Ero sivun ”Indoktrinaatio” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
TobeBot (keskustelu | muokkaukset)
19 109 muokkausta
p Botti lisäsi: no:Indoktrinering
→Kriteerit: allaolevan luettelona ja lähteen perusteella neljä, ei viisi kriteeriä
 
(42 välissä olevaa versiota 23 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
'''Indoktrinaatio''' on jonkin arvojärjestelmän, uskomusjärjestelmän tai oppijärjestelmän eli [[doktriini]]n iskostamista ihmiseen ilman mahdollisuutta sen kyseenalaistamiseen tai [[Kriittinen ajattelu|kriittiseen arviointiin]]. Iskostettu uskomus tai arvo esitetään ehdottomana totuutena, ja sen noudattaminen katsotaan pakolliseksi.<ref name=sage>{{Kirjaviite | Tekijä = Thompson, Naomi (toim. Moghaddam, Fathali M.) | Nimeke = The SAGE Encyclopedia of Political Behaviour | Vuosi = 2017 | Sivu = 387–388 | Luku = Indoctrination | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Sage | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 9781483391168 }}</ref>
'''Indoktrinaation''' (suom. ''iskostus'') käsite viittaa [[kasvatusfilosofia]]ssa sellaiseen [[opettaminen|opettamiseen]], jossa oppilas tai opiskelija asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta tai [[tendenssi|tendenssimäisestä]] opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus kantilaisesti määriteltynä on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä. Indoktrinaatio-termin sen kielteisessä merkityksessä kehitti kasvatusfilosofi [[William Heard Kilpatrick]] 1920-luvulla Yhdysvalloissa.


==Käsitteen historia==
Indoktrinaatiokeskustelussa on käytetty neljää kriteeriä indoktrinaation erottamiseksi opetuksesta.
#Amerikkalaisessa keskustelussa erityisesti [[John Dewey]]n vaikutuksesta on pyritty liittämään indoktrinaatio tietynlaiseen opetusmenetelmään eli puhutaan metodikriteeristä. Tämän epäilyttävän opetusmenetelmän piirteiksi on mainittu seuraavia elementtejä:
##opetus on autoritaarista,
##opetussisältö ikään kuin tungetaan oppilaan päähän (drummed in; drilled),
##opetuksessa käytetään hyväksi jonkinlaista uhkaa ja
##vapaa keskustelu kielletään.
#:Monesti nämä seikat on lyhennetty epärationaaliseksi opetusmenetelmäksi.
#Sisältökriteerin mukaan opetussisällöstä seuraa, onko kyseessä indoktrinaatio vai ei. Tämä käsitys lähtee itse indoktrinaatio-termin etymologiasta. Indoktrinaatio on doktriinin välittämistä. “Ei doktriineja; ei indoktrinaatiota”.
#Seurauskriteerissä lähdetään indoktrinoidun persoonan käsitteestä. [[Jean-Paul Sartre]]a mukaillen [[John Wilson (kasvatusfilosofi)|John Wilson]] toteaa, että indoktrinoitu ihminen elää itsepetoksessa. Hän on eräänlainen unissakävelijä. Hänen maailmankatsomuksensa perusteiden katsotaan tavalla tai toisella olevan kestämättömiä. Kasvatus on indoktrinaatiota silloin, kun sen seurauksena on indoktrinoitu epärationaalinen persoona.
#Ensimmäinen intentiokriteerin käyttäjä oli negatiivisen indoktrinaatio- käsitteen kehittäjä William Heard Kilpatrick. Hän ei kiellä tahattoman indoktrinaation mahdollisuutta, mutta pitää intentiota kielteisessä merkityksessä käytetyn indoktrinaation käsitteen tärkeimpänä kriteerinä. [[John White (kasvatusfilosofi)|John Whiten]] mukaan opettaja on indoktrinoija, jos hänen intentionaan on saada oppilas uskomaan P:hen (P=väite, uskomus, doktriini ja niin edelleen) sellaisella tavalla, jossa mikään ei horjuta tätä uskomusta


Indoktrinaation käsite yleistyi [[Keskiaika|keskiajalla]]. Silloin doktriinilla tarkoitettiin [[Katolinen kirkko|roomalaiskatolisen kirkon]] oppeja ja indoktrinaatiolla niiden opettamista. Käsitteen yleistyessä sillä alettiin tarkoittaa samaa kuin [[Opetus|opettamisella]] yleisesti, eikä vain kristillisten doktriinien opetusta. Keskiajalla opettaminen oli nykyajasta poiketen yksisuuntainen tiedonsiirtoprosessi, joka perustui vallan käyttöön ja pakottamiseen.<ref>Pietilä 2004, s. 4.</ref>
==Indoktrinaatio tiedotusopissa==
Kasvatustieteestä indoktrinaatio-termi levisi tiedostusoppiin. Siellä indoktrinaatio (ujuttaminen, mieleen iskostaminen, aatteeseen saattaminen, uskotus) on sanoman tuottajan vaikuttamaan pyrkivää viestintää, jossa [[viestintä|viestinnän]] kohde ei tiedosta olevansa vaikutuksen kohteena. Mikäli viestinnän kohteelle paljastuu, että häneen on yritetty vaikuttaa, muuttuu indoktrinaatio hänen kannaltaan [[propaganda]]ksi.


Kun länsimaat [[Modernisaatio|modernisoituivat]] ja opetus muuttui [[Vastavuoroisuus|vastavuoroiseksi]], ja kun [[demokratia]] ja älyllinen [[vapaus]] nousivat ihanteiksi, erotettiin indoktrinaation ja koulutuksen käsitteet toisistaan, ja ne alettiin nähdä toistensa vastakohtina. Indoktrinaatioksi alettiin käsittää sellainen opetus, joka arvioitiin [[Etiikka|eettisesti]] arveluttavaksi ja kielteiseksi.<ref>Pietilä 2004, s. 5.</ref>
Kun lukijoiden, katselijoiden ja kuulijoiden tiedot ja lähdekritiikki kehittyvät, yhä suurempi osa indoktrinaatioksi tarkoitetusta vaikuttamisesta muuttuu vastaanottajan kannalta propagandaksi, koska hän tiedostaa vaikutusyrityksen.


== Kriteerit ==
Indoktrinaatiota voidaan toteuttaa objektiivisesti sääntelemällä uutisvirtaa ja uutispainotuksia [[joukkotiedotusväline]]issä. Kun asiasta tuotetaan uutisia valikoimalla riittävän yksipuolinen kuva, alkaa yleinen mielipide muodostua halutun kaltaiseksi, vaikkei käytettäisi [[propaganda]]n menetelmiä.
Englantilainen kasvatusfilosofi [[I. A Snook]] määritteli vuonna 1972 indoktrinaatiolle neljä kriteeriä, joiden avulla indoktrinaatio erotellaan kasvatuksellisesta [[Opettaminen|opettamisesta]]:<ref name=pietila-15>Pietilä 2004, s. 15–16.</ref>

# Menetelmäkriteeri on Amerikassa korostunut näkökulma, jossa indoktrinaatio paikannetaan opetuksessa käytettyihin menetelmiin. Indoktrinaatio määritellään siinä epärationaaliseksi opetusmenetelmäksi, jota luonnehtivat [[Autoritarismi|autoritaarisuus]], yksipuolinen tiedon siirto, vapaan [[Vastavuoroisuus|vastavuoroisen]] keskustelun estyminen sekä haluttomuus ja kyvyttömyys oppilaan persoonan arvostamiseen.<ref name=pietila-15 />
# Sisältökriteeri on korostunut Isossa-Britanniassa. Siinä indoktrinaatio liittyy doktrinaalisiin eli opillisia uskomuksia sisältäviin [[Maailmankatsomus|maailmankatsomuksellisiin]] opetussisältöihin.<ref name=pietila-15 />
# Seurauskriteerissä indoktrinaatio määrittyy opetusten seurausten eli indoktrinoitujen persoonien perusteella. Heidät kuvataan tiedollisesti ja maailmankatsomuksellisesti lukkiutuneiksi ja kritiikittömiksi toimijoiksi.<ref name=pietila-15 />
# Intentiokriteerissä indoktrinaatio paikannetaan opettajan intentioihin.<ref name=pietila-15 />

== Käyttö ==
Kasvatustieteilijä Thomas F. Green määritteli indoktrinaation [[kasvatus]]menetelmäksi, joka ei tähtää yksilön itsenäisen ajattelun kehittämiseen vaan hallintaan ja sortamiseen. Näin se on [[Autokratia|autokraattinen]] eikä [[Demokratia|demokraattinen]] lähestymistapa opetukseen. Sihen ei kuulu [[relativismi]]a tai [[Pluralismi|moniarvoisuutta]], vaan se edistää tietämättömyyttä ja rajoittuneisuutta.<ref name=sage />

Indoktrinaation kohteina ovat usein ihmiset, joilla on jokin heikkous, tai joilla ei ole valtaa. Tyypillinen esimerkki tällaisesta vallan epätasapainosta on vanhemman ja lapsen suhde. Vanhemmat voivatkin indoktrinoida lapsensa noudattamaan tiettyjä uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiä. <ref name=sage />

Indoktrinaatiota hyödynnetään joskus uskonnoissa ja etenkin [[fundamentalismi]]ssa. Indoktrinaatiota ovat käyttäneet jotkin uskonnolliset [[Kultti|kultit]] saadakseen jäsenensä luopumaan omaisuudestaan tai joskus suorittamaan jopa joukkoitsemurhan. Iskostettu järjestelmä voi olla myös poliittinen tai liittyä [[ennakkoluulo]]ihin. Indoktrinaation avulla ihmisiä voidaan [[Radikalismi|radikalisoida]] ja saada tekemään [[Ekstremismi|ekstremistisiä]] ja väkivaltaisia tekoja.<ref name=sage />


== Katso myös ==
== Katso myös ==
* [[Psykologinen manipulointi]]
* [[Aivopesu]]
* [[Manipulaatio]]
* [[Akkulturaatio]]
* [[Mielenhallinta]]
* [[Ryhmäajattelu]]
* [[Ryhmäajattelu]]
* [[Suostuttelu]]
* [[PragerU]]
⚫
==Lähteet==
*{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vusst.hr/ENCYCLOPAEDIA/indoctrination.htm| Nimeke =Habermas and the Problem of Indoctrination | Tekijä =Rauno Huttunen | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = |
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Joensuun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta| Viitattu =20. heinäkuuta 2007| Kieli = {{en}}}}


⚫
== Lähteet ==
*{{Verkkoviite | Osoite =http://joyx.joensuu.fi/~rhuttun/jkl/sarirau.html| Nimeke =Indoktrinaation ongelma akateemisessa opetuksessa | Tekijä =Rauno Huttunen & Sari Muona | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = |
* {{Kirjaviite | Tekijä = Pietilä, Heini-Maaria | Nimeke = Kuka indoktrinoi ja ketä? | Vuosi = 2004 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | Selite = Pro gradu -tutkielma | Tunniste = | www = http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-2004938632 | Viitattu = 26.10.2023 }}
Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Joensuun yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta| Viitattu =20. heinäkuuta 2007| Kieli = {{fi}}}}
<!--
*{{Verkkoviite | Osoite =http://www.tiedonantaja.fi/arkisto/0323pohjaartikkulko.html| Nimeke ="Seksikkäitä" valheita joukkotuhoaseista| Tekijä = Erkki Susi| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =Tiedonantaja |
Ajankohta =30. toukokuuta 2003 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =| Viitattu =20. heinäkuuta 2007| Kieli = {{fi}}}}


=== Viitteet ===
*{{Verkkoviite | Osoite = http://www.upi-fiia.fi/fin/julkaisut/puheenvuorot_/irakin_sodan_perustelut_horjuvat_pahasti/| Nimeke = Irakin sodan perustelut horjuvat pahasti | Tekijä = Pekka Visuri| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = |
{{viitteet}}
Ajankohta =12.06.2003 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Ulkopoliittinen instituutti|Viitattu =20. heinäkuuta 2007| Kieli = {{fi}}}}

-->
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Huttunen, Rauno | Nimeke = Kommunikatiivinen opettaminen: indoktrinaation kriittinen teoria | Vuosi = 2003 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Jyväskylän yliopisto | www = https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/43284 | Tunniste = | Isbn = 952-5478-18-1 }}
* Itäkylä, Antti: [http://helda.helsinki.fi/handle/10138/23891 Realistisen uskonnonopetuksen oikeutus indoktrinaatio ongelman valossa Tapio Puolimatkan ajattelussa. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto 2010.] {{Wayback|1=http://helda.helsinki.fi/handle/10138/23891 |päiväys=20150919004701 }}
* Puolimatka, Tapio: ''Opetusta vai indoktrinaatiota''. Helsinki: Tammi, 1997.


[[Luokka:Kasvatusfilosofia]]
[[Luokka:Kasvatusfilosofia]]
[[Luokka:Politiikan käsitteet]]
[[Luokka:Politiikan käsitteet]]
[[Luokka:Viestintä]]
[[Luokka:Viestintä]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

[[id:Indoktrinasi]]
[[cs:Indoktrinace]]
[[de:Indoktrination]]
[[en:Indoctrination]]
[[es:Adoctrinamiento]]
[[fr:Endoctrinement]]
[[hr:Indoktrinacija]]
[[nl:Indoctrinatie]]
[[no:Indoktrinering]]
[[pl:Indoktrynacja]]
[[ru:Индоктринация]]
[[sv:Indoktrinering]]

Nykyinen versio 25. joulukuuta 2024 kello 13.04

Indoktrinaatio on jonkin arvojärjestelmän, uskomusjärjestelmän tai oppijärjestelmän eli doktriinin iskostamista ihmiseen ilman mahdollisuutta sen kyseenalaistamiseen tai kriittiseen arviointiin. Iskostettu uskomus tai arvo esitetään ehdottomana totuutena, ja sen noudattaminen katsotaan pakolliseksi.[1]

Käsitteen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indoktrinaation käsite yleistyi keskiajalla. Silloin doktriinilla tarkoitettiin roomalaiskatolisen kirkon oppeja ja indoktrinaatiolla niiden opettamista. Käsitteen yleistyessä sillä alettiin tarkoittaa samaa kuin opettamisella yleisesti, eikä vain kristillisten doktriinien opetusta. Keskiajalla opettaminen oli nykyajasta poiketen yksisuuntainen tiedonsiirtoprosessi, joka perustui vallan käyttöön ja pakottamiseen.[2]

Kun länsimaat modernisoituivat ja opetus muuttui vastavuoroiseksi, ja kun demokratia ja älyllinen vapaus nousivat ihanteiksi, erotettiin indoktrinaation ja koulutuksen käsitteet toisistaan, ja ne alettiin nähdä toistensa vastakohtina. Indoktrinaatioksi alettiin käsittää sellainen opetus, joka arvioitiin eettisesti arveluttavaksi ja kielteiseksi.[3]

Kriteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilainen kasvatusfilosofi I. A Snook määritteli vuonna 1972 indoktrinaatiolle neljä kriteeriä, joiden avulla indoktrinaatio erotellaan kasvatuksellisesta opettamisesta:[4]

  1. Menetelmäkriteeri on Amerikassa korostunut näkökulma, jossa indoktrinaatio paikannetaan opetuksessa käytettyihin menetelmiin. Indoktrinaatio määritellään siinä epärationaaliseksi opetusmenetelmäksi, jota luonnehtivat autoritaarisuus, yksipuolinen tiedon siirto, vapaan vastavuoroisen keskustelun estyminen sekä haluttomuus ja kyvyttömyys oppilaan persoonan arvostamiseen.[4]
  2. Sisältökriteeri on korostunut Isossa-Britanniassa. Siinä indoktrinaatio liittyy doktrinaalisiin eli opillisia uskomuksia sisältäviin maailmankatsomuksellisiin opetussisältöihin.[4]
  3. Seurauskriteerissä indoktrinaatio määrittyy opetusten seurausten eli indoktrinoitujen persoonien perusteella. Heidät kuvataan tiedollisesti ja maailmankatsomuksellisesti lukkiutuneiksi ja kritiikittömiksi toimijoiksi.[4]
  4. Intentiokriteerissä indoktrinaatio paikannetaan opettajan intentioihin.[4]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvatustieteilijä Thomas F. Green määritteli indoktrinaation kasvatusmenetelmäksi, joka ei tähtää yksilön itsenäisen ajattelun kehittämiseen vaan hallintaan ja sortamiseen. Näin se on autokraattinen eikä demokraattinen lähestymistapa opetukseen. Sihen ei kuulu relativismia tai moniarvoisuutta, vaan se edistää tietämättömyyttä ja rajoittuneisuutta.[1]

Indoktrinaation kohteina ovat usein ihmiset, joilla on jokin heikkous, tai joilla ei ole valtaa. Tyypillinen esimerkki tällaisesta vallan epätasapainosta on vanhemman ja lapsen suhde. Vanhemmat voivatkin indoktrinoida lapsensa noudattamaan tiettyjä uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiä. [1]

Indoktrinaatiota hyödynnetään joskus uskonnoissa ja etenkin fundamentalismissa. Indoktrinaatiota ovat käyttäneet jotkin uskonnolliset kultit saadakseen jäsenensä luopumaan omaisuudestaan tai joskus suorittamaan jopa joukkoitsemurhan. Iskostettu järjestelmä voi olla myös poliittinen tai liittyä ennakkoluuloihin. Indoktrinaation avulla ihmisiä voidaan radikalisoida ja saada tekemään ekstremistisiä ja väkivaltaisia tekoja.[1]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pietilä, Heini-Maaria: Kuka indoktrinoi ja ketä? (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylän yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.10.2023).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Thompson, Naomi (toim. Moghaddam, Fathali M.): ”Indoctrination”, The SAGE Encyclopedia of Political Behaviour, s. 387–388. Sage, 2017. ISBN 9781483391168
  2. ↑ Pietilä 2004, s. 4.
  3. ↑ Pietilä 2004, s. 5.
  4. ↑ a b c d e Pietilä 2004, s. 15–16.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Indoktrinaatio&oldid=22915214”