Ero sivun ”Adolf Hitlerin terveys” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ukas (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
19 488 muokkausta
Ak: Uusi sivu: '''Adolf Hitlerin terveydentila''' on ollut kiistanalainen historiantutkimuksen ja siihen sisältyvän keskustelun ja teoretisoinnin kohde jo pitkään. Hitlerin terveys 16-vuoti...
 
p Käyttäjän Nitraus muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 87.95.45.26 tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
 
(94 välissä olevaa versiota 56 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 183-R99057, Führerhauptquartier, Adolf Hitler mit Stab.jpg|thumb|350px|Hitler henkilökuntansa kanssa [[Wolfsschanze|päämajassaan]] kesäkuussa 1940. Hänen luottolääkärinsä Theodor Morell neljäntenä oikealta.]]
'''Adolf Hitlerin terveydentila''' on ollut kiistanalainen historiantutkimuksen ja siihen sisältyvän keskustelun ja teoretisoinnin kohde jo pitkään.
'''[[Adolf Hitler]]in terveydentila''' on ollut kiistanalainen historiantutkimuksen ja spekuloinnin kohde jo pitkään.


⚫
==Yleistä==
⚫
[[Hitler]]in terveys 16-vuotiaana sairastetun keuhkotaudin jälkeen oli pitkään pääsääntöisesti hyvä. Tuolloinen keuhkotauti oli kuitenkin ilmeisen vakavaa laatua, sillä lääkäri suositteli hänelle yli vuoden pituista toipilasaikaa, jonka hän vietti maaseudulla [[Itävalta|Itävallan]] [[Spital]]issa. Lapsuudessaan hän oli saanut usein selkäsaunoja ankaralta isältään [[Alois Hitler|Aloisilta]], mutta on vaikea sanoa, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä jälkiä nämä jättivät.


Hitlerin pituudesta on esitetty eri arvioita 172–178 cm välillä.<ref>[http://www.guardian.co.uk/news/datablog/2011/oct/18/world-leader-heights-tall the guardian datablog: ''Statesmen and stature: how tall are our world leaders?''] Viitattu 31.1.2013</ref><ref>[http://schikelgruber.net/health.html schikelgruber.net: ''In the Hands of a Charlatan''] Viitattu 31.1.2013</ref><ref name="">{{kirjaviite|Tekijä=Howard A. Buechner, Wilhelm Bernhart|Nimeke=Hitler's ashes--seeds of a new Reich| Sivu=50|Julkaisija=Thunderbird Press, 1989| Isbn = 0913159069}}</ref> Huhtikuussa 1924 Landsbergin vankilassa tehdyn saapumisterveystarkastuksen mukaan hän oli 175 cm pitkä ja painoi 77 kiloa, ja hänen todettiin olleen ruumiinvoimiltaan normaalissa kunnossa.<ref>[http://www.spiegel.de/international/germany/adolf-hitler-s-time-in-jail-flowers-for-the-fuehrer-in-landsberg-prison-a-702159.html Jan Friedman, spiegel.de: ''Adolf Hitler's Time in Jail: Flowers for the Führer in Landsberg Prison''] Viitattu 31.1.2013</ref>
⚫
Lääkärikirjojen mukaan Hitler kävi läpi kaikki tyypilliset lastensairaudet. Hitlerin viidestä sisaruksesta vain Paula eli lapsuusiän ohi. Gustav ja Ida Hitler olivat kuolleet kurkkumätään ja Otto vain muutaman päivän ikäisenä.<ref>Maser s. 27-39</ref> Neljännen lapsen Adolfin jälkeen perheeseen syntyivät myös Edmund, joka kuoli kuusivuotiaana tuhkarokkoon ja Paula, joka eli sisarusparvesta pisimpään, vuoteen [[1960]] saakka.<ref>Toland: Hitler s. 5-13</ref>


⚫
Hitler kärsi jonkin asteisesta [[luulosairaus|luulosairaudesta]] ja taipumuksesta liioitella oireitaan. Ajoittain hän mainitsi lähimmilleen, kuten [[Eva Braun]]ille peloistaan, että kuolisi mahdollisesti pian. Vaikka hänet tutkittiin perusteellisesti Westend-sairaalassa [[Berliini]]ssä keväällä 1934 hän epäili olevansa vakavasti sairas ja kärsi vatsakivuista, puhkuisuudesta, sydämenahdistuksesta ja turvotuksesta. Vuonna 1935 Hitler epäili sairastavansa syöpää, joskin [[stressi]]n lisäksi todennäköinen syy vatsakipuihin oli hänen vuosia käyttämänsä pääosin itselaadittu kasvisruokavalio, josta puuttui proteiineja ja ravintoaineita.<ref name = "WM219-237">Maser 1973, s. 219-237</ref>
⚫
==Yleistä==


⚫
Hitler käytti [[silmälasit|silmälaseja]] vuodesta 1935, mutta hän ei pitänyt niitä julkisesti eikä aina yksityisestikään. Puheensa hän luki erityiskirjoituskoneella kirjoitetuista lapuista, joiden kirjasinkorkeus oli 1,2 senttimetriä. Lisäksi hän käytti suurta [[suurennuslasi]]a, jolla saattoi nähdä yksityiskohdat muun muassa kartoista.<ref name = "WM219-237"/> Hitler oli vähäuninen ja valvoi usein myöhään yöhön, mutta nukkui mieluusti pitempään aamulla. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] sytyttyä Hitler nukkui usein vain muutamia tunteja yössä.
⚫
Hitler kärsi jonkin asteisesta [[luulosairaus|luulosairaudesta]] ja taipumuksesta liioitella oireitaan. Ajoittain hän mainitsi lähimmilleen, kuten Eva Braunille peloistaan, että kuolisi mahdollisesti pian. Vaikka hänet tutkittiin perusteellisesti Westend-sairaalassa [[Berliini]]ssä keväällä [[1934]] hän epäili olevansa vakavasti sairas ja kärsi vatsakivuista, puhkuisuudesta, sydämenahdistuksesta ja turvotuksesta. Vuonna [[1935]] Hitler epäili sairastavansa syöpää, joskin [[stressi]]n lisäksi todennäköinen syy vatsakipuihin oli hänen vuosia käyttämänsä pääosin itselaadittu kasvisruokavalio, josta puuttui proteiineja ja ravintoaineita.<ref name = "WM219-237"/>


==Lapsuus ja nuoruus==
⚫
Hitler käytti silmälaseja vuodesta 1935, mutta hän ei pitänyt niitä julkisesti eikä aina yksityisestikään. Puheensa hän luki erityiskirjoituskoneella kirjoitetuista lapuista, joiden kirjasinkorkeus oli 1,2 senttimetriä. Lisäksi hän käytti suurta suurennuslasia, jolla saattoi nähdä yksityiskohdat muun muassa kartoista.<ref name = "WM219-237"/>
⚫
Lääkärikirjojen mukaan Hitler sairasti kaikki tyypilliset [[lastentaudit]]. Hitlerin viidestä sisaruksesta vain Paula eli aikuiseksi. Gustav ja Ida Hitler kuolivat kurkkumätään, ja Otto kuoli vain muutaman päivän ikäisenä.<ref>Maser 1973, s. 27-39</ref> Neljännen lapsen Adolfin jälkeen perheeseen syntyivät myös Edmund, joka kuoli kuusivuotiaana tuhkarokkoon, ja Paula, joka eli sisarusparvesta pisimpään, vuoteen 1960 saakka.<ref name="Toland">Toland 1991, s. 5-13</ref>


⚫
Hitlerin terveys oli hänen 16-vuotiaana sairastamansa keuhkotaudin jälkeen pitkään yleensä hyvä. Tuolloinen keuhkotauti oli kuitenkin ilmeisen vakavaa laatua, sillä lääkäri suositteli hänelle yli vuoden pituista toipilasaikaa, jonka hän vietti maaseudulla [[Itävalta|Itävallan]] [[Weitra|Spitalissa]]. Lapsena hän oli saanut usein selkäsaunoja ankaralta isältään [[Alois Hitler|Aloisilta]], mutta on vaikea sanoa, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä jälkiä niistä jäi.
⚫
Hitler kokeili lyhyesti tupakointia kouluikäisenä ja joi itsensä yhden kerran humalaan opiskellessaan oppikoulussa [[Steyr]]issä [[1905]].

⚫
Hitler kokeili lyhyesti [[tupakointi]]a kouluikäisenä ja joi itsensä yhden kerran humalaan opiskellessaan oppikoulussa [[Steyr]]issä 1905.


==Ensimmäinen maailmansota==
==Ensimmäinen maailmansota==
⚫
Ennen suursodan syttymistä Hitler vapautettiin Itävallan armeijan kutsunnoista terveyssyiden vuoksi, mutta sodan sytyttyä hän anoi pääsyä palvelukseen [[Saksan keisarillinen armeija|Saksan keisarillisessa armeijassa]], johon hän pääsikin. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] rykmentin lähettinä rintamalla palvellut Hitler haavoittui kahdesti.


Ensimmäisen kerran hän haavoittui [[Sommen taistelu]]n aikana 5. lokakuuta 1916, kun brittien tykistön ampuma kevyt kranaatti räjähti lähettien suojan yläpuolella. Rykmentin lähettien suoja oli juoksuhautoja vaarattomampi paikka, ja sen sisäänkäyntikin oli yleensä suojattu tykistöntulelta, mutta nopean rintamamuutoksen vuoksi sisäänkäynti oli sillä kertaa avoin. Hitler haavoittui yhdessä useiden lähettitoveriensa kanssa, kun häneen osui sirpale vasemman reiden yläosaan. Hänet siirrettiin junalla Berliinin lähellä olevaan [[Beelitz]]in sotasairaalaan, josta hän pääsi takaisin rintamalle alle kahden kuukauden kuluttua. Hitleristä on aikojen kuluessa kerrottu, että hänellä oli vain yksi [[kives]], ja joidenkin tarinoiden mukaan hän olisi menettänyt toisen kiveksensä juuri tämän haavoittumisen yhteydessä.<ref name="Weber">Weber s. 153-157</ref> Kun [[Neuvostoliitto]] julkisti tietoja Hitlerille suoritetun ruumiinavauksen kulusta, niissä mainittiin, että Hitlerin ruumiilla olisi ollut vain yksi kives.<ref name="Nytimes">[http://query.nytimes.com/gst/fullpage.html?res=9E02E5DF1E31F934A25752C1A96E958260&sec=health&spon=&pagewanted=2 The New York Times: Insane or Just Evil? A Psychiatrist Takes a New Look at Hitler (kirj. Erica Goode, 17. marraskuuta 1998)] Luettu 31.12.2015</ref> Vuonna 2015 esille tulleiden tietojen mukaan vankeusaikana kirjoitetussa lääkärintodistuksessa tosiaan todetaan diagnoosina "oikeanpuoleinen [[kryptorkismi]]" eli toinen kives on surkastunut. Tiedon on julkaissut Nürnbergin valtionarkiston johtaja Peter Fleischmann kirjassaan ''Hitler als Häftling in Landsberg am Lech 1923/24''.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://yle.fi/uutiset/laakarintodistus_kertoo_totuuden_hitlerin_kiveksista/8542112 |Nimeke =Lääkärintodistus kertoo totuuden Hitlerin kiveksistä | Tekijä = Yrjö Kokkonen| Julkaisija = Ylen uutiset |Ajankohta = 19.12.2015 | Viitattu = 19.12.2015}}</ref>
⚫
Ennen suursodan syttymistä hänet vapautettiin Itävallan armeijan kutsunnoista terveyssyistä johtuen, mutta sodan käynnistyttyä Hitler anoi päästä palvelukseen Saksan keisarillisessa armeijassa, johon hän pääsikin.


[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisessä maailmansodassa]] rintamasotilaana palvellut Hitler haavoittui kahdesti, ensimmäisen kerran jalkaan lokakuussa [[1916]]. Melko tarkkaan kaksi vuotta myöhemmin Ypresin edustalla Wervickin eteläpuolella [[englanti]]lainen tykistö ampui kaasukranaatteja yön ajan rintamalle. Hitler kesti yön [[kaasunaamari]]nsa turvin, mutta sai viimein aamulla [[sinappikaasu|keltaristikaasumyrkytyksen]]. Hän menetti näkönsä tilapäisesti.<ref>Hitler: ''Taisteluni osa I'' s. 233</ref> [[Sotasairaala]]ssa Hitler pelkäsi menettävänsä näkönsä kokonaan ja oli ajoittain [[hysteria|hysteerinen]]. Sairaalan psykiatrin mukaan hänen näönmenetyksensä saattoi johtua [[hysteerinen sokeus|psykologisista syistä]] ja Hitler oli saattanut sokeutua hysteerisen itsesuggestion seurauksena.<ref>Toland: Hitler s. xv-xx (Prologue)</ref>
Melko tarkkaan kaksi vuotta myöhemmin [[Ypres]]in edustalla Wervickin eteläpuolella [[Britannia|brittien]] tykistö ampui rintamalle kaasukranaatteja yön ajan. Hitler kesti yön [[kaasunaamari]]nsa turvin, mutta sai viimein aamulla [[sinappikaasu|keltaristikaasumyrkytyksen]]. Hän menetti näkönsä tilapäisesti.<ref>Hitler 1941, s. 233</ref> [[Sotasairaala]]ssa Hitler pelkäsi menettävänsä näkönsä kokonaan ja oli ajoittain [[hysteria|hysteerinen]]. Sairaalan psykiatrin mukaan hänen näönmenetyksensä saattoi johtua [[hysteerinen sokeus|psykologisista syistä]] ja Hitler oli saattanut sokeutua hysteerisen itsesuggestion seurauksena.<ref>Toland 1976, s. xv-xx (Prologue)</ref>


==Ruokavalio==
==Ruokavalio==
Vaikka Hitler soimasi yksityisissä muisteluissaan isäänsä, joka oli hänen mukaansa ”julma öykkäri, joka tuhlasi perheen rahat viinaan”, hän söi kotona ja koulussa hyvin ja tasapainoisesti. Menetettyään vanhempansa nuorena Hitler eli taloudellisesti epäsäännöllistä elämää ja kärsi mahdollisesti ajoittain aliravitsemuksesta. Ensimmäinen maininta Hitlerin ruokavaliosta on hänen kirjeestään vuodelta 1911, kun hän oli määrännyt itselleen kasvis- ja hedelmädieetin käytyään lääkärissä vatsakipujen vuoksi.<ref name="SPE">Spencer s. 305-306</ref>


Vaikka Hitler soimasi yksityisissä muisteluissaan isäänsä, joka oli hänen mukaansa "julma öykkäri, joka tuhlasi perheen rahat viinaan" hän söi kotonaan ja koulussa hyvin ja tasapainoisesti. Menetettyään vanhempansa nuorena Hitler eli taloudellisesti epäsäännöllistä elämää ja kärsi mahdollisesti ajoittain aliravitsemuksesta ennen värväytymistään Saksan armeijaan [[1914]]. Siirryttyään sodan jälkeen politiikkaan Hitler söi varmasti paremmin kuin koskaan. Epäonnistuneen [[oluttupavallankaappaus]]yrityksen jälkeen Hitler piti yllä nälkälakkoa lyhyen aikaa, mutta sen lopetettuaan hän lihoi verrattain lyhyen vankilatuomionsa aikana.
Siirryttyään sodan jälkeen politiikkaan Hitler söi varmasti paremmin kuin koskaan. Epäonnistuneen [[oluttupavallankaappaus]]yrityksen jälkeen Hitler oli lyhyen aikaa nälkälakossa, mutta sen lopetettuaan hän lihoi verrattain lyhyen vankilatuomionsa aikana. Hitler sai runsaasti ruokalähetyksiä tukijoiltaan, ja [[Ernst Hanfstaengl]]in mukaan hänen sellinsä muistutti konditoriaa.<ref name="ErHa">Hanfstaengl s. 39-44</ref>


Hitler piti makeasta. Yksi hänen suosikeistaan Wienin vuosina oli perinteinen juutalainen pähkinäkakku, joita myytiin juutalaisalueiden kadunvarsien kojuissa. Hänellä oli elinikäinen intohimo kakkuihin, leivoksiin ja suklaaseen. Hän saattoi myös syödä päivän mittaan jopa kilon verran suklaata.<ref name="SPE"/><ref name="ErHa"/>
===Vegetarianismi===


===Vegetarismi===
⚫
1920-luvun lopulla Hitler ihastui nuoreen sisarentyttäreeseensä Geli Raubaliin, jonka hän otti holhottavakseen. Geli oli kuitenkin onneton yliholhoavan setänsä otteessa ja todennäköisesti ampui itsensä riideltyään Hitlerin kanssa syyskuussa [[1931]].<ref>Toland: Hitler s. 235-254</ref> Hitler menetti jälleen ruokahalunsa ja lähes luhistui surusta. Usein aiemminkin kasvisruokavaliota harkinnut Hitler lopetti lihan syömisen Gelin itsemurhan jälkeen. Gelin hautajaispäivän jälkeisenä aamuna Hitler kieltäytyi syömistä kinkunpalasta ja kertoi Hermann Göringille, että "se tuntuisi ruumiin syömiseltä".<ref name "JT256-264">Toland: ''Hitler'' s. 256-264</ref>
Asuessaan Wienissä ennen ensimmäistä maailmansotaa hän oli yleensä köyhä, ja oletettavasti hänen ruokavalioonsa ei yleensä kuulunut liha sen hinnan vuoksi. Hänen ensimmäinen kosketuksensa vegetarismiin sanotaan kuitenkin syntyneen tuona aikana, kun hän keskusteli kasvisruokavalion eduista vegetaristituttaviensa kanssa.<ref name="SPE"/>


⚫
1920-luvun lopulla Hitler ihastui nuoreen sisarentyttäreensä [[Geli Raubal]]iin, jonka hän otti holhottavakseen. Geli oli kuitenkin onneton yliholhoavan setänsä otteessa ja todennäköisesti ampui itsensä riideltyään Hitlerin kanssa syyskuussa 1931.<ref>Toland 1976, s. 235-254</ref> Hitler menetti jälleen ruokahalunsa ja oli musertumaisillaan surusta. Usein aiemminkin kasvisruokavaliota harkinnut Hitler lopetti [[liha]]n syömisen Gelin itsemurhan jälkeen. Gelin hautajaispäivän jälkeisenä aamuna Hitler kieltäytyi syömästä kinkunpalasta ja kertoi [[Hermann Göring]]ille, että ”se tuntuisi ruumiin syömiseltä”.<ref name = "JT256-264">Toland 1976, s. 256-264</ref>
Hitlerin kasvisruokavalion on väitetty olevan jonkinlaisen propagandakeinon, mutta totuus on, että Hitler pidättäytyi syömästä lihaa vuoden 1931 jälkeen. On myös esitetty, että Hitlerin kasvisruokavalion valinnan taustalla saattoi olla lääketieteellisiä syitä, kuten hänen todistettavasti kärsimät vatsakipunsa tai jopa ärtyneen peräsuolen syndrooma. Joka tapauksessa Hitlerillä oli myös eläinten oikeuksia koskevia näkökantoja. Todistusten mukaan Hitler saattoi mainostaa näkökantojaan pitämällä illallispöydässä puheita, jotka keskittyivät eläinparkojen teurastustapojen yksityiskohtaisiin kuvauksiin ja olettamuksiin esimerkiksi makkaran sisältämistä epäilyttävistä aineksista.


Hitlerin kasvisruokavaliosta on esitetty erilaisia näkemyksiä. Jotkut lähteet mainitsevat, että hän söi aina välillä myös esimerkiksi maksaa<ref>Toland 1976, s. 256, 782</ref> tai jopa kinkkua<ref name="Proctor">Proctor 2000, s. 135-137</ref> vaikka eli vuoden 1930 jälkeen enimmäkseen kasvisruoalla. On myös esitetty, että Hitlerin kasvisruokavalion valinnan taustalla saattoi olla lääketieteellisiä syitä, kuten hänen todistettavasti kärsimät vatsakipunsa tai jopa oletettu [[ärtynyt suoli|ärtyneen suolen]] oireyhtymä.
⚫
Hänen kasvisruokavalionsa oli kuitenkin pääosin kotikutoinen ja epäsäännöllinen, eikä sisältänyt kaikkia tarvittavia ruoka-aineita.<ref name = "WM219-237"/> Hitler oli kuitenkin tottunut askeettiseen elämään, jota hän toteutti joissain muodoissa kuolemaansa saakka. Hän oli kuitenkin lähes rajattoman perso makealle ja sekoitti todistusten mukaan jopa seitsemän lusikallista sokeria teehensä. Hän piti leivoksista ja makeista herkuista, joita hän vaati tarjoiltavaksi iltapalan aikaan.

⚫
Hänen ruokavalionsa oli pääosin kotikutoinen ja epäsäännöllinen, eikä sisältänyt kaikkia tarvittavia ravintoaineita.<ref name = "WM219-237"/> Hitler oli kuitenkin tottunut askeettiseen elämään, jota hän noudatti joissain muodoissa kuolemaansa saakka.


==Vasemman käden vapina==
==Vasemman käden vapina==
⚫
[[Oluttupavallankaappaus]]ta seuranneen oikeudenkäynnin aikana 1923 Hitlerin vasen käsivarsi ja sääri alkoivat vapista. Säären vapina lakkasi suhteellisen nopeasti, mutta käsi vaivasi häntä vielä vuosia. Hallitakseen vapinaa ja peittääkseen sen julkisuudessa Hitler kantoi mukanaan esineitä, kuten hattuja, kävelykeppejä ja ratsupiiskoja. Liikkuessaan ilman esineitä hän tuki kätensä kylkeensä, risti sen oikean käden kanssa tai laittoi käden puvun takin taskuun. Tästä johtunee verrattain yleinen kätisyyttä koskeva harhakäsitys. Hitler oli [[Oikeakätisyys|oikeakätinen]], mutta julkisuudessa saattoi saada vaikutelman [[vasenkätisyys|vasenkätisyydestä]], sillä vapinan peittämiseen käytettyjen keinojen tähden hänen vasen kätensä näytti usein aktiivisemmalta. Vapina katosi toistaiseksi 1930-luvun vaihteeseen tultaessa.<ref name = "WM219-237"/>

⚫
[[Oluttupavallankaappaus]]ta seuranneen oikeudenkäynnin aikana 1923 Hitlerin vasen käsivarsi ja sääri alkoivat vapista. Säären vapina lakkasi suhteellisen nopeasti, mutta käsi vaivasi häntä vielä vuosia. Hallitakseen vapinaa ja peittääkseen sen julkisuudessa Hitler kantoi mukanaan esineitä, kuten hattuja, kävelykeppejä ja ratsupiiskoja. Liikkuessaan ilman esineitä hän tuki kätensä kylkeensä, risti sen oikean käden kanssa tai laittoi käden puvun takin taskuun. Tästä johtunee verrattain yleinen kätisyyttä koskeva harhakäsitys. Hitler oli [[Oikeakätisyys|oikeakätinen]], mutta julkisuudessa saattoi saada vaikutelman [[vasenkätisyys|vasenkätisyydestä]], sillä vapinan peittämiseen käytettyjen keinojen tähden hänen vasen kätensä näytti usein aktiivisemmalta. Vapina katosi toistaiseksi [[1930-luku|30-luvun]] vaihteeseen tultaessa.<ref name = "WM219-237">Maser: ''Adolf Hitler'' s. 219-237</ref>


===Mahdollinen Parkinsonin tauti===
===Mahdollinen Parkinsonin tauti===
⚫
Vapinaa on pidetty [[Parkinsonin tauti|Parkinsonin taudin]] oireena,<ref>esimerkiksi Hitleristä paljon kirjoittaneen [[Ian Kershaw]]in mukaan</ref>{{Lähde}} Hänellä oli viimeisinä vuosinaan muitakin Parkinsoniin liittyviä oireita, kuten laahustava, lyhytaskelinen kävely, nykivät liikkeet, puhekyvyn heikkeneminen ja kumara ryhti. Parkinsonin oireet eivät kuitenkaan välillä poistu vuosiksi. Tautia on silti pidetty mahdollisena, joskin tällöin historioitsijat ovat joutuneet kumoamaan Hitlerin lääkärin tohtori [[Theo Morell]]iin pätevyyden sekä hänen tekemänsä [[analyysi]]n Hitlerin reflekseistä ja [[keskushermosto]]n toiminnasta, sillä jos Morellin analyysi olisi oikea, Parkinsonin mahdollisuutta ei juuri olisi. Vapina saattoi olla myös oire ensimmäisen maailmansodan kokemusten aiheuttamasta psykosomaattisesta [[neuroosi]]sta.<ref name = "WM219-237"/>

⚫
Hänen vapinaansa on pidetty [[Parkinsonin tauti|Parkinsonin taudin]] oireena,<ref>''mm. Hitleristä paljon kirjoittaneen [[Ian Kershaw]]in mukaan''</ref> mutta Parkinsoniin liittyvä vapina ei rajoitu yhteen puoleen kuin aluksi eikä katoile vuosiksi. Hitler kuitenkin sairasti usein Parkinsonin syynä olevan [[aivokalvontulehdus|aivokalvontulehduksen]] 1942. Lisäksi hänellä oli viimeisinä vuosinaan muitakin Parkinsoniin liittyviä oireita, kuten laahustava, lyhytaskelinen kävely, nykivät liikkeet, puhekyvyn supistuminen ja kumaroituva ryhti. Tautia on silti pidetty mahdollisena, mutta tällöin historioitsijat ovat joutuneet kumoamaan Morellin pätevyyden sekä hänen tekemänsä [[analyysi]]n Hitlerin reflekseistä ja [[keskushermosto]]n toiminnasta, sillä Morellin analyysin ollessa oikea Parkinsonin mahdollisuutta ei juuri olisi. Vapina saattoi olla myös oire ensimmäisen maailmansodan kokemusten aiheuttamasta psykosomaattisesta [[neuroosi]]sta.<ref name = "WM219-237"/>


==Lääkärinä Theodor Morell==
==Lääkärinä Theodor Morell==
⚫
Vaikka Hitler käytti useita lääkäreitä ja erikoislääkäreitä, eniten hän luotti vuodesta 1936 aina kuolemaansa saakka henkilökohtaiseen lääkäriinsä tohtori [[Theo Morell|Theo Morelliin]], jota on myöhemmin arvosteltu puoskariksi. Jos ei Morell ollut erityisen hyvä, ei hän ollut niin huonokaan kuin pahimmillaan sanotaan. Hän määräsi vuosina 1936–1945 noin 30 eri lääkettä, joista yli puolet oli käytössä pitkään sodan jälkeen ja osa vieläkin.<ref name = "WM219-237"/> Lisäksi potilas puolestaan nautti lääkkeitä usein liikaa, jopa moninkertaisesti yli annostusohjeen. Morellin mukaan lääkemääräykset perustuivat usein potilaan vaatimuksiin. Esimerkiksi puhkuisuuden hoitoon määrättyjä [[strykniini]]ä ja [[belladonna]]a sisältäviä ilmavaivapillereitä Hitler käytti vuosien ajan usein yli annostuksen koska uskoi niiden auttavan kipuihinkin.<ref name = "WM219-237"/>


⚫
Piristeeksi Hitler sai varsinkin sodan aikana muun muassa [[kofeiini]]a ja [[pervitiini]]ä, joka on [[metamfetamiini]]a, ja poskiontelotulehdukseen ja kurkkuongelmiin Morell määräsi [[kokaiini]]a [[inhalaattori]]lla kaksi kertaa päivässä käytettäväksi.<ref>http://historianet.fi/sota/suuret-sotapaallikot/hitler-10-asiaa-joita-et-tiennyt-fuhrerista</ref> Lääkitys vaikutti hänen persoonallisuuteensa ja teki hänestä entistäkin ehdottomamman ja hysteerisen, niin että vuodesta 1938 hän ei sietänyt minkäänlaisia vastaväitteitä keneltäkään.<ref name = "WM219-237"/> Vasta sodan lähestyessä loppuaan Hitlerin erittäin voimakkaaksi luonnehditussa tahdossa tapahtui muutos heikompaan.
⚫
Vaikka Hitler käytti useita lääkäreitä ja spesialisteja, kaikista eniten hän luotti vuodesta 1936 aina kuolemaansa saakka henkilökohtaisena lääkärinään toimineeseen tohtori [[Theo Morell]]iin, jota on myöhemmin jälkeen arvosteltu puoskariksi. Jos Morell ei ollut hyvä ei hän ollut niin huonokaan, kuin pahimmillaan sanotaan. Hän määräsi vuosina 1936-45 noin 30 eri lääkettä, joista yli puolta käytettiin pitkään sodan jälkeen ja osaa vieläkin.<ref name = "WM219-237"/> Lisäksi potilas puolestaan nautti lääkkeitä usein liikaa, jopa moninkertaisesti yli annostusohjeen. Morellin mukaan lääkemääräykset perustuivat usein potilaan vaatimuksiin. Esimerkiksi puhkuisuuden hoitoon määrättyjä [[strykniini]]ä ja [[belladonna]]a sisältäviä antigas-pillereitä Hitler käytti vuosien ajan usein annostuksen ylittäen, uskoen näiden vaikuttavan kipuihinkin.<ref name = "WM219-237"/>


⚫
Hitlerin vointi heikkeni keväällä 1942. Hän alkoi saada voimakkaita päänsärkykohtauksia ja kertoi aiemmin tarkan muistinsa nyt pettävän ajoittain. Ulkopuolisille hän vaikuttaa vielä terveeltä. Hitleriä aiemmin vaivannut vasemman käden vapina palasi helmikuussa 1943 [[influenssa]]n ja Stalingradin tappion jälkeen. Hänen kuntonsa alkoi rakoilla toden teolla, ja se näkyi myös ulospäin. Iho huononi, liikkeet vaikeutuivat, ja silmien ennen terävä katse muuttui himmeäksi ja tuijottavaksi. Keskustelun tai normaalisävyisen riitelyn sijasta Hitler sai raivokohtauksia eikä tinkinyt päähänpistoista ja käsityksistään.<ref name = "WM219-237"/>
⚫
Piristeeksi Hitler sai varsinkin sodan aikana mm. [[kofeiini]]a ja [[pervitiini]]ä, joka on [[metamfetamiini]]ä. Lääkitys vaikutti hänen persoonallisuuteensa ja teki hänestä entistäkin ehdottomamman ja hysteerisen, vuodesta 1938 hän ei sietänyt minkäänlaisia vastaväitteitä keneltäkään.<ref name = "WM219-237"/> Vasta sodan lähestyessä loppuaan Hitlerin erittäin voimakkaaksi luonnehditussa tahdossa tapahtui muutos heikompaan.


⚫
[[Heinäkuun 20. päivän salaliitto|Heinäkuun 20. päivän attentaattiyritys]] 1944 vei vapinan tilapäisesti, mutta vammautti Hitleriä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ruumiinvammojen, kuten vaurioituneiden rumpukalvojen lisäksi Hitler kärsi unettomuudesta ja veren mausta suussaan. Vapina palasi myös entistä voimakkaampana. Sotilaslääkäri [[Erwin Giesing]] hoiti Hitlerin korvia ja lääkitsi kokaiinilla tämän päänsärkyjä. Syksyllä 1944 otettu sydänfilmi paljasti verisuonten kalkkeutumista, [[rytmihäiriö]]itä, [[Hypertrofia#Sydämen hypertrofia|sydämen suurentumista]] (hypertrofiaa) ja vaurioita vasemmassa kammioissa. Jälkeenpäin on pidetty mahdollisena, että Hitler kärsi [[sydäninfarkti]]n 1944 huononevien sotatilanteiden, kuten [[puna-armeija]]n voitoista ja [[Normandian maihinnousu]]sta johtuvan stressin vuoksi.<ref name = "WM219-237"/>
⚫
Hänen vointinsa huononi keväällä 1942. Hän alkoi saada voimakkaita päänsärkykohtauksia ja kertoi aiemmin tarkan muistinsa nyt pettävän ajoittain. Ulkopuolisille hän vaikuttaa vielä terveeltä. Hitleriä aiemmin vaivannut vasemman käden vapina palasi helmikuussa 1943 kärsityn [[influenssa]]tartunnan ja Stalingradin tappion jälkeen. Hänen kuntonsa alkoi rakoilla toden teolla ja se näkyi myös päälle. Iho huononi, liikkeet vaikeutuivat ja silmien ennen terävä katse muuttui himmeäksi ja tuijottavaksi. Keskustelun tai normaalisävyisen riitelyn sijasta Hitler sai raivokohtauksia, eikä tinkinyt päähänpistoista ja käsityksistään.<ref name = "WM219-237"/>


⚫
Vuodenvaihteeseen 1944–1945 mennessä Hitler oli jo selvästi heikentynyt, ja helmikuussa 1945 hän oli vain raunio entisestään. Eräs esikuntaupseeri, joka näki Hitlerin ensimmäistä kertaa sodan sytyttyä, oli järkyttynyt. Hitler oli kumarassa laahustava, verestäväsilmäinen ja kuolaava raihnainen mies, jonka täytyi tukea itseään jatkuvasti johonkin pysyäkseen pystyssä.<ref name = "WM219-237"/> Viimeisinä viikkoina Hitlerin terveydentila, ruumiinvoimat ja mieliala olivat täysin sidoksissa Morellin antamiin lääkkeisiin ja piristeisiin.<ref name = "WM219-237"/>
⚫
Heinäkuun 20. päivän attentaattiyritys 1944 vei vapinan tilapäisesti, mutta vammautti Hitleriä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ruumiinvammojen, kuten vaurioituneiden rumpukalvojen lisäksi Hitler kärsi unettomuudesta ja veren mausta suussaan. Vapina palasi myös takaisin entistä voimakkaampana. Sotilaslääkäri Erwin Giesing hoiti Hitlerin korvia sekä lääkitsi kokaiinilla tämän päänsärkyjä. Syksyllä 1944 otettu sydänfilmi paljasti verisuonten kalkkeutumista, [[rytmihäiriö]]itä, sydämen suurentumista (hypertrofiaa) ja vaurioita vasemmassa kammioissa. Jälkeenpäin on pidetty mahdollisena, että Hitler kärsi [[sydäninfarkti]]n 1944 huononevien sotatilanteiden, kuten Puna-armeijan voitoista ja Normandian maihinnoususta johtuvan stressin vuoksi.<ref name = "WM219-237"/>


[[Adolf Hitlerin kuolema|Hitler teki itsemurhan]] Berliinissä 30. huhtikuuta 1945 nielemällä syanidikapselin ja ampumalla itseään päähän pistoolilla.
⚫
Vuodenvaihteeseen 1944-45 mennessä Hitler oli jo selvästi heikentynyt ja helmikuussa [[1945]] hän oli vain raunio entisestään. Eräs esikuntaupseeri joka näki Hitlerin ensimmäistä kertaa sodan sytyttyä oli järkyttynyt. Hitler oli kumarassa laahustava, verestäväsilmäinen ja kuolaava raihnainen mies, jonka täytyi tukea itseään jatkuvasti johonkin pysyäkseen pystyssä.<ref name = "WM219-237"/> Viimeisinä viikkoina Hitlerin terveydentila, ruumiinvoimat ja mieliala olivat täysin sidoksissa Morellin antamiin lääkkeisiin ja piristeisiin.<ref name = "WM219-237"/>


==Hitlerin mielenterveys==
Hitler teki itsemurhan Berliinissä [[30. huhtikuuta]] [[1945]].
Usea tutkija ja historioitsija on leimannut Hitlerin [[psykopatia|psykopaatiksi]].<ref name="toland_xv-xx">Toland: ''Hitler'', Prologue, s. xv–xx</ref><ref>Guido Knopp: ''Hitlerin naiset'' (luku: Eva Braun)</ref><ref name="Stein1998">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ess.uwe.ac.uk/documents/background.htm | Nimeke = A Psychologial Profile of Adolph Hitler by Walter C, Langer | Tekijä = Dr. S. D. Stein | Ajankohta = 12.10.1998 | Viitattu = 7.1.2008 | Kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20131031073129/http://www.ess.uwe.ac.uk/documents/background.htm | arkistoitu = 31.10.2013 }}</ref><ref name = "WM219-237"/><ref name="navrozov">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.worldtribune.com/worldtribune/WTARC/2004/lev8_20.html | Nimeke = Hitler's advent to power as a warning | Tekijä = Navrozov, Lev | Julkaisu = World Tribune.com | Ajankohta = 23.8.2004 | Viitattu = 7.1.2008 | Kieli = {{en}}}} Navrozov käsittelee professori Robert Waiten kirjaa ''The Psychopathic God Adolf Hitler''.</ref> Myös muilla [[persoonallisuushäiriöt|persoonallisuushäiriöillä]] on spekuloitu. Kirjassaan ''The Psychopathic God'' [[Robert G. L. Waite]] teki laajan psykohistorian Hitleristä. Waiten mukaan Hitler kärsi [[Epävakaa persoonallisuus|rajatilapersoonallisuushäiriö]]stä ja horjui neuroottisuuden ja psykoottisuuden välillä.<ref name="Zal">Zalampas s. 116-118</ref><ref>Marrus s. 417-418</ref> Harvardin yliopiston psykologin [[Henry Murray|Henry A. Murrayn]] 240-sivuisessa persoonallisuusanalyysissä Hitler oli neuroottinen [[Narsistinen persoonallisuushäiriö|narsisti]]. Yhdysvaltojen Office of Strategic Services tilasi analyysin vuonna 1943.<ref>https://digital.library.cornell.edu/collections/nuremberg/analysis-hitler</ref><ref>https://www.motherjones.com/politics/2015/02/cia-psychological-profiles-hitler-castro-putin-saddam/</ref>


On myös esitetty, että Hitler oli [[skitsofrenia|skitsofreeninen]], koska hän elämänsä viimeisenä vuotena kärsi harhaisuudesta. Mikäli se olisi totta, se voisi selittää lyhytkestoiset reaktiiviset psykoosit, joita hän kärsi aina kohdatessaan suuria vastoinkäymisiä, jotka saivat hänet epäilemään omia kykyjään. Sodan lopun lähestyessä Hitler sai kuuluisia raivokohtauksiaan yhä tiheämmin ja alkoi tuntea itsensä voimattomaksi. Viimeisenä vuonnaan hän saattoi jäädä jopa päiviksi makuuhuoneeseensa vedoten flunssaan tai kuumeeseen. Psykoottisten kohtausten määrä myös lisääntyi. Hänen loppuaikojensa käytökseen vaikutti jatkuva metamfetamiinin sekä muiden epäilyttävien lääkeaineiden runsas käyttö, pitkään jatkuneet puutokset ruokavaliossa sekä levon ja unen vähyys hyvin stressaavan elämänjakson aikana.{{lähde}}
⚫
==Lähteet==


== Katso myös ==
⚫
* {{kirjaviite|Tekijä=Werner Maser|Nimeke=Adolf Hitler|Vuosi=1973|Sivu=|Julkaisija= K.J. Gummeruksen kirjapaino Oy , Jyväskylä|Tunniste=ISBN 951-26-0951-7}}
* [[Hitler Has Only Got One Ball]]
⚫
* {{kirjaviite|Tekijä=Adolf Hitler|Nimeke=Taisteluni osa I|Vuosi=1941|Julkaisija= WSOY, Porvoo|Tunniste=}}

⚫
* {{kirjaviite|Tekijä=John Toland|Nimeke=Hitler|Vuosi=1976|Sivu=|Julkaisija=Wordsworth Editions|Tunniste=ISBN 1-85326-676-0}}
⚫
==Lähteet==
* {{kirjaviite|Tekijä=Hanfstaengl, Ernst|Nimeke=Hitler - The Missing Years|Vuosi=1994|Sivu=|Julkaisija=Arcade Publishing|Tunniste=ISBN 1559702788}}
⚫
* {{kirjaviite|Tekijä=Hitler, Adolf|Nimeke=Taisteluni osa I|Vuosi=1941|Julkaisija= WSOY |Julkaisupaikka = Porvoo|Tunniste=}}
* {{kirjaviite|Tekijä=[[Guido Knopp|Knopp, Guido]]|Nimeke=Hitlerin naiset|Vuosi=2005|Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija=Ajatus |Tunniste=ISBN 951-20-6788-9}}
* {{kirjaviite|Tekijä=Marrus, Michael Robert|Nimeke=The Origins of the Holocaust Part 2 / The Nazi Holocaust|Vuosi=1989|Sivu=|Julkaisija=Walter de Gruyter|Tunniste=ISBN 311097049X}}
⚫
* {{kirjaviite|Tekijä=[[Werner Maser|Maser, Werner]]|Nimeke=Adolf Hitler|Vuosi=1973|Sivu=|Julkaisija= Kirjayhtymä |Tunniste=ISBN 951-26-0951-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Proctor, Ropert N. | Nimeke =The Nazi War on Cancer | Vuosi =2000 |Isbn = 0-691-07051-2|Kieli = }}
* {{kirjaviite|Tekijä=Spencer, Colin|Nimeke=The Heretic's Feast: A History of Vegetarianism|Vuosi=1996|Sivu=|Julkaisija=UPNE| Isbn = 0874517605}}
⚫
* {{kirjaviite|Tekijä=[[John Toland (historioitsija)|Toland, John]] |Nimeke=Hitler|Vuosi=1976|Sivu=|Julkaisija=Wordsworth Editions|Isbn = 1-85326-676-0}}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Toland, John | Nimeke =Adolf Hitler:The Definitive Biography | Vuosi =1991 | Julkaisija =Anchor | Isbn = 0385420536 |Kieli = {{en}}}}
* {{kirjaviite|Tekijä=Weber, Thomas|Nimeke=Hitler's First War:Adolf Hitler, the Men of the List Regiment, and the First World War| Julkaisija=Oxford University Press, 2010| Isbn = 0191613622}}
* {{kirjaviite|Tekijä=Zalampas, Sherree Owens|Nimeke=Adolf Hitler: A Psychological Interpretation of His Views on Architecture, Art, and Music| Vuosi =1990| Julkaisija=Popular Press| Isbn = 0879724889}}


===Viitteet===
===Viitteet===
{{viitteet|fontti|sarakkeet}}
{{viitteet|fontti|sarakkeet}}


==Kirjallisuutta==
⚫
[[Luokka:Adolf Hitler]]
* {{kirjaviite|Tekijä=Nicolaus von Below|Nimeke=Hitlerin adjutanttina 1937–1945|Vuosi=1981|Julkaisija= Librum| Isbn = 951-862-019-9 }}
* {{kirjaviite|Tekijä=H. R. Trevor-Roper|Nimeke=Hitlerin viimeiset päivät|Vuosi=1945 (2.painos 1963)|Julkaisija= Tammi}}
* {{kirjaviite|Tekijä=Traudl Junge – Melissa Müller|Nimeke=Viimeiseen saakka – Hitlerin sihteerin muistelmat|Vuosi=2004|Julkaisija=WSOY | Isbn = 951-0-29088-2}}
* {{kirjaviite|Tekijä=Albert Zoller|Nimeke=Hitlerin yksityissihteeri kertoo|Vuosi=1951|Julkaisija= Gummerus}}
* {{Kirjaviite|Tekijä=Norman Ohler|Nimeke=Hitlerin tabut - Kolmannen valtakunnan huumeinen todellisuus|Vuosi=2016|Julkaisija=Like|Isbn = 978-952-01-1448-0}}
⚫
[[Luokka:Adolf Hitler|terveys]]
[[Luokka:Yksittäisen henkilön terveys|Hitler, Adolf]]

[[en:Adolf Hitler#Health]]

Nykyinen versio 3. toukokuuta 2024 kello 13.47

Hitler henkilökuntansa kanssa päämajassaan kesäkuussa 1940. Hänen luottolääkärinsä Theodor Morell neljäntenä oikealta.

Adolf Hitlerin terveydentila on ollut kiistanalainen historiantutkimuksen ja spekuloinnin kohde jo pitkään.

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitlerin pituudesta on esitetty eri arvioita 172–178 cm välillä.[1][2][3] Huhtikuussa 1924 Landsbergin vankilassa tehdyn saapumisterveystarkastuksen mukaan hän oli 175 cm pitkä ja painoi 77 kiloa, ja hänen todettiin olleen ruumiinvoimiltaan normaalissa kunnossa.[4]

Hitler kärsi jonkin asteisesta luulosairaudesta ja taipumuksesta liioitella oireitaan. Ajoittain hän mainitsi lähimmilleen, kuten Eva Braunille peloistaan, että kuolisi mahdollisesti pian. Vaikka hänet tutkittiin perusteellisesti Westend-sairaalassa Berliinissä keväällä 1934 hän epäili olevansa vakavasti sairas ja kärsi vatsakivuista, puhkuisuudesta, sydämenahdistuksesta ja turvotuksesta. Vuonna 1935 Hitler epäili sairastavansa syöpää, joskin stressin lisäksi todennäköinen syy vatsakipuihin oli hänen vuosia käyttämänsä pääosin itselaadittu kasvisruokavalio, josta puuttui proteiineja ja ravintoaineita.[5]

Hitler käytti silmälaseja vuodesta 1935, mutta hän ei pitänyt niitä julkisesti eikä aina yksityisestikään. Puheensa hän luki erityiskirjoituskoneella kirjoitetuista lapuista, joiden kirjasinkorkeus oli 1,2 senttimetriä. Lisäksi hän käytti suurta suurennuslasia, jolla saattoi nähdä yksityiskohdat muun muassa kartoista.[5] Hitler oli vähäuninen ja valvoi usein myöhään yöhön, mutta nukkui mieluusti pitempään aamulla. Toisen maailmansodan sytyttyä Hitler nukkui usein vain muutamia tunteja yössä.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärikirjojen mukaan Hitler sairasti kaikki tyypilliset lastentaudit. Hitlerin viidestä sisaruksesta vain Paula eli aikuiseksi. Gustav ja Ida Hitler kuolivat kurkkumätään, ja Otto kuoli vain muutaman päivän ikäisenä.[6] Neljännen lapsen Adolfin jälkeen perheeseen syntyivät myös Edmund, joka kuoli kuusivuotiaana tuhkarokkoon, ja Paula, joka eli sisarusparvesta pisimpään, vuoteen 1960 saakka.[7]

Hitlerin terveys oli hänen 16-vuotiaana sairastamansa keuhkotaudin jälkeen pitkään yleensä hyvä. Tuolloinen keuhkotauti oli kuitenkin ilmeisen vakavaa laatua, sillä lääkäri suositteli hänelle yli vuoden pituista toipilasaikaa, jonka hän vietti maaseudulla Itävallan Spitalissa. Lapsena hän oli saanut usein selkäsaunoja ankaralta isältään Aloisilta, mutta on vaikea sanoa, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä jälkiä niistä jäi.

Hitler kokeili lyhyesti tupakointia kouluikäisenä ja joi itsensä yhden kerran humalaan opiskellessaan oppikoulussa Steyrissä 1905.

Ensimmäinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen suursodan syttymistä Hitler vapautettiin Itävallan armeijan kutsunnoista terveyssyiden vuoksi, mutta sodan sytyttyä hän anoi pääsyä palvelukseen Saksan keisarillisessa armeijassa, johon hän pääsikin. Ensimmäisessä maailmansodassa rykmentin lähettinä rintamalla palvellut Hitler haavoittui kahdesti.

Ensimmäisen kerran hän haavoittui Sommen taistelun aikana 5. lokakuuta 1916, kun brittien tykistön ampuma kevyt kranaatti räjähti lähettien suojan yläpuolella. Rykmentin lähettien suoja oli juoksuhautoja vaarattomampi paikka, ja sen sisäänkäyntikin oli yleensä suojattu tykistöntulelta, mutta nopean rintamamuutoksen vuoksi sisäänkäynti oli sillä kertaa avoin. Hitler haavoittui yhdessä useiden lähettitoveriensa kanssa, kun häneen osui sirpale vasemman reiden yläosaan. Hänet siirrettiin junalla Berliinin lähellä olevaan Beelitzin sotasairaalaan, josta hän pääsi takaisin rintamalle alle kahden kuukauden kuluttua. Hitleristä on aikojen kuluessa kerrottu, että hänellä oli vain yksi kives, ja joidenkin tarinoiden mukaan hän olisi menettänyt toisen kiveksensä juuri tämän haavoittumisen yhteydessä.[8] Kun Neuvostoliitto julkisti tietoja Hitlerille suoritetun ruumiinavauksen kulusta, niissä mainittiin, että Hitlerin ruumiilla olisi ollut vain yksi kives.[9] Vuonna 2015 esille tulleiden tietojen mukaan vankeusaikana kirjoitetussa lääkärintodistuksessa tosiaan todetaan diagnoosina "oikeanpuoleinen kryptorkismi" eli toinen kives on surkastunut. Tiedon on julkaissut Nürnbergin valtionarkiston johtaja Peter Fleischmann kirjassaan Hitler als Häftling in Landsberg am Lech 1923/24.[10]

Melko tarkkaan kaksi vuotta myöhemmin Ypresin edustalla Wervickin eteläpuolella brittien tykistö ampui rintamalle kaasukranaatteja yön ajan. Hitler kesti yön kaasunaamarinsa turvin, mutta sai viimein aamulla keltaristikaasumyrkytyksen. Hän menetti näkönsä tilapäisesti.[11] Sotasairaalassa Hitler pelkäsi menettävänsä näkönsä kokonaan ja oli ajoittain hysteerinen. Sairaalan psykiatrin mukaan hänen näönmenetyksensä saattoi johtua psykologisista syistä ja Hitler oli saattanut sokeutua hysteerisen itsesuggestion seurauksena.[12]

Ruokavalio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Hitler soimasi yksityisissä muisteluissaan isäänsä, joka oli hänen mukaansa ”julma öykkäri, joka tuhlasi perheen rahat viinaan”, hän söi kotona ja koulussa hyvin ja tasapainoisesti. Menetettyään vanhempansa nuorena Hitler eli taloudellisesti epäsäännöllistä elämää ja kärsi mahdollisesti ajoittain aliravitsemuksesta. Ensimmäinen maininta Hitlerin ruokavaliosta on hänen kirjeestään vuodelta 1911, kun hän oli määrännyt itselleen kasvis- ja hedelmädieetin käytyään lääkärissä vatsakipujen vuoksi.[13]

Siirryttyään sodan jälkeen politiikkaan Hitler söi varmasti paremmin kuin koskaan. Epäonnistuneen oluttupavallankaappausyrityksen jälkeen Hitler oli lyhyen aikaa nälkälakossa, mutta sen lopetettuaan hän lihoi verrattain lyhyen vankilatuomionsa aikana. Hitler sai runsaasti ruokalähetyksiä tukijoiltaan, ja Ernst Hanfstaenglin mukaan hänen sellinsä muistutti konditoriaa.[14]

Hitler piti makeasta. Yksi hänen suosikeistaan Wienin vuosina oli perinteinen juutalainen pähkinäkakku, joita myytiin juutalaisalueiden kadunvarsien kojuissa. Hänellä oli elinikäinen intohimo kakkuihin, leivoksiin ja suklaaseen. Hän saattoi myös syödä päivän mittaan jopa kilon verran suklaata.[13][14]

Vegetarismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asuessaan Wienissä ennen ensimmäistä maailmansotaa hän oli yleensä köyhä, ja oletettavasti hänen ruokavalioonsa ei yleensä kuulunut liha sen hinnan vuoksi. Hänen ensimmäinen kosketuksensa vegetarismiin sanotaan kuitenkin syntyneen tuona aikana, kun hän keskusteli kasvisruokavalion eduista vegetaristituttaviensa kanssa.[13]

1920-luvun lopulla Hitler ihastui nuoreen sisarentyttäreensä Geli Raubaliin, jonka hän otti holhottavakseen. Geli oli kuitenkin onneton yliholhoavan setänsä otteessa ja todennäköisesti ampui itsensä riideltyään Hitlerin kanssa syyskuussa 1931.[15] Hitler menetti jälleen ruokahalunsa ja oli musertumaisillaan surusta. Usein aiemminkin kasvisruokavaliota harkinnut Hitler lopetti lihan syömisen Gelin itsemurhan jälkeen. Gelin hautajaispäivän jälkeisenä aamuna Hitler kieltäytyi syömästä kinkunpalasta ja kertoi Hermann Göringille, että ”se tuntuisi ruumiin syömiseltä”.[16]

Hitlerin kasvisruokavaliosta on esitetty erilaisia näkemyksiä. Jotkut lähteet mainitsevat, että hän söi aina välillä myös esimerkiksi maksaa[17] tai jopa kinkkua[18] vaikka eli vuoden 1930 jälkeen enimmäkseen kasvisruoalla. On myös esitetty, että Hitlerin kasvisruokavalion valinnan taustalla saattoi olla lääketieteellisiä syitä, kuten hänen todistettavasti kärsimät vatsakipunsa tai jopa oletettu ärtyneen suolen oireyhtymä.

Hänen ruokavalionsa oli pääosin kotikutoinen ja epäsäännöllinen, eikä sisältänyt kaikkia tarvittavia ravintoaineita.[5] Hitler oli kuitenkin tottunut askeettiseen elämään, jota hän noudatti joissain muodoissa kuolemaansa saakka.

Vasemman käden vapina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oluttupavallankaappausta seuranneen oikeudenkäynnin aikana 1923 Hitlerin vasen käsivarsi ja sääri alkoivat vapista. Säären vapina lakkasi suhteellisen nopeasti, mutta käsi vaivasi häntä vielä vuosia. Hallitakseen vapinaa ja peittääkseen sen julkisuudessa Hitler kantoi mukanaan esineitä, kuten hattuja, kävelykeppejä ja ratsupiiskoja. Liikkuessaan ilman esineitä hän tuki kätensä kylkeensä, risti sen oikean käden kanssa tai laittoi käden puvun takin taskuun. Tästä johtunee verrattain yleinen kätisyyttä koskeva harhakäsitys. Hitler oli oikeakätinen, mutta julkisuudessa saattoi saada vaikutelman vasenkätisyydestä, sillä vapinan peittämiseen käytettyjen keinojen tähden hänen vasen kätensä näytti usein aktiivisemmalta. Vapina katosi toistaiseksi 1930-luvun vaihteeseen tultaessa.[5]

Mahdollinen Parkinsonin tauti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapinaa on pidetty Parkinsonin taudin oireena,[19]lähde? Hänellä oli viimeisinä vuosinaan muitakin Parkinsoniin liittyviä oireita, kuten laahustava, lyhytaskelinen kävely, nykivät liikkeet, puhekyvyn heikkeneminen ja kumara ryhti. Parkinsonin oireet eivät kuitenkaan välillä poistu vuosiksi. Tautia on silti pidetty mahdollisena, joskin tällöin historioitsijat ovat joutuneet kumoamaan Hitlerin lääkärin tohtori Theo Morelliin pätevyyden sekä hänen tekemänsä analyysin Hitlerin reflekseistä ja keskushermoston toiminnasta, sillä jos Morellin analyysi olisi oikea, Parkinsonin mahdollisuutta ei juuri olisi. Vapina saattoi olla myös oire ensimmäisen maailmansodan kokemusten aiheuttamasta psykosomaattisesta neuroosista.[5]

Lääkärinä Theodor Morell

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Hitler käytti useita lääkäreitä ja erikoislääkäreitä, eniten hän luotti vuodesta 1936 aina kuolemaansa saakka henkilökohtaiseen lääkäriinsä tohtori Theo Morelliin, jota on myöhemmin arvosteltu puoskariksi. Jos ei Morell ollut erityisen hyvä, ei hän ollut niin huonokaan kuin pahimmillaan sanotaan. Hän määräsi vuosina 1936–1945 noin 30 eri lääkettä, joista yli puolet oli käytössä pitkään sodan jälkeen ja osa vieläkin.[5] Lisäksi potilas puolestaan nautti lääkkeitä usein liikaa, jopa moninkertaisesti yli annostusohjeen. Morellin mukaan lääkemääräykset perustuivat usein potilaan vaatimuksiin. Esimerkiksi puhkuisuuden hoitoon määrättyjä strykniiniä ja belladonnaa sisältäviä ilmavaivapillereitä Hitler käytti vuosien ajan usein yli annostuksen koska uskoi niiden auttavan kipuihinkin.[5]

Piristeeksi Hitler sai varsinkin sodan aikana muun muassa kofeiinia ja pervitiiniä, joka on metamfetamiinia, ja poskiontelotulehdukseen ja kurkkuongelmiin Morell määräsi kokaiinia inhalaattorilla kaksi kertaa päivässä käytettäväksi.[20] Lääkitys vaikutti hänen persoonallisuuteensa ja teki hänestä entistäkin ehdottomamman ja hysteerisen, niin että vuodesta 1938 hän ei sietänyt minkäänlaisia vastaväitteitä keneltäkään.[5] Vasta sodan lähestyessä loppuaan Hitlerin erittäin voimakkaaksi luonnehditussa tahdossa tapahtui muutos heikompaan.

Hitlerin vointi heikkeni keväällä 1942. Hän alkoi saada voimakkaita päänsärkykohtauksia ja kertoi aiemmin tarkan muistinsa nyt pettävän ajoittain. Ulkopuolisille hän vaikuttaa vielä terveeltä. Hitleriä aiemmin vaivannut vasemman käden vapina palasi helmikuussa 1943 influenssan ja Stalingradin tappion jälkeen. Hänen kuntonsa alkoi rakoilla toden teolla, ja se näkyi myös ulospäin. Iho huononi, liikkeet vaikeutuivat, ja silmien ennen terävä katse muuttui himmeäksi ja tuijottavaksi. Keskustelun tai normaalisävyisen riitelyn sijasta Hitler sai raivokohtauksia eikä tinkinyt päähänpistoista ja käsityksistään.[5]

Heinäkuun 20. päivän attentaattiyritys 1944 vei vapinan tilapäisesti, mutta vammautti Hitleriä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ruumiinvammojen, kuten vaurioituneiden rumpukalvojen lisäksi Hitler kärsi unettomuudesta ja veren mausta suussaan. Vapina palasi myös entistä voimakkaampana. Sotilaslääkäri Erwin Giesing hoiti Hitlerin korvia ja lääkitsi kokaiinilla tämän päänsärkyjä. Syksyllä 1944 otettu sydänfilmi paljasti verisuonten kalkkeutumista, rytmihäiriöitä, sydämen suurentumista (hypertrofiaa) ja vaurioita vasemmassa kammioissa. Jälkeenpäin on pidetty mahdollisena, että Hitler kärsi sydäninfarktin 1944 huononevien sotatilanteiden, kuten puna-armeijan voitoista ja Normandian maihinnoususta johtuvan stressin vuoksi.[5]

Vuodenvaihteeseen 1944–1945 mennessä Hitler oli jo selvästi heikentynyt, ja helmikuussa 1945 hän oli vain raunio entisestään. Eräs esikuntaupseeri, joka näki Hitlerin ensimmäistä kertaa sodan sytyttyä, oli järkyttynyt. Hitler oli kumarassa laahustava, verestäväsilmäinen ja kuolaava raihnainen mies, jonka täytyi tukea itseään jatkuvasti johonkin pysyäkseen pystyssä.[5] Viimeisinä viikkoina Hitlerin terveydentila, ruumiinvoimat ja mieliala olivat täysin sidoksissa Morellin antamiin lääkkeisiin ja piristeisiin.[5]

Hitler teki itsemurhan Berliinissä 30. huhtikuuta 1945 nielemällä syanidikapselin ja ampumalla itseään päähän pistoolilla.

Hitlerin mielenterveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Usea tutkija ja historioitsija on leimannut Hitlerin psykopaatiksi.[21][22][23][5][24] Myös muilla persoonallisuushäiriöillä on spekuloitu. Kirjassaan The Psychopathic God Robert G. L. Waite teki laajan psykohistorian Hitleristä. Waiten mukaan Hitler kärsi rajatilapersoonallisuushäiriöstä ja horjui neuroottisuuden ja psykoottisuuden välillä.[25][26] Harvardin yliopiston psykologin Henry A. Murrayn 240-sivuisessa persoonallisuusanalyysissä Hitler oli neuroottinen narsisti. Yhdysvaltojen Office of Strategic Services tilasi analyysin vuonna 1943.[27][28]

On myös esitetty, että Hitler oli skitsofreeninen, koska hän elämänsä viimeisenä vuotena kärsi harhaisuudesta. Mikäli se olisi totta, se voisi selittää lyhytkestoiset reaktiiviset psykoosit, joita hän kärsi aina kohdatessaan suuria vastoinkäymisiä, jotka saivat hänet epäilemään omia kykyjään. Sodan lopun lähestyessä Hitler sai kuuluisia raivokohtauksiaan yhä tiheämmin ja alkoi tuntea itsensä voimattomaksi. Viimeisenä vuonnaan hän saattoi jäädä jopa päiviksi makuuhuoneeseensa vedoten flunssaan tai kuumeeseen. Psykoottisten kohtausten määrä myös lisääntyi. Hänen loppuaikojensa käytökseen vaikutti jatkuva metamfetamiinin sekä muiden epäilyttävien lääkeaineiden runsas käyttö, pitkään jatkuneet puutokset ruokavaliossa sekä levon ja unen vähyys hyvin stressaavan elämänjakson aikana.lähde?

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hanfstaengl, Ernst: Hitler - The Missing Years. Arcade Publishing, 1994. ISBN 1559702788.
  • Hitler, Adolf: Taisteluni osa I. Porvoo: WSOY, 1941.
  • Knopp, Guido: Hitlerin naiset. Jyväskylä: Ajatus, 2005. ISBN 951-20-6788-9.
  • Marrus, Michael Robert: The Origins of the Holocaust Part 2 / The Nazi Holocaust. Walter de Gruyter, 1989. ISBN 311097049X.
  • Maser, Werner: Adolf Hitler. Kirjayhtymä, 1973. ISBN 951-26-0951-7.
  • Proctor, Ropert N.: The Nazi War on Cancer. {{{Julkaisija}}}, 2000. ISBN 0-691-07051-2.
  • Spencer, Colin: The Heretic's Feast: A History of Vegetarianism. UPNE, 1996. ISBN 0874517605.
  • Toland, John: Hitler. Wordsworth Editions, 1976. ISBN 1-85326-676-0.
  • Toland, John: Adolf Hitler:The Definitive Biography. Anchor, 1991. ISBN 0385420536. (englanniksi)
  • Weber, Thomas: Hitler's First War:Adolf Hitler, the Men of the List Regiment, and the First World War. Oxford University Press, 2010. ISBN 0191613622.
  • Zalampas, Sherree Owens: Adolf Hitler: A Psychological Interpretation of His Views on Architecture, Art, and Music. Popular Press, 1990. ISBN 0879724889.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ the guardian datablog: Statesmen and stature: how tall are our world leaders? Viitattu 31.1.2013
  2. ↑ schikelgruber.net: In the Hands of a Charlatan Viitattu 31.1.2013
  3. ↑ Howard A. Buechner, Wilhelm Bernhart: Hitler's ashes--seeds of a new Reich, s. 50. Thunderbird Press, 1989. ISBN 0913159069.
  4. ↑ Jan Friedman, spiegel.de: Adolf Hitler's Time in Jail: Flowers for the Führer in Landsberg Prison Viitattu 31.1.2013
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m Maser 1973, s. 219-237
  6. ↑ Maser 1973, s. 27-39
  7. ↑ Toland 1991, s. 5-13
  8. ↑ Weber s. 153-157
  9. ↑ The New York Times: Insane or Just Evil? A Psychiatrist Takes a New Look at Hitler (kirj. Erica Goode, 17. marraskuuta 1998) Luettu 31.12.2015
  10. ↑ Yrjö Kokkonen: Lääkärintodistus kertoo totuuden Hitlerin kiveksistä 19.12.2015. Ylen uutiset. Viitattu 19.12.2015.
  11. ↑ Hitler 1941, s. 233
  12. ↑ Toland 1976, s. xv-xx (Prologue)
  13. ↑ a b c Spencer s. 305-306
  14. ↑ a b Hanfstaengl s. 39-44
  15. ↑ Toland 1976, s. 235-254
  16. ↑ Toland 1976, s. 256-264
  17. ↑ Toland 1976, s. 256, 782
  18. ↑ Proctor 2000, s. 135-137
  19. ↑ esimerkiksi Hitleristä paljon kirjoittaneen Ian Kershawin mukaan
  20. ↑ http://historianet.fi/sota/suuret-sotapaallikot/hitler-10-asiaa-joita-et-tiennyt-fuhrerista
  21. ↑ Toland: Hitler, Prologue, s. xv–xx
  22. ↑ Guido Knopp: Hitlerin naiset (luku: Eva Braun)
  23. ↑ Dr. S. D. Stein: A Psychologial Profile of Adolph Hitler by Walter C, Langer ess.uwe.ac.uk. 12.10.1998. Arkistoitu 31.10.2013. Viitattu 7.1.2008. (englanniksi)
  24. ↑ Navrozov, Lev: Hitler's advent to power as a warning World Tribune.com. 23.8.2004. Viitattu 7.1.2008. (englanniksi) Navrozov käsittelee professori Robert Waiten kirjaa The Psychopathic God Adolf Hitler.
  25. ↑ Zalampas s. 116-118
  26. ↑ Marrus s. 417-418
  27. ↑ https://digital.library.cornell.edu/collections/nuremberg/analysis-hitler
  28. ↑ https://www.motherjones.com/politics/2015/02/cia-psychological-profiles-hitler-castro-putin-saddam/

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nicolaus von Below: Hitlerin adjutanttina 1937–1945. Librum, 1981. ISBN 951-862-019-9.
  • H. R. Trevor-Roper: Hitlerin viimeiset päivät. Tammi, 1945 (2.painos 1963).
  • Traudl Junge – Melissa Müller: Viimeiseen saakka – Hitlerin sihteerin muistelmat. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29088-2.
  • Albert Zoller: Hitlerin yksityissihteeri kertoo. Gummerus, 1951.
  • Norman Ohler: Hitlerin tabut - Kolmannen valtakunnan huumeinen todellisuus. Like, 2016. ISBN 978-952-01-1448-0.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Adolf_Hitlerin_terveys&oldid=22365368”