Ero sivun ”Kivimäen hallitus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kivimäen hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 20. [[hallitus]]. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi [[Maalaisliitto]], [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolue]] ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]. RKP erosi hallituksesta keväällä 1936. Hallituksessa oli mukana myös useita ammattiministereitä, joista monet [[kokoomus]]laisia (mm. Hackzell ja Puhakka). |
'''Kivimäen hallitus''' oli [[Suomi|Suomen]] tasavallan 20. [[hallitus]]. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi [[Maalaisliitto]], [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolue]] ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]. [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|Sosialidemokraatit]] jätettiin pois hallitusneuvotteluista presidentti [[P. E. Svinhufvud]]in asenteen vuoksi.<ref name="eskelinen"> Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 102. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref> RKP erosi hallituksesta keväällä 1936. Hallituksessa oli mukana myös useita ammattiministereitä, joista monet [[kokoomus]]laisia (mm. Hackzell ja Puhakka). |
||
Hallitus toimi vähemmistöhallituksista pisimpään, 1394 hallituspäivää [[14. joulukuuta]] [[1932]] – [[7. lokakuuta]] [[1936]]. Hallitus kaatui tehtyään [[Kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] palauttamisesta luottamuskysymyksen ja eduskunnan hylättyä kyseisen lain äänin 94-93 (ks. tarkemmin artikkelissa [[T. M. Kivimäki]]). Se oli [[Luettelo Suomen hallituksista toimikauden pituuden mukaan|Suomen pitkäikäisin hallitus]] vuoteen [[1987]] asti, jolloin [[Sorsan IV hallitus]] ohitti sen. |
Hallitus toimi vähemmistöhallituksista pisimpään, 1394 hallituspäivää [[14. joulukuuta]] [[1932]] – [[7. lokakuuta]] [[1936]]. Toimikaudellaan hallitus tasapainoili oikeiston ja vasemmiston välillä, ja se sai usein ratkaisevaa tukea sosialidemokraateilta, jotka tiesivät ainoana vaihtoehtona olevan oikeistolaisemman hallituksen, joka ei neuvottelisi heidän kanssaan.<ref name="eskelinen"/> Hallitus kaatui tehtyään [[Kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksen]] palauttamisesta luottamuskysymyksen ja eduskunnan hylättyä kyseisen lain äänin 94-93 (ks. tarkemmin artikkelissa [[T. M. Kivimäki]]). Se oli [[Luettelo Suomen hallituksista toimikauden pituuden mukaan|Suomen pitkäikäisin hallitus]] vuoteen [[1987]] asti, jolloin [[Sorsan IV hallitus]] ohitti sen. |
||
Kivimäen hallitus julisti tärkeimmäksi tavoitteekseen yhdessä presidentti [[P. E. Svinhufvud]]in kanssa Suomen taloudellisen tilan parantamisen, minkä edellytyksenä oli sisäisen rauhan ja järjestyksen palauttaminen maahan. Hallituksen aloittaessa toimintansa Suomessa elettiin [[Mäntsälän kapina]]n jälkitunnelmissa, ja ensimmäinen sen tielle osunut selkkaus oli kapinan aseellista kukistamista vaatineen kenraali [[Aarne Sihvo]]n painostaminen eroamaan sotaväen päällikön virasta.<ref name="eskelinen"/> Sosialidemokraattien pitäessä puoluekokoustaan [[Tampere]]ella toukokuussa 1933 suojeluskuntalaiset repivät punaiset liput alas, ja hallitus kielsi punalippujen käytön toistaiseksi; myöhemmin niiden käyttö sallittiin sisäministeriön luvalla. Toisaalta hallitus suuntasi toimenpiteensä myös [[Isänmaallinen kansanliike|Isänmaallista kansanliikettä]] vastaan ns. [[puserolaki|puserolailla]] ja kieltämällä valtiolle ja yhteiskunnalle vaarallisen kiihotuksen vuonna 1934. Näiden toimenpiteiden ansiosta mielialat Suomessa rauhoittuivatkin.<ref> Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 96. Helsinki: Otava, 1987.</ref> Hallituksen toimikaudella myös kielitaistelu [[suomen kieli|suomen-]] ja [[ruotsin kieli|ruotsinkielisten]] kesken laantui.<ref> Tarkka & Tiitta, s. 98–99.</ref> Vuoden 1936 alussa sosiaaliturva otti Suomessa suuren harppauksen eteenpäin, kun voimaan tulivat hallituksen ajamat uudet alkoholistilaki, irtolaislaki, lastensuojelulaki ja laki kunnallisista huoltolautakunnista.<ref> Eskelinen, s. 106.</ref> |
|||
Kivimäen hallituksen toimikauden lopulla syntyi kohu [[Etsivä keskuspoliisi|Etsivän keskuspoliisin]] julkisuuteen tulleista muistioista. Pääministeri oli antanut EK:lle tehtäväksi vasemmistolaisten ja rauhan asiaa ajaneiden järjestöjen solutustoiminnan tutkimisen. Poliisi luetteloi epäilyttäviksi katsomansa järjestöt ja otti selkoa niiden jäsenistöstä saadakseen selville [[Suomen Kommunistinen Puolue|kommunistien]] osuuden niissä. Julkisuuteen vuotaneissa tai vuodatetuissa muistioissa oli mukana monien huomattavien kansalaisten nimiä, ja syntynyt metakka johti EK:n papereissa mainitun maalaisliittolaisen ministerin eroon samana päivänä, jolloin hallitus sai epäluottamuslauseen. Jupakan käsittely jatkui seuraavan hallituksen toimikaudella, ja vuonna 1937 perustettiin Etsivän keskuspoliisin tilalle uusi [[Valtiollinen poliisi]].<ref> Eskelinen, s. 108.</ref> |
|||
[[Parlamentarismi]]sta poiketen Kivimäen hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi [[eduskuntavaalit 1933|eduskuntavaalien 1933]] eikä myöskään [[eduskuntavaalit 1936|-vaalien 1936]] jälkeen. |
[[Parlamentarismi]]sta poiketen Kivimäen hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi [[eduskuntavaalit 1933|eduskuntavaalien 1933]] eikä myöskään [[eduskuntavaalit 1936|-vaalien 1936]] jälkeen. |
||
Versio 12. joulukuuta 2014 kello 11.22
Kivimäen hallitus oli Suomen tasavallan 20. hallitus. Se oli porvarillinen vähemmistöhallitus, jonka muodostivat aluksi Maalaisliitto, Edistyspuolue ja RKP. Sosialidemokraatit jätettiin pois hallitusneuvotteluista presidentti P. E. Svinhufvudin asenteen vuoksi.[1] RKP erosi hallituksesta keväällä 1936. Hallituksessa oli mukana myös useita ammattiministereitä, joista monet kokoomuslaisia (mm. Hackzell ja Puhakka).
Hallitus toimi vähemmistöhallituksista pisimpään, 1394 hallituspäivää 14. joulukuuta 1932 – 7. lokakuuta 1936. Toimikaudellaan hallitus tasapainoili oikeiston ja vasemmiston välillä, ja se sai usein ratkaisevaa tukea sosialidemokraateilta, jotka tiesivät ainoana vaihtoehtona olevan oikeistolaisemman hallituksen, joka ei neuvottelisi heidän kanssaan.[1] Hallitus kaatui tehtyään kuolemanrangaistuksen palauttamisesta luottamuskysymyksen ja eduskunnan hylättyä kyseisen lain äänin 94-93 (ks. tarkemmin artikkelissa T. M. Kivimäki). Se oli Suomen pitkäikäisin hallitus vuoteen 1987 asti, jolloin Sorsan IV hallitus ohitti sen.
Kivimäen hallitus julisti tärkeimmäksi tavoitteekseen yhdessä presidentti P. E. Svinhufvudin kanssa Suomen taloudellisen tilan parantamisen, minkä edellytyksenä oli sisäisen rauhan ja järjestyksen palauttaminen maahan. Hallituksen aloittaessa toimintansa Suomessa elettiin Mäntsälän kapinan jälkitunnelmissa, ja ensimmäinen sen tielle osunut selkkaus oli kapinan aseellista kukistamista vaatineen kenraali Aarne Sihvon painostaminen eroamaan sotaväen päällikön virasta.[1] Sosialidemokraattien pitäessä puoluekokoustaan Tampereella toukokuussa 1933 suojeluskuntalaiset repivät punaiset liput alas, ja hallitus kielsi punalippujen käytön toistaiseksi; myöhemmin niiden käyttö sallittiin sisäministeriön luvalla. Toisaalta hallitus suuntasi toimenpiteensä myös Isänmaallista kansanliikettä vastaan ns. puserolailla ja kieltämällä valtiolle ja yhteiskunnalle vaarallisen kiihotuksen vuonna 1934. Näiden toimenpiteiden ansiosta mielialat Suomessa rauhoittuivatkin.[2] Hallituksen toimikaudella myös kielitaistelu suomen- ja ruotsinkielisten kesken laantui.[3] Vuoden 1936 alussa sosiaaliturva otti Suomessa suuren harppauksen eteenpäin, kun voimaan tulivat hallituksen ajamat uudet alkoholistilaki, irtolaislaki, lastensuojelulaki ja laki kunnallisista huoltolautakunnista.[4]
Kivimäen hallituksen toimikauden lopulla syntyi kohu Etsivän keskuspoliisin julkisuuteen tulleista muistioista. Pääministeri oli antanut EK:lle tehtäväksi vasemmistolaisten ja rauhan asiaa ajaneiden järjestöjen solutustoiminnan tutkimisen. Poliisi luetteloi epäilyttäviksi katsomansa järjestöt ja otti selkoa niiden jäsenistöstä saadakseen selville kommunistien osuuden niissä. Julkisuuteen vuotaneissa tai vuodatetuissa muistioissa oli mukana monien huomattavien kansalaisten nimiä, ja syntynyt metakka johti EK:n papereissa mainitun maalaisliittolaisen ministerin eroon samana päivänä, jolloin hallitus sai epäluottamuslauseen. Jupakan käsittely jatkui seuraavan hallituksen toimikaudella, ja vuonna 1937 perustettiin Etsivän keskuspoliisin tilalle uusi Valtiollinen poliisi.[5]
Parlamentarismista poiketen Kivimäen hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi eduskuntavaalien 1933 eikä myöskään -vaalien 1936 jälkeen.
Kokoonpano
| Ministeri | Tehtävissä | Puolue |
|---|---|---|
| Pääministeri Toivo Kivimäki |
14.12.1932–7.10.1936 |
Edistyspuolue |
| Ulkoasiainministeri Antti Hackzell |
14.12.1932–7.10.1936 |
amm. (Kok.) |
| Apulaisulkoministeri Rolf Witting |
30.12.1933-28.2.1936 |
RKP |
| Oikeusministeri Hugo Malmberg Eric J. Serlachius Emil Jatkola |
14.12.1932–27.2.1933 27.2.1933–28.2.1936 6.3.1936–7.10.1936 |
RKP RKP Edistyspuolue |
| Sisäasiainministeri Yrjö Puhakka |
14.12.1932–7.10.1936 |
amm. (Kok.) |
| Puolustusministeri Arvi Oksala |
14.12.1932–7.10.1936 |
amm. (Kok.) |
| Valtiovarainministeri Hugo Relander |
14.12.1932–7.10.1936 |
amm. |
| Apulaisvaltiovarainministeri Ragnar Furuhjelm Rolf Witting Tyko Reinikka |
14.12.1932–21.4.1933 21.4.1933–28.2.1936 6.3.1936–7.10.1936 |
RKP RKP Maalaisliitto |
| Opetusministeri Oskari Mantere |
14.12.1932–7.10.1936 |
Edistyspuolue |
| Maatalousministeri Kalle Jutila Eemil Linna |
14.12.1932–25.9.1936 25.9.1936–7.10.1936 |
Maalaisliitto Edistyspuolue |
| Apulaismaatalousministeri Eemil Linna |
19.1.1934–25.9.1936 |
Edistyspuolue |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Eemil Linna Erik Koskenmaa |
14.12.1932–25.9.1936 25.9.1936–7.10.1936 |
Edistyspuolue amm. |
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden apulaisministeri Erik Koskenmaa |
17.12.1932–25.9.1936 |
amm. |
| Kauppa- ja teollisuusministeri Ilmari Killinen Väinö Arola |
30.12.1932–6.3.1936 6.3.1936–7.10.1936 |
Edistyspuolue Maalaisliitto |
| Sosiaaliministeri Eemil Hynninen Bruno Sarlin |
14.12.1932–31.12.1935 31.12.1935–7.10.1936 |
Maalaisliitto Edistyspuolue |
|
Edeltäjä: Sunilan II hallitus |
Suomen hallitus 14. joulukuuta 1932–7. lokakuuta 1936. |
Seuraaja: Kallion IV hallitus |
Lähteet
- ↑ a b c Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66, s. 102. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
- ↑ Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 96. Helsinki: Otava, 1987.
- ↑ Tarkka & Tiitta, s. 98–99.
- ↑ Eskelinen, s. 106.
- ↑ Eskelinen, s. 108.
- ↑ Kivimäen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.