Taloudellinen epätasa-arvo

Osa artikkelisarjaa
Talous
Haarat ja luokittelut Taloustieteen koulukunnat Taloustiede Ekonometria Kansainvälinen talous Mikrotaloustiede Makrotaloustiede
Käsitteet ja teoriat Kansantalouden tilinpito Kokeellinen taloustiede Markkinat Operaatioanalyysi Peliteoria Talousjärjestelmä Talouskasvu
Sovellutukset Alue Historia Hyvinvointi Julkinen Julkinen valinta Kauppa Kaupunki Kehitys Koulutus Käyttäytyminen Maantiede Oikeus Onnellisuus Politiikka Terveys Tieto Toimiala Työ Sosiaalinen Sosiologia Ympäristö
Tunnettuja taloustieteilijöitä François Quesnay Adam Smith David Ricardo Thomas Malthus John Stuart Mill William Stanley Jevons Léon Walras Alfred Marshall Irving Fisher John Maynard Keynes Arthur Pigou John Hicks Wassily Leontief Paul Samuelson
Lisää aiheesta Tuotanto Kulutus Pankki Taloudellinen toiminta Hyödyke Kannattavuus Talouskasvu Inflaatio Taantuma Lama Raha Suhdannevaihtelu Pankkikriisi Taloudellinen epätasa-arvo Investointi

Taloudellinen epätasa-arvo tai taloudellinen eriarvoisuus tarkoittaa tulojen ja omaisuuden epäoikeudenmukaiseksi koettua jakautumista yksilöiden, ryhmien tai valtioiden välillä. Ilmaisu ei tarkoita ihmisten sisäisen arvon tai arvokkuuden erilaisuutta. Käsitykset siitä, millaiset tulo- ja varallisuuserot ovat epäoikeudenmukaisia, ovat moraaliarvostelmia eli mielipiteitä hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä. Yleinen näkemys on, että taloudellinen epätasa-arvo eli tulo- ja varallisuuserot ovat ainakin tiettyyn rajaan asti hyväksyttäviä, tarpeellisia ja oikeudenmukaisia. Tulojen jakautumista mitataan Gini-kertoimella ja Lorenzin käyrällä.

Muuan varallisuuseroihin liittyvä kysymys on köyhyyden ongelma. Köyhyydestä puhutaan kahdessa eri merkityksessä. Suhteellinen köyhyys tarkoittaa pienituloisuutta muihin verrattuna. Sen rajana Euroopan tilastovirasto pitää tulotasoa, joka on 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskimmäisen tulonsaajan tulosta. Suhteellinen köyhyys ei katoa koskaan, ainoastaan sen rajat siirtyvät, kun kokonaistulot muuttuvat. Suhteellisen köyhyyden raja vaihtelee myös maasta toiseen. Suhteellisesti köyhä on Saksassa neljä kertaa rikkaampi kuin Turkissa.

Absoluuttinen köyhyys on äärimmäinen tila, jossa ihmiseltä puuttuu välttämättömiksi katsottuja perushyödykkeitä, kuten ruoka, asunto tai vaatetus. Äärimmäinen köyhyys on vähenemässä.

Varallisuuserojen historiaa

Varhaiset valtiot

Suurten varallisuuserojen arvellaan alkaneen kivikaudella, kun härät valjastettiin aurojen eteen. Siitä lähtien maan määrä eikä työntekijöiden määrä muodostui tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi. Äärimmäiset varallisuuserot alkoivat, kun varhaisissa sivilisaatioissa alettiin rajoittaa alistettujen väestöjen ryöstämistä siten, että näiltä vietiin vain osa niiden tuottamasta sadosta. Ryöstetyille jäi siten tarpeeksi ruokaa, että he kykenivät selviytymään vuodesta toiseen. Menneisyyden makroparasiittiset sivilisaatiot onnistuivat luomaan suhteellisen vakaita valtioita, joissa alistettujen hyväksikäyttö perustui väkivallan monopoliin ja säädeltyyn verotukseen. Historian roistovaltiot tarjosivat verojen vastineeksi lähinnä vain epävarmaa suojelua muita ryöstäjiä vastaan.

Teollistumisen alku ja sosialismi

Euroopassa teollistamisen alkuun 1700–1800-luvuilla liittyi varallisuuserojen kasvu, joka jatkui koko 1800-luvun. Työn tuottavuus kohosi tällöin monta kertaa nopeammin kuin palkat. Epäkohtien kärjistyminen johti radikaalin työväenliikkeen syntyyn. Karl Marx ja Friedrich Engels veivät sen vaatimukset äärimmilleen kirjoituksissa kommunismista ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen lakkauttamisesta. Marxilaisuus tai "tieteellinen sosialismi" sai pohjansa 1800-luvun alun utopistisosialistien opeista, joissa vaadittiin varallisuuserojen jyrkkää tasaamista. Charles Fourierin esittämässä mallissa ihmiset asuivat 300 hengen kommuuneissa eli falanstereissa, joissa kaikkien perustarpeet täytetään. Fourier ei silti kokonaan hylännyt varallisuuseroja, sillä joistakin töistä maksettaisiin paremmin kuin toisista. Marxilaisuudessa tavoitteeksi tuli kaikkien tuloerojen poistaminen. Marx kirjoitti Gothan ohjelman arvostelussa vuonna 1875, että tuloerot olisivat todellisuutta vielä kommunismin ensimmäisessä vaiheessa, mutta katoaisivat sen korkeammassa vaiheessa eli kehittyneessä kommunismissa.

Neuvostoliitossa haaveiltiin 1920-luvulla kommuuneista ja tasa-palkkaisuudesta, mutta ajatuksesta luovuttiin 1930-luvulla. Vuonna 1934 Josif Stalin leimasi tasapalkkaisuuden "taantumukselliseksi pikkuporvarilliseksi tolkuttomuudeksi".

Erojen tasoittuminen

Neuvostoliitossa tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan haluttiin pyrkiä yksityisomaisuuden takavarikoinnilla, mutta Euroopassa varallisuuserot alkoivat tasoittua ilman tuotantovälineiden takavarikointia jo 1800-luvulla, kun reaalitulot nousivat ja siirryttiin progressiiviseen verotukseen. Vielä 1900-luvun alussa rikkaat elivät silti selvästi paremmin kuin tavalliset ihmiset, jotka tekivät pitkiä työpäiviä ja asuivat ahtaasti. Nykyään käytännössä kaikki ihmiset länsimaissa saavat rokotukset ja antibiootit, voivat matkustella, käyttää Internetiä ja hankkia samoja teknologisia tuotteita kuin maailman rikkaimmat ihmiset.

Varallisuuserot ovat tasoittuneet myös maailman mitassa. 1800-luvun alussa 94 % maapallon asukkaista eli äärimmäisessä köyhyydessä, nyt luku on 10 %. Tasoittuminen jatkui myös 2000-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin äärimmäinen köyhyys maailmassa puolittui. Etenkin 1980-luvulla alkaneella uudella globalisaation ja talouden vapauttamisen kaudella köyhien maiden rikastuminen on vähentänyt globaaleja tuloeroja. Köyhien absoluuttinen määrä on pudonnut sadoilla miljoonilla vuodesta 1980 väestönkasvusta huolimatta.

Taloudelliset erot maailmassa

Vaurauden jakautuminen maailmassa yksilöiden nettovarallisuuden mukaan. Rikkain 0,001 % väestöstä omistaa 30 % maailman varallisuudesta ja köyhin 99,9 % omistaa 19 % maailman varallisuudesta.

Vuonna 2014 Oxfamin julkaiseman raportin mukaan maailman 85 rikkainta ihmistä omisti yhtä paljon kuin maailman köyhin puolisko, eli 3,5 miljardia ihmistä yhteensä. Tilaston mukaan maailman rikkain prosentti omisti 65 kertaa enemmän kuin maailman köyhin puolisko. Bjørn Lomborg arvsteli Oxfamin tilastoja erojen suurentelusta ja monien tekijöiden, kuten eläkkeiden ja julkisten palvelujen, jättämisestä vertailun ulkopuolelle.

Gini-kerroin kertoo tulonjaon tasaisuudesta valtioiden sisällä. Vihreissä valtioissa on pienimmät tuloerot ja punaisissa suurimmat.

< 0.25   0.25–0.29

0.30–0.34   0.35–0.39   0.40–0.44

0.45–0.49   0.50–0.54   0.55–0.59   ≥ 0.60

ei tietoja

Slummeja liikerakennusten vieressä Intian Cochinissa.

Surjit Bhallan mukaan globaalit tuloerot vuonna 2000 olivat alhaisemmat kuin koskaan vuoden 1910 jälkeen. Gini-mittarilla ne ovat laskeneet 3 % vuodesta 1980. Bhallan tutkimusten mukaan absoluuttisen köyhyyden poistumiseen riittää pelkkä kasvu. Syynä hän pitää uusinta globalisaatiota ja sitä, että köyhillä mailla on kiinniottajan etu (catch-up).

Mitä epätasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä enemmän terveysongelmia ja sosiaalisia ongelmia

Köyhyyden syyt Suomessa

1960-luvulla Suomessa köyhiä olivat monet maanviljelijät ja työntekijät, kun taas työttömyys oli vähäistä, samoin eläkeläisten köyhyys, koska ihmiset asuivat suurperheissä ja tekivät töitä kuolemaansa asti. 2000-luvun alussa köyhyys johtui usein työelämän ulkopuolelle jäämisestä työkyvyttömyyden tai työttömyyden takia. Eläkeläisistä köyhiä olivat lähinnä ne, jotka eivät olleet ansainneet työeläkettä. Suomessa varallisuuserot ovat pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Tuloerojen yksilölliset syyt

Suomalaisia identtisiä ja epäidenttisiä kaksosia vertaamalla on saatu selville, että lähes puolet yksilöiden välisistä tuloeroista selittyy yksilön perimien geenien yhdistelmällä. Loppu selittyy yksilöllisillä elinolosuhteilla kuten ystävien ja seurustelukumppaneiden vaikutuksella sekä yksilöllisten elämäntapahtumien kuten sairastumisten, onnettomuuksien ja satunnaisten onnenpotkujen vaikutuksella. Kasvatuksen ja lapsuudenperheen elinolojen vaikutus myöhempään tulotasoon on sen sijaan häviävän pieni. Tutkimus toteutettiin ikäluokilla, jotka kävivät koulua ennen peruskoulun tuloa, minkä uskotaan vaikuttaneen siihen, että geenien osuus tutkittavien tulotasosta oli pienempi kuin se on peruskoulua käyneillä.

Pertti Tötön mukaan Yhdysvaltojen tuloeroista 3/4 on perheen sisäisiä, sisarusten välisiä tuloeroja, ja vain 1/4 tuloeroista selittyy perheiden välisillä eroilla.

Geenit

Geenit selittävät miehillä puolet ja naisilla 40 % elinikäisistä tuloeroista. Tämä selvisi verrattaessa suomalaisten identtisten ja ei-identtisten kaksosten tuloeroja.

Perhe ja muu jaettu ympäristö

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa perhetaustan ja muun jaetun ympäristön vaikutus tuloihin oli noin 0 %, Yhdysvalloissa noin 10 %.

Älykkyys

Suomessa miehet ansaitsevat sitä enemmän, mitä älykkäämpiä he ovat. Ruotsissa on muuten sama ilmiö, mutta siellä ääripäiden sisäisillä älykkyyseroilla ei ole enää lisävaikutusta. Tutkimukset perustuvat asevelvollisten älykkyystesteihin.

Yli 350 000 suomalaismiestä ja yli 350 000 norjalaismiestä kattaneessa tutkimuksessa hyvätuloisin 1 % oli keskihajonnan älykkäämpi kuin mediaaniansaitsijat. Nämä olivat 0,5 keskihajontaa älykkäämpiä kuin alin tulo-%. Vaikka joillain huonotuloisilla oli korkea älykkyys, harvalla huipputuloisella oli matala älykkyys. Tulot ennustivat älykkyyttä kaikkein voimakkaimmin suurituloisimpien välillä, myös aivan huipulla, päinvastoin kuin alla mainitussa ruotsalaistutkimuksessa. Samoin älykkyys ennusti tuloja kaikkein voimakkaimmin suuriälyisimpien välillä.

Älykkyys on voimakkaasti yhteydessä tuloihin. Kaksi keskihajontaa normaalia älykkäämmät ansaitsivat tuplasti sen mitä keskimäärisen älykkäät, ja älykkyys lisää tuloja kautta linjan, osoitti ruotsalaistutkimus. Vähiten älykkäiden ryhmien välillä palkkaerot olivat pienempiä kuin älykkäimpien. Suuripalkkaisin prosentti ei kuitenkaan ollut seuraavaa prosenttia älykkäämpi.

Itsekuri

Itsekuri tai sen puute ennustaa vaurautta, terveyttä, rikollisuutta ja riippuvuuksia, myös kun älykkyys ja sosiaaliluokka vakioidaan.

Alkuperäinen sosiaaliluokka, älykkyys ja itsekuri lapsena ennustivat pitkälti tuloja ja sosiaaliluokkaa aikuisena, itsekurikin silloinkin kun sosiaaliluokka ja tulot vakioitiin. Itsekuri ennusti raha- ja luottovaikeuksia paremmin kuin alkuperäinen sosiaaliluokka ja älykkyys.

Jos itsekuri mitattiin jo 3–5-vuotiailta, se ennusti lievästi mutta yhä merkitsevästi terveyttä, vaurautta ja rikostuomioita.

Ikävien töiden tekeminen

Paremmat ansiotulot liittyvät usein kompromissiin, missä henkilö tekee epäkiinnostavaa työtä ansaitakseen enemmän. Henkilöt, joille "työelämän kultainen häkki" ei kelpaa, suostuvat usein tinkimään elintasosta.

Koulutuksen tukeminen

Professori Matti Virénin mukaan maksuton koulutus lisää tuloeroja, koska siinä annetaan ensin keskimäärin 60 000 euron edestä opetusta, opintotukea ja muita tukia, minkä jälkeen koulutetut saavat huomattavasti korkeammat ansiot, osittain tutkinnon monopolivoiman vuoksi. Huonompiosaiset joutuvat kustantamaan tätä koulutusta, josta he eivät itse pääse osaksi. Yliopistokoulutettu tienaa keskimäärin puoli miljoonaa enemmän kuin muut.

Parinvalinta

Rikkaat naivat entistä useammin toisia rikkaita, mikä lisää kotitalouksien tuloeroja. Jos kumppanit valittaisiin satunnaisesti, tuloerojen Gini-kerroin olisi Yhdysvalloissa vain 0,34 eikä nykyiset 0,43.

Tulojen yhteys terveyteen

Joissain tutkimuksissa on todettu matalien tulojen yhteys huonoon terveyteen tai muihin ongelmiin, mutta usein niissä ei ole osoitettu syy-seuraussuhdetta ja esimerkiksi geenien vaikutus on jätetty huomiotta. Esimerkiksi Lapsuusajan perheen pienituloisuus on "yhteydessä" siihen, että aikuisena saa psykiatrisia sairauksia ja päihdeongelmia ja etenkin ryhtyy väkivaltarikolliseksi. Tulot eivät silti vaikuta näihin, vaan kyse on pelkästä korrelaatiosta muiden syiden takia, ainakin Suomessa. Tämä selvisi, kun verrattiin eri aikoina syntyneitä saman perheen lapsia toisiinsa.

Pienituloiset kuolevat suurituloisia nuorempina. Suomessa ero on naisilla noin seitsemän vuotta ja miehillä kymmenen. Osa erosta selittyy sillä, että pienituloisilla on huonommat mahdollisuudet saada lääketieteellistä apua. Köyhin viidesosa kuolee Suomessa tavallista useammin esimerkiksi alkoholisairauksiin, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin. On myös havaittu, että johtavassa asemassa työskentelevät suomalaiset miehet kokevat itsensä poikkeuksellisen terveiksi. Osa erosta selittyy todennäköisesti sillä, että vammaiset ja pitkäaikaissairaat ovat usein pienituloisia. Esimerkiksi noin puolella pitkäaikaistyöttömistä on työntekoa haittaava vamma tai krooninen sairaus.

YK:n tutkimuksessa masennus on yhdistetty tulojen ja vaurauden epätasaiseen jakautumiseen yhteiskunnassa. Eräässä toisen tutkimuksen mukaan varallisuuserot voivat pahentaa masennuksen oireita, kun ihminen vertaa itseään varakkaampiin.

Paljon huomiota herättäneessä kirjassaan Tasa-arvo ja hyvinvointi (2009) brittiläiset sosiologit Richard G. Wilkinson ja Kate Pickett esittelevät tilastollisia kansainvälisiä vertailuja erilaisien yhteiskunnallisten, erityisesti terveyteen liittyvien, ongelmien suhteesta tuloeroihin. He argumentoivat, että tuloeroilla on voimakas negatiivinen vaikutus niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen: muun muassa luottamukseen, ahdistukseen, eliniänodotteeseen, sairauksiin, lihavuuteen, huumeidenkäyttöön, väkivaltaan sekä teiniraskauksiin. Väitteidensä tueksi he esittävät tilastollisia vertailuja rikkaiden OECD-maiden välillä sekä Yhdysvaltain eri osavaltioiden välillä.

Heidän väitteensä ovat saaneet aikaan paljon keskustelua ja kritiikkiä, johon Wilkinson ja Pickett vuorostaan ovat vastanneet. Esimerkiksi sosiologian professori Claude Fischer toteaa, että jos tuloerot sinänsä olisivat niin haitallisia kuin väitetään, niin terveydenhoidon parantamisen sijaan kannattaisi lähettää rikkaimmat 5 prosenttia ihmisistä pois maasta, koska se tasoittaisi tuloeroja ja siten tekisi ihmiset onnellisemmiksi ja terveemmiksi. Esimerkiksi Yhdysvaltojen tuloerojen lisääntyessä 1970–2005 tapot ovat vähentyneet 30 %, ja itsemurhia tehdään paljon enemmän pienten tuloerojen maissa.

On myös olemassa tutkimuksia, joiden mukaan vain aito köyhyys vaikuttaa terveyteen negatiivisesti, ei köyhyys suhteessa muihin ihmisiin.

Tuloerot Suomessa

Kirkko on yksi tasa-arvoisimmista työnantajista Suomessa, sillä sen työntekijöiden palkkaerot ovat vain kolminkertaisia. Suomalaisten suuryrityksen palkkauksessa saattaa olla jopa 30-kertaisia eroja. Suomessa gini-kerroin vuonna 2021 oli 29,1.

Tuloerot supistuivat Suomessa 1966–1976 ja kasvoivat laman jälkeen 1990-luvun loppupuolella takaisin 1970-luvun alun tasolle. Kotitalouksien ekvivalenttien (kulutusyksikköä kohden laskettujen) tulojen erot pienenivät vuoteen 1985 saakka, jonka jälkeen ne ovat kasvaneet.

Vuosina 1995–2007 Suomessa pienituloisimman kymmenyksen reaalitulot kasvoivat 16,7 % ja suurituloisimman 75 %, mikä lisäsi tuloeroja. Tuloerot kasvoivat erityisesti vuosina 1995–2000, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tuloerot eivät ole lisääntyneet eivätkä vähentyneet. Tuoreimman Tilastokeskuksen katsauksen mukaan tuloerot supistuivat vuonna 2009.

1960-luvulta vuoteen 2014 ulottuvassa tarkastelussa vuosi 1990 on käännekohta, jota ennen tulotason nousu oli nopeinta pienituloisilla. Käänteen jälkeen tilanne muuttui päinvastaiseksi.

Viidessä vuodessa enemmistö alimmassa tulokymmenyksessä olleista on poistunut sieltä.

Suomessa käytettävään pohjoismaalaiseen hyvinvointivaltiomalliin ovat perinteisesti kuuluneet pienet tuloerot, muut pohjoismaat ovat vieläkin kansainvälisessä vertailussa tulonjakotilastojen matalimmasta päästä. Suomessa tuloerot ovat kuitenkin olleet kasvussa 1980-luvun jälkeen, vuosina 1995–2005 tuloerot kasvoivat OECD-maiden kärkitahtia. Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Suoniemi mukaan syynä oli vuoden 1993 verouudistus, jossa ansiotulojen ja pääomatulojen verotus eriytettiin. Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksen välinen erotus nousi kansainvälisissä vertailuissa hyvin suureksi ja sen arvioidaan kannustaneen hyvätuloisia muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi. Nettotuloilla mitattuna parhaiten ansaitsevan yhden prosentin osuus tulonjaosta kasvoi 3,5:stä seitsemään prosenttiin ajanjaksolla 1995-2005.

Suomessa keskimääräinen kokonaisansio oli 2 876 euroa kuussa vuonna 2008. Lähes kaksi kolmannesta kaupan ja kiinteistöpalvelun sekä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöistä ansaitsee alle 1 500 euroa kuussa. Joidenkin työtehtävien ja alojen matala palkkataso on johtanut siihen, että työntekijöiden palkka ei riitä esimerkiksi asumiskustannusten kattamiseen, vaan yhteiskunnan on osallistuttava näihin asumiskustannuksiin asumistuen muodossa. Yhteiskunta joutuu siten tukemaan välillisesti matalaa palkkaa maksavia yritys- ja muita työnantajia. Lähes neljännes asumistuen saajista muodostuukin nykyisin työssäkäyvistä henkilöistä.

Vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan palkan tulisi suomalaisten mielestä olla vähintään 1 500 euroa, jotta sillä tulisi toimeen. Vasemmistoliitto teki vuonna 2010 lakialoitteen, jonka mukaan vähimmäistuntipalkaksi säädettäisiin 10 euroa.

Professori Juha Siltalan mukaan amerikkalaiset toimitusjohtajat ansaitsivat 42 kertaa enemmän kuin keskivertotyöntekijä vuonna 1980 ja vuonna 2000 johtajat ansaitsivat 530 kertaa enemmän. Suomalaisen suuryrityksen johtaja ansaitsi 14 kertaa enemmän vuonna 1991 ja 30 kertaa enemmän vuonna 2001 kuin suomalainen palkansaaja keskimäärin.

1990-luvun lama vaikuttaa edelleen valtion budjetin kasaamiseen, väittää kansantaloustieteen professori Matti Tuomala. Tuomalan mielestä poliitikkojen taloustietämys on kohtuullisen ohkaista, joten politiikan sijasta budjetteja rakennetaan valtiovarainministeriön virkamiesten laskelmien ja arvioiden perusteella. Valtiovarainministerinä ei ole ollut henkilöä, jolla olisi ollut koulutusta verotus- ja julkistalousasioissa. Tämä näkyy esimerkiksi ministereiden innossa puolustaa tuloerojen kasvua nousukauden välttämättömänä seuralaisena. Virkamiesten ylivaltaa on arvostellut myös professori Markus Jäntti.

Suhteellisen köyhyyden merkittävyydestä on erilaisia mielipiteitä. Stakesin erikoistutkijan Pasi Moision ja professori Tuomalan mielestä suhteellinen köyhyys on merkityksellistä: yhteiskunnissa, joissa on suuret tuloerot, sosiaalinen liikkuvuus vaikeutuu, mahdollisuuksien tasa-arvo rapautuu, iso- ja pienituloisten asuinalueet eriytyvät ja turvattomuus lisääntyy. Tuomalan mukaan isot tuloerot ovat aina vieneet köyhäinhoitoyhteiskuntiin. Tuomala sanoi vuonna 2007 pelkäävänsä Suomen olevan matkalla luokkayhteiskuntaan. Haastattelun jälkeen tuloerojen kasvu taittui ja sitä mittaava gini-kerroin kääntyi laskuun.

Tuloerot eivät huomioi julkispalveluita

Kollektiivisia palveluita ovat muun muassa hallinto, turvallisuus ja liikenneyhteyksien kunto. Nämä mukaan lukien kotitalouksien oikaistu tulo on noussut jo 35 % suuremmaksi kuin oikaisematon (vuonna 2009; 23 % vuonna 1975). Tämän kasvun vuoksi voi olla, että tuloerot ovat vähentyneet. Lisäksi kuntien koulutus- ja hoitorahat kohdistuivat enemmän köyhiin kuin rikkaisiin; rahaksi muutettuna ne nostaisivat käytettävissä olevia tuloja keskimäärin kolmanneksella, 6 200 euroa vuodessa kotitaloutta kohden, köyhimmillä siis jopa absoluuttisesti enemmän kuin rikkaammilla.

Tutkijoiden Elina Pylkkänen ja Seppo Sallila vuonna 2011 laatiman rekisteriselvityksen mukaan julkiset sosiaali- ja terveysmenot kohdentuvat Suomessa melko hyvin köyhimpiin väestöryhmiin kuten lapsiin, opiskelijoihin, vanhuksiin ja työterveyshuollon ulkopuolella eläviin. Noin puolet rahoista menee koulutukseen, lähes 40 % terveyspalveluihin ja 13 % sosiaalipalveluihin, kuten päivähoitoon ja vanhuspalveluihin. Vuonna 2013 laaditun selvityksen mukaan työelämän ulkopuolella olevien pienituloisten suomalaisten on kuitenkin usein hyvin paljon vaikeampi päästä lääkäriin verrattuna työssäkäyviin.

Tuloerojen tasaaminen

Palkansaajien välisiä tuloeroja loivennetaan Suomessa progressiivisen verotuksen avulla eli siten, että suurempipalkkaiset maksavat suhteessa enemmän veroa kuin pienempipalkkaiset. Hyvätuloisin prosentti tulonsaajista maksaa 14 prosenttia kaikista tuloveroista, mikä on paljon enemmän kuin heidän osuutensa kaikkien ihmisten yhteenlasketuista tuloista.

Tuloeroja koskevia näkemyksiä

Tulonjaon eettistä pohjaa on mietitty paljon erilaisissa yhteiskuntafilosofioissa.

Karl Marx on pitänyt tuloerojen eräänä syynä kapitalistien harjoittamaa riistoa: kapitalisti ostaa työläisen työvoiman sen todellisesta arvosta, mutta työvoimalla on ominaisuus, että se tuottaa sitä käytettäessä itseään suuremman arvon. Tämän lisäarvon kapitalisti riistää.

John Rawls on painottanut kirjassaan Oikeudenmukaisuusteoria sosiaalisen tasa-arvon syntyvän minimax-periaatteella, jonka mukaan yhteiskunnan huono-osaisimman hyvinvointi pitäisi maksimoida ja tuloerojen kasvu on oikeutettua vain siltä osin kuin siitä ei ole haittaa huono-osaisimmalle ("eroperiaate").

Filosofi Robert Nozick on puolestaan kirjassaan Anarchy, State & Utopia ottanut toisenlaisen näkökulman, jonka mukaan tulonjako on ennen kaikkea historiallinen prosessi eikä sitä voida yksinkertaisesti arvioida tietyn hetken perusteella. Rikkaat ovat rikkaita, koska joku on heille vapaaehtoisesti antanut rahaa.

Osmo Soininvaaran mukaan "jos tuloerot johtuvat siitä, että ahkerat tienaavat enemmän kuin laiskat, tuloerot ovat paitsi moraalisesti perusteltuja varmaankin hyödyllisiä myös talouden kehityksen kannalta. Suurin osa tuloeroista ei kuitenkaan johdu ahkeruuseroista. Kukaan ei voi olla tuhat kertaa ahkerampi kuin toinen. Suurimmat tuloerot johtuvat talouden epäterveistä piirteistä, yleensä erilaisesta välistävedoista."

Myös professori Tyler Cowen sanoo joidenkin tuloerojen johtuvan esimerkiksi (välistävedon kaltaisista) tilanteista, joissa valtio päättää pelastaa epäonnistuneita yrityksiä. Tämä luo kannustimen ottaa keinotekoisen paljon riskejä, esimerkiksi Yhdysvaltain valtiovarainministeriö ja keskuspankki estivät kaikki luotottajien menetykset suurimpien pankkien konkursseissa vuosien 2008–2009 finanssikriisissä. Cowenin mukaan silti pääosin huippuansaitsijoiden tulojen kasvu ei näytä johtuvan markkinavirheistä vaan useimmiten kovasta työnteosta ja onnistumisesta, myös julkkiksilla Tiger Woodsia ja J. K. Rowlingia myöten. Huippujuristien kohdalla tosin lainsäädännön monimutkaistamisellakin on osuutensa.

Ammattiyhdistysliikettä edustavan Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Ilpo Suoniemi hyväksyi vuonna 2008 tuloerojen kasvun tietyin edellytyksin: "jos kakkua vain jaetaan, se ei kasva". Suoniemi pitää sen sijaan haitallisena, jos tuloerot kasvavat verohelpotusten takia. Ansiotulojen ja pääomatulojen verotuksellinen kohtelu on kansainvälisten vertailuiden mukaan Suomessa hyvin poikkeavaa. Verokohtelu muuttui vuonna 1993 Ahon hallituksen tekemässä verouudistuksessa. Verouudistuksen on arvioitu kannustaneen hyvätuloisia muuttamaan ansiotuloja pääomatuloiksi. Tuloerot voivat johtua monista syistä, kuten siitä, että tavara- ja palvelumarkkinat ja työmarkkinat ovat epätäydellisesti kilpailtuja.

Rikkaiden altistuminen köyhille vähentää heidän haluaan tuloerojen tasaamiseen. Tämä ilmeni tutkittaessa tarkan asuinpaikan vaikutuksia näkemysten muutoksiin.

Tuloerojen muutosten syitä

Vuoden 1993 tuloerot eivät ole lainkaan lisääntyneet Yhdysvalloissa rikkainta 1 % lukuun ottamatta, jos huomioidaan, että matalatuloisilla on ollut alhaisempi inflaatio Walmartin kaltaisten liikkeiden vuoksi.

Tämän rikkaimman prosentin työtunnit ovat lisääntyneet huomattavan korkeiksi ja muiden vähentyneet. Yhdysvaltojen köyhin kymmenys on saanut 14 tuntia lisää vapaa-aikaa vuoteen 1965 verrattuna. Professori Steven E. Landsburg kysyy, pitäisikö myös vapaa-aikaa tasata väkisin kuten rahaakin, pakottamalla köyhiä leikkaamaan rikkaiden nurmikoita.

Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo

Starmans, Sheskin ja Bloom toteavat empiirisen tutkimuksen osoittavan, että ihmiset eivät halua vähentää tulonjaon epätasaisuutta sinänsä. Sen sijaan halutaan vähentää epäoikeudenmukaiseksi koettua tulonjakoa, mikä joissakin tapauksissa voi tarkoittaa tasaisempaa jakoa. Tutkimuskirjallisuudesta ei löydy yhtään tulosta, jonka mukaan ihmiset karttaisivat taloudellisia eroja. Jo hyvin pienet lapset suosivat jakoa esimerkiksi ansioiden mukaan tasajaon sijaan.

Oikeudenmukaisuuden suosiminen tasajaon sijaan on havaittu sekä laboratoriokokeissa että tilanteissa, joissa kysytään suoraan oikeudenmukaista tulonjakoa. Kun kysyttiin, mikä olisi ihanneyhteiskunnassa kunkin väestöviidenneksen keskimääräinen varallisuus, ihmiset halusivat rikkaimmalle viidennekselle 50-kertaisen vaurauden köyhimpään nähden. Jos vaurautta ei kysytty rahamääränä vaan suhdelukuna, suhde oli pienempi. Tutkijoiden mukaan tuloerojen suosiminen on ehkä kehittynyt siksi, että epätasainen tulonjako tekee mahdolliseksi sen, että enemmän tuottavien ihmisten kannattaa tehdä yhteistyötä myös vähemmän tuottavien kanssa. Lisäksi tulojen erilaisuus ratkaisee vapaamatkustajia ja petkuttajia koskevan ongelman.

Yhdysvalloissa moni kokee tulojen erilaisuuden epäoikeudenmukaisena, mutta arvostelun aiheena on koettu epäoikeudenmukaisuus, eivät varallisuus- tai tuloerot sinänsä.

Talouskasvu ja tuloerot

"Rikkaiden rikastuminen ei ole keneltäkään pois" -ajatus tunnetaan tihkumisteoriana (trickle down theory), joka on eräs sovellus Rawlsin eroperiaatteesta. Sen mukaan rikkaitten rikastuminen parantaa köyhien asemaa: tuloerojen lisääntyminen on hyvä asia taloudelliselle kasvulle ja taloudellinen kasvu on hyvä asia köyhille.

Kansantaloustieteen professori Matti Tuomala on arvostellut tätä näkemystä. Myös Joseph Stiglitzin mukaan tihkumisteoria ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa 1980-luvulla talous kasvoi, mutta pienituloisimpien reaalitulot laskivat. Stiglitzin mukaan taloustieteellinen tutkimus ei ole löytänyt tukea teorioille, joiden mukaan epätasainen tulonjako lisää rikkaiden säästämisastetta, säästöt pääomia ja pääomien lisääntyminen talouskasvua. Stiglitzin mukaan nopea talouskasvu voidaan saavuttaa myös ilman huomattavaa epätasa-arvon kasvua. Stiglitzin mukaan korkea säästöaste ei edellytä suuria tuloeroja.

Kun tutkittiin tietoja vuosilta 1985–1995, ei havaittu selvää yhteyttä tuloerojen ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä: tuloerot eivät lisänneet talouskasvua, ja tuloerot eivät auttaneet köyhiä; mitä suuremmat tuloerot, sitä alhaisemmat olivat köyhien absoluuttiset tulot. Tuomas Malisen mukaan suuret tuloerot haittaavat talouskasvua rikkaissa maissa. Malisen mukaan tämä johtuu siitä, että rahan keskittyminen rikkaille vähentää kulutusta, koska rikkaat säästävät enemmän kuin köyhät. Brookings-instituutin ja Australian keskuspankin tutkimusten mukaan köyhien kulutusalttius on suurempi kuin rikkaiden. Tämä tarkoittaa, että antamalla rahaa köyhille rikkaiden sijaan talouskasvun todennäköisyys on varmempaa. Samalla köyhiltä tuleva kulutuskysyntä alentaa työttömyyttä.

Talousjärjestö OECD:n vuonna 2014 julkaiseman raportin mukaan tuloerojen kasvu heikentää talouskasvua. Raportin mukaan Suomen talouskasvu olisi ollut tuolloin viidenneksen korkeampaa, jos tuloerot eivät olisi kasvaneet niin suuriksi. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksen mukaan laajamittainenkaan tuloerojen tasaaminen ei ole vahingollista talouskasvulle.

Menoerot

Hyvinvointierojen mittaaminen kulutustason mukaan antaa toisenlaisen kehityskuvan kuin tulotason mukainen vertailu. Suomessa kotitalouksien ekvivalenttien kulutusmenojen erot pienenivät vuosina 1966–1976, jonka jälkeen ne kasvoivat 1980-luvun alkuun saakka, pienenivät jälleen vuoteen 1995 asti, ja sen jälkeen ovat kasvaneet joka vuosi (vuoteen 2006, jolloin viimeksi tehtiin laaja kulutustutkimus).

Polarisaatio

Tulonjaon polarisoitumisella tarkoitetaan ilmiötä, jossa keskimääräisellä tulotasolla olevien henkilöiden ja perheiden määrä vähenee, kun taas alemmilla ja ylemmillä tasoilla olevien määrä kasvaa. Puhutaan ”keskiluokan katoamisesta”. Vastaava vertailu voidaan tehdä kulutusmenojen suhteen. Tulojen polarisaatio oli Suomessa pienintä vuonna 1981. Kulutuksen polarisaatio on kasvanut vuodesta 1995 ja jatkaa kasvuaan edelleen (vuoteen 2006).

Jakauman polarisaatio voi kasvaa, vaikka perinteisten tuloerokäsitteiden (gini-indeksi, Lorenzin käyrä) mukainen eriarvoisuus vähenisi.

Suomessa keskituloisten osuus väestöstä on pudonnut 52,3 prosentista 44,3 prosenttiin vuosina 1995–2017.

Katso myös

• Epätäydellinen kilpailu
• Hyvinvointivaltio
• Julkiset palvelut
• Pareton periaate
• Pareto-tehokkuus
• Sosiaalipolitiikka
• Sosiaaliturva
• Tulonsiirto
• Verokalenteri

Lähteet

• Cowen, Tyler: The Inequality That Matters. The American Interest, 2011. Artikkelin verkkoversio.
• Ferguson, Niall: Sivilisaatio. Me ja muut. Terra Cognita, 2011.
• Marx, Karl: Gothan ohjelman arvostelua. Reunahuomautuksia Saksan työväenpuolueen ohjelman johdosta. Teoksessa: Marx Engels Lenin. Historiallisesta materialismista. Kokoelma, s. 162–176. Moskova: Kustannusliike Edistys.
• McNeill, William H.: Kansat ja kulkutaudit. Vastapaino, 2004 (alkuteos 1976). ISBN 951-768-125-9.
• Rosling, Hans: Faktojen maailma. Suomentanut Matti Kinnunen. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-30371-8.
• Sarrazin, Thilo: Deutschland schafft sich ab. Wie wir unser Land aufs Spiel setzen. Langen Müller Verlag, 2021. ISBN 978-3-7844-3592-3.
• Starmans, C., Sheskin, M. & Bloom, P.: Why people prefer unequal societies. Nature Human Behavior, 2017, 1. vsk, nro 0082. maksumuuri.
• Vihavainen, Timo: Vallankumouksesta toiseen maailmaansotaan. Teoksessa: Venäjän historia (toim. Heikki Kirkinen). Otava, 2004. ISBN 951-1-15799-X.

Aiheesta muualla

• Tulonjaon kehitys eräissä maissa 1975-2004 OECD. Arkistoitu 16.6.2012. Viitattu 23.7.2009.
• Tulonjakotilasto Tilastokeskus.
• Tulonjaon kokonaistilasto Tilastokeskus.
• Measures of income inequality OECD.^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)
• World Inequality Database Ehkä maailman laajin historiallisen tulonjaon ja varallisuuden jakautumisen tietokanta
• Puolueiden eroja suhtautumisessa tuloeroihin kansanedustajien ehdokasvaiheen mielipiteiden perusteella Wikiaineisto, alun perin YLE.
• Uudet hierarkiat pohjoismaisilla työmarkkinoilla lisäävät tuloeroja. Helsingin yliopisto, väitökset 18.2.2011.
• Suomi on maailman huipulla – tuloerojen kasvussa (Arkistoitu – Internet Archive). Talouselämä 3.5.2011.
• Kaaro, Jani: Köyhyyden anatomia. Helsingin Sanomat 20.6.2011.
• Yle Elävä arkisto: Hyvinvointivaltion loppu (Ykkösdokumentti)
• Kylänpää, Riitta: Onko Suomi taas luokkayhteiskunta? Suomen Kuvalehti 6.3.2013.
• Findikaattori - tuloeroja kuvaava Gini-kerroin, aikasarja vuodesta 1995 alkaen Vanhentunut linkki
• Kalinitchev, Andrei: Nopeasti eriarvoistuva maailmamme. Kirja-arvostelu teoksesta Therborn, Göran: Eriarvoisuus tappaa (The Killing Fields of Inequality). Vastapaino, 2014. (Agricolan kirja-arvostelut, 1.7.2015)