Ero sivun ”Barry Goldwater” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p →Kirjallisuutta: kh |
p →Kirjallisuutta: matthews tarkemmin |
||
Rivi 40: | Rivi 40: | ||
* Hess, Karl: ''In A Cause That Will Triumph: The Goldwater Campaign and the Future of Conservatism'' (1967), Goldwaterin puheenkirjoittajan muistelmat |
* Hess, Karl: ''In A Cause That Will Triumph: The Goldwater Campaign and the Future of Conservatism'' (1967), Goldwaterin puheenkirjoittajan muistelmat |
||
* Edwards, Lee: ''Goldwater'' (1995) |
* Edwards, Lee: ''Goldwater'' (1995) |
||
* Matthews, Jeffrey: "To Defeat a Maverick: The Goldwater Candidacy Revisited, 1963–1964." |
* Matthews, Jeffrey: "To Defeat a Maverick: The Goldwater Candidacy Revisited, 1963–1964." '' |
||
Presidential Studies Quarterly'', Vol. 27, No. 4, Rules of the Game: How to Play the Presidency (Fall, 1997), s. 662-678. |
|||
{{Commonscat|Barry Goldwater}} |
{{Commonscat|Barry Goldwater}} |
||
{{Link GA|zh}} |
{{Link GA|zh}} |
Versio 22. lokakuuta 2014 kello 19.15
Barry Morris Goldwater (2. tammikuuta 1909 Phoenix, Arizona – 29. toukokuuta 1998 Paradise Valley, Arizona) oli amerikkalainen republikaanipoliitikko. Hän oli Arizonan senaattori 1950-luvulta 1980-luvun loppuun saakka (vuodet 1953–1965 ja 1969–1987) ja republikaanisen puolueen presidenttiehdokas vuonna 1964. Goldwater oli yksi suurimmista yksittäisistä vaikuttajista, jotka muokkasivat republikaanista puoluetta sen aiemmin edustamasta maltillisuudesta selkeästi kohti markkinaliberalismia. Uransa loppua kohden hän ilmaisi usein pettymyksensä kristillisten konservatiivien saavuttamasta vallasta republikaanisessa puolueessa.
Henkilökohtainen tausta
Barry Goldwater syntyi Phoenixissa, Arizonassa. Hänen isänsä oli syntyjään juutalainen mutta kääntyi episkopaaliksi voidakseen mennä naimisiin morsiamensa kanssa. Goldwaterin perheen omistama tavaratalo teki perheestä kohtuullisen rikkaan. Goldwater kävi Stauntonin sotilasakatemian, opiskeli Arizonan yliopistossa[1] ja valmistui vuonna 1932. Toisen maailmansodan aikana hän palveli taistelulentäjänä[1] Intiassa, Burmassa, Kiinassa ja Euroopassa. Hän palasi lopulta siviilielämään saavutettuaan kenraalimajurin arvon ja lennettyään armeijassa 165 erilaisella lentokoneella.
Poliittinen ura
Barry Goldwater aloitti poliittisen uransa vuonna 1949. Hän voitti paikan senaatissa vuonna 1953[1] voittaen vaalikampanjassa demokraattisen puolueen senaatin ryhmänjohtajan (Senate Floor Leader) Ernest McFarlandin. Vastaava on tapahtunut vain kaksi kertaa historian aikana: Goldwaterin kohdalla ja John Thunen peitottua Tom Daschlen vuonna 2004. Goldwater palveli senaatissa kaksi kokonaista kautta.
Goldwaterilla oli ristiriitainen historia ihmisoikeuksien suhteen. Toisaalta hän oli yksi Arizonan NAACP:n perustajista joka tavoitteli tasapuolisia oikeuksia mustalle väestölle ja onnistui auttamaan Arizonan kansalliskaartissa esiintyneen rotuerottelun lopettamisessa. Senaattorina Goldwater kannatti vuosien 1957 ja 1960 lakialoitteita mustien ihmisoikeuksien ja äänestysoikeuden parantamiseksi. Tästä huolimatta hän kuitenkin vastusti vuoden 1964 Civil Rights Actia, joka takasi tasapuoliset oikeudet mustille. Hän perusteli vastustustaan siten, että hän halusi vastustaa liittovaltion sekaantumista osavaltioiden asioihin. Tästä selityksestä huolimatta häntä tuolloin ja myöhemmin myös syytettiin rasismista.
Presidentinvaalit 1964
Ennen Goldwateria Republikaaninen puolue ei ollut täysin sitoutunut konservatiivisuuteen mistä puolue nykyään paremmin tunnetaan. Nelson A. Rockefellerin edustama maltillinen sosiaaliliberalismi oli vielä tärkeässä asemassa republikaanisessa puolueessa. Goldwaterin vankka talousliberalismi ja taistelunhaluinen kommunismin vastustaminen huolestuttivat monia hänen omassa puolueessaan. Monet perinteiset republikaanit katsoivat Goldwaterin olevan liian oikeistolainen voittaakseen vaalit.
Goldwater kuitenkin valittiin republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Hän tiivisti ajatuksensa seuraavasti puheessaan vastaanottaessaan ehdokkuuden: "Äärimmäisyyksiin meneminen vapauden puolustamiseksi ei ole mikään pahe. Muistuttaisin myös, että maltillisuus oikeuteen pyrkimisessä ei ole mikään hyve." Goldwater oli tämän jälkeen helppo leimata äärimmäisyysmieheksi.
Hän vaati Vietnamin sodan suhteen nopeasti päätöksiä. Hänen mukaansa Yhdysvaltojen tulisi joko pysyä pois kokonaan Vietnamin sodasta tai käyttää kaikkia voimavarojaan sodan nopeaan voittamiseen. Goldwater puhui mahdollisuuksista käyttää ydinasetta Vietnamissa, mutta ei suoranaisesti viitannut tekevänsä näin mikäli hänet valittaisiin. Demokraatit kuitenkin tarttuivat tähän kommenttiin mm. kuuluisassa Daisy-mainoksessa, jossa pieni tyttö näytettiin laskemassa päivänkakkaran terälehtiä samaan aikaan kun miesääni suoritti ydinohjuksen lähtölaskua. Tällä mainoksella Goldwater pyrittiin esittämään vastuuttomana sotahulluna, joka saattaisi presidenttinä ollessaan aloittaa ydinsodan. Goldwater kannatti sosiaaliturvajärjestelmän uudistusta perusteellisesti ja keskushallinnon aluetukien välitöntä lakkauttamista.
Vaikka Goldwaterin kanta ihmisoikeuslainsäädännön suhteen voitti lievää kannatusta vuoden 1964 presidentinvaaleissa, niin valtaosa vuoden 1964 ihmisoikeuslainsäädäntöä vastustaneista senaattoreista ja edustajainhuoneen edustajista olivat Yhdysvaltojen eteläosien demokraatteja ja rotuerottelua kannattavat osavaltiot olivat vuosikymmenien ajan äänestäneet pääasiassa demokraattisen puolueen ehdokkaita. Goldwater oli myös melko haluton vetoamaan kasvavaan tyytymättömyyteen monien valkoisten keskuudessa. Goldwater kuitenkin sai suurimman osan valitsijamiehistään etelävaltioista, ja vuoden 1964 vaaleja voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä askelina siinä, että Etelästä tuli republikaanien tukialuetta.
Demokraattien ehdokas, istuva presidentti Lyndon B. Johnson murskasi Goldwaterin vaaleissa saaden 60,9 % valtakunnallisista äänistä Goldwaterin 38,4 % vastaan. Kaksipuoluejärjestelmässä Johnsonin voittomarginaali oli hätkähdyttävän suuri, hän sai prosenteilla mitattuna itselleen Yhdysvaltojen historian suurimman äänipotin sitten George Washingtonin. Osavaltioiden valitsijamiesäänet jakaantuivat Johnsonille 486–52.
Vaalien jälkeen
B-luokan filmeissä esiintynyt näyttelijä nimeltä Ronald Reagan kiinnostui republikaanisesta puolueesta Goldwaterin vaalikampanjasta ja -teemoista inspiroituneena. Hän pyrki ja pääsi Kalifornian kuvernööriksi 1966 Goldwaterin kehotuksesta. Barry Goldwater palasi senaattiin vuonna 1969 ja palveli senaattorina aina vuoteen 1987 asti jolloin hän vetäytyi politiikasta. Hän kuitenkin jatkoi kommentoimista entisen puolueensa ja Yhdysvaltojen tilanteen suhteen aina kuolemaansa saakka.
Barry Goldwater oli aktiivinen radioamatööri (kutsumerkki K7UGA).
Teoksia
- The Conscience of a Conservative (1963) puheita. ISBN 0-89526-540-0
- Why Not Victory? A fresh look at American policy (1963) OCLC 25326755
- Arizona (1977) ISBN 0-938379-04-6
- With No Apologies: The Outspoken Political Memoirs of America's Conservative Conscience (1979) ISBN 0-425-04663-X
- Goldwater (1988) ISBN 0-385-23947-5, omaelämäkerta
Lähteet
Kirjallisuutta
- Hess, Karl: In A Cause That Will Triumph: The Goldwater Campaign and the Future of Conservatism (1967), Goldwaterin puheenkirjoittajan muistelmat
- Edwards, Lee: Goldwater (1995)
- Matthews, Jeffrey: "To Defeat a Maverick: The Goldwater Candidacy Revisited, 1963–1964."
Presidential Studies Quarterly, Vol. 27, No. 4, Rules of the Game: How to Play the Presidency (Fall, 1997), s. 662-678.