Lähdekoodi sivulle Kirjoitus

[[Kuva:The writing master thomas eakins.jpeg|thumb|Thomas Eakins, ''The Writing Master'', 1882.]]

'''Kirjoitus''' on [[Kieli|kielen]] saattamista luettavaan muotoon jollekin kestävälle alustalle piirretyillä tai muuten tuotetuilla merkeillä, joilla on sovittu yhteys kieleen. Kirjoituksella on [[Viestintä|viestinnällinen]] tarkoitus.<ref>Coulmas 1991, s. 17.</ref>

Kirjoituksella tieto säilyy sen alkuperäisestä esitystapahtumasta riippumattomasti. Kirjoitustaidon myötä on tullut mahdolliseksi välittää tietoja sekä kaukaisiin maihin että tuleville sukupolville.

Kirjoitus on keksitty maailmanhistoriassa vain kaksi tai kolme kertaa itsenäisesti. Varhaisin kirjoitusjärjestelmä on muinaisten sumerien [[nuolenpääkirjoitus]], joka keksittiin 3000-luvulla eaa. [[Kirjoitusjärjestelmä|Kirjoitusjärjestelmien]] kolme perustyyppiä ovat [[sanakirjoitus]], [[tavukirjoitus]] ja [[aakkoskirjoitus]].

== Merkitys ==

Toisin kuin [[puhe]], joka on ihmiselle luontainen ominaisuus, kirjoitus on [[keksintö]] ja melko tuore kulttuurillinen saavutus. Kirjoitus on keksitty itsenäisesti vain muutaman kerran, ja monesta kulttuurista se on aina puuttunut kokonaan. Kirjoitus on käytössä kaikissa monimutkaisissa ja kehittyneissä yhteiskunnissa, mutta yksinkertaisista yhteisöistä se puuttuu. Kirjoituksella on ollut kokonaisvaltainen vaikutus kulttuureihin, ja se on ollut melkein kaikkien nykyaikaisten yhteiskuntien piirteiden edellytyksenä kirjoista uskontoon ja tieteeseen. Kirjoitus on nähty samanaikaisesti [[Sivilisaatio|korkeakulttuuri]]n ehtona ja sen tuotoksena.<ref>Coulmas 1991, s. 3–6.</ref>

== Funktiot ==

Kirjoitus toimii muistin tukena. Sen avulla mikä tahansa vaikeasti muistettava tieto, joka aiemmin välittyi muistinvaraisesti ihmisiltä toisille ja sukupolvilta toisille puheen avulla, voidaan tallentaa pysyvästi. Kirjoituksen tätä funktiota on kiittäminen tiedon kasaantumisesta sekä [[historia]]n olemassaolosta ja kaikesta siitä, mitä nykyaikana tiedetään muinaisista kulttuureista.<ref>Coulmas 1991, s. 11–12.</ref>

Kirjoituksen avulla voidaan laajentaa viestinnän ajallista ja paikallista kantamaa. Siinä kun puhe vaatii puhujan ja kuuntelijan, kirjoituksen avulla voidaan viestiä miten tahansa suuren etäisyyden yli ja kauas tulevaisuuteen. Kirjoituksella viesti pystytään myös toistamaan sanatarkasti, toisin kuin puheella.<ref>Coulmas 1991, s. 12.</ref> Näin kirjoituksen avulla on yhteiskunnissa voitu laajentaa valtaa ja sosiaalista kontrollia.<ref>Coulmas 1991, s. 7–8.</ref>

Kirjoitettu viesti muuttuu käsin kosketeltavaksi ja persoonattomaksi esineeksi, eli se menettää hetkellisyytensä ja yhteyden puhujaan. Kirjoitetun viestin tulkinnassa on siksi kyse sanojen tarkoituksesta, eikä siitä, mitä puhuja tarkoittaa. Kirjoituksen tulkinta riippuu siis kielellisten muotojen ja merkitysten tulkinnasta, eikä se ole enää tilannekohtaista kuten puheen tulkinta.<ref>Coulmas 1991, s. 12–13.</ref>

Kirjoituksen avulla voidaan kontrolloida sosiaalista käyttäytymistä. Ihmiset luottavat kirjoitettuun sanaan yleensä enemmän kuin puhuttuun. Lain ja oikeuden sekä käytäntöjen ja oikeellisuuden käsitteet liittyvät läheisesti kirjoitukseen. Myös esimerkiksi verotus, kutsunnat ja äänestäminen liittyvät kirjoitukseen, ja ihmisen identiteetti todistetaan kirjoittamalla.<ref>Coulmas 1991, s. 13–14.</ref>

Kirjoitus laajentaa ja vapauttaa ihmisten vuorovaikutusta tekemällä mahdolliseksi esimerkiksi kirjeviestinnän ja kaikenlaiset ohjeet, joilla viestijä voi vaikuttaa suuren joukon käyttäytymiseen.<ref name="Nimetön-rE9a-1">Coulmas 1991, s. 14.</ref>

Kirjoituksella on myös esteettinen funktio, joka tulee esiin [[Kirjallisuus|kirjallisuudessa]], [[teatteri]]ssa ja [[Runous|runoudessa]] sekä [[kalligrafia]]ssa.<ref name="Nimetön-rE9a-1"/>

== Historia ==
{{pääartikkeli|[[Kirjoituksen historia]]}}
[[Kuva:Comparative evolution of Cuneiform, Egyptian and Chinese characters.jpg|thumb|Kuvamerkkien (yläriveillä) kehitys abstrakteiksi kirjoitusmerkeiksi (alariveillä) Mesopotamiassa, Egyptissä ja Kiinassa. Sarakkeet vasemmalta oikealle: 'kala', 'lintu', 'kirves', 'nuoli', 'pullo'.]]

Kirjoituksen esimuotoja ovat yksinkertaiset esittävät piirrokset, kuten kymmeniä tuhansia vuosia vanhat kivikautiset [[Kalliomaalaus|kalliomaalaukset]]. Niiden kuvat ovat käsin tai siveltimin maalattuja [[Piktografinen kirjoitus|piktografeja]], jotka viittasivat suoraan esittämäänsä kohteeseen. Piktografeja ja ehkä myös [[Ideogrammi|ideografeja]] eli ajatuksia ja käsitteitä esittäviä merkkejä, myös kaiverrettiin kallioon.<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 5.</ref>

Kirjoitus keksittiin ensimmäisen kerran [[Mesopotamia]]ssa ennen vuotta 3000 eaa. [[Sumer|Sumerilaiset]] olivat kehittäneet siellä korkeakulttuurin ja tarvitsivat keinon pitää kirjaa tavaroista ja veroista. Aluksi he kuvasivat tavarat piktografeina, joita he raapustivat puisella [[Kirjoituspuikko|kirjoituspuikolla]] saveen, jonka he sitten kuivasivat auringossa tai uunissa. Sumerilaisten kirjoitusjärjestelmä kehittyi vuosisatojen kuluessa. Kirjoitus oli aluksi oikealta vasemmalle pystysuorissa riveissä, mutta vuodesta 2800 eaa. alkaen vasemmalta oikealle vaakasuorasti. Vuoden 2500 eaa. tienoilla syntyi [[nuolenpääkirjoitus]]. Samalla piktografien rinnalle tuli ideografeja, kuten [[Aurinko|Auringon]] merkki tarkoituksessa ‘päivä’ ja ‘valo’. Merkkejä alettiin käyttää myös samalla tavalla ääntyvien asioiden merkkeinä ja tavumerkkeinä.<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 6–9.</ref> Kirjoitustaidon keksimisen ansiosta mesopotamialaiset pystyivät tallentamaan kirjastoihinsa laajalti uskontoa, matematiikkaa, historiaa, lakia, lääkintää ja tähtitiedettä koskevaa tietoa. Syntyi myös kirjallisuus, kuten runous, mytologia, eepokset ja legendat. Kirjoitettu laki, kuten [[Hammurabin laki]], teki mahdolliseksi vakaan yhteiskunnan muodostumisen.<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 9–10.</ref>

[[Muinainen Egypti|Egyptissä]] kehitettiin sumerilaisten vaikutuksesta oma kirjoitusjärjestelmä, [[hieroglyfit]]. Egyptiläiset kirjoittivat hieroglyfejään lähes 3500 vuoden ajan vuodesta 3100 eaa. aina 300-luvun lopulle jaa. Egyptiläisten hieroglyfit yhdistelivät piktografeja, ideografeja, äännekirjoitusta sekä determinatiiveja, joiden tarkoitus oli selventää [[Homonymia|homonyymien]] merkitystä. Egyptiläiset merkitsivät vain konsonantit, eivät vokaaleja. He kaiversivat tekstejään seiniin sekä kirjoittivat niitä keksimälleen [[Papyrus|papyrukselle]]. Vuosisatojen myötä varsinaisten hieroglyfien rinnalle kehitettiin yksinkertaisemmat kirjoitustyylit [[Hieraattinen kirjoitus|hieraattinen]] ja [[Demoottinen kirjoitus|demoottinen]] kirjoitus.<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 11–14.</ref>

Kiinalaiset kehittivät oman sanamerkkeihin perustuvan [[Kiinan kirjoitusjärjestelmä|kirjoitusjärjestelmänsä]] vaiheittain vuoden 1800 eaa. jälkeen, ja kirjoitusjärjestelmä sai lopullisen muotonsa 200-luvulla eaa.<ref name=meggs-kiina>Meggs & Purvis 2016, s. 35–46.</ref>

[[Mesoamerikka|Mesoamerikassa]] kirjoitus keksittiin [[Olmeekit|olmeekkien]] aikana 700–500 eaa. Varhaisten [[Mayojen kirjoitusjärjestelmä|mayakirjoitusten]] aikaan 200-luvulla eaa. Mesoamerikassa oli käytössä ainakin kolme kirjoitusjärjestelmää.<ref>Kettunen, Harri & Helmke, Christophe: [http://www.mesoweb.com/resources/handbook/WH2010.pdf Introduction to Maya Hieroglyphs] {{Wayback|1=http://www.mesoweb.com/resources/handbook/WH2010.pdf |päiväys=20160101110821 }}, 2010, s. 11–12.</ref>

[[Aakkoskirjoitus|Aakkoskirjoituksen]] eli yksittäisten äänteiden merkkeihin perustuvan kirjaimiston keksivät luultavasti Välimeren länsirannikon [[seemiläiset]] noin 1500 eaa. Varhaisimmat löydetyt tekstit on tehty niin sanotulla [[Foinikialainen kirjaimisto|foinikialaisella kirjaimistolla]]. Siinä vain konsonantit oli merkitty, ja siitä kehittyivät muun muassa myöhemmät [[Heprealainen kirjaimisto|heprean]], [[Arabialainen kirjaimisto|arabian]] ja [[Kreikkalainen kirjaimisto|kreikan]] kirjaimistot, kuten myös Intian kielten kirjaimistot.<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 21–25.</ref> Kreikkalaiset omaksuivat foinikialaisen kirjaimiston noin vuonna 1000 eaa. ja tekivät siihen joitain muutoksia. Italian niemimaan [[etruskit]] kehittivät [[Etruskin aakkoset|oman aakkostonsa]] kreikkalaisen pohjalta, ja roomalaiset oman [[Latinalainen kirjaimisto|latinalaisen kirjaimistonsa]] etruskien kirjaimiston pohjalta. Latinalaista kirjaimistoa käytetään nykyisin useimmissa länsimaisissa aakkostoissa. Itä-Euroopassa käytettävä [[kyrillinen kirjaimisto]] perustuu kreikan kirjaimistoon.<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 25–27.</ref> Korealaiset kehittivät oman [[hangul]]-aakkostonsa 1400-luvulla.<ref name="Nimetön-rE9a-2">Meggs & Purvis 2016, s. 31.</ref>

[[Kuva:Scroll.jpg|thumb|[[Kirjakäärö]] oli kirjan edeltäjä.]]
Antiikin roomalaiset kirjoittivat pitkään lähinnä papyrukselle, puulle, savelle, metallille ja vahalevyille. Nahasta valmistettu [[pergamentti]] alkoi yleistyä kirjoitusalustana vuoden 190 eaa. jälkeen. Sidottu [[kirja]] alkoi korvata [[kirjakäärö]]n ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla.<ref name="Nimetön-rE9a-2"/>

Kiinalaiset keksivät [[paperi]]n, [[kirjapaino]]n ja [[Siirtokirjaimet|siirtokirjaimet]]. Kiinan kirjoitusmerkkien suuresta lukumäärästä johtuen siirtokirjaimilla painaminen ei kuitenkaan yleistynyt maassa.<ref name=meggs-kiina />

Euroopassa julkaistiin keskiajalla paljon koristeellisia [[Käsikirjoitus|käsikirjoituksia]]. Samalla roomalaisten kirjainten pohjalta kehitettiin uusia kirjaintyylejä, kuten [[aakkoslaji|pienet kirjaimet]].<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 49–51.</ref> Saksalaisen [[Johannes Gutenberg]]in viimeistelemän [[painokone]]en myötä kirjoja saatettiin alkaa tuottaa suuria määriä, ja kirjojen painaminen syrjäytti ajan myötä käsin kirjoittamisen. Kirjojen saatavuuden parantuessa myös [[lukutaito]] tuli Euroopassa entistä yleisemmäksi.<ref>Meggs & Purvis 2016, s. 76–85.</ref>

Uudella ajalla kehitettyjä kirjoitusvälineitä ovat muun muassa [[täytekynä]], [[kuulakärkikynä]], [[kirjoituskone]] ja [[tietokone]].

== Kirjoitusjärjestelmät ==
{{pääartikkeli|[[Kirjoitusjärjestelmä]]}}

Kirjoitusjärjestelmät jaetaan pääosin kolmeen ryhmään: logografinen eli sanakirjoitus, syllabinen eli tavukirjoitus ja äänne- eli aakkoskirjoitus. Kirjoitusjärjestelmissä on kuitenkin usein piirteitä kahdesta tai kolmesta ryhmästä, mikä tekee yksiselitteisen jaottelun vaikeaksi.

Tärkein ja lähes ainoa nykyisin käytössä oleva logografinen eli sanakirjoitusjärjestelmä on [[kiinan kirjoitusjärjestelmä]], jota on käytetty pienin muutoksin [[kiinan kieli|kiinassa]], [[japanin kieli|japanissa]], [[korean kieli|koreassa]], [[vietnamin kieli|vietnamissa]] ja eräissä muissa itäaasialaisissa kielissä.

Syllabisessa eli [[Tavukirjoitus|tavukirjoituksessa]] kirjoitusmerkit vastaavat [[tavu]]ja, joista sanat koostuvat. Tavukirjoitus soveltuu parhaiten kieliin, joiden tavutus on suhteellisen yksinkertaista, kuten japanin kieleen. Lähes kaikki spontaanisti syntyneet tai luodut kirjoitusjärjestelmät,{{selvennä|Millainen on "spontaanisti syntynyt tai luotu" järjestelmä?|30.9.2010}} kuten [[cherokeen kieli|cherokeen]] järjestelmä, ovat tavukirjoitusjärjestelmiä.

[[Aakkosto]] on joukko [[kirjain|kirjaimia]], joista kukin vastaa karkeasti puhutun kielen [[foneemi]]a. Täydellisesti [[fonetiikka|foneettisessa]] aakkostossa foneemit ja kirjaimet vastaavat toisiaan yksikäsitteisesti: kirjoittaja voi päätellä sanan kirjoitusasun sen äänneasusta, ja lukija voi päätellä sanan äänneasun sen kirjoitusasusta. [[Latinalainen kirjaimisto]] on laajimmin levinnyt aakkoskirjoitusjärjestelmä.

Abjadit olivat varhaisimpia aakkostoja. Niissä jokaiselle [[konsonantti|konsonantille]] on oma kirjaimensa, mutta [[vokaali]]kirjaimet puuttuvat kokonaan, tai niitä käytetään vain poikkeustapauksissa. Käytännössä kaikki tunnetut abjadit periytyvät seemiläiselle kielelle kehitetystä aakkostosta. Muiden muassa [[heprea]]lainen ja [[arabian kieli|arabialainen]] kirjoitus kuuluvat abjadeihin.

Abugida-aakkostoissa perusmerkit edustavat konsonanttia ja sitä seuraavaa perusvokaalia, ja kyseistä konsonanttia seuraavat muut vokaalit esitetään tekemällä kirjaimeen pieni säännöllinen muutos. Suurimman ryhmän abugida-aakkostoja muodostavat [[brahmi-kirjoitus|brahmi-kirjoituksesta]] kehittyneet aakkostot, joihin kuuluvat lähes kaikki [[Intia]]n ja [[Kaakkois-Aasia]]n kotoperäiset kirjoitusjärjestelmät.

Kirjoitusjärjestelmät, joissa symbolien muodot jäljittelevät joitain foneettisia ominaisuuksia, kuten ääntöelimistön asemaa foneemia äännettäessä. Korean [[hangul]] on näistä tunnetuin esimerkki.

== Katso myös ==
*[[Merkistö]]
*[[Pikakirjoitus]]
*[[Salakirjoitus]]
*[[Luettelo kirjaimista]]
*[[Luettelo kielistä]]
*[[Tallennetuotanto]]

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Coulmas, Florian | Nimeke = The Writing Systems of the World | Vuosi = 1991 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Basil Blackwell | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 0631180281 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Meggs, Philip B. & Purvis, Alston W. | Nimeke = Meggs’ History of Graphic Design | Vuosi = 2016 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Wiley | Tunniste = ISBN 978-1-118-77205-8 }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

[[Luokka:Kirjoitus|*]]
[[Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit]]

[[ay:Qillqa]]
[[kk:Жазу]]
[[qu:Qillqa]]