Puolan kieli

Puolan kieli
Oma nimi	język polski
Muu nimi	puola (polski)
Tiedot
Alue	Puola,Ukraina,Saksa,Liettua
Virallinen kieli	Puola
Puhujia	40 miljoonaa
Sija	21.
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Puolan kielineuvosto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä	slaavilaiset kielet, länsislaavilaiset kielet, lehiittiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	pl
ISO 639-2	pol
ISO 639-3	pol
Ohje
Infobox OK

Puolan kieli (język polski [jɛ̃zɨk pɔlski]) on slaavilaisiin kieliin kuuluva Puolan virallinen kieli. Sillä on puhujia noin 40 miljoonaa, joista suurin osa Puolassa (37 miljoonaa) ja noin kolme miljoonaa asuu muissa maissa kuten Saksassa, Ukrainassa, Slovakiassa, Valko-Venäjällä, Venäjällä, Liettuassa, Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Australiassa, tai Israelissa. Pienempiä puolalaisvähemmistöjä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa, sillä puolalaiset ovat jo vuosisatoja olleet yksi maailman maastamuuttavaisimmista kansoista – tähän on ollut syynä niin poliittinen vaino kuin taloudellinenkin ahdinko.

Puolan kielen aakkoset ja ääntäminen

Puolan kielen ääntämisessä suurin vaikeus ulkomaalaiselle lienevät erittäin voimakkaasti palatalisoituneet konsonantit, jotka kirjoitetaan konsonantin edessä ja sanan lopussa akuutilla aksentilla varustettuina (ć, ń, ś, ź), mutta vokaalien edessä tämä liudennus ilmaistaan kirjoittamalla aksentittoman konsonanttimerkin ja vokaalikirjaimen väliin i-kirjain, joka on pelkkä liudennusmerkki. Jos seuraava vokaali onkin oikeasti [i], tällöin erillistä liudennus-i:tä ei tietenkään tarvita. Vaikka puhuttaisiin liudennuksesta, se ei missään tapauksessa kuulosta samalta kuin suomalaisille tutummassa venäjän kielessä.

Kirjain kirjaimelta

A a [a]

Ą ą on periaatteessa nasaalinen [õ], mutta käytännössä se äännetään aitona nasaalivokaalina vain sanan lopussa sekä sibilanttien edessä. Muuten sillä on taipumus hajota vokaaliksi ja seuraavan konsonantin artikulaatiokohtaan parhaiten sopivaksi nasaalikonsonantiksi, esim, mąka [mɔŋka], dąb [dɔmp]. Kannattaa panna merkille, että tämä ei siis ole nasaalinen [a]- vaan nasaalinen [ɔ]-vokaali.

B b [b]. Jos tätä seuraa vokaalia edeltävä i (biały, bielić ym.), se liudentuu, jolloin i-kirjain on pelkkä liudennusmerkki. Luonnollisesti se liudentuu myös silloin, kun seuraava vokaali on i: bitwa [bʲitfa].

C c [ts]. Yhdistelmä Cz cz äännetään [ʧ]. Ci, ci äännetään vokaalin edessä [ʨ], konsonantin edessä [ʨi].

Ć ć on samoin [ʨ], mutta tätä kirjainta käytetään vain sanan lopussa ja konsonantin edessä. Jos ć-kirjaimeen loppuviin sanoihin lisätään vokaalipitoisia päätteitä, tämä kirjain muuttuu c:ksi, mutta äännetään yhä samana äänteenä, esimerkiksi solidarność ("solidaarisuus", nominatiivimuoto), mutta solidarności (saman sanan genetiivi- ja prepositionaalimuoto), solidarnością (saman sanan instrumentaalimuoto).

Ch ch on saksan ach-äänne eli [x], myös silloin kun sitä edeltää etuvokaali.

D d [d]. Huomaa, että ć-kirjaimella kirjoitetun affrikaatan [ʨ] soinnillinen vastine [ʥ] kirjoitetaan puolan oikeinkirjoituksen yleisten periaatteiden mukaan dzi (muun vokaalin kuin i:n edessä), dz (i:n edessä) tai dź (sanan lopussa ja konsonantin edessä).

E e Puolan e-äänne on aika avoin, lähinnä [ɛ]. Suomalaisen korvissa se kuulostaa selvästi ä-mäiseltä.

Ę ę on edellisen nasalisoitu muoto, mutta sekin äännetään aitona nasaalivokaalina vain jos seuraava konsonantti on sibilantti. (Toisin kuin ą, ę on taipuvainen menettämään nasaalisuutensa sanan lopussa. Sen ääntäminen selkeästi nasaalisena esimerkiksi sanassa proszę "olkaa hyvä" ei todellakaan kuulu luontevaan arkipuheeseen.)

F f [f]

G g [g]

H h äännetään luontevimmin kuten ch, siis [x]. Muunlaisia ääntämyksiä esiintyy yksinomaan kielirajan läheisyydessä valkovenäjän, tšekin ja slovakin vaikutuksesta.

I i [i]. Tämä liudentaa tai pehmentää edellä olevan konsonantin - kuten edellä on selvitetty, se on pelkkä liudennusmerkki, jos sitä edeltää konsonantti- ja seuraa vokaalikirjain.

J j [j]

K k [k]. Puolassa k:n ja g:n oppositio on selvästi soinnittomuus- ja soinnillisuusoppositio, eikä k:ta aspiroida kuten saksassa.

L l [l]. Alkujaan tämä oli ns. pehmeä l (liudentunut, palatalisoitunut), mutta nykypuolassa sen liudentumista ei tarvitse erityisesti korostaa, vrt. seur.

Ł ł [w]. Alkujaan tämä oli ns. kova (velarisoitunut) l-äänne, mutta nykypuolassa se äännetään aivan kuten lyhyt tavua muodostamaton u, ts. [w]-äänteenä. Tämän vuoksi kirjoittamiseen harjaantumattomat puolalaiset saattavat kirjoittaa esimerkiksi sellaisen lainasanan kuin pauza (tauko, paussi) muodossa pałza. Alkuperäinen kovan ja pehmeän l:n oppositio on olemassa enää vain ukrainasta, valkovenäjästä tai liettuasta vaikutteita saaneissa rajaseutu- ja diasporamurteissa.

M m [m]

N n [n]. Seuraavan i:n edellä tämäkin on tietysti palataalinen [ɲ], ja sitä koskevat tavanomaiset säännöt, eli silloin kun [ɲ]-äänne esiintyy sanan lopussa tai konsonantin edessä, se kirjoitetaan erillisellä kirjaimella:

Ń ń [ɲ].

O o Puolan o-vokaali on aika avoin, lähinnä [ɔ].

Ó ó [u]. Puolassa on alun perin esiintynyt samanlaisia vokaalien pituuseroja kuin tšekissä, ja niitä on myös merkitty kirjoituksessa akuuteilla aksenteilla. Puolan kirjakielestä pituuserot ovat hävinneet, ja ainoa jälki niistä on se, että alkuperäinen pitkä [oː], joka nyt on muuttunut [u]:ksi, kirjoitetaan tällä kirjaimella. Tavallisesti ó-kirjaimella kirjoitettu [u] on kieliopillisessa yhteydessä johonkin o:n sisältävään vartaloon - esimerkiksi woda "vesi", josta diminutiivimuoto wódka "viina, votka" - mutta mitenkään välttämätöntä tämä ei ole, sillä esimerkiksi sanassa góra "vuori", jonka ó-kirjain ei missään kieliopillisessa muodossa muutu tavalliseksi o:ksi, kirjoitustapa on yksinomaan kielihistoriallinen (vrt. esimerkiksi venäjän гора).

P p [p]

R r [r]

Rz rz [ʒ] äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin ż (eli pisteellinen z). Tšekin ř-kirjaimella kirjoitettava äänne puolassa on toki historiallisesti esiintynyt, mutta nyttemmin se lienee hävinnyt murteistakin, joten kirjoitustapa rz on kokonaan kielihistoriallinen. Tavallisesti se esiintyy toki kieliopillisessa tai sananjohdollisessa yhteydessä [r]-äänteen sisältäviin sanavartaloihin, esimerkiksi góra "vuori" [gura], josta prepositionaalimuoto na górze [na guʒɛ] "vuorella". Joskus harvoin rz äännetään kuten r ja z, mutta tämä rajoittuu todellakin vain muutamaan sanaan (sanavartalosta marz- "palella" johdetut sanat).

S s [s]. Silloin kun tätä kirjainta seuraa i-kirjain, ääntäminen on edellä esitettyjen sääntöjen mukaan palatalisoitunut (pehmentynyt): [ɕ]. Konsonanttien edellä ja sanan lopussa tämä palataalinen äänne kirjoitetaan tietenkin...

Ś ś.

Sz sz äännetään meille tutumpana postalveolaarisena "kovana suhuässänä" [ʃ], jolle olemme tšekin kielestä lainanneet kirjaimen š.

T t [t]

U u [u]. On edelleenkin muistettava, että ó ja u äännetään puolan normitetussa kirjakielessä aivan samalla tavalla.

W w [v]. Puolassa ei esiinny, eikä tarvita, v-kirjainta kieleen mukautumattomien lainasanojen ulkopuolella. Jos esimerkiksi sanaan diva "diiva" aletaan liittää puolalaisia taivutuspäätteitä, myös v-kirjain on vaihdettava w:ksi: mówiliśmy o tej wielkiej diwie "puhuimme tästä suuresta diivasta".

X x [ks] ei ole käytössä nykypuolassa, vrt. esimerkiksi Aleksander Wielki "Aleksanteri Suuri". Joskus kuitenkin näkee sanaa książę "ruhtinas, prinssi" kirjoitettavan muodossa xiążę.

Y y [ɪ] esiintyy ainoastaan liudentumattomien (mutta kylläkin ns. historiallisesti pehmeiden) konsonanttien jäljessä. (Historiallisesti pehmeitä konsonantteja ovat postalveolaariset ns. suhuässät, joita merkitään kirjainyhdistelmillä cz, sz, rz sekä kirjaimella ż. Näiden jäljessä kirjoitetaan aina y, mutta esimerkiksi sellainen historiallinen sukunimi kuin Staszic osoittaa, että kielen aiemmissa historiallisissa kehitysvaiheissa ei aina ollut näin.) Tällä kirjaimella kirjoitettava äänne ei missään tapauksessa eroa tavallisesta i:stä ääntämiseltään niin selkeästi kuin esimerkiksi venäjän ы-vokaali, ja on kyseenalaista, onko se oikeastaan eri foneemi vai ainoastaan kovien konsonanttien jäljessä esiintyvä allofoni.

Z z [z]. Tätä voidaan myös käyttää palataalisen äänteen merkitsemiseen puolan oikeinkirjoituksen yleisten sääntöjen mukaan, ts. jos sitä seuraa i-kirjain.

Ż ż [ʒ] on sz:n soinnillinen vastine, joka esimerkiksi tšekissä ja joskus suomessakin kirjoitetaan ž-kirjaimella. Kuten edellä jo tuli todettua, rz äännetään aivan samalla tavalla.

Ź ź on hyvin palataalinen z-äänne, joka kirjoitettaneen IPA-aakkosilla oikeimmin merkillä [ʑ], jos kohta oppikirjat suosivat jostain syystä symbolia [ʐ]. Tätäkin kirjainta käytetään yksinomaan sanan lopussa ja konsonanttien edellä, muualla sen korvaavat zi ja z puolan oikeinkirjoituksen yleissääntöjen mukaan.

Paino

Paino on puolassa yleensä toiseksi viimeisellä tavulla (penultimalla), olipa tämä tavu sitten osa sanavartaloa tai osa päätettä. Tästä tärkein poikkeus ovat verbien preteriti- ja konditionaalimuodot, joiden persoonapäätteet ovat historiallisesti katsoen olla-verbin enkliittisiä muotoja ja voivat edelleenkin irrota verbistä ja siirtyä esimerkiksi sivulauseen aloittavan konjunktion perään. Siksi persoonapäätteitä ei lasketa mukaan määritettäessä sitä tavua, joka painon sijoittamisen kannalta on toiseksi viimeinen.

Eräät klassisista kielistä lainatut substantiivit (uniwersytet, matematyka, fizyka...) saavat painon kolmanneksi viimeiselle tavulle yksikön nominatiivimuodossa. Jos niihin kuitenkin aletaan lisätä sanaa pidentäviä taivutuspäätteitä, paino siirtyy välittömästi toiseksi viimeiselle tavulle. Myös nominatiivissa näillä sanoilla on voimakas pyrkimys mukautua yleissääntöön, eikä niiden painotusta toiseksi viimeiseltä tavulta voida pitää virheenä, vaikka se kuuluukin lähinnä arkikieleen.

Sanan ensimmäisellä tavulla on puolassa aika voimakas sivupaino. Itse asiassa puolassa on nykyään olemassa selvä tendenssi jättää penultimapaino sivupainoksi ja painottaa enemmän ensimmäistä tavua, tosin tämä yleensä muodolliseen ja valmisteltuun puheeseen, kaiutinkuulutuksiin ym. liittyvä tapa kuulostanee useimmista puolalaisista vieläkin teennäiseltä "lentokenttäpuheelta".

Puolan lähimmät sukukielet

Puola kuuluu slaavilaisten kielten länsislaavilaiseen haaraan samoin kuin tšekki, slovakki, yläsorbi ja alasorbi. Länsislaavilaisten kielten joukossa puola kuuluu omaan, ns. lehiittiseen alaryhmäänsä yhdessä Gdańskin kaupungin länsipuolisella maaseudulla ja pikkukaupungeissa puhutun kašubin kielen kanssa. Kašubi eroaa puolasta riittävän paljon, jotta sitä voidaan pitää eri kielenä, mutta erityinen kašubinkielinen kirjallisuus on lähinnä murrekirjallisuutta, eivätkä kašubit pidä itseään erillisenä kansana. Lehiittinen, mutta puolasta eronnut, hyvin pieni kieli oli myös slovintsi eli Leba-kašubi, jota puhuttiin parissa kylässä Pommerissa ennen toista maailmansotaa. Koska slovintsin kielen puhujat pitivät itseään etnisinä saksalaisina, he muuttivat kaikki Saksaan alueen jouduttua Puolalle, jolloin kieli unohtui. Tällaisia saksalaisina itseään pitäviä, mutta slaavilaista murretta puhuvia ihmisryhmiä tunnetaan muualtakin saksan ja slaavilaisten kielten rajoilta, esimerkiksi Sleesiasta.

Kaukaisempaa sukua puolalle ovat itäslaavilaiset kielet, kuten venäjä. Ukrainan ja valkovenäjän sanasto on kuitenkin kehittynyt jossain määrin puolalaisten mallien mukaan, vrt. esimerkiksi puolan przebudowa = "jälleenrakennus", ukr. перебудова/perebudova, mutta ven. перестройка/perestrojka

Puolan murteet

Puolan tärkeimmät murteet ovat isopuolalaiset (Poznańin ympäristössä puhutut), vähäpuolalaiset (keskuspaikka Krakova) ja masovialaiset (Varsovan ympäristö) murteet. Näillä kolmella murteella on kullakin vuorollaan ollut tilaisuutensa vaikuttaa kirjakielen kehitykseen, koska pääkaupunkina on ollut ensin Poznańin lähellä sijaitseva Gniezno, sittemmin Varsova ja Krakova. Marginaalisempia ovat Sleesian ja Masurian alueiden murteet, joissa saksalaisvaikutus on ollut muita murteita voimakkaampaa, koska alueet ovat pitkään kuuluneet saksankielisiin maihin ja olleet erillään puolankielisestä kirjallisesta sivistyksestä. Ns, kresowe dialekty eli itäisten rajaseutujen murteet, jotka ovat kehittyneet voimakkaassa vuorovaikutuksessa liettuan, valkovenäjän ja ukrainan kielten kanssa, ovat nykyään häviämässä sukupuuttoon niiden puhujien jouduttua toisen maailmansodan myötä tapahtuneiden rajansiirtojen jälkeen muuttamaan Puolan Saksalta saamille uusille alueille. Näillä alueilla puhutuista kielimuodoista puolalainen dialektografia käyttää mielellään nimitystä nowe dialekty mieszane, uudet sekamurteet. Käytännössä uudet sekamurteet ovat kohtalaisen lähellä yleiskieltä.

Puolan tärkein murreraja kuuluu ns. masuroivien ja masuroimattomien murteiden välillä - ensin mainittuihin kuuluvat ennen kaikkea Masurian ja Masovian murteet. Masurointi tarkoittaa, että oikeinkirjoituksen /sz/, /cz/ ja /ż/, jotka normatiivisessa puolan kielessä tulisi ääntää [š], [tš] ja [ž], äännetäänkin [s], [ts] ja [z], kuten oikeinkirjoituksen /s/, /c/ ja /z/. Kirjakielessä masurointia ei hyväksytä mahdollisesti yksittäisiä murteista lainattuja sanoja ja paikannimiä lukuun ottamatta.

Puolaan, kuten venäjään, kuuluu myös omintakeinen rikollisten slangi, puolalaiselta nimeltään grypsera. Grypseralle on ominaista runsas venäläisten, saksalaisten, ukrainalaisten ja jiddišinkielisten lainasanojen määrä. Grypsera on ennen muuta alamaailman salakieltä, mutta sillä on ollut voimakas vaikutus puolan slangiin, erityisesti nuorison kieleen. Grypseran nimi tulee saksan puhekielen sanasta Grips = "älli, hiffaaminen".

Puolan kielen historia

Puolan kirjakielen muinaispuolalainen kausi alkaa ensimmäisistä, sisällöltään uskonnollisista puolankielisistä teksteistä 1300-luvulta. Ilmeisesti puolalaisella uskonnollisella kirjallisuudella ei ollut yhteyttä Kyrilloksen ja Methodioksen alulle panemaan kirkkoslaavilaiseen traditioon: kirkollisena sivistyskielenä Puolassa käytettiin latinaa, ei kirkkoslaavia. Oikeinkirjoitus noissa vanhoissa teksteissä oli todella sotkuinen, ja tolkkua tilanteeseen tuli vasta 1500-luvulla, jolloin puolan kirjoitusjärjestelmä standardoitiin pitkälti vanhan tšekin mallien mukaan.

1600-luvulla puola omaksui valtavasti latinalaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja tšekkiläisiä vaikutteita, koska yläluokka ihannoi näitä kieliä ja piti niiden taitoa arvostettavana.Toisaalta Puola-Liettuan kaksoisvaltakunnan itäosissa, missä itäslaavilaiset (ukrainalaiset ja valkovenäläiset) murteet olivat yleisin puhekieli, puola oli nimenomaan yläluokan kieli. Idän aatelisto käytti puolaa sivistyskielenään, mutta toi siihen paljon uusia aineksia itäslaavilaisista murteista.

1700-luvulla puola alkoi syrjäyttää latinaa ylimmän sivistyskielen ja kirkkokielen asemasta. Puolankielinen kirjallisuus kehittyi, eikä edes Puolan joutuminen vieraiden valloittajien käsiin voinut kääntää suuntaa. Vaikka erityisesti venäläiset vallanpitäjät koettivat tukahduttaa kieltä ankarin sensuurilaein, puolan kieli itse asiassa sai yhä enemmän merkitystä puolalaisten identiteetin ilmaisijana – tätä kuvaa sanonta ojczyzna-polszczyzna ("isänmaa - puolan kieli").

Latina jätti toki jälkensä virkakieleen, mutta kaunokirjallisuuden kieli kansanomaistui 1800-1900-luvun mittaan. Sanavarastosta koetettiin karsia törkeimpiä saksalaisuuksia, mutta usein ne jäivät osaksi elävää kansankieltä – hauska esimerkki on substantiivi wihajster, joka tarkoittaa lähinnä "vekotin, kapistus, vehje, vimpain" sekä unohtuneen nimen paikalla "(herra tai rouva) se ja se" – se tulee tietenkin saksan kielen sanoista wie heißt er? "mikä hänen nimensä on?" Venäjän vaikutus jäi lopultakin melko vähäiseksi rajoittuen lähinnä kirosanastoon.

Muiden kielten vaikutus puolaan

Vaikka puola ei suhtaudukaan vierasperäisiin lainasanoihin aivan niin myönteisesti kuin venäjä - esimerkiksi luonnontieteiden terminologia on puolassa käännetty omalle kielelle (pochodna = derivaatta, dwutlenek węgla = hiilidioksidi, rozdzielczość = näyttöresoluutio), puolaan on itse asiassa omaksuttu lainasanoja hyvin monelta taholta. Latinan vaikutus oli tietenkin katolisen maan oloissa väistämätön, ja monia latinalaisia lainoja ei enää vierasperäisiksi tunnistakaan (esimerkiksi przywilej = erioikeus, privilegio). Saksalla oli erittäin suuri merkitys kaupan ja käsityöläisyyden kielenä, ja myös kaupunkiorganisaation sanasto oli saksalaista: malarz = maalari, murarz = muurari, hochsztapler = huijari, väärinpeluri, ratusz = raatihuone, burmistrz = pormestari, handel = kauppa, makler = meklari. Puolan kirjakielen kehittyessä myös tšekillä, joka silloin oli jo sivistyskieli, oli oma vaikutuksensa. Tšekkiläisperäinen muoto on esimerkiksi sellaisilla sanoilla kuin brama = portti ja hańba = häpeä (sanojen alkuperäinen puolalainen muoto lienee ollut *broma ja *gańba).

Ranska ja Italia ovat olleet puolalaisille merkittäviä kulttuurisia esikuvia. Myös näiden maiden kielistä on omaksuttu lainavaikutteita ja käännöslainoja: ra. cordone sanitaire = puol. kordon sanitarny "suojavyöhyke", ra. raison d'état, pu. racja stanu "maan etu". Ranskalaisen Pathéphone-tuotemerkin muistoksi vanhanaikaista levysoitinta, grammaria, kutsutaan puolalaisessa kansanomaisessa puhekielessä edelleenkin nimellä patefon.

Englannin vaikutus on nykyään suhteellisen merkittävää, joskaan ei niin voimakasta kuin esimerkiksi venäjässä.

Puolan kirjallisuus

Puolan kirjallisuus on alkanut jo keskiajalla, ennen muuta uskonnollisesta kirjallisuudesta. Varsinaisen maailmallisen kaunokirjallisuuden aikaa oli renessanssi. Todella merkittäväksi puolalainen kirjallisuus nousi kuitenkin romantiikan aikana, kun puolalaiset kamppailivat menetetyn itsenäisyytensä puolesta - tällöin syntyi muun muassa kansalliseepos, Adam Mickiewiczin Pan Tadeusz. Reaktio romantiikalle oli ns. positivismi, jota kai pikemminkin pitäisi kutsua utilitarismiksi: sen tavoitteena oli maan ja kansan kehittäminen, sivistäminen ja nykyaikaistaminen rauhanomaisin keinoin.

Kirjallisuuden kehitys on Puolan itsenäistyttyä jatkunut eloisana. Natsimiehityksen uhriksi joutui suuri joukko merkittäviä, erityisesti juutalaissyntyisiä kirjailijoita. Kommunistiaikana taas puolalaisessa kirjallisuudessa korostuivat sellaiset lajityypit, joihin ei sisältynyt kovin poliittisia implikaatioita. Tunnettuja kirjailijoita olivat aforistikko Stanislaw Jerzy Lec ja tieteiskirjailija Stanisław Lem.

Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut neljä puolalaista kirjailijaa: Władysław Reymont, Henryk Sienkiewicz, Czesław Miłosz ja Wisława Szymborska.

Puolaksi/Sanasto

Persoonapronominit - yksikkö: ja - minä
ty - sinä
on - hän, se (m.)
ona - hän, se (f.)
ono - se (n.)

Persoonapronominit - monikko:
my - me
wy - te (ks. kommentti alempana)
oni - he (m.)
one - he

Huomaa, että ero persoonapronominien oni ja one välillä on se, että pronominia oni käytetään monikon maskuliinisten asioiden, esineiden tai henkilöiden nimistä, kun taas pronominia one käytetään, kun puhutaan monikon feminiinisistä tai neutrisista asioista, esineistä tai eläimistä.

Kun halutaan teititellä muita henkilöitä, siihen ei käytetä persoonapronominia wy, vaan siihen viitataan substantiiveilla pan (herra), pani (rouva), panowie (herrat), panie (rouvat) ja państwo (sekalainen ryhmä ihmisiä). Näihin substantiiveihin viitataan yksikössä ja monikossa kolmannella persoonalla. Sen lisäksi kohteliaisuussanan jälkeen liitetään yleisimmin sukunimi. Myös titteliä tai ammattia voidaan käyttää tätä ennen. On myös olemassa niin sanottu rajapinta sinuttelun ja teitittelyn välillä. Tällöin käytetään kohteliaisuussanaa, jonka jälkeen liitetään etunimi.

Numerot - liczby
jeden - yksi
dwa - kaksi
trzy - kolme
cztery - neljä
pięć - viisi
sześć - kuusi
siedem - seitsemän
osiem - kahdeksän
dziewięć - yhdeksän
dziesięć - kymmenen
jedenaście - yksitoista
dwanaście - kaksitoista
trzynaście - kolmetoista
czternaście - neljätoista
piętnaście - viisitoista
szesnaście - kuusitoista
siedemnaście - seitsemäntoista
osiemnaście - kahdeksäntoista
dziewiętnaście - yhdeksäntoista
dwadzieścia - kaksikymmentä
trzydzieści - kolmenkymmentä
czterdzieści - neljäkymmentä
pięćdziesiąt - viisikymmentä
sześćdziesiąt - kuusikymmentä
siedemdziesiąt - seitsemänkymmentä
osiemdziesiąt - kahdeksänkymmentä
dziewięćdziesiąt - yhdeksänkymmentä
sto - sata
pięćset - viisisataa
tysiąc - tuhat
milion - miljoona
miliard - miljardi

Kuukaudet - miesiące
styczeń - Tammikuu
luty - Helmikuu
marzec - Maaliskuu
kwiecień - Huhtikuu
maj - Toukokuu
czerwiec - Kesäkuu
lipiec - Heinäkuu
sierpień - Elokuu
wrzesień - Syyskuu
październik - Lokakuu
listopad - Marraskuu
grudzień - Joulukuu

Dni
poniedziałek - maanantai
wtorek - tiistai
środa - keskiviikko
czwartek - torstai
piątek - perjantai
sobota - lauantai
niedziela - sunnuntai

dzień - päivä
tydzień - viikko
miesiąc - kuukausi
rok - vuosi
lata - vuotta

Muita - inne
słoń - norsu, elefantti
kot - kissa
pies - koira
krowa - lehmä
wilk - susi
świnia - sika
mucha - kärpänen
osa - Ampiainen
pszczoła - Mehiläinen
niedźwiedź - Karhu
rekin - Hai
drzewo - puu
kwiat - kukka
rzeka - joki
jezioro - järvi
morze - meri
ocean - valtameri
lód - jää
dom - talo
podłoga - lattia
ściana - muuri
okno - ikkuna
drzwi - ovi

Maita - państwa
Finlandia - Suomi
Anglia - Englanti
Szkocja - Skotlanti
Irlandia - Iranti
Wielka Brytania - Iso-Britannia
Europa - Euroopa
Norwegia - Norja
Dania - Tanska
Szwecja - Ruotsi
Słowacja - Slovakia
Niemcy - Saksa
Belgia - Belgia
Japonia - Japani
Stany Zjednoczone Ameryki - Yhdysvallat
Francja - Ranska
Hiszpania - Espanja
Portugalia - Portugali
Włochy - Italia
Słowenia - Slovenia
Polska - Puola
Estonia - Viro

Puolalainen - mies Polak, nainen Polka
Suomalainen - mies Fin, nainen Finka
Espanjalainen - mies Hiszpan, nainen Hiszpanka
Tanskalainen - mies Duńczyk, nainen Dunka
Ruotsalainen - mies Szwed, nainen Szwedka
Englantilainen - mies Anglik, nainen Angielka
Skotlantilainen - mies Szkot, nainen Szkotka
Irlantilainen - mies Irlandczyk, nainen Irlandka
Norjalainen - mies Norweg, nainen Norweżka
Slovakialainen - mies Słowak, nainen Słowaczka
Saksalainen - mies Niemiec, nainen Niemka
Belgialainen - mies Belg, nainen Belgijka
Japanilainen - mies Japończyk, nainen Japonka
Amerikkalainen - mies Amerykanin, nainen Amerykanka
Ranskalainen - mies Francuz, nainen Francuzka
Portugali - mies Portugalczyk, nainen Portugalka
Italialainen - mies Włoch, nainen Włoszka
Slovenialainen - mies Słoweniec, nainen Słowenka
Virolainen - mies Estończyk, nainen Estonka

Tervehdyksiä - powitania
Cześć - Hei, Moi
Dzień dobry - Hyvää päivää
Do widzenia - Hei hei, Moi moi, Näkemiin
Do zobaczenia - Näkemiin (näkemisiin)
Dobry wieczór - Hyvää iltaa
Dobranoc - Hyvää yötä
Na razie - Näkemiin
Pa-pa - Heihei
Jak się masz? - Mita kuuluu?
Dziękuję, dobrze/W porządku - Kiitos, hyvää

Koekappale - przykłady
1.Konstantynopolitańczykiewiczówna wśród Szczebrzeszynów szła suchą szosą do Konstantynopolu
2.Leży Jerzy koło wieży i nie wierzy, że na wieży leży gniazdo nietoperzy
3.Na wyścigach wyścigowych wyścigówek wyścigowa wyścigówka wyścignęła wyścigową wyścigówkę stając się pierwszą wyścigową wyścigówką na wyścigach wyścigowych wyścigówek
4.Noraminofenazonummetanosólfonikumnatrium (latin - Pyralgina, lääketiede)

Aiheesta muualla

• Wirtualna Biblioteka Literatury Polskiej Puolan koko klassinen kirjallisuus netissä. Kirjailijoiden elämäkertatiedot myös englanniksi.
• Polish 101 Learn Polish online (englanniksi)

Slaavilaiset kielet

• bosnia
• bulgaria
• interslaavi
• kantaslaavi
• kašubi
• kirkkoslaavi
• kroatia
• makedonia
• molisenkroatia
• montenegro
• muinaiskirkkoslaavi
• polabi
• puola
• ruteeni
• serbia
• serbokroatia
• sleesia
• slovakki
• sloveeni
• slovintsi
• sorbi
• tšekki
• ukraina
• valkovenäjä
• venäjä

Euroopan unionin viralliset kielet

• bulgaria
• englanti
• espanja
• hollanti
• iiri
• italia
• kreikka
• kroatia
• latvia
• liettua
• malta
• portugali
• puola
• ranska
• romania
• ruotsi
• saksa
• slovakki
• sloveeni
• suomi
• tanska
• tšekki
• unkari
• viro