Ero sivun ”Suhoi T-4” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: en:Sukhoi T-4
Pelastettu 2 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.9.2
 
(20 välissä olevaa versiota 15 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee kokeellisesta sotilaspommikonetta. [[Suhoi Superjet 100]]:sta on oma erillinen artikkeli.}}
[[Kuva:Sukhoi_T-4_(Monino_museum).JPG|right|300 px]]


[[Kuva:Sukhoi T-4 (Monino museum).JPG|right|300 px]]
'''[[Suhoi]] T-4''' eli Lentokone 100 tai Projekti 100 tai Sotka oli neuvostoliittolainen suuren nopeuden konekoesarja, joilla tutkittiin yli kolmenkertaisen äänennopeuden omaavan koneen käytettävyyttä mm. tiedustelussa ja mahdollisesti tukialusten tuhoamiseen.

'''Suhoi T-4''' eli ''Lentokone 100,'' ''Projekti 100'' tai ''Sotka'' oli [[Suhoi|Suhoin]] valmistama [[neuvostoliitto]]lainen suureen nopeuteen pyrkivä sarja sotilaslentokoneita, joilla tutkittiin yli kolmenkertaisen äänennopeuden ([[Mach-luku|Mach]] 3) omaavan lentokoneen käytettävyyttä mm. tiedustelussa ja mahdollisesti [[lentotukialus]]ten tuhoamisessa. Ohjelma keskeytettiin kuitenkin ennen varsinaista tuotantoa.


==Kehitys==
==Kehitys==
[[Image:SU-100 T4.JPG|left|thumb]]
[[Image:SU-100 T4.JPG|left|thumb]]


Suhoi T-4 näyttää samanlaiselta kuin yhdysvaltalainen 1960-luvun alun North American [[XB-70 Valkyrie]]-pommikoneprototyypit. T-4 osallistui Neuvostoliitossa pommikonekilpaan, mutta hävisi Myasishcheville. Aikanaan Tupolev valmisti nopean pommikoneen: [[Tupolev Tu-160]].
Suhoi T-4 näyttää ulkoisesti hyvin samanlaiselta kuin yhdysvaltalainen 1960-luvun alussa suunniteltu North American [[XB-70 Valkyrie]] -pommikoneprototyyppi, joka ei kuitenkaan ikinä tullut käyttöön. T-4 osallistui Neuvostoliitossa pommikonekilpaan, mutta hävisi sen Myasishcheville. Aikanaan [[Tupolev]] valmisti [[Tupolev Tu-160]] -pommikoneen.


T-4:n runko ja siivet jne. olivat pääosin titaanista ja teräksestä valmistettua. Koneessa oli fly-by-wire-ohjaus, jolla oli mekaaninen varajärjestelmä. Koneen nokka kääntyi alas nousussa ja laskussa. Laskussa käytettiin jarruvarjoja jarrujen kuumenemisen estämiseski.<ref>http://www.moninoaviation.com/24a.html Air Force Museum - Monino, Russia</ref>
T-4:n runko, siivet ja monet muut osat olivat pääosin titaanista ja teräksestä valmistettuja. Koneessa oli [[fly-by-wire]]-ohjaus, jolla oli myös mekaaninen varajärjestelmä. Koneen nokka kääntyi alas nousussa ja laskussa. Laskussa käytettiin jarruvarjoja jarrujen kuumenemisen estämiseksi.<ref>http://www.moninoaviation.com/24a.html {{Wayback|1=http://www.moninoaviation.com/24a.html |päiväys=20170405115621 }} Air Force Museum - Monino, Russia</ref>


T-4 eli 1010 lensi 22.8.1972 ohjaajanaan [[Vladimir Iljushin]], kuulun lentokonesuunnittelijan poika. Koneella lennettiin kymmenen kertaa ja kaikkiaan 10 tuntia ja 20 minuuttia. Se lensi noin 1,3 Machin nopeuteen Kolesov RD36-41-moottoreilla
T-4 eli 1010 lensi 22.8.1972 ohjaajanaan [[Vladimir Iljushin]], kuuluisan lentokonesuunnittelijan poika. Koneella lennettiin kymmenen kertaa, kaikkiaan 10 tuntia ja 20 minuuttia. Se lensi noin 1,3 Machin nopeuteen Kolesov RD36-41-moottoreillaan. Konetta ei koskaan lennetty Mach 3-nopeuteen, koska ohjelma peruutettiin ennen kuin suurnopeuskoelennot alkoivat. [[Neuvostoliiton ilmavoimat]] olivat kaavailleet käyttöönsä jopa 250 T-4-konetta, mutta paljon suurempi [[MiG-23]]-tuotantosarja vei resursseja niin paljon, että T-4 ohjelman keskeytti tuolloinen puolustusministeri Gretsko. Yhteensä neljä prototyyppiä valmistettiin. Viimeinen testilento tapahtui 22.1.1974.
Konetta ei koskaan lennetty Mach 3-nopeuteen, koska ohjelma peruutettiin ennen kuin suurnopeuskoelennot alkoivat. Neuvostoliiton ilmavoimat olivat kaavailleet jopa 250 T-4-konetta, mutta paljon suurempi MiG-23-tuotantosarja vei resursseja niin paljon, että T-4 ohjelma keskeytettiin puolustusministeri Gretskon toimesta. Neljä prototyyppiä valmistettiin. Viimeinen lento tapahtui 22.1.1974.


<gallery>
==Museokone==
File:T4.png|T-4
Yksi T-4 on esillä Moninon ilmailumuseossa Moskovan lähellä.
File:T-4M.png|T-4M
File:T-4MS.png|T4MS
</gallery>


==Viitteet==
==Museokoneet==
Yksi T-4 on esillä [[Moninon ilmailumuseo]]ssa Moskovan lähellä.
{{Reflist}}

==Lähteet==
{{viitteet}}


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
*[http://www.moninoaviation.com/24a.html Sukhoi T-4 "Sotka" at the Russian Air Force Museum]
* [http://www.moninoaviation.com/24a.html Sukhoi T-4 "Sotka" at the Russian Air Force Museum] {{Wayback|1=http://www.moninoaviation.com/24a.html |päiväys=20170405115621 }} ???
* [http://www.aviastar.org/air/russia/su-100.php Sukhoi T-4]

{{commons|Sukhoi T-4}}
{{commons|Sukhoi T-4}}
*[http://www.aviastar.org/air/russia/su-100.php]


[[Category:Suhoin lentokoneet]]
{{Suhoin lentokoneet}}


[[cs:Suchoj T-4]]
[[Luokka:Suhoin ilma-alukset|T-4]]
[[de:Suchoi T-4]]
[[en:Sukhoi T-4]]
[[es:Sujói T-4]]
[[fr:Soukhoï T-4]]
[[it:Sukhoi T-4]]
[[ja:T-4 (航空機)]]
[[pl:Suchoj T-4]]
[[ro:Suhoi T-4]]
[[ru:Т-4 (самолёт)]]
[[vi:Sukhoi T-4]]
[[zh:T-4偵察機]]

Nykyinen versio 29. lokakuuta 2022 kello 05.55

Tämä artikkeli käsittelee kokeellisesta sotilaspommikonetta. Suhoi Superjet 100:sta on oma erillinen artikkeli.

Suhoi T-4 eli Lentokone 100, Projekti 100 tai Sotka oli Suhoin valmistama neuvostoliittolainen suureen nopeuteen pyrkivä sarja sotilaslentokoneita, joilla tutkittiin yli kolmenkertaisen äänennopeuden (Mach 3) omaavan lentokoneen käytettävyyttä mm. tiedustelussa ja mahdollisesti lentotukialusten tuhoamisessa. Ohjelma keskeytettiin kuitenkin ennen varsinaista tuotantoa.

Suhoi T-4 näyttää ulkoisesti hyvin samanlaiselta kuin yhdysvaltalainen 1960-luvun alussa suunniteltu North American XB-70 Valkyrie -pommikoneprototyyppi, joka ei kuitenkaan ikinä tullut käyttöön. T-4 osallistui Neuvostoliitossa pommikonekilpaan, mutta hävisi sen Myasishcheville. Aikanaan Tupolev valmisti Tupolev Tu-160 -pommikoneen.

T-4:n runko, siivet ja monet muut osat olivat pääosin titaanista ja teräksestä valmistettuja. Koneessa oli fly-by-wire-ohjaus, jolla oli myös mekaaninen varajärjestelmä. Koneen nokka kääntyi alas nousussa ja laskussa. Laskussa käytettiin jarruvarjoja jarrujen kuumenemisen estämiseksi.[1]

T-4 eli 1010 lensi 22.8.1972 ohjaajanaan Vladimir Iljushin, kuuluisan lentokonesuunnittelijan poika. Koneella lennettiin kymmenen kertaa, kaikkiaan 10 tuntia ja 20 minuuttia. Se lensi noin 1,3 Machin nopeuteen Kolesov RD36-41-moottoreillaan. Konetta ei koskaan lennetty Mach 3-nopeuteen, koska ohjelma peruutettiin ennen kuin suurnopeuskoelennot alkoivat. Neuvostoliiton ilmavoimat olivat kaavailleet käyttöönsä jopa 250 T-4-konetta, mutta paljon suurempi MiG-23-tuotantosarja vei resursseja niin paljon, että T-4 ohjelman keskeytti tuolloinen puolustusministeri Gretsko. Yhteensä neljä prototyyppiä valmistettiin. Viimeinen testilento tapahtui 22.1.1974.

Yksi T-4 on esillä Moninon ilmailumuseossa Moskovan lähellä.

  1. http://www.moninoaviation.com/24a.html (Arkistoitu – Internet Archive) Air Force Museum - Monino, Russia

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]