Ero sivun ”Ilmatorjunta” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Groove (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
18 143 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
p Käyttäjän 217.213.110.195 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän InternetArchiveBot tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
 
(44 välissä olevaa versiota 28 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Ohjaa tänne|Itk|[[Itk (täsmennyssivu)]].}}
{{Ohjaa tänne|Itk|[[Itk (täsmennyssivu)]].}}
{{Korjattava/Suomi}}
{{Korjattava/Suomi}}
[[Kuva:Akash SAM.jpg|thumb|250px|[[Intia]]laisen maasta ilmaan - [[Akash]]-ilmatorjuntaohjuksen laukaisu.]]
'''Ilmatorjunta''' on aselaji, jonka tehtävänä on suojata kohteita vihollisen ilmahyökkäyksiltä estämällä tai häiritsemällä vihollisten ilma-alusten toimintaa. Laajemmin käsitettynä Ilmatorjunta on toimintaa jolla pyritään ylläpitämään jonkun tietyn alueen ilmaherruutta, tai toimintaa jolla pyritään vaikeuttamaan vastustajan ilma-aseen tehokasta käyttöä ja minimoida ilma-aseen käytön vaikutuksia.
'''Ilmatorjunta''' on aselaji,<ref>{{verkkoviite| osoite=http://www.kielitoimistonsanakirja.fi/aselaji |nimeke=Haettiin "aselaji" Kielitoimiston sanakirjasta |julkaisu=Kielitoimiston sanakirja |julkaisija=Kotimaisten kielten keskus & Kielikone Oy |viitattu=2.7.2017 |lainaus='''''{{small|sot.}}''''' aseistuksen mukaisia maavoimien osia. ''Suomen maavoimien aselajit ovat jalkaväki, kenttätykistö sekä ilmatorjunta-, viesti-, huolto- ja pioneerijoukot''. }}</ref> jonka tehtävänä on suojata kohteita vihollisen ilmahyökkäyksiltä estämällä tai häiritsemällä vihollisten ilma-alusten toimintaa. Laajemmin käsitettynä ilmatorjunta on toimintaa, jolla pyritään ylläpitämään jonkun tietyn alueen [[ilmaherruus|ilmaherruutta]], tai toimintaa jolla pyritään vaikeuttamaan vastustajan ilma-aseen tehokasta käyttöä ja minimoimaan ilma-aseen käytön vaikutuksia.


Toiminnallisesti ilmatorjunta voidaan jakaa lyhyen kantaman lähi-ilmatorjuntaan, keskikantaman ilmatorjuntaan, pitkän kantaman alueilmatorjuntaan sekä ilmasuojeluun.
Toiminnallisesti ilmatorjunta voidaan jakaa lyhyen kantaman lähi-ilmatorjuntaan, keskikantaman ilmatorjuntaan, pitkän kantaman alueilmatorjuntaan sekä ilmasuojeluun.
Rivi 7: Rivi 8:
== Jaottelua ==
== Jaottelua ==
=== Lyhyen kantaman ilmatorjunta ===
=== Lyhyen kantaman ilmatorjunta ===
Suomessa lyhyen kantaman ilmatorjunta jaetaan vielä lyhyen ja erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaan.
[[Suomi|Suomessa]] lyhyen kantaman ilmatorjunta jaetaan vielä lyhyen ja erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaan.


==== Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjunta ====
==== Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjunta ====
Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjunnassa torjuntaetäisyys on vähemmän kuin viisi kilometriä ja torjuntakorkeus vähemmän kuin kolme kilometriä.
Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjunnassa torjuntaetäisyys on alle viisi kilometriä ja torjuntakorkeus alle kolme kilometriä.


'''Ilma-ammunta'''
'''Ilma-ammunta'''


Lähi-ilmatorjuntaa voidaan suorittaa [[rynnäkkökivääri]]n ilma-ammunnalla, mikä Suomessa opetetaan asepalveluksessa peruskoulutuskaudella, kevyt[[konekivääri]]n ilma-ammunnalla tai [[ilmatorjuntakonekivääri]]n ammunnalla. Ilma-ammuntaa voidaan kuitenkin harjoittaa periaatteessa millä tahansa suorasuuntausaseella.
Lähi-ilmatorjuntaa voidaan suorittaa [[rynnäkkökivääri]]n ilma-ammunnalla, mikä Suomessa opetetaan asepalveluksessa peruskoulutuskaudella, [[konekivääri|kevytkonekiväärin]] ilma-ammunnalla tai ilmatorjuntakonekiväärin ammunnalla. Ilma-ammuntaa voidaan kuitenkin harjoittaa periaatteessa millä tahansa suorasuuntausaseella.


Suomessa 12,7 mm:n ilmatorjuntakonekiväärejä on jalkaväen panssaroiduissa miehistönkuljetusvaunuissa, panssarijoukkojen taistelupanssarivaunuissa, laivoissa ja veneissä sekä muissa ajoneuvoissa ja niitä voidaan käyttää myös maataisteluun jalkaväen rynnäkkökiväärien ja kevyiden 7,62 mm:n konekiväärien tukena.
Suomessa 12,7 mm:n ilmatorjuntakonekiväärejä on jalkaväen panssaroiduissa miehistönkuljetusvaunuissa, panssarijoukkojen taistelupanssarivaunuissa, laivoissa ja veneissä sekä muissa ajoneuvoissa ja niitä voidaan käyttää myös maataisteluun jalkaväen rynnäkkökiväärien ja kevyiden 7,62 mm:n konekiväärien tukena.
Rivi 22: Rivi 23:
'''Ohjukset'''
'''Ohjukset'''


Erittäin lyhyen kantomatkan ilmatorjunnan piiriin kuuluvat olkapäältä laukaistavat ohjukset, jollaisia ovat Suomessa venäläiset [[ItO 86]] Igla- ohjukset. Merivoimilla on aluksillaan vastaavia ranskalaisia [[Matra Mistral]]-ohjuksia. Laivoilla ohjuslaukaisin on kiinteässä telineessä.
Erittäin lyhyen kantomatkan ilmatorjunnan piiriin kuuluvat olkapäältä laukaistavat ohjukset, jollaisia ovat Suomessa [[Yhdysvallat|yhdysvaltalaiset]] kunnostetut Stinger RMP Block 1 -ohjukset, jotka päätettiin hakkkia vuonna 2014.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.defmin.fi/ajankohtaista/tiedotteet_ja_uutiset/tiedotearkisto/tiedotteet_2014/puolustusministerio_paatti_maavoimien_ilmatorjuntaohjusjarjestelman_hankinnasta.5752.news|nimeke=Puolustusministeriö päätti maavoimien ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnasta|julkaisu=Puolustusministeriö|viitattu=2023-07-16|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Palveluskäytössä se tunnetaan nimellä Ilmatorjuntaohjus 15 (ITO15).<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://puolustusvoimat.fi/kalusto|nimeke=Puolustusvoimien kalustokuvasto|julkaisu=Puolustusvoimat|viitattu=2023-07-16|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref> Merivoimilla on aluksillaan vastaavia ranskalaisia [[Matra Mistral]]-ohjuksia. Laivoilla ohjuslaukaisin on kiinteässä telineessä.


'''Kevyt ilmatorjuntakanuuna'''
'''Kevyt ilmatorjuntakanuuna'''
⚫
[[Tiedosto:ZU-23-2.jpg|thumb|250px|ZU-23-2 ilmatorjuntatykki.]]

⚫
Prikaatien [[ilmatorjuntapatteri|ilmatorjuntapattereissa]] käytetään esim. 23 mm putkilla varustettuja kanuunoita. Suomessa on käytössä venäläisvalmisteisia kaksiputkisia [[ZU-23-2]]-ilmatorjuntatykkejä kalustona (23 Itk 61, puhekielessä ”''Sergei''”) Kanuunan tulinopeus on 2×17 laukausta sekunnissa, ja ammuksen lähtönopeus on yli 970 m/s. 23 ItK 61:iä on modernisoitu Suomessa muun muassa tähtäyslaitteiden osalta, minkä vuoksi uudistetuista kevyistä ilmatorjuntakanuunoista käytetään merkintää [[23 ItK 95]] uudistamisvuoden 1995 mukaan. 23 ItK 61 on todella tehokas osaavissa käsissä.
⚫
[[Tiedosto:ZU-23-2.jpg|thumb|200px|left|ZU-23-2]]
⚫
Prikaatien [[ilmatorjuntapatteri|ilmatorjuntapattereissa]] käytetään esim. 23 mm putkilla varustettuja kanuunoita. Suomessa on käytössä venäläisivalmisteisia kaksiputkisia [[ZU-23-2]]-kalustoa (23 Itk 61, puhekielessä "Sergei") Kanuunan tulinopeus on 2x17 laukausta sekunnissa, ja ammuksen lähtönopeus on yli 970 m/s. 23 ItK 61:iä on modernisoitu Suomessa muun muassa tähtäyslaitteiden osalta, minkä vuoksi uudistetuista kevyistä ilmatorjuntakanuunoista käytetään merkintää [[23 ItK 95]] uudistamisvuoden 1995 mukaan. 23 ItK 61 on todella tehokas osaavissa käsissä.


==== Lyhyen kantaman ilmatorjunta ====
==== Lyhyen kantaman ilmatorjunta ====
[[Tiedosto:Anti-aircraft gun 35mm Oerlikon Twin Gun GDF.JPG|thumb|Sveitsiläisen Oerlikonin valmistama 35 mm:n ilmatorjuntakanuuna, [[35 Itk 88]].]]
[[Tiedosto:Anti-aircraft gun 35mm Oerlikon Twin Gun GDF.JPG|thumb|250px|Sveitsiläisen Oerlikonin valmistama 35 mm:n ilmatorjuntakanuuna, [[35 Itk 88]].]]
[[Kuva:Bofors-aa-gun-algeria.jpg|thumb|250px|[[Yhdysvaltain armeija]]n ilmatorjuntajoukkoja [[Algeria]]ssa.]]
Varsinaisessa lyhyen kantaman ilmatorjunnassa torjuntaetäisyys on vähintään viisi kilometriä, mutta vähäisempi kuin kymmenen kilometriä sekä korkeus vähintään kolme kilometriä, mutta vähäisempi kuin viisi kilometriä.
Varsinaisessa lyhyen kantaman ilmatorjunnassa torjuntaetäisyys on 5–10 kilometriä ja korkeus 3–5 kilometriä.


'''Kanuunat'''
'''Kanuunat'''

Suomessa käytetään sveitsiläisiä 35 mm:n kevyitä ilmatorjuntakanuunoita ([[35 Itk 88]]) sekä ilmatorjuntapanssarivaunuja Itpsv [[90 Marksman]] ja [[ItPsv SU-57]].
Suomessa käytetään sveitsiläisiä 35 mm:n kevyitä ilmatorjuntakanuunoita ([[35 Itk 88]]) sekä ilmatorjuntapanssarivaunuja Itpsv [[90 Marksman]] ja [[ItPsv SU-57]].


'''Ohjukset'''
'''Ohjukset'''

Lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuskalustona on Suomessa [[Crotale NG]] -ohjuslavetteja, jotka on rakennettu muunnellulle Pasi [[Sisu XA-180]] -alustalle, sekä saksalais-ruotsalainen ASRAD-R, eli Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, (ItO 2005)
Lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuskalustona on Suomessa [[Crotale NG]] -ohjuslavetteja, jotka on rakennettu muunnellulle Pasi [[Sisu XA-180]] -alustalle, sekä saksalais-ruotsalainen ASRAD-R, eli Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, (ItO 2005)


=== Keskipitkän kantaman ilmatorjunta ===
=== Keskipitkän kantaman ilmatorjunta ===
Keskipitkän kantaman ilmatorjunta Suomessa perustuu norjalais-yhdysvaltalaiseen [[NASAMS]]-kalustoon. NASAMSin ohjus perustuu hävittäjissä käytettyyn [[AMRAAM]]-ohjukseen.
Keskipitkän kantaman ilmatorjunta Suomessa perustuu venäläisille alueilmatorjuntaohjuksille [[BUK M1|ItO 96 BUK M1]], joiden torjunta-alue ulottuu vähintään kymmenen kilometrin etäisyydeltä viidenkymmenen kilometrin torjuntaetäisyydelle ja torjuntakorkeus vähintään viidestä kilometristä kahteenkymmeneen kilometriin.

Ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn kehittämiseksi päätettiin vuonna 2023 hankkia [[David’s Sling|David´s Sling]] -järjestelmä [[Israel|Israelista]]. Järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön 2020-luvun loppupuolella. Järjestelmän kolutus sekä henkilökunnalle että varusmiehille tullaan toteuttamaan [[Panssariprikaati (Parola)|Panssariprikaatissa]] toimivassa [[Helsingin ilmatorjuntarykmentti|Helsingin ilmatorjuntarykmentissä]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://maavoimat.fi/-/korkeatorjuntakyvyn-jarjestelma-on-valittu|nimeke=Korkeatorjuntakyvyn järjestelmä on valittu -|julkaisu=Maavoimat|ajankohta=2023-04-05|viitattu=2023-07-16|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>


=== Pitkän kantaman ilmatorjunta ===
=== Pitkän kantaman ilmatorjunta ===
Pitkän kantaman ilmatorjunnan torjuntaetäisyys on vähintään viisikymmentä kilometriä yli kahdenkymmenen kilometrin korkeudessa. Tälle etäisyydelle ei Suomessa ole ilmatorjuntaohjuksia. Pitkän kantaman ilmatorjunta onkin ilmavoimien vastuulla. [[F-18 Hornet]] -hävittäjät operoivat yleensä neljän koneen parvissa, ja jokainen kone kuljettaa mukanaan kahta [[AIM-9 Sidewinder]] -ohjusta ja neljää [[AIM-120 AMRAAM]] -tutkaohjusta. Yli 20 kilometrin korkeudessa lentäviä maaleja vastaan nämäkään eivät kykene taistelemaan.
Pitkän kantaman ilmatorjunnan torjuntaetäisyys on vähintään viisikymmentä kilometriä yli kahdenkymmenen kilometrin korkeuteen. Tälle etäisyydelle ei Suomessa ole ilmatorjuntaohjuksia. Pitkän kantaman ilmatorjunta onkin torjuntahävittäjien vastuulla.


== Aseistus ==
== Aseistus ==
Ilmatorjunta on käyttänyt aseistuksenaan useita erilaisia tykkejä aina siitä lähtien, kun ensimmäiset [[lentokone]]et ottivat osaa sotilastoimiin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Ensimmäisten ilmatorjunta-aseiden tarkkuus ei ollut kehuttava, mutta toisaalta ilma-asekaan ei ollut vielä sotaa ratkaisevassa asemassa.
Ilmatorjunta on käyttänyt aseistuksenaan useita erilaisia tykkejä aina siitä lähtien, kun ensimmäiset [[lentokone]]et ottivat osaa sotilastoimiin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäisessä maailmansodassa]]. Ensimmäisten ilmatorjunta-aseiden tarkkuus ei ollut kehuttava, mutta toisaalta ilma-asekaan ei ollut vielä sotaa ratkaisevassa asemassa.


[[toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen kehitettiin lisäksi maasta ammuttavia [[ilmatorjuntaohjus|ilmatorjuntaohjuksia]], jotka liitettiin osaksi ilmatorjuntaa.
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen kehitettiin lisäksi maasta ammuttavia [[ilmatorjuntaohjus|ilmatorjuntaohjuksia]], jotka liitettiin osaksi ilmatorjuntaa.


Nykyään sekä tykkejä että ohjuksia käytetään rinnakkain. Ilmamaalien osoittamiseen käytetään tarkkoja [[tutka|tutkia]] sekä laskimia.
Nykyään sekä tykkejä että ohjuksia käytetään rinnakkain. Ilmamaalien osoittamiseen käytetään tarkkoja [[tutka|tutkia]] sekä laskimia.
Rivi 63: Rivi 64:
=== Suomen ilmatorjunta-aselaji ===
=== Suomen ilmatorjunta-aselaji ===
==== Osana kenttätykistöä ====
==== Osana kenttätykistöä ====
Suomessa ilmatorjunta-aselajin katsotaan syntyneen [[1. heinäkuuta]] [[1925]] aselajin koulutusyksikön aloittaessa Suomenlinnassa. Ilma-ammuntoja alettiin suorittaa [[16. syyskuuta]] [[1927]].
Suomessa ilmatorjunta-aselajin katsotaan syntyneen 1. heinäkuuta 1925 aselajin koulutusyksikön aloittaessa Suomenlinnassa. Ilma-ammuntoja alettiin suorittaa 16. syyskuuta 1927.


Ilmatorjuntatoiminta Suomen suuriruhtinaskunnan alueella alkoi jo [[1915]] venäläisten toimesta, kun ensimmäiset ilmatorjuntatykit tuotiin Suomenlinnaan. Saksalaisten puolella ensimmäistä maailmansotaa ensimmäiset ilmatorjuntatykkien käyttäjät olivat jääkärit. Myös [[Saksan Itämeren divisioona]] loppukeväästä 1918 käytti kenttätykkejä ilmatorjuntavalmiudessa.
Ilmatorjuntatoiminnan aloittivat Suomen suuriruhtinaskunnan alueella venäläiset jo 1915, kun ensimmäiset ilmatorjuntatykit tuotiin Suomenlinnaan. Saksalaisten puolella ensimmäistä maailmansotaa ensimmäiset ilmatorjuntatykkien käyttäjät olivat jääkärit. Myös [[Saksan Itämeren divisioona]] loppukeväästä 1918 käytti kenttätykkejä ilmatorjuntavalmiudessa.


Suomessa ilmatorjuntatykistön kehitykseen vaikuttivat rannikkotykistön upseerit kapteeni Åke Törnroos ja jääkärieverstiluutnantti [[Väinö Valve]]. Ilmatorjunta oli erityisen tärkeää kiinteisiin asemiin sijoitetuille kenttätykistölle, millä oli järeitä tykkejä ja minkä sijainti oli tunnettu. Ilmatorjuntavastuu kuului aluksi rannikkotykistölle, mutta myös kenttätykistössä aloitettiin ilmatorjuntakoulutus [[1926]].
Suomessa ilmatorjuntatykistön kehitykseen vaikuttivat rannikkotykistön upseerit kapteeni Åke Törnroos ja jääkärieverstiluutnantti [[Väinö Valve]]. Ilmatorjunta oli erityisen tärkeää kiinteisiin asemiin sijoitetuille kenttätykistölle, jolla oli järeitä tykkejä ja jonka sijainti oli tunnettu. Ilmatorjuntavastuu kuului aluksi rannikkotykistölle, mutta myös kenttätykistössä aloitettiin ilmatorjuntakoulutus 1926.


==== Osana ilmavoimia ====
==== Osana ilmavoimia ====
Ilmatorjunta erkani aselajina kenttätykistöstä [[1. tammikuuta]] [[1939]], jolloin se siirtyi samalla maavoimien puolustushaarasta ilmavoimille. Eversti Frans Helmisestä tuli Suomen ensimmäinen [[ilmatorjuntatarkastaja]].
Ilmatorjunta erkani aselajina kenttätykistöstä 1. tammikuuta 1939, jolloin se siirtyi samalla maavoimien puolustushaarasta ilmavoimille. Eversti [[Frans Helminen|Frans Helmisestä]] tuli Suomen ensimmäinen [[ilmatorjuntatarkastaja]].


Talvisodassa ilmavoimien osalta Neuvostoliitolla oli aluksi 7-kertainen ilmaylivoima, mikä kasvoi kolmen kuukauden aikana sodan loppuun mennessä 20-kertaiseksi. 700 paikkakuntaa pommitettiin. Ilmavoimien puolustushaaraan aselajina kuuluvat Suomen ilmatorjuntajoukot ampuivat alas vähintään 404 neuvostoliittolaista lentokonetta, vaurioittivat 376 konetta. 404:stä pudotuksesta 280 tapahtui sotatoimialueella kenttäarmeijan toimialueella. Ilmavoimien lentojoukot pudottivat 190 neuvostoliittolaiskonetta.
[[Talvisota|Talvisodassa]] ilmavoimien osalta [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolla]] oli aluksi 7-kertainen ilmaylivoima, mikä kasvoi kolmen kuukauden aikana sodan loppuun mennessä 20-kertaiseksi. 700 paikkakuntaa pommitettiin. Ilmavoimien puolustushaaraan aselajina kuuluvat Suomen ilmatorjuntajoukot ampuivat alas vähintään 404 neuvostoliittolaista lentokonetta, vaurioittivat 376 konetta. 404:stä pudotuksesta 280 tapahtui sotatoimialueella kenttäarmeijan toimialueella. Ilmavoimien lentojoukot pudottivat 190 neuvostoliittolaiskonetta.


Tilastollisesti jokaista ilmatorjuntajoukkojen asetta kohden pudotettiin yksi neuvostoliittolaiskone ja vaurioitettiin toista konetta. Ammuksia kului raskailla tykeillä keskimäärin 163, 40 mm:n tykeillä 391 ja 20 mm:n tykeillä 474, mitä on pidettävä vähäisenä.
Tilastollisesti jokaista ilmatorjuntajoukkojen asetta kohden pudotettiin yksi neuvostoliittolaiskone ja vaurioitettiin toista konetta. Ammuksia kului raskailla tykeillä keskimäärin 163, 40 mm:n tykeillä 391 ja 20 mm:n tykeillä 474, mitä on pidettävä vähäisenä.
Rivi 80: Rivi 81:
Kova paine Suomen ilmatilaan kohdistui helmikuussa 1944, kun Neuvostoliitto yritti suostutella Suomea rauhaan lisäämällä painetta ilmatilassa. Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat (ADD) hyökkäsivät raskain voimin Helsinkiin, Kotkaan, Turkuun, Ouluun ja Rovaniemellä yöllä.
Kova paine Suomen ilmatilaan kohdistui helmikuussa 1944, kun Neuvostoliitto yritti suostutella Suomea rauhaan lisäämällä painetta ilmatilassa. Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat (ADD) hyökkäsivät raskain voimin Helsinkiin, Kotkaan, Turkuun, Ouluun ja Rovaniemellä yöllä.


Koska Suomella toisin kuin esimerkiksi Saksalla ei ollut yötorjuntahävittäjiä, oli puolustus ilmatorjunnan varassa. Kaupunkien tappioista ei tullut niin suuria kuin mitä Neuvostoliitto oli asettanut tavoitteekseen Suomen irrottamiseksi sodasta.
Koska Suomella – toisin kuin esimerkiksi [[natsi-Saksa|Saksalla]] – ei ollut yötorjuntahävittäjiä, oli puolustus ilmatorjunnan varassa. Kaupunkien tappioista ei tullut niin suuria kuin mitä Neuvostoliitto oli asettanut tavoitteekseen Suomen irrottamiseksi sodasta.


Helmikuun 1944 strategisten pommitusten jälkeen seuraava merkittävä koitos oli suurhyökkäys Kannaksella 1944, missä kohteena oli kaupunkien sijasta kenttäarmeija. Koko ilmatorjunta-aseistuksesta kenttäarmeijan käytössä oli vain 1/3, joten sitä olisi voinut siirtää osaksi asutuskeskuksista ja sisämaan kohteista (2/3) osaksi kenttäarmeijan tueksi. Taistelujen kiivaudesta kertoo se, että 95&nbsp;% (1&nbsp;031) ilmatorjunnan pudotuksista tapahtui kenttäarmeijan sotatoimialueella. Ilmatorjunnan osuus jatkosodan aikana pudotetuista koneista oli 36,9&nbsp;%, mutta vuonna 1944 50&nbsp;%.
Helmikuun 1944 [[strateginen ilmapommitus|strategisten pommitusten]] jälkeen seuraava merkittävä koetus oli [[Kannaksen suurhyökkäys 1944]], missä kohteena oli kaupunkien sijasta kenttäarmeija. Koko ilmatorjunta-aseistuksesta kenttäarmeijan käytössä oli vain 1/3, joten sitä olisi voinut siirtää osaksi asutuskeskuksista ja sisämaan kohteista (2/3) osaksi kenttäarmeijan tueksi. Taistelujen kiivaudesta kertoo se, että 95&nbsp;% (1&nbsp;031) ilmatorjunnan pudotuksista tapahtui kenttäarmeijan sotatoimialueella. Ilmatorjunnan osuus jatkosodan aikana pudotetuista koneista oli 36,9&nbsp;%, mutta vuonna 1944 50&nbsp;%.


Kenttäarmeijalle kohdistettujen ilmatorjuntatykkien pudotusmäärä oli keskimäärin kaksi konetta tykkiä kohden ja ammuskulutus 468 ammusta pudotusta kohden. 169 ilmatorjuntasotilasta kaatui ja 397 haavoittui.
Kenttäarmeijalle kohdistettujen ilmatorjuntatykkien pudotusmäärä oli keskimäärin kaksi konetta tykkiä kohden ja ammuskulutus 468 ammusta pudotusta kohden. 169 ilmatorjuntasotilasta kaatui ja 397 haavoittui.


== =Kylmä sota tuo ohjukset ===
===Kylmä sota tuo ohjukset ===
{{Pääartikkeli|[[Kylmä sota]]}}
Toisen maailmansodan loppua leimasi Yhdysvaltain Japania vastaan käyttämät atomipommit. Korkealla lentäviin strategisten pommikoneiden lauttoihin eivät ilmatorjuntatykit ylettyneet. Siksi etu alkoi olla hyökkääjällä. Neuvostoliitto saavutti Yhdysvaltoja 1949 tuottamalla oman ydinpommin ja kopiomalla pommin kuljettamiseen kykenevän [[Tupolev Tu-4]]:n yhdysvaltalaisesta Boeing [[B-29 Superfortress]]ista.
Toisen maailmansodan loppua leimasi [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[Japani]]a vastaan käyttämät [[Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset|atomipommit]]. Korkealla lentäviin strategisten [[pommikone]]iden lauttoihin eivät ilmatorjuntatykit ylettyneet. Siksi etu alkoi olla hyökkääjällä. Neuvostoliitto saavutti Yhdysvaltoja 1949 tuottamalla oman [[ydinase]]en ja kopioimalla pommin kuljettamiseen kykenevän [[Tupolev Tu-4|Tupolev Tu-4:n]] yhdysvaltalaisesta [[Boeing]] [[B-29 Superfortress]]ista.


Toinen ilmatorjuntatykkien ongelma oli se, että keveiden hävittäjäkoneiden lentonopeudet olivat suihkumoottorien käyttöön oton jälkeen kasvaneet niin paljon, etteivät ilmatorjuntatykit pysyneet rynnäköivien lentokoneiden perässä.
Toinen ilmatorjuntatykkien ongelma oli se, että keveiden hävittäjäkoneiden lentonopeudet olivat suihkumoottorien käyttöön oton jälkeen kasvaneet niin paljon, etteivät ilmatorjuntatykit pysyneet rynnäköivien lentokoneiden perässä.


Ratkaisuksi alettiin kehitellä ilmatorjuntaohjuksia ilmatorjuntatykkien korvaajiksi. Strategisiin pommikoneisiin ylettyvät ilmatorjuntaohjukset tulivat ensimmäisinä käyttöön Yhdysvalloissa [[1954]] ja Neuvostoliitossa [[1956]], josta levisivät 1950-luvun loppuun mennessä myös muihin maihin.
Ratkaisuksi alettiin kehitellä ilmatorjuntaohjuksia ilmatorjuntatykkien korvaajiksi. Strategisiin pommikoneisiin ylettyvät ilmatorjuntaohjukset tulivat ensimmäisinä käyttöön Yhdysvalloissa [[1954]] ja Neuvostoliitossa [[1956]], josta levisivät [[1950-luku|1950-luvun]] loppuun mennessä myös muihin maihin.


Suomi yritti hankkia [[1960-luku|1960-luvun]] alussa ilmatorjuntaohjuksia, mutta sen edellytyksenä olisi ollut [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhansopimukseen]] liittyvän ohjuskiellon kumoaminen. Yhdysvallat tai Iso-Britannia eivät myyneet Suomelle uudempaa kalustoaan. Ilmavoimiensa ylivoimalla Varsovan liiton maavoimien ylivoimaa tasoittavien maiden intressissä ei ollut vahvistaa puolueettoman Suomen ilmatorjuntaa, koska strategisten pommikoneiden ja myöhemmin risteilyohjusten lentoreitit kulkivat Etelä-Suomen kautta [[Leningradin sotilaspiiri]]n sotilaallisiin kohteisiin. Länsisaksalaista Roland-järjestelmää puolestaan ei pidetty soveltuvana.
Suomi yritti hankkia [[1960-luku|1960-luvun]] alussa [[Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä|ilmatorjuntaohjuksia]], mutta sen edellytyksenä olisi ollut [[Pariisin rauha (1947)|Pariisin rauhansopimukseen]] liittyvän ohjuskiellon kumoaminen. Yhdysvallat tai [[Yhdistynyt kuningaskunta|Iso-Britannia]] eivät myyneet Suomelle uudempaa kalustoaan. Ilmavoimiensa ylivoimalla [[Varsovan liitto|Varsovan liiton]] maavoimien ylivoimaa tasoittavien maiden intressissä ei ollut vahvistaa puolueettoman Suomen ilmatorjuntaa, koska strategisten pommikoneiden ja myöhemmin risteilyohjusten lentoreitit kulkivat Etelä-Suomen kautta [[Leningradin sotilaspiiri]]n sotilaallisiin kohteisiin. Länsisaksalaista [[Roland (ohjus)|Roland]]-järjestelmää puolestaan ei pidetty soveltuvana.


Suomen ilmatorjuntaohjushankinnat alkoivat vasta [[1978]]–[[1979]], kun Neuvostoliitosta hankittiin ajanmukaisia keveitä olkapäältä laukaistavia ohjuksia [[ItO 78]] ([[Strela 2]]M) sekä pääkaupunkiseudun suojaamiseen sopiva alueilmatorjuntaohjus [[ItO 79]] ([[S-125 M1 Petshora]]).
Suomen ilmatorjuntaohjushankinnat alkoivat vasta [[1978]]–[[1979]], kun Neuvostoliitosta hankittiin ajanmukaisia keveitä olkapäältä laukaistavia ohjuksia [[ItO 78]] ([[Strela 2]]M) sekä pääkaupunkiseudun suojaamiseen sopiva alueilmatorjuntaohjus [[ItO 79]] ([[Isajev S-125|S-125 M1 Petshora]]).
[[ItO 78]]:n korvasi ItO 86M (Igla), joka oli Streloja seuraava neuvostoliittolainen olkapäältä laukaistava kevyt lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjus. '''Maavoimille''' hankittiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Ranskasta ItO 90 (Crotale NG) ja merivoimille [[ItO 91]] (Matra Mistral) ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Crotalen torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 10 kilometriä ja pystysuunnassa 6 kilometriä.
ItO 78:n korvasi ItO 86M (Igla), joka oli Streloja seuraava neuvostoliittolainen olkapäältä laukaistava kevyt lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjus. ''Maavoimille'' hankittiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Ranskasta ItO 90 ([[Crotale NG]]) ja merivoimille [[ItO 91]] (Matra Mistral) ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Crotalen torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa kymmenen kilometriä ja pystysuunnassa kuusi kilometriä.


Alueilmatorjuntaohjukset BUK M1 hankittiin 1990-luvun alussa Venäjältä lyhentämällä Neuvostoliitolta periytynyttä bilateraalikaupan valtionvelkaa. BUK M1 on tarkoitettu pääkaupunkiseudun suojaksi torjumaan lentokoneiden ja helikoptereiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia. Se soveltuu rajoitetusti myös ballististen maalien, kuten tykistöohjusten torjuntaan. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 35 kilometriä ja pystysuunnassa 22 kilometriä.
Alueilmatorjuntaohjukset BUK M1 hankittiin 1990-luvun alussa Venäjältä lyhentämällä Neuvostoliitolta periytynyttä bilateraalikaupan valtionvelkaa. [[BUK M1]] on tarkoitettu pääkaupunkiseudun suojaksi torjumaan lentokoneiden ja helikoptereiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia. Se soveltuu rajoitetusti myös ballististen maalien, kuten tykistöohjusten torjuntaan. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 35 kilometriä ja pystysuunnassa 22 kilometriä. Järjestelmä korvataan 2010-luvulla norjalais-yhdysvaltalaisella [[NASAMS]]-järjestelmässä, joka käyttää [[AMRAAM]]-ohjuksen muunnosta.


Uuden lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta alkoi 1990 luvun loppupuolella. Hankinnan tavoitteena oli parantaa valmiusyhtymien ilmatorjuntasuojaa rynnäkköhävittäjiä ja taisteluhelikoptereita vastaan. Hankinnassa päädyttiin saksalaisen RDE:n toimittamaan ASRAD-R- ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, ItO 2005. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 8 kilometriä ja pystysuunnassa 5 kilometriä.
Uuden lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta alkoi 1990 luvun loppupuolella. Hankinnan tavoitteena oli parantaa valmiusyhtymien ilmatorjuntasuojaa rynnäkköhävittäjiä ja taisteluhelikoptereita vastaan. Hankinnassa päädyttiin saksalaisen RDE:n toimittamaan ASRAD-R- ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, ItO 2005. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa kahdeksan kilometriä ja pystysuunnassa viisi kilometriä.
'''Suomen merivoimat''' on valinnut eteläafrikkalaisen UMKHONTO-ilmatorjuntaohjuksen uusiin Hamina-luokan ohjusveneisiin. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjus ITO2004 UMKHONTO.
''Suomen merivoimat'' on valinnut eteläafrikkalaisen [[Umkhonto|UMKHONTO]]-ilmatorjuntaohjuksen uusiin Hamina-luokan ohjusveneisiin. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjus ITO2004 UMKHONTO.


[[Suomen puolustusvoimat]] on päättänyt korvata vanhenevat ITO 86M (Igla) -ohjukset ruotsalaisen Saab Bofors Dynamic AB:n RBS 70 -kalustoon perustuvilla ilmatorjuntaohjuksilla.
[[Suomen puolustusvoimat]] on päättänyt korvata vanhenevat ITO 86M (Igla) -ohjukset ruotsalaisen Saab Bofors Dynamic AB:n RBS 70 -kalustoon perustuvilla ilmatorjuntaohjuksilla.

==Ilmatorjuntapatterien historia==
Oma ilmatorjuntapatteristo on Suomessa toiminut Turussa [[Turun Ilmatorjuntapatteristo]] (TurItPsto), [[Oulu]]ssa [[Oulun Ilmatorjuntapatteristo]] (OulItPsto) sekä [[Lahti|Lahdessa]] [[Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo]] (SalpItPsto) Näistä viimeksi mainittu toimi myöhemmin [[Kouvola]]ssa. TurItPsto:n [[patteri]]en sijoituspaikat olivat [[Pääskyvuori]] ja [[Uittamo]].


== Nykyään ==
== Nykyään ==
Rivi 112: Rivi 117:
Nykyään puolustusvoimissa käytetään joukkojen lähitorjuntaan kevyitä maastokelpoisia tykkejä kuten [[23 ItK 61-2]] (ZU-23-2) sekä tärkeiden kohteiden suojaamiseen raskaampia tutkaohjattuja tykkejä kuten [[35 ItK 88]] (35 mm:n sveitsiläinen Oerlikon).
Nykyään puolustusvoimissa käytetään joukkojen lähitorjuntaan kevyitä maastokelpoisia tykkejä kuten [[23 ItK 61-2]] (ZU-23-2) sekä tärkeiden kohteiden suojaamiseen raskaampia tutkaohjattuja tykkejä kuten [[35 ItK 88]] (35 mm:n sveitsiläinen Oerlikon).


Laivoilla jo pidempään käytössä olleet ohjustentorjuntajärjestelmät kuten yhdysvaltalainen Phalanx ovat tulossa maakäyttöön matalalla ohjuskatveessa lentävien risteilyohjusten sekä jopa raketinheittimien rakettien torjuntaan. Tällaisten ammusasejärjestelmien teho perustuu tutkaohjaukseen, suureen tulinopeuteen ja herätesytyttimelliseen ammukseen.
Laivoilla jo pidempään käytössä olleet ohjustentorjuntajärjestelmät kuten yhdysvaltalainen Phalanx ovat tulossa maakäyttöön matalalla ohjuskatveessa lentävien risteilyohjusten sekä jopa raketinheittimien rakettien torjuntaan. Tällaisten ammusasejärjestelmien teho perustuu [[tutka]]ohjaukseen, suureen tulinopeuteen ja herätesytyttimelliseen ammukseen.

Ilmatorjuntajoukkojen ja ilmavoimien yhteistoimintaa varten on jokaisessa kolmessa [[lennosto]]ssa nimettynä ilmatorjuntaupseeri.


== Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus ==
== Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus ==
Ilmapuolustukseen yleensä ja ilmatorjuntaan erityisesti voi tutustua [[Maanpuolustuskoulutusyhdistys|Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen]] [[ilmapuolustuspiiri]]n kursseilla 18 vuotta täyttäneet.
Ilmapuolustukseen yleensä ja ilmatorjuntaan erityisesti voivat tutustua [[Maanpuolustuskoulutusyhdistys|Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen]] [[ilmapuolustuspiiri]]n kursseilla 18 vuotta täyttäneet sekä muut reserviläiset.

⚫
== Katso myös ==
* [[Buk-ilmatorjuntajärjestelmä]]
⚫
* [[ZU-23-2]], kevyt ilmatorjuntakanuuna ”Sergei”
* [[Sotienjälkeiset suomalaiset ilmatorjuntayksiköt]]

== Lähteet ==
{{viitteet}}


== Kirjallisuutta ==
== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite|Tekijä=Biaudet, Bob | Nimeke=Ohiampujat – ilmatorjuntamiesten kokemuksia jatkosodan ratkaisutaisteluista | Julkaisija=WSOY | Vuosi= 2002}}
* {{Kirjaviite|Tekijä=Biaudet, Bob | Nimeke=Ohiampujat – ilmatorjuntamiesten kokemuksia jatkosodan ratkaisutaisteluista | Julkaisija=WSOY | Vuosi= 2002}}
* Haupt, Dirk Roland: Ballistiskt missilförsvar i Europa och folkrätten. Jus ad bellum, jus in bello och staters folkrättsliga ansvar ex delicto; i: [http://kkrva.se/hot/2014:4/haupt_ballistiskt_missilforsvar.pdf Kungliga Krigsvetenskapsakademiens Handlingar och Tidskrift, 218:e årgången (2014), fjärde häftet, sid 53-83] (ruotsiksi)
* {{Kirjaviite|Tekijä=Lappi, Ahti| Nimeke=Ilmatorjunta ilmasodassa 1794–1945 | Julkaisija=Ilmatorjuntasäätiö| Vuosi= 2000}}
* {{Kirjaviite|Tekijä=Lappi, Ahti| Nimeke=Ilmatorjunta ilmasodassa 1794–1945 | Julkaisija=Ilmatorjuntasäätiö| Vuosi= 2000}}
* {{Kirjaviite|Tekijä=Lappi, Ahti| Nimeke=Ilmatorjunta kylmässä sodassa | Julkaisija=Ilmatorjuntasäätiö| Vuosi= 2003}}
* {{Kirjaviite|Tekijä=Lappi, Ahti| Nimeke=Ilmatorjunta kylmässä sodassa | Julkaisija=Ilmatorjuntasäätiö| Vuosi= 2003}}

⚫
== Katso myös ==
* [[BUK M1]]-ohjusjärjestelmä
⚫
* [[ZU-23-2]], kevyt ilmatorjuntakanuuna "Sergei"


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat|Anti-aircraft weapons}}
{{Commonscat|Anti-aircraft weapons}}
* [http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=54 Puolustusvoimien ilmatorjuntakalustoa]
* [http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=54 Puolustusvoimien ilmatorjuntakalustoa] {{Wayback|1=http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=54 |päiväys=20050802092620 }}
* [http://www.ilmatorjuntamuseo.fi Ilmatorjuntamuseo]
* [http://www.ilmatorjuntamuseo.fi Ilmatorjuntamuseo] {{Wayback|1=http://www.ilmatorjuntamuseo.fi/ |päiväys=20160329114316 }}
* [http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi Ilmatorjuntaupseeriyhdistys]
* [http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi Ilmatorjuntaupseeriyhdistys]
* [http://www.latiltrucks.net Ilmatorjuntajoukkojen käyttämät Latil-tykinvetäjät]
* [http://www.latiltrucks.net Ilmatorjuntajoukkojen käyttämät Latil-tykinvetäjät]
Rivi 135: Rivi 147:
{{Sota}}
{{Sota}}


[[Luokka:Ilmatorjunta]]
[[Luokka:Ilmatorjunta|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

[[ar:دفاع جوي]]
[[de:Luftabwehr]]
[[en:Anti-aircraft warfare]]
[[es:Defensa antiaérea]]
[[fr:Lutte anti-aérienne]]
[[it:Armi contraerei]]
[[he:נ"מ]]
[[lv:Pretgaisa aizsardzība]]
[[lt:Priešlėktuvinė gynyba]]
[[nl:Luchtafweer]]
[[ja:高射砲]]
[[no:Luftvern]]
[[pl:Działo przeciwlotnicze]]
[[pt:Defesa anti-aérea]]
[[ru:Противовоздушная оборона]]
[[sr:Против-ваздушна одбрана]]
[[sv:Luftvärn]]
[[zh:高射炮]]

Nykyinen versio 21. heinäkuuta 2024 kello 20.29

Hakusana ”Itk” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan Itk (täsmennyssivu).
 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Intialaisen maasta ilmaan - Akash-ilmatorjuntaohjuksen laukaisu.

Ilmatorjunta on aselaji,[1] jonka tehtävänä on suojata kohteita vihollisen ilmahyökkäyksiltä estämällä tai häiritsemällä vihollisten ilma-alusten toimintaa. Laajemmin käsitettynä ilmatorjunta on toimintaa, jolla pyritään ylläpitämään jonkun tietyn alueen ilmaherruutta, tai toimintaa jolla pyritään vaikeuttamaan vastustajan ilma-aseen tehokasta käyttöä ja minimoimaan ilma-aseen käytön vaikutuksia.

Toiminnallisesti ilmatorjunta voidaan jakaa lyhyen kantaman lähi-ilmatorjuntaan, keskikantaman ilmatorjuntaan, pitkän kantaman alueilmatorjuntaan sekä ilmasuojeluun.

Jaottelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyen kantaman ilmatorjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lyhyen kantaman ilmatorjunta jaetaan vielä lyhyen ja erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntaan.

Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erittäin lyhyen kantaman ilmatorjunnassa torjuntaetäisyys on alle viisi kilometriä ja torjuntakorkeus alle kolme kilometriä.

Ilma-ammunta

Lähi-ilmatorjuntaa voidaan suorittaa rynnäkkökiväärin ilma-ammunnalla, mikä Suomessa opetetaan asepalveluksessa peruskoulutuskaudella, kevytkonekiväärin ilma-ammunnalla tai ilmatorjuntakonekiväärin ammunnalla. Ilma-ammuntaa voidaan kuitenkin harjoittaa periaatteessa millä tahansa suorasuuntausaseella.

Suomessa 12,7 mm:n ilmatorjuntakonekiväärejä on jalkaväen panssaroiduissa miehistönkuljetusvaunuissa, panssarijoukkojen taistelupanssarivaunuissa, laivoissa ja veneissä sekä muissa ajoneuvoissa ja niitä voidaan käyttää myös maataisteluun jalkaväen rynnäkkökiväärien ja kevyiden 7,62 mm:n konekiväärien tukena.

IT-konekiväärit ovat jalkaväen tukiaseita. Varsinainen ilmatorjunta-aselaji käyttää järeämpiä ilmatorjuntakanuunoita, tai -ohjuksia.

Ohjukset

Erittäin lyhyen kantomatkan ilmatorjunnan piiriin kuuluvat olkapäältä laukaistavat ohjukset, jollaisia ovat Suomessa yhdysvaltalaiset kunnostetut Stinger RMP Block 1 -ohjukset, jotka päätettiin hakkkia vuonna 2014.[2] Palveluskäytössä se tunnetaan nimellä Ilmatorjuntaohjus 15 (ITO15).[3] Merivoimilla on aluksillaan vastaavia ranskalaisia Matra Mistral-ohjuksia. Laivoilla ohjuslaukaisin on kiinteässä telineessä.

Kevyt ilmatorjuntakanuuna

ZU-23-2 ilmatorjuntatykki.

Prikaatien ilmatorjuntapattereissa käytetään esim. 23 mm putkilla varustettuja kanuunoita. Suomessa on käytössä venäläisvalmisteisia kaksiputkisia ZU-23-2-ilmatorjuntatykkejä kalustona (23 Itk 61, puhekielessä ”Sergei”) Kanuunan tulinopeus on 2×17 laukausta sekunnissa, ja ammuksen lähtönopeus on yli 970 m/s. 23 ItK 61:iä on modernisoitu Suomessa muun muassa tähtäyslaitteiden osalta, minkä vuoksi uudistetuista kevyistä ilmatorjuntakanuunoista käytetään merkintää 23 ItK 95 uudistamisvuoden 1995 mukaan. 23 ItK 61 on todella tehokas osaavissa käsissä.

Lyhyen kantaman ilmatorjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sveitsiläisen Oerlikonin valmistama 35 mm:n ilmatorjuntakanuuna, 35 Itk 88.
Yhdysvaltain armeijan ilmatorjuntajoukkoja Algeriassa.

Varsinaisessa lyhyen kantaman ilmatorjunnassa torjuntaetäisyys on 5–10 kilometriä ja korkeus 3–5 kilometriä.

Kanuunat Suomessa käytetään sveitsiläisiä 35 mm:n kevyitä ilmatorjuntakanuunoita (35 Itk 88) sekä ilmatorjuntapanssarivaunuja Itpsv 90 Marksman ja ItPsv SU-57.

Ohjukset Lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuskalustona on Suomessa Crotale NG -ohjuslavetteja, jotka on rakennettu muunnellulle Pasi Sisu XA-180 -alustalle, sekä saksalais-ruotsalainen ASRAD-R, eli Ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, (ItO 2005)

Keskipitkän kantaman ilmatorjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskipitkän kantaman ilmatorjunta Suomessa perustuu norjalais-yhdysvaltalaiseen NASAMS-kalustoon. NASAMSin ohjus perustuu hävittäjissä käytettyyn AMRAAM-ohjukseen.

Ilmatorjunnan korkeatorjuntakyvyn kehittämiseksi päätettiin vuonna 2023 hankkia David´s Sling -järjestelmä Israelista. Järjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön 2020-luvun loppupuolella. Järjestelmän kolutus sekä henkilökunnalle että varusmiehille tullaan toteuttamaan Panssariprikaatissa toimivassa Helsingin ilmatorjuntarykmentissä.[4]

Pitkän kantaman ilmatorjunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkän kantaman ilmatorjunnan torjuntaetäisyys on vähintään viisikymmentä kilometriä yli kahdenkymmenen kilometrin korkeuteen. Tälle etäisyydelle ei Suomessa ole ilmatorjuntaohjuksia. Pitkän kantaman ilmatorjunta onkin torjuntahävittäjien vastuulla.

Aseistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatorjunta on käyttänyt aseistuksenaan useita erilaisia tykkejä aina siitä lähtien, kun ensimmäiset lentokoneet ottivat osaa sotilastoimiin ensimmäisessä maailmansodassa. Ensimmäisten ilmatorjunta-aseiden tarkkuus ei ollut kehuttava, mutta toisaalta ilma-asekaan ei ollut vielä sotaa ratkaisevassa asemassa.

Toisen maailmansodan jälkeen kehitettiin lisäksi maasta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksia, jotka liitettiin osaksi ilmatorjuntaa.

Nykyään sekä tykkejä että ohjuksia käytetään rinnakkain. Ilmamaalien osoittamiseen käytetään tarkkoja tutkia sekä laskimia.

Ilmatorjuntajoukot toimivat yhteistyössä hävittäjien kanssa muodostaen yhdessä ilmavalvonnan kanssa ilmapuolustuksen.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkän kantaman ilmatorjuntatykkeinä käytettiin yleisesti tavallisten tykistöjärjestelmien mukaelmia. Aluksi standardiosille tehtiin vain uudet jalustat, mutta ennen toista maailmansotaa ilmatorjuntatykit kehittyivät omaksi tyypikseen, jolla oli paljon parempi suorituskyky.

Tykkien ammuksissa käytetään yleensä ilmanpaineeseen, aikasytytykseen tai kosketukseen perustuvia sytyttimiä. Ajatuksena on luoda räjähtelevä sulku tietylle alueelle. Klassinen esimerkki suuresta pitkän kantaman ilmatorjuntatykistä on saksalainen 88 millimetrin tykki. Sen kaltaiset järjestelmät korvautuivat ohjuksilla 1950-luvulla.

Suomen ilmatorjunta-aselaji

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana kenttätykistöä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ilmatorjunta-aselajin katsotaan syntyneen 1. heinäkuuta 1925 aselajin koulutusyksikön aloittaessa Suomenlinnassa. Ilma-ammuntoja alettiin suorittaa 16. syyskuuta 1927.

Ilmatorjuntatoiminnan aloittivat Suomen suuriruhtinaskunnan alueella venäläiset jo 1915, kun ensimmäiset ilmatorjuntatykit tuotiin Suomenlinnaan. Saksalaisten puolella ensimmäistä maailmansotaa ensimmäiset ilmatorjuntatykkien käyttäjät olivat jääkärit. Myös Saksan Itämeren divisioona loppukeväästä 1918 käytti kenttätykkejä ilmatorjuntavalmiudessa.

Suomessa ilmatorjuntatykistön kehitykseen vaikuttivat rannikkotykistön upseerit kapteeni Åke Törnroos ja jääkärieverstiluutnantti Väinö Valve. Ilmatorjunta oli erityisen tärkeää kiinteisiin asemiin sijoitetuille kenttätykistölle, jolla oli järeitä tykkejä ja jonka sijainti oli tunnettu. Ilmatorjuntavastuu kuului aluksi rannikkotykistölle, mutta myös kenttätykistössä aloitettiin ilmatorjuntakoulutus 1926.

Osana ilmavoimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatorjunta erkani aselajina kenttätykistöstä 1. tammikuuta 1939, jolloin se siirtyi samalla maavoimien puolustushaarasta ilmavoimille. Eversti Frans Helmisestä tuli Suomen ensimmäinen ilmatorjuntatarkastaja.

Talvisodassa ilmavoimien osalta Neuvostoliitolla oli aluksi 7-kertainen ilmaylivoima, mikä kasvoi kolmen kuukauden aikana sodan loppuun mennessä 20-kertaiseksi. 700 paikkakuntaa pommitettiin. Ilmavoimien puolustushaaraan aselajina kuuluvat Suomen ilmatorjuntajoukot ampuivat alas vähintään 404 neuvostoliittolaista lentokonetta, vaurioittivat 376 konetta. 404:stä pudotuksesta 280 tapahtui sotatoimialueella kenttäarmeijan toimialueella. Ilmavoimien lentojoukot pudottivat 190 neuvostoliittolaiskonetta.

Tilastollisesti jokaista ilmatorjuntajoukkojen asetta kohden pudotettiin yksi neuvostoliittolaiskone ja vaurioitettiin toista konetta. Ammuksia kului raskailla tykeillä keskimäärin 163, 40 mm:n tykeillä 391 ja 20 mm:n tykeillä 474, mitä on pidettävä vähäisenä.

Jatkosotaan mennessä ilmatorjuntaa vahvistettiin moninkertaiseksi hankkimalla saatavissa olevia aseita. Ilmatorjunta-asetyyppien määrä kasvoi yli 50:een, mikä vaikeutti huoltoa ja koulutusta.

Kova paine Suomen ilmatilaan kohdistui helmikuussa 1944, kun Neuvostoliitto yritti suostutella Suomea rauhaan lisäämällä painetta ilmatilassa. Neuvostoliiton kaukotoimintailmavoimat (ADD) hyökkäsivät raskain voimin Helsinkiin, Kotkaan, Turkuun, Ouluun ja Rovaniemellä yöllä.

Koska Suomella – toisin kuin esimerkiksi Saksalla – ei ollut yötorjuntahävittäjiä, oli puolustus ilmatorjunnan varassa. Kaupunkien tappioista ei tullut niin suuria kuin mitä Neuvostoliitto oli asettanut tavoitteekseen Suomen irrottamiseksi sodasta.

Helmikuun 1944 strategisten pommitusten jälkeen seuraava merkittävä koetus oli Kannaksen suurhyökkäys 1944, missä kohteena oli kaupunkien sijasta kenttäarmeija. Koko ilmatorjunta-aseistuksesta kenttäarmeijan käytössä oli vain 1/3, joten sitä olisi voinut siirtää osaksi asutuskeskuksista ja sisämaan kohteista (2/3) osaksi kenttäarmeijan tueksi. Taistelujen kiivaudesta kertoo se, että 95 % (1 031) ilmatorjunnan pudotuksista tapahtui kenttäarmeijan sotatoimialueella. Ilmatorjunnan osuus jatkosodan aikana pudotetuista koneista oli 36,9 %, mutta vuonna 1944 50 %.

Kenttäarmeijalle kohdistettujen ilmatorjuntatykkien pudotusmäärä oli keskimäärin kaksi konetta tykkiä kohden ja ammuskulutus 468 ammusta pudotusta kohden. 169 ilmatorjuntasotilasta kaatui ja 397 haavoittui.

Kylmä sota tuo ohjukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Kylmä sota

Toisen maailmansodan loppua leimasi Yhdysvaltain Japania vastaan käyttämät atomipommit. Korkealla lentäviin strategisten pommikoneiden lauttoihin eivät ilmatorjuntatykit ylettyneet. Siksi etu alkoi olla hyökkääjällä. Neuvostoliitto saavutti Yhdysvaltoja 1949 tuottamalla oman ydinaseen ja kopioimalla pommin kuljettamiseen kykenevän Tupolev Tu-4:n yhdysvaltalaisesta Boeing B-29 Superfortressista.

Toinen ilmatorjuntatykkien ongelma oli se, että keveiden hävittäjäkoneiden lentonopeudet olivat suihkumoottorien käyttöön oton jälkeen kasvaneet niin paljon, etteivät ilmatorjuntatykit pysyneet rynnäköivien lentokoneiden perässä.

Ratkaisuksi alettiin kehitellä ilmatorjuntaohjuksia ilmatorjuntatykkien korvaajiksi. Strategisiin pommikoneisiin ylettyvät ilmatorjuntaohjukset tulivat ensimmäisinä käyttöön Yhdysvalloissa 1954 ja Neuvostoliitossa 1956, josta levisivät 1950-luvun loppuun mennessä myös muihin maihin.

Suomi yritti hankkia 1960-luvun alussa ilmatorjuntaohjuksia, mutta sen edellytyksenä olisi ollut Pariisin rauhansopimukseen liittyvän ohjuskiellon kumoaminen. Yhdysvallat tai Iso-Britannia eivät myyneet Suomelle uudempaa kalustoaan. Ilmavoimiensa ylivoimalla Varsovan liiton maavoimien ylivoimaa tasoittavien maiden intressissä ei ollut vahvistaa puolueettoman Suomen ilmatorjuntaa, koska strategisten pommikoneiden ja myöhemmin risteilyohjusten lentoreitit kulkivat Etelä-Suomen kautta Leningradin sotilaspiirin sotilaallisiin kohteisiin. Länsisaksalaista Roland-järjestelmää puolestaan ei pidetty soveltuvana.

Suomen ilmatorjuntaohjushankinnat alkoivat vasta 1978–1979, kun Neuvostoliitosta hankittiin ajanmukaisia keveitä olkapäältä laukaistavia ohjuksia ItO 78 (Strela 2M) sekä pääkaupunkiseudun suojaamiseen sopiva alueilmatorjuntaohjus ItO 79 (S-125 M1 Petshora).

ItO 78:n korvasi ItO 86M (Igla), joka oli Streloja seuraava neuvostoliittolainen olkapäältä laukaistava kevyt lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjus. Maavoimille hankittiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Ranskasta ItO 90 (Crotale NG) ja merivoimille ItO 91 (Matra Mistral) ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Crotalen torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa kymmenen kilometriä ja pystysuunnassa kuusi kilometriä.

Alueilmatorjuntaohjukset BUK M1 hankittiin 1990-luvun alussa Venäjältä lyhentämällä Neuvostoliitolta periytynyttä bilateraalikaupan valtionvelkaa. BUK M1 on tarkoitettu pääkaupunkiseudun suojaksi torjumaan lentokoneiden ja helikoptereiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia. Se soveltuu rajoitetusti myös ballististen maalien, kuten tykistöohjusten torjuntaan. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 35 kilometriä ja pystysuunnassa 22 kilometriä. Järjestelmä korvataan 2010-luvulla norjalais-yhdysvaltalaisella NASAMS-järjestelmässä, joka käyttää AMRAAM-ohjuksen muunnosta.

Uuden lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta alkoi 1990 luvun loppupuolella. Hankinnan tavoitteena oli parantaa valmiusyhtymien ilmatorjuntasuojaa rynnäkköhävittäjiä ja taisteluhelikoptereita vastaan. Hankinnassa päädyttiin saksalaisen RDE:n toimittamaan ASRAD-R- ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, ItO 2005. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa kahdeksan kilometriä ja pystysuunnassa viisi kilometriä.

Suomen merivoimat on valinnut eteläafrikkalaisen UMKHONTO-ilmatorjuntaohjuksen uusiin Hamina-luokan ohjusveneisiin. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjus ITO2004 UMKHONTO.

Suomen puolustusvoimat on päättänyt korvata vanhenevat ITO 86M (Igla) -ohjukset ruotsalaisen Saab Bofors Dynamic AB:n RBS 70 -kalustoon perustuvilla ilmatorjuntaohjuksilla.

Ilmatorjuntapatterien historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oma ilmatorjuntapatteristo on Suomessa toiminut Turussa Turun Ilmatorjuntapatteristo (TurItPsto), Oulussa Oulun Ilmatorjuntapatteristo (OulItPsto) sekä Lahdessa Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo (SalpItPsto) Näistä viimeksi mainittu toimi myöhemmin Kouvolassa. TurItPsto:n patterien sijoituspaikat olivat Pääskyvuori ja Uittamo.

Nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatorjuntatykit tekevät voimakasta paluuta, vaikka ohjuskaluston kantama ja osumatarkkuus onkin niihin verrattuna moninkertainen. Ohjusten hinta on korkea ja niillä on tietyissä olosuhteissa käyttörajoituksia.

Nykyään puolustusvoimissa käytetään joukkojen lähitorjuntaan kevyitä maastokelpoisia tykkejä kuten 23 ItK 61-2 (ZU-23-2) sekä tärkeiden kohteiden suojaamiseen raskaampia tutkaohjattuja tykkejä kuten 35 ItK 88 (35 mm:n sveitsiläinen Oerlikon).

Laivoilla jo pidempään käytössä olleet ohjustentorjuntajärjestelmät kuten yhdysvaltalainen Phalanx ovat tulossa maakäyttöön matalalla ohjuskatveessa lentävien risteilyohjusten sekä jopa raketinheittimien rakettien torjuntaan. Tällaisten ammusasejärjestelmien teho perustuu tutkaohjaukseen, suureen tulinopeuteen ja herätesytyttimelliseen ammukseen.

Ilmatorjuntajoukkojen ja ilmavoimien yhteistoimintaa varten on jokaisessa kolmessa lennostossa nimettynä ilmatorjuntaupseeri.

Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmapuolustukseen yleensä ja ilmatorjuntaan erityisesti voivat tutustua Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ilmapuolustuspiirin kursseilla 18 vuotta täyttäneet sekä muut reserviläiset.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Haettiin "aselaji" Kielitoimiston sanakirjasta Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus & Kielikone Oy. ”sot. aseistuksen mukaisia maavoimien osia. Suomen maavoimien aselajit ovat jalkaväki, kenttätykistö sekä ilmatorjunta-, viesti-, huolto- ja pioneerijoukot.” Viitattu 2.7.2017.
  2. ↑ Puolustusministeriö päätti maavoimien ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnasta Puolustusministeriö. Viitattu 16.7.2023.
  3. ↑ Puolustusvoimien kalustokuvasto Puolustusvoimat. Viitattu 16.7.2023.
  4. ↑ Korkeatorjuntakyvyn järjestelmä on valittu - Maavoimat. 5.4.2023. Viitattu 16.7.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilmatorjunta.
Sota
Aikakaudet Sotatoimialueet Aseet Sodankäynnin tasot Taistelevat aselajit Tukevat aselajit Luetteloita Yleistä
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilmatorjunta&oldid=22525883”