säädös astuu voimaan taannehtivasti: sellaisten henkilöiden, jotka avioituivat ilman hallitsijan lupaa, mutta eivät olleet avioituessaan kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen joukossa, avioliitot ovat säädöksen mukaan voimassa.<ref name=royalcentral/>
[[Royal Marriages Act]] vuodelta 1772 määräsi, että [[Yrjö II (Iso-Britannia)|Yrjö II:n]] jälkeläiset eivät saaneet astua avioliittoon ilman hallitsijan suostumusta. Mikäli joku heistä olisi solminut avioliiton ilman hallitsijan suostumusta, avioliitto olisi ollut mitätön. Yrjö II:sta polveutuu lukuisia henkilöitä, jonka vuoksi Britanniassa oli arviolta satoja aviopareja, joiden avioliitot olivat lakiteknisesti mitättömiä. Kun vuoden 2013 ''Succession to the Crown Act'' astui voimaan, vain kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen henkilön pitää pyytää hallitsijalta lupa avioliitolleen. Mikäli joku heistä avioituisi ilman lupaa, hän menettää oikeuden periä kruunun, mutta avioliitto ei mitätöidy. Säädös astuu voimaan taannehtivasti: sellaisten henkilöiden, jotka avioituivat ilman hallitsijan lupaa, mutta eivät olleet avioituessaan kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen joukossa, avioliitot ovat säädöksen mukaan voimassa.<ref name=royalcentral/>


Britannian kruununperimysjärjestys perustuu miehiä suosivaan [[esikoisoikeus|esikoisoikeuteen]]. Esikoisoikeus tarkoittaa, että vanhin lapsi on kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä. Kruununperimys suosii miehiä siten, että nainen voi periä kruunun vain, mikäli hänellä ei ole veljiä. Kun vuoden 2013 ''Succession to the Crown Act'' astui voimaan, kruununperimysjärjestys ei enää suosi miehiä vaan perustuu täysin esikoisoikeuteen. Tämä kruunuperimysjärjestyksen muutos koskee vain niitä, jotka ovat syntyneet vuoden 2011 lokakuun 28.:n jälkeen. Kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä olevista tämä vaikuttaa Tāne ja Senna Lewisiin, jotka vaihtavat paikkaa kruununperimysjärjestysluettelossa. Tāne on Senna Lewisin pikkuveli, ja koska hän on syntynyt vuoden 2011 lokakuun 28:n jälkeen, häntä ei suosita sukupuolensa perusteella vaan Senna tulee olemaan esikoisena kruununperimysjärjestyksessä häntä ennen.<ref name=royalcentral/>
Britannian kruununperimysjärjestys perustui miehiä suosivaan [[esikoisoikeus|esikoisoikeuteen]]. Esikoisoikeus tarkoittaa, että vanhin lapsi on kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä. Kruununperimys suosi miehiä siten, että nainen pystyi perimään kruunun vain, mikäli hänellä ei ole veljiä. Kun vuoden 2013 ''Succession to the Crown Act'' astui voimaan, kruununperimysjärjestys ei enää suosi miehiä vaan perustuu täysin esikoisoikeuteen. Tämä kruunuperimysjärjestyksen muutos koskee vain niitä, jotka ovat syntyneet vuoden 2011 lokakuun 28.:n jälkeen. Kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä olevista tämä vaikuttaa Tāne ja Senna Lewisiin, jotka vaihtavat paikkaa kruununperimysjärjestysluettelossa. Tāne on Senna Lewisin pikkuveli, ja koska hän on syntynyt vuoden 2011 lokakuun 28:n jälkeen, häntä ei suosita sukupuolensa perusteella vaan Senna tulee olemaan esikoisena kruununperimysjärjestyksessä häntä ennen.<ref name=royalcentral/>


Kruununperimysoikeudesta ei voi luopua. Oikeuden menettää, jos kääntyy katoliseksi tai nai katolisen.<ref name=royalcentral/> Kun Succession to the Crown Act astui voimaan, kruununperimysoikeutta ei menetä, vaikka naisi katolisen. Säädöksen myötä kruununperimysjärjestyksen kuusi ensimmäistä voivat menettää oikeutensa periä kruunun, mikäli he solmivat avioliiton ilman hallitsijan suostumusta.<ref name=guardian/><ref name=royalcentral/>
Kruununperimysoikeudesta ei voi luopua. Oikeuden menettää, jos kääntyy katoliseksi tai nai katolisen.<ref name=royalcentral/> Kun Succession to the Crown Act astui voimaan, kruununperimysoikeutta ei menetä, vaikka naisi katolisen. Säädöksen myötä kruununperimysjärjestyksen kuusi ensimmäistä voivat menettää oikeutensa periä kruunun, mikäli he solmivat avioliiton ilman hallitsijan suostumusta.<ref name=guardian/><ref name=royalcentral/>

Versio 18. toukokuuta 2015 kello 15.21

Walesin prinssi Charles on tällä hetkellä Britannian kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen.

Britannian kruununperimysjärjestys määrittää, missä järjestyksessä Britannian kuninkaallisen suvun jäsenillä on oikeus kruunuun. Polveutuminen Hannoverin Sofiasta ja parlamentin säätämät säädökset määräävät kruununperimysjärjestyksen.[1]

Kruununperimysjärjestyksen määräytyminen

Hannoverin Sofia. Britannian kruununperimysjärjestykseen kuuluvat Sofian protestanttiset perilliset.

Britannian kruununperimysjärjestyksen perusta muotoutui 1600-luvun perustuslaillisten säädösten kehityksen myötä. Kehitys kulminoitui vuoden 1689 Bill of Rightsiin ja vuoden 1701 vallanperimyslakiin. Kun Jaakko II pakeni maasta vuonna 1688, parlamentti katsoi, että hän oli luopunut vallasta ja että kruunu oli vailla omistajaa. Kruunua ei tarjottu Jaakon nuorelle pojalle vaan hänen tyttärelleen Marialle ja tämän puolisolle Vilhelm Oranialaiselle, jotka nousivat hallitsemaan yhdessä. Tämän myötä vakiintui käytäntö, jonka mukaan parlamentti voi säännellä kruununperimysjärjestystä. Vuoden 1701 vallanperimyslaki vahvisti, että parlamentti päätti perillisen oikeudesta kruunuun. Laki määräsi, että vain Hannoverin Sofian protestanttisilla perillisillä oli oikeus periä kruunu. Myöhemmät säädökset ovat vahvistaneet tämän.[1]

Bill of Rights ja vuoden 1701 vallanperimyslaki määrittivät myös ehtoja, jotka hallitsijan on täytettävä. Hallitsijan on oltava yhteydessä Englannin kirkkoon, hänen on vannottava säilyttävänsä Englannin kirkko ja Skotlannin kirkko ja hänen on luvattava ylläpitää protestanttista kruununperimystä. Katolisilta kruununperimys on erikseen kielletty. Hallitsija ei saa myöskään naida katolista.[1] Vuoden 2013 Succession to the Crown Act:in tultua voimaan, kruununperimysoikeutta ei menetä, vaikka naisi katolisen, mutta koska hallitsija on Englannin kirkon päämies, katolinen ei voi edelleenkään nousta hallitsijaksi.[2]

Jos hallitsija on estynyt hoitamasta tehtäväänsä tai on liian nuori hallitakseen yksin, kruununperimysjärjestyksessä ensimmäinen, jolla ei ole estettä hallitsemiseen, nimitetään sijaishallitsijaksi. Jos hallitsija on poistunut maasta väliaikaisesti tai estynyt hallitsemasta väliaikaisesti, hänen puolisonsa ja kruununperimysjärjestyksen neljä ensimmäistä aikuista muodostavat neuvoston, joka hallitsee yhdessä. Vuonna 1953 säädettiin erikseen, että jos Elisabet II kuolee, ennen kuin prinssi Charles on täysi-ikäinen, sijaishallitsijana olisi toiminut prinssi Philip, Edinburghin herttua.[3]

Royal Marriages Act vuodelta 1772 määräsi, että Yrjö II:n jälkeläiset eivät saaneet astua avioliittoon ilman hallitsijan suostumusta. Mikäli joku heistä olisi solminut avioliiton ilman hallitsijan suostumusta, avioliitto olisi ollut mitätön. Yrjö II:sta polveutuu lukuisia henkilöitä, jonka vuoksi Britanniassa oli arviolta satoja aviopareja, joiden avioliitot olivat lakiteknisesti mitättömiä. Kun vuoden 2013 Succession to the Crown Act astui voimaan, vain kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen henkilön pitää pyytää hallitsijalta lupa avioliitolleen. Mikäli joku heistä avioituisi ilman lupaa, hän menettää oikeuden periä kruunun, mutta avioliitto ei mitätöidy. Säädös astuu voimaan taannehtivasti: sellaisten henkilöiden, jotka avioituivat ilman hallitsijan lupaa, mutta eivät olleet avioituessaan kruununperimysjärjestyksessä kuuden ensimmäisen joukossa, avioliitot ovat säädöksen mukaan voimassa.[3]

Britannian kruununperimysjärjestys perustui miehiä suosivaan esikoisoikeuteen. Esikoisoikeus tarkoittaa, että vanhin lapsi on kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä. Kruununperimys suosi miehiä siten, että nainen pystyi perimään kruunun vain, mikäli hänellä ei ole veljiä. Kun vuoden 2013 Succession to the Crown Act astui voimaan, kruununperimysjärjestys ei enää suosi miehiä vaan perustuu täysin esikoisoikeuteen. Tämä kruunuperimysjärjestyksen muutos koskee vain niitä, jotka ovat syntyneet vuoden 2011 lokakuun 28.:n jälkeen. Kruununperimysjärjestyksessä ylimpänä olevista tämä vaikuttaa Tāne ja Senna Lewisiin, jotka vaihtavat paikkaa kruununperimysjärjestysluettelossa. Tāne on Senna Lewisin pikkuveli, ja koska hän on syntynyt vuoden 2011 lokakuun 28:n jälkeen, häntä ei suosita sukupuolensa perusteella vaan Senna tulee olemaan esikoisena kruununperimysjärjestyksessä häntä ennen.[3]

Kruununperimysoikeudesta ei voi luopua. Oikeuden menettää, jos kääntyy katoliseksi tai nai katolisen.[3] Kun Succession to the Crown Act astui voimaan, kruununperimysoikeutta ei menetä, vaikka naisi katolisen. Säädöksen myötä kruununperimysjärjestyksen kuusi ensimmäistä voivat menettää oikeutensa periä kruunun, mikäli he solmivat avioliiton ilman hallitsijan suostumusta.[2][3]

Kruununperimysjärjestysluettelo

Prinssit Harry (vas.), William ja Charles ovat kruununperimysjärjestyksessä viides, toinen ja ensimmäinen. Kuva vuodelta 2014.

Kruununperimysjärjestysluettelossa on yli 5 750 nimeä.[3] Perimysjärjestyksen 51 ensimmäistä nimeä olivat heinäkuussa 2013:[1]

Nykyinen hallitsija: Elisabet II

  1. Walesin prinssi Charles
  2. prinssi William, Cambridgen herttua
  3. prinssi George
  4. prinssi Harry
  5. prinssi Andrew, Yorkin herttua
  6. prinsessa Beatrice
  7. prinsessa Eugenie
  8. prinssi Edward, Wessexin jaarli
  9. James Windsor
  10. Lady Louise Windsor
  11. prinsessa Anne, Princess Royal
  12. Peter Phillips
  13. Savannah Phillips
  14. Isla Phillips
  15. Zara Phillips
  16. Mia Tindall
  17. David Armstrong-Jones, Linleyn varakreivi
  2. Charles Armstrong-Jones
  3. Margarita Armstrong-Jones
  4. Lady Sarah Chatto
  5. Samuel Chatto
  6. Arthur Chatto
  7. prinssi Richard, Gloucesterin herttua
  8. Alexander Windsor, Ulsterin jaarli
  9. Xan Windsor, Cullodenin lordi
  10. Lady Cosima Windsor
  11. Lady Davina Lewis
  12. Tāne Lewis
  13. Senna Lewis
  14. Lady Rose Gilman
  15. Rufus Gilman
  16. Lyla Gilman
  17. prinssi Edward, Kentin herttua
  18. Lady Amelia Windsor
  2. Lady Helen Taylor
  3. Columbus Taylor
  4. Cassius Taylor
  5. Eloise Taylor
  6. Estella Taylor
  7. Albert Windsor
  8. Leopold Windsor
  9. lordi Frederick Windsor
  10. Maud Windsor
  11. Lady Gabriella Windsor
  12. prinsessa Alexandra, Lady Ogilvy
  13. James Ogilvy
  14. Alexander Ogilvy
  15. Flora Ogilvy
  16. Marina Ogilvy
  17. Christian Mowatt
  18. Zenouska Mowatt

Kruununperimysjärjestys on tämän jälkeen muuttunut: vuonna 2015 prinssi William sai tyttären, josta tuli kruununperimysjärjestyksessä neljäs.[4]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Succession. Britannian hovi.
  2. ↑ a b Watt, Nicholas: Royal equality act will end succession of first born male – rather than older sister 28.10.2011. The Guardian. Viitattu 21.12.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f 5 curious things about the line of succession to the British throne. Royal Central.
  4. ↑ Töyrylä, Katriina: Herttuatar Catherine synnytti tytön 2.5.2015. Yleisradio. Viitattu 2.5.2015.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Britannian_kruununperimysjärjestys&oldid=14953523”