(8 välissä olevaa versiota 6 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1:
Rivi 1:
[[Tiedosto:Francisco I de las Dos Sicilias (por Vicente López Portaña. 1829. Real Academia de Bellas Artes de San Fernando).jpg|thumb|Frans I. [[Vicente López y Portaña]]nmaalaamamuotokuvavuodelta 1829.]]
[[Tiedosto:Francisco I de las Dos Sicilias (por Vicente López Portaña. 1829. Real Academia de Bellas Artes de San Fernando).jpg|thumb|Kuningas Frans I. [[Vicente López y Portaña|Vicente López y Portaña,]] 1829.]]
'''Frans I''' ([[Italian kieli|ital]]. ''Francisco I''); ([[14. elokuuta]] [[1777]] [[Napoli]] – [[8. marraskuuta]] [[1830]] [[Napoli]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/216725/Francis-I Francis I] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 8.6.2014.</ref> oli [[Molempain Sisiliain kuningaskunta|Molempain Sisiliain kuningaskunnan]] kuningas vuosina 1825–1830.
'''Frans I''' ([[Italian kieli|ital]]. ''Francesco I''); ([[14. elokuuta]] [[1777]] [[Napoli]], [[Napolin kuningaskunta]] – [[8. marraskuuta]] [[1830]] [[Napoli]], [[Molempain Sisiliain kuningaskunta]])<ref name="brit">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/216725/Francis-I Francis I] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 8.6.2014.</ref> oli [[Molempain Sisiliain kuningaskunta|Molempain Sisiliain kuningaskunnan]] kuningas vuosina 1825–1830.
== Suku ==
== Suku ==
Francesco Gennaro Giuseppe Saverio Giovanni Battistan vanhemmat olivat Napolin ja Sisilian kuningas [[Ferdinand I (Sisilia)|Ferdinand I]] ja [[Habsburgien valtakunta|Itävallan]] arkkiherttuatar [[Maria Karoliina]]. Hänelläoli 15 sisarusta.<ref name="brit" />
''Francesco Gennaro Giuseppe Saverio Giovanni Battistan'' vanhemmat olivat Napolin ja Sisilian kuningas [[Ferdinand I (Sisilia)|Ferdinand I]] ja [[Habsburgien valtakunta|Itävallan]] arkkiherttuatar [[Maria Karoliina]].<ref name="brit" /><ref name=":0">{{Lehtiviite|Tekijä=Chisholm, Hugh (toim.)|Otsikko=Francis I. of the Two Sicilies|Julkaisu=1911 Encyclopædia Britannica|Ajankohta=1911|Vuosikerta=Volume 10|www=https://en.wikisource.org/wiki/1911_Encyclop%C3%A6dia_Britannica/Francis_I._of_the_Two_Sicilies}}</ref> Hänen äidinäitinsä oli Itävallan arkkiherttuatar ja keisarinna [[Maria Teresia]] ja hänen tätinsä Ranskan kuningatar [[Marie Antoinette]]. Hänellä oli 15 sisarusta, joista nuorin sisar prinsessa Maria Antonia (1784–1806) avioitui hänen toisen puolisonsa, kuningatar [[Maria Isabella de Bourbon|María Isabellan]] vanhemman veljen, tulevan Espanjan kuninkaan [[Ferdinand VII]]:n kanssa. Hänen nuorempi sisarensa [[Maria Amalia (Ranskan kuningatar)|Maria Amalia]] (1782–1866) oli Ranskan kuningas [[Ludvig Filip I|Ludvig Filip I:n]] puoliso.
Frans esiintyi nuorempana [[Liberalismi|liberaalin]] ajatusmaailman kannattajana. Hän toimi isänsä neuvonantajana, kun koko hallitsijaperhe oli [[Napoleonin sodat|Napoleonin sotien]] aikana joutunut perääntymään [[Napoli]]sta Italian mantereelta [[Sisilia]]n saarelle. Frans kannatti Sisilian säätykokouksen vuonna 1812 hyväksymää perustuslakia, joka oli muotoiltu [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisen]] [[Parlamentarismi|parlamentaarisen]] mallin mukaiseksi.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbh/0641.html ''Nordisk familjebok'' (1908), s. 1174–1175] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 8.6.2014.</ref><ref name="brit" /> Perustuslain hyväksymisen jälkeen hänet nimitettiin sijaishallitsijaksi (''vicario'') Napoliin.<ref name="brit" />
Frans esiintyi nuorempana [[Liberalismi|liberaalin]] ajatusmaailman kannattajana. Hän toimi isänsä neuvonantajana, kun koko [[Bourbon (suku)|Bourbon-sukuinen]] hallitsijaperhe oli [[Napoleonin sodat|Napoleonin sotien]] aikana vuonna 1806 joutunut pakenemaan [[Napoli]]sta Italian mantereelta [[Sisilia]]n saarelle. Frans kannatti Sisilian säätykokouksen vuonna 1812 hyväksymää perustuslakia, joka oli muotoiltu [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläisen]] [[Parlamentarismi|parlamentaarisen]] mallin mukaiseksi.<ref name="NFB">[https://runeberg.org/nfbh/0641.html ''Nordisk familjebok'' (1908), s. 1174–1175] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 8.6.2014.</ref><ref name="brit" /> Perustuslain hyväksymisen jälkeen hänet nimitettiin sijaishallitsijaksi (''vicario'') Napoliin.<ref name="brit" />
== Käskynhaltija ==
== Käskynhaltija ==
Kuningas Ferdinand sai valtansa takaisin vuonna 1815, ja seuraavana vuonna Frans nimitettiin Sisilian käskynhaltijaksi.<ref name="NFB" /> [[Carbonari]]-salaseuran vuonna 1820 johtaman vallankumouksellisen kansannousun jälkeen kruununprinssi Frans ryhtyi jälleen valtakunnan sijaishallitsijaksi ja kutsui koolle parlamentin, joka sai tehtäväkseen säätää uuden perustuslain. Hän vastusti [[Laibachin kongressi]]n vuonna 1821 tekemää päätöstä, jonka nojalla itävaltalaiset joukot lähetettiin Napoliin kukistamaan vallankumous ja palauttamaan [[Bourbon (suku)|Bourbonien]] yksinvalta. Itävallan sotilaallisen väliintulon jälkeen hän oli muutaman vuoden syrjässä kuningaskunnan johdosta.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
Kuningas Ferdinand sai valtansa takaisin Napoleonin hävittyä sodan vuonna 1815, ja seuraavana vuonna Frans nimitettiin Sisilian [[Käskynhaltija|käskynhaltijaksi.]]<ref name="NFB" /> Ferdinand tukahdutti Sisilian perustuslain ja autonomian liittämällä kaksi valtakuntaansa, Napolin ja Sisilian [[Molempain Sisiliain kuningaskunta|Molempain Sisiliain kuningaskunnaksi]] vuonna 1816, Frans otti itselleen uudelleenelvytetyn [[Calabria|Calabrian]] herttuan tittelin.<ref name=":0" />
[[Carbonari]]-salaseuran vuonna 1820 johtaman vallankumouksellisen kansannousun jälkeen kruununprinssi Frans ryhtyi jälleen valtakunnan sijaishallitsijaksi ja kutsui koolle parlamentin, joka sai tehtäväkseen säätää uuden perustuslain. Hän vastusti [[Laibachin kongressi]]n vuonna 1821 tekemää päätöstä, jonka nojalla itävaltalaiset joukot lähetettiin Napoliin kukistamaan vallankumous ja palauttamaan [[Bourbon (suku)|Bourbonien]] yksinvalta. Itävallan sotilaallisen väliintulon jälkeen hän oli muutaman vuoden syrjässä kuningaskunnan johdosta.<ref name="brit" /><ref name="NFB" />
== Kuningas ==
== Kuningas ==
Kun Frans tuli isänsä kuoleman myötä hallitsijaksi 4. tammikuuta 1825, hän irtisanoutui aiemmasta liberaalista politiikastaan. Hallitsijana hän tuki Itävallan konservatiivista politiikkaa ja osoittautui jopa taantumuksellisemmaksi kuin isänsä.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän lakkautti kansalliskaartin, pyysi Itävallan armeijan joukkojen oleskelua Napolissa jatkettavan vuoteen 1827 ja tukahdutti vuonna 1828 [[Cilento]]ssa puhjenneen kapinan.<ref name="brit" />
Kun Frans tuli isänsä kuoleman myötä hallitsijaksi 4. tammikuuta 1825, hän irtisanoutui aiemmasta liberaalista politiikastaan. Hallitsijana hän tuki Itävallan konservatiivista politiikkaa ja osoittautui jopa taantumuksellisemmaksi kuin isänsä.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> Hän lakkautti kansalliskaartin, pyysi Itävallan armeijan joukkojen oleskelua Napolissa jatkettavan vuoteen 1827 ja tukahdutti rajusti, markiisi Guglielmo del Carretton, entisestä liberaalista taantumukselliseksi muuttununeen kannattajansa avulla, vuonna 1828 [[Cilento]]ssa puhjenneen kapinan.<ref name="brit" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/biography/Francis-I-king-of-the-Two-Sicilies|nimeke=Francis I {{!}} Napoleonic Wars, Bourbon Dynasty, Neapolitan Revolution {{!}} Britannica|julkaisu=www.britannica.com|viitattu=2024-01-24|ietf-kielikoodi=en}}</ref> Hän osallistui vain vähän valtakuntansa hallitsemiseen, vaan jätti sen suosikkiensa ja poliisiviranomaisten käsiin, ja asui rakastajattariensa kanssa sotilaiden ympäröimänä jatkuvasti salamurhaa peläten.<ref name=":0" />
== Avioliitot ja lapset ==
== Avioliitot ja lapset ==
[[Tiedosto:Hickel, Joseph - Maria Clementina of Austria - Naples.jpg|vasen|pienoiskuva|240x240px|Arkkiherttuatar Maria Clementina, Joseph Hickel 1796]]
[[Tiedosto:Hickel, Joseph - Maria Clementina of Austria - Naples.jpg|vasen|pienoiskuva|240x240px|Arkkiherttuatar Maria Clementina, Joseph Hickel 1796]]
Frans I oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuonna 1797 oli keisari [[Leopold II (keisari)|Leopold II:n]] ja Espanjan kruununprinsessa, infanta [[Maria Luisa (keisarinna)|Maria Luisan]] toiseksi nuorin tytär ja hänen kaksinkertainen serkkunsa arkkiherttuatar Maria Clementina (1777–1801), jonka kanssa hän ei saanut eloon jäänyttä poikaa. Ferdinand, Noton herttua (1800–1801) kuoli alle yksivuotiaana. Heidän esikoistyttärestään [[Caroline (Berryn herttuatar)|Maria-Carolinasta]] tuli [[Charles Ferdinand (Berryn herttua)|Berryn herttuan]] [[Charles Ferdinand (Berryn herttua)|Charles-Ferdinandin]] puoliso.<ref name="NFB" /> Heidän poikansa oli kruununtavoittelija [[Henrik V (Ranska)|Chambordin kreivi Henri.]] Toisen kerran Maria-Carolina avioitui kreivi Ettore Lucchesi-Pallin kanssa.
[[Tiedosto:Giuseppe Cammarano - La reale famiglia di Francesco I.jpg|pienoiskuva|Kuningas Frans I ja kuningatar Maria Isabella lapsineen, Giuseppe Cammarano 1820]]
Hänen ensimmäinen puolisonsa vuonna 1797 oli keisari [[Leopold II (keisari)|Leopold II:n]] ja Espanjan kruununprinsessa, infanta [[Maria Luisa (keisarinna)|Maria Luisan]] toiseksi nuorin tytär ja hänen kaksinkertainen serkkunsa arkkiherttuatar Maria Clementina (1777–1801),<ref name=":0" /> jonka kanssa hän ei saanut eloon jäänyttä poikaa. Ferdinand, Noton herttua (1800–1801) kuoli alle yksivuotiaana. Heidän esikoistyttärestään [[Caroline (Berryn herttuatar)|Maria-Carolinasta]] tuli [[Charles Ferdinand (Berryn herttua)|Berryn herttuan]] [[Charles Ferdinand (Berryn herttua)|Charles-Ferdinandin]] puoliso.<ref name="NFB" /> Heidän poikansa oli kruununtavoittelija [[Henrik V (Ranska)|Chambordin kreivi Henri.]] Toisen kerran Maria-Carolina avioitui kreivi Ettore Lucchesi-Pallin kanssa.
Vuonna 1802 Frans meni toisen kerran naimisiin [[Espanja]]n kuningas [[Kaarle IV (Espanja)|Kaarle IV:n]] ja kuningatar [[Maria Luisa (Espanjan kuningatar)|Maria Luisan]] tyttären, serkkunsa infanta MaríaIsabelin (1789–1848) kanssa.<ref name="NFB" /> Fransille ja María Isabelille syntyi 12 lasta, jotka ajalle poikkeuksellisesti elivät aikuisiksi:
[[Tiedosto:Giuseppe Cammarano - La reale famiglia di Francesco I.jpg|pienoiskuva|Kuningas Frans I ja kuningatar Maria Isabella lapsineen, Giuseppe Cammarano 1820|300x300px]]
Vuonna 1802 Frans avioitui toisen kerran [[Espanja]]n kuningas [[Kaarle IV (Espanja)|Kaarle IV:n]] ja kuningatar [[Maria Luisa (Espanjan kuningatar)|Maria Luisan]] tyttären, serkkunsa infanta [[Maria Isabella de Bourbon]]in (1789–1848) kanssa.<ref name="NFB" /> Fransille ja María Isabelille syntyi 12 lasta,<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.treccani.it/enciclopedia/francesco-i-di-borbone-re-delle-due-sicilie_(Dizionario-Biografico)/,%20https://www.treccani.it/enciclopedia/francesco-i-di-borbone-re-delle-due-sicilie_(Dizionario-Biografico)/|nimeke=FRANCESCO I di Borbone, re delle Due Sicilie - Treccani|julkaisu=Treccani|viitattu=2024-01-24|ietf-kielikoodi=it}}</ref> jotka ajalle poikkeuksellisesti kaikki elivät aikuisiksi:
* [[Tiedosto:Maria Isabella of Spain, Queen of the Two Sicilies.jpg|vasen|pienoiskuva|253x253px|Kuningatar Maria Isabella, Vicente López Portaña 1831]]Luisa Carlotta (1804–1844), avioitui vuonna 1819 äitinsä nuorimman veljen, Espanjan infante Francisco de Paulan kanssa
* [[Tiedosto:Maria Isabella of Spain, Queen of the Two Sicilies.jpg|vasen|pienoiskuva|225x225px|Kuningatar Maria Isabella, Vicente López Portaña 1831]]Luisa Carlotta (1804–1844), avioitui vuonna 1819 äitinsä nuorimman veljen, Espanjan infante Francisco de Paulan kanssa
* [[Maria Kristiina (Espanjan kuningatar, 1806–1878)|María Cristina]] (1806–1878), avioitui vuonna 1829 ensimmäisen kerran äitinsä vanhemman veljen, Espanjan kuningas [[Ferdinand VII]]:n kanssa ja solmi toisen kerran vuonna 1833 salaa [[Morganaattinen avioliitto|morganaattisen avioliiton]] upseeri [[Agustín Fernando Muñoz|Agustín Fernando Muñozin]], Rianzaresin herttuan kanssa
* [[Maria Kristiina (Espanjan kuningatar, 1806–1878)|María Cristina]] (1806–1878), avioitui vuonna 1829 ensimmäisen kerran äitinsä vanhemman veljen, Espanjan kuningas [[Ferdinand VII]]:n kanssa ja solmi toisen kerran vuonna 1833 salaa [[Morganaattinen avioliitto|morganaattisen avioliiton]] upseeri [[Agustín Fernando Muñoz|Agustín Fernando Muñozin]], Rianzaresin herttuan kanssa
* [[Ferdinand II (Sisilia)|Ferdinand II]] (1810–1859), Frans I:n seuraaja,<ref name="NFB" /> avioitui 1. vuonna 1832 [[Sardinian kuningaskunta|Sardinian]] ja Savoijin prinsessa Maria Cristinan (1812–1836) kanssa, heille syntyi yksi poika, tuleva kuningas [[Frans II (Sisilia)|Frans II]]; avioitui 2. vuonna 1837 [[Itävalta|Itävallan]] arkkiherttuatar Maria Teresan (1816–1867), arkkiherttua [[Kaarle (Itävallan arkkiherttua)|Kaarlen]] tyttären kanssa. He saivat yhdeksän poikaa ja neljä tytärtä
* [[Ferdinand II (Sisilia)|Ferdinand II]] (1810–1859), Frans I:n seuraaja,<ref name="NFB" /> avioitui 1. vuonna 1832 [[Sardinian kuningaskunta|Sardinian]] ja Savoijin prinsessa Maria Cristinan (1812–1836) kanssa, heille syntyi yksi poika, tuleva kuningas [[Frans II (Sisilia)|Frans II]]; avioitui 2. vuonna 1837 [[Itävalta|Itävallan]] arkkiherttuatar Maria Teresan (1816–1867), arkkiherttua [[Kaarle (Itävallan arkkiherttua)|Kaarlen]] tyttären kanssa. He saivat yhdeksän poikaa ja neljä tytärtä
* Carlo Ferdinando, [[Capua|Capuan]] prinssi (1811–1862), avioitui [[Morganaattinen avioliitto|morganaattisesti]] Penelope Smythin kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
* Carlo Ferdinando, [[Capua|Capuan]] prinssi (1811–1862), avioitui 1836 [[Morganaattinen avioliitto|morganaattisesti]] irlantilaisen Penelope Smythin kanssa, joutui elämään loppuelämänsä Lontoossa maanpaossa, heillä oli kaksi lasta
* Leopoldo Beniamino, [[Syrakusan maakunta|Syrakusan]] kreivi (1813–1860), avioitui Savoiji-Carignanin prinsessa Marian kanssa, ei jälkeläisiä
* Leopoldo Beniamino, [[Syrakusan maakunta|Syrakusan]] kreivi (1813–1860), avioitui Savoiji-Carignanin prinsessa Marian kanssa, ei jälkeläisiä
* Maria Antonia (1814–1898), avioitui [[Toscanan suurherttuakunta|Toscanan suurherttua]] [[Leopold II (Toscana)|Leopold II]]:n kanssa
* Maria Antonia (1814–1898), avioitui [[Toscanan suurherttuakunta|Toscanan suurherttua]] [[Leopold II (Toscana)|Leopold II]]:n kanssa, heillä oli kymmenen lasta
* Antonio Pasquale, [[Leccen maakunta|Leccen]] kreivi (1816–1843), kuoli 26-vuotiaana naimattomana väkivaltaisesti
* Antonio Pasquale, [[Leccen maakunta|Leccen]] kreivi (1816–1843), kuoli 26-vuotiaana naimattomana väkivaltaisesti
* Maria Amalia (1818–1857), avioitui Portugalin ja Espanjan infante Sebastianin kanssa
* Maria Amalia (1818–1857), avioitui Portugalin ja Espanjan infante Sebastiãon (1811–1875) kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä
* Maria Carolina (1820–1861), avioitui Montemolinin kreivin Don Carlos de Bourbonin kanssa, joka oli Espanjan valtaistuimen perimyksessä [[Karlismi|karlistien]] ehdokas
* Maria Carolina (1820–1861), avioitui vuonna 1850 Montemolinin kreivin [[Don Carlos (1818–1861)|Carlos Luis de Bórbonin]] (1818–1861) kanssa, joka oli Espanjan valtaistuimen perimyksessä [[Karlismi|karlistien]] ehdokas, molemmat kuolivat lähekkäin lavantautiin, heillä ei ollut jälkeläisiä
* Teresa Cristina (1822–1889), avioitui Brasilian keisari [[Pedro II]]:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä
* [[Teresa Cristina]] (1822–1889), avioitui Brasilian keisari [[Pedro II]]:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä
* Luigi Carlo, Aquilan kreivi (1824–1897), avioitui Brasilian prinsessa Januárian kanssa, joka oli keisari [[Pedro I]]:n ja [[Maria Leopoldina (Brasilia)|Maria Leopoldinan]] tytär ja keisari [[Pedro II]]:n ja Portugalin [[Maria II (Portugali)|Maria II:]]<nowiki/>n sisar, heillä oli jälkeläisä
* Luigi Carlo, Aquilan kreivi (1824–1897), avioitui Brasilian prinsessa Januárian (1822 –1901) kanssa, joka oli keisari [[Pedro I]]:n ja [[Maria Leopoldina (Brasilia)|Maria Leopoldinan]] tytär ja keisari [[Pedro II]]:n ja Portuga<nowiki/>lin [[Maria II (Portugali)|Maria II:]]<nowiki/>n sisar, heillä oli jälkeläisä
* Francesco di Paola, [[Trapanin maakunta|Trapanin]] kreivi (1827–1892), avioitui Itävallan arkkiherttuatar Maria Isabellan, Toscanan prinsessan kanssa, ja heillä oli jälkeläisiä
* Francesco di Paola, [[Trapanin maakunta|Trapanin]] kreivi (1827–1892), avioitui sisarensa Maria Antonian tyttären, Itävallan arkkiherttuatar Maria Isabellan, Toscanan prinsessan (1834–1901) kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
Francesco Gennaro Giuseppe Saverio Giovanni Battistan vanhemmat olivat Napolin ja Sisilian kuningas Ferdinand I ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Karoliina.[1][2] Hänen äidinäitinsä oli Itävallan arkkiherttuatar ja keisarinna Maria Teresia ja hänen tätinsä Ranskan kuningatar Marie Antoinette. Hänellä oli 15 sisarusta, joista nuorin sisar prinsessa Maria Antonia (1784–1806) avioitui hänen toisen puolisonsa, kuningatar María Isabellan vanhemman veljen, tulevan Espanjan kuninkaan Ferdinand VII:n kanssa. Hänen nuorempi sisarensa Maria Amalia (1782–1866) oli Ranskan kuningas Ludvig Filip I:n puoliso.
Frans esiintyi nuorempana liberaalin ajatusmaailman kannattajana. Hän toimi isänsä neuvonantajana, kun koko Bourbon-sukuinen hallitsijaperhe oli Napoleonin sotien aikana vuonna 1806 joutunut pakenemaan Napolista Italian mantereelta Sisilian saarelle. Frans kannatti Sisilian säätykokouksen vuonna 1812 hyväksymää perustuslakia, joka oli muotoiltu brittiläisenparlamentaarisen mallin mukaiseksi.[3][1] Perustuslain hyväksymisen jälkeen hänet nimitettiin sijaishallitsijaksi (vicario) Napoliin.[1]
Kuningas Ferdinand sai valtansa takaisin Napoleonin hävittyä sodan vuonna 1815, ja seuraavana vuonna Frans nimitettiin Sisilian käskynhaltijaksi.[3] Ferdinand tukahdutti Sisilian perustuslain ja autonomian liittämällä kaksi valtakuntaansa, Napolin ja Sisilian Molempain Sisiliain kuningaskunnaksi vuonna 1816, Frans otti itselleen uudelleenelvytetyn Calabrian herttuan tittelin.[2]
Carbonari-salaseuran vuonna 1820 johtaman vallankumouksellisen kansannousun jälkeen kruununprinssi Frans ryhtyi jälleen valtakunnan sijaishallitsijaksi ja kutsui koolle parlamentin, joka sai tehtäväkseen säätää uuden perustuslain. Hän vastusti Laibachin kongressin vuonna 1821 tekemää päätöstä, jonka nojalla itävaltalaiset joukot lähetettiin Napoliin kukistamaan vallankumous ja palauttamaan Bourbonien yksinvalta. Itävallan sotilaallisen väliintulon jälkeen hän oli muutaman vuoden syrjässä kuningaskunnan johdosta.[1][3]
Kun Frans tuli isänsä kuoleman myötä hallitsijaksi 4. tammikuuta 1825, hän irtisanoutui aiemmasta liberaalista politiikastaan. Hallitsijana hän tuki Itävallan konservatiivista politiikkaa ja osoittautui jopa taantumuksellisemmaksi kuin isänsä.[1][3] Hän lakkautti kansalliskaartin, pyysi Itävallan armeijan joukkojen oleskelua Napolissa jatkettavan vuoteen 1827 ja tukahdutti rajusti, markiisi Guglielmo del Carretton, entisestä liberaalista taantumukselliseksi muuttununeen kannattajansa avulla, vuonna 1828 Cilentossa puhjenneen kapinan.[1][4] Hän osallistui vain vähän valtakuntansa hallitsemiseen, vaan jätti sen suosikkiensa ja poliisiviranomaisten käsiin, ja asui rakastajattariensa kanssa sotilaiden ympäröimänä jatkuvasti salamurhaa peläten.[2]
Arkkiherttuatar Maria Clementina, Joseph Hickel 1796
Frans I avioitui kaksi kertaa.
Hänen ensimmäinen puolisonsa vuonna 1797 oli keisari Leopold II:n ja Espanjan kruununprinsessa, infanta Maria Luisan toiseksi nuorin tytär ja hänen kaksinkertainen serkkunsa arkkiherttuatar Maria Clementina (1777–1801),[2] jonka kanssa hän ei saanut eloon jäänyttä poikaa. Ferdinand, Noton herttua (1800–1801) kuoli alle yksivuotiaana. Heidän esikoistyttärestään Maria-Carolinasta tuli Berryn herttuanCharles-Ferdinandin puoliso.[3] Heidän poikansa oli kruununtavoittelija Chambordin kreivi Henri. Toisen kerran Maria-Carolina avioitui kreivi Ettore Lucchesi-Pallin kanssa.
Kuningas Frans I ja kuningatar Maria Isabella lapsineen, Giuseppe Cammarano 1820
Vuonna 1802 Frans avioitui toisen kerran Espanjan kuningas Kaarle IV:n ja kuningatar Maria Luisan tyttären, serkkunsa infanta Maria Isabella de Bourbonin (1789–1848) kanssa.[3] Fransille ja María Isabelille syntyi 12 lasta,[5] jotka ajalle poikkeuksellisesti kaikki elivät aikuisiksi:
Kuningatar Maria Isabella, Vicente López Portaña 1831Luisa Carlotta (1804–1844), avioitui vuonna 1819 äitinsä nuorimman veljen, Espanjan infante Francisco de Paulan kanssa
Ferdinand II (1810–1859), Frans I:n seuraaja,[3] avioitui 1. vuonna 1832 Sardinian ja Savoijin prinsessa Maria Cristinan (1812–1836) kanssa, heille syntyi yksi poika, tuleva kuningas Frans II; avioitui 2. vuonna 1837 Itävallan arkkiherttuatar Maria Teresan (1816–1867), arkkiherttua Kaarlen tyttären kanssa. He saivat yhdeksän poikaa ja neljä tytärtä
Carlo Ferdinando, Capuan prinssi (1811–1862), avioitui 1836 morganaattisesti irlantilaisen Penelope Smythin kanssa, joutui elämään loppuelämänsä Lontoossa maanpaossa, heillä oli kaksi lasta
Leopoldo Beniamino, Syrakusan kreivi (1813–1860), avioitui Savoiji-Carignanin prinsessa Marian kanssa, ei jälkeläisiä
Antonio Pasquale, Leccen kreivi (1816–1843), kuoli 26-vuotiaana naimattomana väkivaltaisesti
Maria Amalia (1818–1857), avioitui Portugalin ja Espanjan infante Sebastiãon (1811–1875) kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä
Maria Carolina (1820–1861), avioitui vuonna 1850 Montemolinin kreivin Carlos Luis de Bórbonin (1818–1861) kanssa, joka oli Espanjan valtaistuimen perimyksessä karlistien ehdokas, molemmat kuolivat lähekkäin lavantautiin, heillä ei ollut jälkeläisiä
Teresa Cristina (1822–1889), avioitui Brasilian keisari Pedro II:n kanssa, heillä oli jälkeläisiä
Luigi Carlo, Aquilan kreivi (1824–1897), avioitui Brasilian prinsessa Januárian (1822 –1901) kanssa, joka oli keisari Pedro I:n ja Maria Leopoldinan tytär ja keisari Pedro II:n ja Portugalin Maria II:n sisar, heillä oli jälkeläisä
Francesco di Paola, Trapanin kreivi (1827–1892), avioitui sisarensa Maria Antonian tyttären, Itävallan arkkiherttuatar Maria Isabellan, Toscanan prinsessan (1834–1901) kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
.jpg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frans I Wikimedia Commonsissa
.svg){kind=small}
