Lähdekoodi sivulle Keskiajan tiede

{{tieteen historia}}
'''Keskiajan tieteellä''' tarkoitetaan [[Eurooppa|Euroopassa]] ja [[Lähi-itä|Lähi-idän]] alueella noin vuosien 500–1500 aikana harjoitettua [[tiede]]ttä. [[Keskiaika]] on historiankirjoituksessa pitkään nähty lasku- ja suvantovaiheena eurooppalaisen tieteen historiassa. Nykytutkimus on kuitenkin paljastanut, ettei tilanne ollut aivan niin lohduton Euroopan osalta kuin on luultu. Islaminuskoisessa Lähi-idässä eri tieteenalojen tutkimiseen kuitenkin panostettiin selvästi Eurooppaa enemmän. Luonnontieteiden osalta taso Lähi-idässä ja [[Persia]]n alueilla oli Eurooppaan verrattuna hyvin korkealla. Islaminuskoisten alueiden osalta keskiajan tieteen yhteydessä puhutaan islamilaisesta renessanssista tai [[Islamin kulta-aika|islamin kultakaudesta]].

[[Karolinginen renessanssi|Karolingisen renessanssin]] aikana Euroopan tieteet ja taiteet osittain elpyivät Länsi-Rooman hajoamisen aiheuttamasta taantumasta. 1000-luvulta lähtien kulttuuria ja myös tieteitä rikastuttivat yhteydet islamilaiseen maailmaan. Sydänkeskiajalla läntiseen Eurooppaan syntyi [[Keskiajan yliopisto|yliopistolaitos]]. Vanhoja antiikin auktoreiden laatimia tekstejä alettiin kääntää [[kreikan kieli|kreikasta]] tai [[arabian kieli|arabiasta]] [[latina]]ksi, koska kreikan kieltä ei läntisessä Euroopassa yleisesti osattu. Keskiaika oli myös [[skolastiikka|skolastisen]] [[filosofia]]n kulta-aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että oppineet uskoivat kaiken totuuden löytyvän antiikin lähteistä. Skolastikkojen tehtävänä oli myös sovittaa uskonnon ja järjen väliset ristiriitaisuudet.

[[Aristoteles]] nousi merkittävimmäksi auktoriteetiksi tieteen harjoittamisessa sydänkeskiajalta lähtien. Hänen oppejaan sovellettiin ja muokattiin niin teologian, filosofian, tähtitieteen kuin fysiikan saroilla. Aristoteleella oli johtavan auktoriteetin asema aina [[Uusi aika|uuden ajan]] [[tieteellinen vallankumous|tieteelliseen vallankumoukseen]] saakka, joskin myös muiden antiikin ajattelijoiden suosio kasvoi.

== Keskiajan tieteen antiikkiset juuret==
[[Kuva:Raffael_058.jpg|thumb|250px|[[Rafael]]in ''[[Ateenan koulu]]ssa'' esiintyy useita antiikin Kreikan ja Rooman oppineita. Keskellä ovat [[Platon]] ja [[Aristoteles]], joiden filosofiat muodostivat [[keskiajan filosofia|keskiaikaisen filosofian]] ytimen Euroopassa.]]
Antiikin [[esisokraatikot]] olivat ensimmäisiä länsimaalaisia, jotka alkoivat pohtia ympäröivän maailman rakennetta ja olemassaoloa vetoamatta mihinkään jumalaiseen alkuperään. [[Atomi]]n ja [[alkuaine]]en käsitteet syntyivät tuona aikana. [[Sokrates|Sokrateen]] jälkeen merkittävimmät kaikkeuden olemusta pohtineet filosofit olivat [[Platon]] ja tämän oppilas [[Aristoteles]]. Heidän ajatuksensa olivat sittemmin keskeisessä asemassa koko keskiajan, niin [[luonnonfilosofia]]ssa – eli luonnontieteissä – kuin muutoinkin filosofiassa.

Ennen ajanlaskun alkua kehittynyt kreikkalainen sivistys jatkui [[Rooman tasavalta|Rooman tasavallassa]]. Huolimatta roomalaisten arvostuksesta kreikkalaista kulttuuria kohtaan Roomassa ei kunnioitettu tieteitä ja taiteita samalla tavalla. Rooma omaksui kreikkalaisen tieteen saavutukset, mutta tieteiltä vaadittiin ennen kaikkea käytännöllisyyttä. Edes oppineilla ei aina riittänyt tarvittavia taitoja ymmärtää kreikkalaisten saavutuksia.<ref>''A Short History of Science'', s. 156</ref> Samalla kiinnostus kreikkalaisen ajattelun nyansseihin hävisi. Aikojen saatossa roomalaiset alkoivat laatia populaareja eli kansantajuisia versioita kreikkalaisista teksteistä. Tämä sopii varsin hyvin roomalaiseen maailmaan, jossa kirjalliset taidot ja historia olivat korkealle arvostettuja. Tiedettä saattoi opiskella tietosanakirjateoksista ja sanakirjoista tai jopa puhtaasi kaunokirjallisista teoksista.<ref>''Medieval Science and Technology'', s. 4</ref> Roomalaisen ajan tieteilijöistä nimekkäimmät ovat tähtitieteilijä [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaios]] ja lääketieteilijä [[Galenos]].

Hieman ajanlaskun alun jälkeen syntyneellä, [[juutalaisuus|juutalaisuudesta]] omaksi uskonnoksi erottuneella [[kristinusko]]lla oli keskeinen asema tieteiden kehityksen kannalta, etenkin kun siitä tuli valtionuskonto. Tieteitä pidettiin pakanallisina oppeina, minkä vuoksi korkea-arvoiset kristityt Rooman hallitsijoiden ohella vaativat [[Aleksandrian kirjasto]]n ja siellä sijaitsevien tekstien hävittämistä. [[Antiikin Aleksandria|Aleksandriasta]] kansainvälisen kulttuurikeskuksen olivat luoneet eritoten [[Ptolemaiosten hallitsijasuku|Ptolemaiosten hallitsijasuvun]] jäsenet. [[Ptolemaios I]] oli luvannut kaikille hänen perustamansa [[Museion (Aleksandria)|Museionin]] tutkijoille hyvän palkan, asunnon, ruoan ja verovapauden. Tarjous kiinnosti Rooman valtakunnan tieteilijöitä. Säilyneiden lähteiden perusteella [[Serapeion (Aleksandria)|Serapeionin]] kirjaston (Aleksandrian kirjaston sivukirjasto) hävittämisestä vuonna 391 vastuussa oli Aleksandrian patriarkka [[Theofilos Aleksandrialainen|Theofilos]], joka oli saanut luvan tehtävään keisari [[Theodosius I|Theodosiukselta]]. Theodosius oli päättänyt kitkeä kaiken pakanallisen toiminnan valtakunnastaan. Pääkirjaston puolestaan hävitti vuonna 415 Theofiloksen veljenpoika patriarkka [[Kyrillos Aleksandrialainen|Kyrillos]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/maailman_upein_kirjasto | Nimeke = Maailman upein kirjasto | Tekijä = Kinnarinen, Tuula | Selite = Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2002 | Julkaisija = Tiede -lehti | Viitattu = 13.1.2021}} </ref>

Rooman valtakunnan suhtautuminen uskoon ja järkeilyyn määritteli uudella tavalla luonnontieteiden aseman yhteiskunnassa. Valtakunnan suhtautumisesta taas vastasivat pitkälti [[Kirkkoisä|kirkkoisinä]] tunnettujen teologien näkemykset, jotka saattoivat vaihdella eri aikoina hyvinkin paljon. Esimerkiksi [[Tertullianus]] suhtautui hyvin vastahakoisesti antiikin perintöön: ”Mitä tekemistä Ateenalla oikeastaan on Jerusalemin kanssa? … Kristuksen jälkeen meillä ei ole tarvetta spekuloimiseen eikä evankeliumin jälkeen tarvetta tutkimiseen.” [[Gregorios Nazianzilainen|Gregorios Nazianzilaisen]] näkemyksen mukaan taas tutkimalla ”taivaita ja maata, ilmaa ja kaikkea muuta” ihminen kykenisi arvostamaan Jumalan luoman maailman kauneutta.<ref>''Medieval Science and Technology'', s. 5</ref> Kirkkoisien yhteisen näkemyksen voisi tiivistää siten, että filosofia ja tiede sopivat palvelemaan teologiaa. Tämä näkemys säilyi pitkään aina sydän- ja myöhäiskeskiajalle saakka.

Jos keskiajan tieteen alkamisajankohdalle halutaan antaa tarkka alkamisajankohta, niin yleensä puhutaan vuodesta 529, jolloin Itä-Rooman keisari [[Justinianus I]] sitkeän huhun mukaan olisi sulkenut kaikki Ateenan filosofikoulut. Kouluihin kuuluivat [[Platonin Akatemia]] ja Aristoteleen perustama [[peripateettinen koulukunta|Lykeion]], vaikkakin Lykeionin toiminta on saattanut loppua jo tätä ennen. Todellisuudessa keisari ei määrännyt koulua suljettavaksi. Sen sijaan Ateenan kristityt viranomaiset lakkauttivat koulun julkisen rahoituksen, minkä jälkeen turhautuneet filosofit pakkasivat laukkunsa ja lähtivät Persian kuninkaan suojiin. Siellä ei kuitenkaan ollut sen parempaa, joten suurin osa palasi takaisin kuka minnekin. Kyse ei toisaalta ollut Platonin perustamasta akatemiasta vaan uusplatonistien omasta oppilaitoksesta.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Tahkokallio|Nimeke=Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta|Vuosi=2019|Sivu=94–95|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>

== Länsi-Eurooppa ==
=== Varhaiskeskiaika ===
[[Kuva:Scriptorium-monk-at-work.jpg|left|270px|thumb|Munkit olivat varhaiskeskiajan oppineita. Heidän työnkuvaansa kuului olennaisena osana antiikin käsikirjoitusten kääntäminen ja kopioiminen. Heille oli myös asetettu määräys, jonka perusteella heidän odotettiin lukevan vuoden aikana ainakin yhden kirjan.]]
[[Länsi-Rooma]]n hajoamisella oli voimakas vaikutus [[länsimainen kulttuuri|länsimaisen sivistyksen]] kehitykseen. Varhaiskeskiajalla väestö muutti maaseudulle pois kaupungeista Rooman aikaisen infrastruktuurin hajottua. Esimerkiksi Rooman kaupungissa asui vielä vuonna 120 jaa. yhdestä kahteen miljoonaa ihmistä, mutta jo vuonna 650 kaupungin kaikki 20&nbsp;000 ihmistä olisivat mahtuneet kerralla [[Colosseum]]iin seuraamaan näytöksiä, ellei sitä olisi jo ehditty muuttaa hautausmaaksi. Rahan käyttö maksuvälineenä harvinaistui ja maksut suoritettiin enenevissä määrin käyttötuotteiden vaihdolla. Ilmaston viilennyttyä maataloustuotteiden saatavuus pieneni ja ruoantuotannosta tuli paikallisempaa. Kaupunkimaisen elämänmuodon taantuminen, tuotantojärjestelmän yksinkertaistuminen ja tautien sekä sotien leviäminen olivat takaisku niin taiteille kuin tieteillekin.<ref>''The History of Science and Technology'', s. 93</ref> Luku- ja kirjoitustaito harvinaistui. Kreikan taito hävisi lähes täysin Länsi-Euroopasta. Tieteiden taantumus ei pätenyt samalla tavalla lääketieteeseen kuin muihin tieteisiin. Tätä selittää se, että kristityt kokivat velvollisuudeksi hoitaa sairaita.

Vaikka tieteen laskusuhdanteesta varhaiskeskiajalla on syytetty kristinuskoa, niin kristinuskolla oli myös rooli tiedon säilyttäjänä. Oppineisuus keskittyi 500-luvulta lähtien paljolti [[luostari|luostareihin]]. Luostareiden opetussuunnitelmat perustuivat hyvin pitkälle [[Raamattu|Raamatun]] tutkimiseen. Tämän valossa ei ole lainkaan yllättävää, että ajan oppineet olivat pääasiallisesti pappeja tai muita kirkonmiehiä. Heidän mielenkiintonsa ei kohdistunut juurikaan luontoon, vaan ilmapiiri pikemminkin ohjasi heidät uskonnollisten aiheiden pariin. Luonnontieteiden tutkimuskin kumpusi lähinnä käytännöllisistä syistä: tarve auttaa sairasta ohjasi [[lääketiede|lääketieteen]] pariin, ja [[matematiikka|matematiikan]] ja [[tähtitiede|tähtitieteen]] tutkimusta motivoi pääasiassa [[pääsiäinen|pääsiäisen]] ajankohdan määrittäminen. Omaa tutkimusta ei aloitettu, vaan tieto haettiin antiikin lähteistä. Luostareissa olikin hyvin paljon esimerkiksi lääketieteellisiä ja tähtitieteellisiä kirjoituksia.

Roomalainen [[Boëthius]] oli Länsi-Rooman luhistumisen aikaan syntynyt filosofi ja moniosaaja. Hänen roolinsa kulminoituu Aristoteleen logiikkaa käsittelevien teosten kääntämiseen latinaksi. Alun alkaen hänen suunnitelmissaan oli kääntää suuri osa Aristoteleen ja Platonin tuotannoista.<ref>''Keskiajan filosofia'', s. 29</ref> Hän kirjoitti myös [[aritmetiikka|aritmeettisia]] ja [[geometria|geometrisia]] tekstejä. Hänen musiikin teoriaa käsittelevä teoksensa säilyi oppikirjakäytössä aina 1700-luvulle saakka.<ref>''A Short History of Science'', s. 175</ref> Yhdessä [[Cassiodorus|Cassiodoruksen]] kanssa hänen tuotoksensa muodostivat varhaiskeskiajan luostareiden opetussuunnitelman rungon. Boëthiuksen aritmeettiset, geometriset, musiikilliset ja tähtitieteelliset kirjoitukset säilyivät [[Cassiodorus|Cassiodoruksen]] kirjoitusten tapaan pitkään kirkkokoulujen oppimateriaaleina tai lähteinä alkeellisimmille kirjoituksille. Boëthius oli tukeutunut [[Eukleides|Eukleideen]], [[Nikomakhos Gerasalainen|Nikomakhoksen]] ja [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaioksen]] kirjoituksiin.

Luostareiden opetus laajeni 600-luvulla Raamatun ja muiden kristillisten tekstien opiskelun lisäksi käsittämään maallisempien taiteellisten ja tieteellisten tekstien tutkimiseen. Tässä kunnostautuivat etenkin Irlannin ja Englannin luostarit, joissa latinan ohella opetettiin runsaasti kreikan kielioppia.<ref name="MST8">''Medieval Science and Technology'', s. 8</ref> [[kelttiläinen renessanssi|Kelttiläiseksi renessanssiksi]] kutsutun aikakauden ansiosta Euroopan sivistyneimmät oppineet löytyivät Irlannista.<ref>''A Short History of Science'', s. 174</ref> Irlannin luostareissa valmistettujen käsikirjoitusten määrä oli suurempi kuin muussa läntisessä Euroopassa yhteensä. Monet ovat kristillisen [[ornamenttitaide|ornamenttitaiteen]] mestariteoksia, kenties kuuluisimpana 800-luvulla laadittu [[Kellsin kirja]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/keltit_euroopan_omistajat_takoivat_rautaa_ja_sivis | Nimeke = Keltit: Euroopan omistajat takoivat rautaa ja sivistystä | Tekijä = Parhi-Riikola, Päivi | Ajankohta =  9.2.2007 | Julkaisija = Tiede -lehti | Viitattu = 13.1.2021}}</ref>

Eurooppalaisen sivistyksen tilaa kohentamaan lähti [[Karolingit|karolingikeisari]] [[Kaarle Suuri]] 700- ja 800-lukujen taitteessa. Tämän [[karolinginen renessanssi|karolingiseksi renessanssiksi]] kutsutun muutoksen myötä luotiin pohja länsimaiselle opetusjärjestelmälle. Aikuisiällään lukemaan oppinut Kaarle Suuri kutsui hoviinsa ajan nimekkäimmät ajattelijat luoden samalla hovistaan varhaiskeskiajan merkittävimmän kulttuurikeskuksen Länsi-Euroopassa. Hovissa asuivat muiden muassa mestari [[Einhard]] ja [[Theodulf Orléans]]ilainen, joka tunnetaan ''[[Vulgata]]n'' standardisoijana. Tunnetuin oli kuitenkin englantilainen [[Alkuin]], jonka meriitteihin lukeutuvat [[minuskeli]]kirjaimiston keksiminen ja [[seitsemän vapaata taidetta|seitsemään vapaaseen taiteeseen]] nojautuva oppijärjestelmä. Järjestelmä jakautui kahtia: ''[[vapaat taidot|trivium]]'' tarjosi kirjallisuustieteen taitoja (kielioppi, retoriikka ja [[dialektiikka]]) ja ''[[quadrivium]]'' luonnontieteessä harjaantumista (aritmetiikka, geometria, tähtitiede ja musiikki). Samalla luostareiden ja tuomiokirkkojen yhteyteen perustettiin kouluja, jotka olivat eurooppalaisten yliopistojen edeltäjiä. Kaarle Suuri sääti lain, jonka mukaan jokaisessa tuomiokirkossa oli oltava papeiksi opiskeleville mahdollisuus harjaannuttaa taitojaan laskemisessa ja kirjoittamisessa. Antiikin lähteitä kopioitiin aktiivisemmin.<ref name="MST8"/> Lisäksi hoviin perustettiin laaja kirjasto, jonka tarkoituksena oli kerätä suuret määrät tietoa niin pakanallisista lähteistä kuin kristinuskon lähteistä. Samoihin aikoihin eurooppalaiset saivat kosketusta sivistystasoltaan heitä edellä oleviin arabeihin.

Syynä Kaarle Suuren koulutusuudistukseen oli, että ammattitaitoisia oppineita ei enää löytynyt hovin tarpeisiin riittävästi. Latinan murteetkin olivat tuohon aikaan eriytymässä moniksi eri kieliksi, [[romaaniset kielet|romaanisiksi kieliksi]]. Kaarle Suuri koki olevansa Rooman valtakunnan perinnön jatkaja aina ''[[keisari]]''-arvonimeään myöten, joten hän halusi esiintyä roomalaisten arvojen palauttajana. Aikalaiset kuvasivatkin uudistuksia ''renovaatioksi'' eli palauttamiseksi. Myös Kaarle Suuren seuraajat [[Ludvig Hurskas]] ja [[Kaarle Kaljupää]] keräsivät hoviinsa oppineita. Muista varhaiskeskiajan hallitsijoista esimerkiksi anglosaksien kuningas [[Alfred Suuri]] jäi historiaan sivistyselämän suosijana.

=== Sydänkeskiaika ===
[[Kuva:Laurentius de Voltolina 001.jpg|thumb|270px|Keskiajan yliopisto-opiskelijoita. Aina opettajan sanomisia ei jaksettu kuunnella ja aika saattoi kulua takapenkeissä muissa merkeissä, jopa nukkuen.]]
[[Kuva:Hildegard von Bingen- 'Werk Gottes', 12. Jh..jpg|thumb|270px|Keskiaikainen näkemys maapallosta pyöreänä, missä neljä vuodenaikaa esiintyvät eri puolilla Maata samaan aikaan. [[Hildegard Bingeniläinen]]: ''Liber Divinorum Operum'', 1100-luku.]]
{{Katso myös|[[ottolainen renessanssi]], [[1100-luvun renessanssi]], [[keskiajan yliopisto]]}}
Vielä vuoteen 1000 mennessä Länsi-Eurooppa ei kyennyt kirimään [[Bysantti|Bysantin]] tai islamilaisen maailman tieteellistä etumatkaa kiinni. Vuoden 1000 tienoilla Pariisissa eli 20&nbsp;000 ja Roomassakin vain 35&nbsp;000 henkeä, kun taas Bysantin pääkaupungin [[Konstantinopoli]]n asukasluku oli jo 450&nbsp;000.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Chandler, Tertius & Fox, Gerald | Nimeke =3000 Years of Urban Growth, New York | Vuosi =1974| Julkaisija =Academic Press | Tunniste =ISBN 0-12-785109-7 }}</ref> Tilanne alkoi kuitenkin muuttua melko pian.  Länsi-Euroopan poliittinen organisaatio kehittyi. Väkiluku lähti näiden muutosten, uusien viljelytekniikoiden kehittymisen ja [[Keskiajan lämmin kausi|keskiajan lämpimän kauden]] johdosta nousuun.

Muslimit olivat jo 800- ja 900-luvuilla kääntäneet suuria määriä antiikinaikaisia ja bysanttilaisia tekstejä arabiaksi ja tehneet niistä omia kommentaarejaan. Kristillisen ja islamilaisen maailman vilkastunut kanssakäyminen johti siihen, että näitä arabiankielisiä tekstejä alettiin kääntää latinaksi. Antiikin kreikankielistä kirjallisuutta käännettiin myös suoraan kreikasta etenkin 1100-luvulta lähtien. Arviolta noin 75&nbsp;% kreikankielisistä teoksista hankittiin Bysantista joko ostamalla tai ryöstämällä.<ref name=":6">{{Kirjaviite|Tekijä=Harris, Michael H.|Nimeke=History of Libraries in Western World. 4th Edition|Vuosi=1999|Sivu=75–78|Julkaisija=The Scarecrow Press|Kieli={{en}}|www=https://books.google.fi/books?redir_esc=y&hl=fi&id=KQ3FmadbMvkC&q=75#v=snippet&q=75&f=false}}</ref> Muslimien merkitystä onkin liioiteltu antiikin sivistyksen välittäjinä Eurooppaan; tärkeimmät teokset saatiin suorina käännöksinä, vieläpä  aikaisemmin kuin arabian kautta käännetyt.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sylvain Gouguenheim|Nimeke=Aristoteles auf dem Mont Saint-Michel|Vuosi=2013|Sivu=|Julkaisija=WBG|Isbn=978-3-534-25435-4|Kieli={{de}}}}</ref>

[[Ristiretket]] 1100-luvulta alkaen Pyhälle maalle antoivat mahdollisuuden ryöstää ja hankkia käsikirjoituksia.<ref name=":6" /> Jo sitä ennen Sisilian ja Etelä-Italian valloitus toi eurooppaiseen maailmaan kreikan ja arabian taitoista väestöä. Näistä alueista muodostui siksi käännöskeskuksia, ja sellaiseksi muodostui 1100-luvulla myös Espanja ja etenkin Toledo, joka oli vallattu 1085. [[Gerard Cremonalainen]] matkasi Italiasta Espanjaan tarkoituksenaan kääntää ainoastaan yksi teos, nimittäin [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaioksen]] ''[[Almagest]]'', mutta lopulta hän käänsi yli 70 kirjoitusta.  <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sylvain Gouguenheim|Nimeke=Aristoteles auf dem Mont Saint-Michel|Vuosi=2013|Sivu=|Julkaisija=WBG}}</ref>  Tärkein Aristoteleen kääntäjä oli [[Jacobus Veneticus|Jakob Venetsialainen]], joka työskenteli Ranskassa [[Mont Saint-Michel|Mont Saint-Michelin luostarissa]] vuosina 1127–1145/1150. <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Sylvain Gouguenheim|Nimeke=Aristoteles auf dem Mont Saint-Michel|Vuosi=2013|Sivu=83, 88–89|Julkaisija=WBG}}</ref> Sydänkeskiajalla monet antiikin filosofit ja tieteilijät tulivat uudelleen tunnetuiksi Euroopassa. 

Sydänkeskiajan kehityksen ansiosta Eurooppa kehittyi aivan uudelle tasolle. Kehitys alkoi [[1100-luvun renessanssi|1100-luvun renessanssiksi]] kutsutusta aikakaudesta, jolloin Euroopassa alettiin pohtia täysin uudenlaisia kysymyksiä ja oppineiden päähän virisi ajatus ihmisestä koko luomakunnan hallitsijana. Tärkeässä roolissa olivat samaan aikaan kehittyneet Euroopan ensimmäiset [[yliopisto]]t. Yliopiston juuret juontuvat 1000-luvun taitteeseen, jolloin kaupungeissa eri ammattiryhmää edustavat järjestäytyivät [[kilta|killoiksi]] tai korporaatioiksi. Myös oppineet järjestäytyivät muiden tavoin, usein opettajan ympärille, ja heidän järjestäytymisensä tuloksena syntyi eurooppalainen yliopistolaitos. Latinan ''universitas''-sanan (”kokonaisuus”) etymologia juontuukin tästä. Kaupunkien kasvulla oli erityisen suuri rooli yhdessä laki- ja virkamiesten tarpeen kanssa yliopistojen syntymisessä. Yliopistosta muodostui lopulta se laitos, joka tuottaisi Euroopan oppineet.

Yliopistolaitoksen syntymisen kanssa samanaikaisesti syntyi mielenkiinto [[Aristoteles|Aristoteleen]] filosofiaa kohtaan, joskin konservatiivipiireissä Aristotelesta vastustettiin aluksi. Samalla heräsi uudenlainen tieteellinen ajattelu ja spekulointi luonnon rakenteesta. Uutta ajattelua edustivat esimerkiksi [[Adelard Bathilainen]], joka kritisoi aikalaisiaan sokeasta auktoriteettiuskosta, ja [[William Conchesilainen]], joka taas kritisoi aikalaisten tapaa syyttää luonnontutkimista harhaoppisuudeksi.<ref>''Medieval Science and Technology'', s. 21</ref> [[Hildegard Bingeniläinen|Hildegard Bingeniläisen]] naisruumiin tutkimukset tuottivat ainutlaatuista tietoa muille keskiajan oppineille. Aristoteleen filosofia syrjäytti vähitellen platonisen filosofian ja siitä tuli yliopisto-opintojen runko. Hänen teoksensa tulivat käännetyiksi nopeasti. [[Tuomas Akvinolainen]] muokkasi [[aristotelismi]]a paremmin yhteensopivammaksi kristillisten oppien kanssa. Tuomas Akvinolainen on hyvä esimerkki keskiaikaisesta [[skolastiikka|skolastiikasta]], jonka päämääränä oli yhteensovittaa antiikin lähteiden ja uskonnollisten kirjoitusten sanoma.

Tuomas Akvinolaisen aikaiset teologit ja filosofit kamppailivat kuitenkin kiivaasti keskenään toistensa kanssa. Kiistat tunnetaan [[Pariisin oppituomio]]ina. Kirkkoa edustaneet teologit näkivät sekulaarisen filosofian ja luonnontieteet vääränä keinona tavoitella totuutta. Kiistely huipentui vuoteen 1277, jolloin Pariisin piispana ollut [[Étienne Tempier]] esitteli laatimansa 219 kohtaa käsittävän luettelon ”iljettävistä harhaopeista”, joita yliopistoissa opetettiin. Listalla esiintyy muutamia aristotelismiin viittaavia kohtia. [[Albert Suuri]] toimi näkyvästi tieteen, filosofian ja uskonnon sovittelijana. Oppituomioiden vaikutuksesta on olemassa erilaisia näkemyksiä. Toisten mielestä oppituomiot eivät aiheuttaneet kummoistakaan eripuraa, vaan pikemminkin tyynnyttivät ilmapiiriä. Esimerkiksi [[Pierre Duhem]] taas näkee oppituomiot modernin tieteen alkamisajankohtana, sillä ne vapauttivat keskiajan ajattelijat Aristoteleen filosofian [[dogmi]]sta. Tässä valossa [[tieteellinen vallankumous]] ei suinkaan alkanut [[Kopernikus|Kopernikuksen]] heliosentrisyydestä, vaan jo 250 vuotta aiemmin.<ref>''Science and Technology in World History'', s. 187</ref>

Joka tapauksessa on selvää on, että perinteinen kuva sydänkeskiajan tieteen tilasta on suuresti yksinkertaistettu. Aristoteles oli kieltämättä näkyvä hahmo keskiaikaisessa tieteessä jo hänen teostensa latinannosten nostattaman älyllisen myllerryksen ansiosta, mutta kaikkialla Euroopassa hänen filosofiaansa ei painotettu kovinkaan voimakkaasti. Eri alueiden erovaisuuksia selittää osaltaan eri katolisten sääntökuntien asema. Esimerkiksi Pariisin [[dominikaanit]] painottivat aristoteelista luonnonfilosofiaa, kun taas Oxfordin [[fransiskaanit|franskiskaaniveljet]] näkivät platonisen ja abstraktin luonnonfilosofian olevan aristotelismia parempia. Fransiskaaneja löytyi [[nominalismi|nominalistien]] joukosta, jotka kävivät ankaran [[universaalikiista|kiistan realistien kanssa]]. Skolastiikan harjoittamisessakin on havaittavissa eroavaisuuksia. Toiset suhtautuivat hyvinkin nihkeästi kokeellisuuteen, kun taas osa näki kokeellisuuden olevan ainoa oikea tapa hankkia varmaa tietoa. Esimerkkejä jälkimmäisestä ovat [[Robert Grosseteste]], [[Roger Bacon]] ja [[Petrus Peregrinus]]. He kuitenkin edustivat hyvin pientä osaa aikansa oppineista.<ref>''Science and Technology in World History'', s. 189</ref>

Enemmistö yliopistossa opiskelleista päätyi kirkon palvelukseen, mutta myös maalliset hallitsijat rekrytoivat heitä omiksi neuvonantajikseen kasvavassa määrin. Myöhäiskeskiajalla tämä oli jo hyvin yleistä.<ref>''Euroopan synty'', s. 207</ref>

=== Myöhäiskeskiaika ===
{{katso myös|[[renessanssin tiede]]}}
[[Kuva:Studying astronomy and geometry.jpg|350px|thumb|Tähtitieteen ja geometrian opiskelijoita mittalaitteineen. 1400-luvun alun ranskankielinen käsikirjoitus.]]
Myöhäiskeskiaika oli suurten mullistusten aikaa Euroopassa. Eurooppalaiset tulivat entistä tietoisemmiksi esimerkiksi bysanttilaisten ja arabioppineiden tutkielmista. Näiden tutkielmien ansiosta eurooppalaiset olivat nyt hanakampia koettelemaan aristoteelisen mekaniikan rajoja. Esimerkiksi [[Johannes Filoponos|Johannes Filoponoksen]] pannassa olleet kirjoitukset innoittivat [[Jean Buridan]]ia.

Orastavaa aristoteliskriittistä asennetta haittasi [[myöhäiskeskiajan kriisi]]ksi nimetty tapahtumaketjujen sarja 1300-luvulla. Eurooppaa vaivasivat ilmaston viilenemisen takia useat nälänhädät, kuten [[suuri nälänhätä 1315-1317|vuosien 1315–1317 suuri nälänhätä]]. Vuosisadan puolivälissä Eurooppaan levisi [[musta surma|rutto]], joka tappoi Euroopan väestöstä arviolta neljäs- tai kolmasosan. Samalla katolinen kirkko joutui kiusalliseen tilanteeseen [[Avignonin vankeus|Avignonin vankeuden]] vuoksi. Lisäksi Länsi-Euroopassa käytiin [[Satavuotinen sota|satavuotista sotaa]], ja talonpojat kapinoivat eri puolilla. Vuosisadan aikana Euroopan väkiluku väheni, mikä näkyi myös tieteilijöiden määrän hupenemisena. Tieteilijöiden määrää vertailemalla selviää, että vasta 1500-luvulla heitä oli yhtä paljon kuin 1200-luvun lopulla ja 1300-luvun alussa.<ref name="Science and Technology in World History193">''Science and Technology in World History'', s. 193</ref>
[[Kuva:Siege orleans.jpg|thumb|left|250px|[[Orléans]]in piirityksessä vuonna [[1428]] käytettiin [[tykki|tykkejä]]]].
Sotateknologian alalla 1300-luvun tärkein muutos oli Kiinasta Eurooppaan tuodun [[ruuti|ruudin]] käyttöönotto. Usein puhutaan ''ruudin vallankumouksesta'', jonka on sanottu aloittaneen myös ''sotilaallisen vallankumouksen''. Myöhäiskeskiajalla armeijat ottivat ensimmäisen kerran käyttöön myös [[tykki|tykkejä]]. Monista muista tuliaseista poiketen tykit näyttäisivät olevan eurooppalainen eikä kiinalainen keksintö.<ref name="Science and Technology in World History193"/> 1400-luvulta lähtien tuliaseet olivat kiinteänä osana eurooppalaista sodankäyntiä. Huolimatta sodankäynnin mullistavasta muutoksesta perinteiset ritarit ja jousimiehet säilyttivät merkityksensä vielä jonkin aikaa.

Tavallinen kansa joutui kuitenkin kantamaan mullistusten kustannukset, sillä ruudin valmistus oli kallista ja sen tuotantomäärät moninkertaistuivat lyhyen ajan sisällä. Muun muassa tästä aiheutuneiden kulujen kattamiseksi monet kuninkaat nostivat veroja. Esimerkiksi Espanjan armeijan budjetti vuonna 1556 oli kaksi miljoonaa [[dukaatti]]a ja jo vuonna 1590 budjetti oli 13 miljoonaa. Espanjan [[Filip II (Espanja)|Filip II]] kolminkertaisti [[Kastilia]]n verotaakan tänä aikana.<ref>''Science and Technology in World History'', s. 195</ref> Espanja uudisti monien muiden Euroopan valtioiden tapaan armeijansa varustuksen. Samalla linnoitusten vahvuus jouduttiin tarkastamaan uudelleen, koska uudet sotavälineet tuhosivat helposti vanhojen linnakkeiden muurit. Rakennettiin myös uusia laivatyyppejä, jotka sopivat entistä paremmin valtameripurjehduksiin. Näistä huomattavimpina [[karakki]] ja [[karaveli]]. [[Navigointi]]taidot olivat myös kehittyneet huomattavasti, ja Eurooppaan oli saapunut tieto kiinalaisten keksimästä [[kompassi|kompassista]]. Riittävät taidot ja välineet olivat täten valmiina [[löytöretket|löytöretkien]] aloittamiseen. Tarvittiin ainoastaan riittävän rohkeita merimiehiä purjehduksille. Rikkaudet, kunnianhimo, kauppareittien löytäminen ja halu levittää kristinuskoa olivat riittäviä syitä aloittaa löytöretket. Katolinen kirkko ja kuninkaat tukivat matkoja.
[[Kuva:Escribano.jpg|thumb|250px|[[Burgundi]]lainen [[Filip III (Burgundi)|Filip III]]:n sihteeri, kääntäjä, kirjailija ja kuvittaja Jean Miélot (k. [[1472]]) työssään]]
Löytöretket osoittautuivat tieteen kehityksen kannalta erityisen hedelmällisiksi. Uusien alueiden, kulttuurien, kasvien ja eläinten löytäminen kyseenalaisti Raamatun ja antiikin lähteiden paikkansapitävyyden. Ilmeisesti kiinalaisten samankaltaisista keksinnöistä tietämättä [[Johannes Gutenberg]] keksi irtokirjakkeisiin perustuvan [[kirjapaino]]n, joka mahdollisti nopean tiedon levityksen aiempaa halvemmalla. Euroopan oppineet alkoivat kerätä kirjallisuutta ja perustivat tiloihinsa omia kirjastoja. Katolisen kirkon opetuksista poikkeava tieto saattoi näin päästä laajempaan tietoisuuteen, mihin kirkko tosin vastasi kieltämällä harhaoppisiksi väitettyjä kirjoja. Kiellot eivät aina tehonneet kovinkaan hyvin.

[[Renessanssi]]n hengessä monet eurooppalaiset oppineet käänsivät aiemmin kääntämättömiksi jääneitä antiikin lähteitä. Näihin lukeutui niin [[skeptisismi|skeptisiä]], platonisia kuin [[Pythagoras|pythagoralaisiakin]] kirjoituksia. Unohduksiin jääneiden lähteiden löytämisen myötä alkoi niin sanottu [[tieteellinen vallankumous]].

== Bysantti ==

Rooman perintöä jatkoi [[Itä-Rooma]] eli [[Bysantti]]. Bysantti erosi kulttuurillisesti monin tavoin Länsi-Euroopasta. Lännessä puhuttiin latinaa tai siitä kehittyneitä romaanisia kieliä, idässä kreikkaa. Idässä hallitsijalla oli suuri valta uskonnon suhteen, mutta lännessä kirkolla ja valtakunnalla oli erilliset päämiehet. Antiikin perinnön vaikutus oli Bysantissa erittäin selvä.

Vaikka Bysantin panos tieteen kehitykseen keskiajalla oli vaatimaton, sillä oli tärkeä asema antiikin tiedon säilyttäjänä. Etenkin 1200-luvulta antiikin alkaen kreikkalaista kirjallisuutta alettiin kääntää suoraan kreikasta latinaan eikä arabian kautta. Konstantinopolista oli peräisin noin 75 % kaikesta Eurooppaan saadusta antiikin kreikan kirjallisuudesta. <ref name=":63">{{Kirjaviite|Tekijä=Harris, Michael H.|Nimeke=History of Libraries in Western World. 4th Edition|Vuosi=1999|Sivu=94|Julkaisija=The Scarecrow Press|Kieli={{en}}  "Of the Greek classics known today, at least 75 % are known through Byzantine copies. "|www=https://archive.org/details/historyoflibrari0000john/page/94/mode/2up}}</ref>  Kiitokset antiikin perinnön välittämisestä Eurooppaan kuuluivat siten pikemminkin Bysantille kuin muslimeille. Konstantinopolin keisarilliseen kirjastoon kuului Harrisin mukaan parhaimmillaan noin 100 000 nidettä.<ref>Harris, 1999, s. 88</ref> Kun turkkilaiset valtasivat kaupungin vuonna 1453 osa kirjoista hävitettiin, mutta osasta tuli arvokasta kauppatavaraa, jota riitti eurooppalaisille asiakkaille vielä sadan vuoden ajaksi.<ref>Harris, 1999, s. 94</ref><ref name="MST10">''Medieval Science and Technology'', s. 10</ref>

Vuosi 529 on länsimaisen oikeustieteen historian merkkipaalu, sillä ''[[Corpus iuris civilis]]'' -lakikokoelman ensimmäisen osa valmistui tuolloin. Justianus I:n johdolla muut osat valmistuivat seuraavan viiden vuoden aikana. Lakikokoelma on nykyisen länsimaisen oikeusjärjestelmän perusta.  Justianus muistetaan myös [[Hagia Sofia]]n kirkon rakennuttajana.

Bysantissa kirkko ja luostarit olivat perustaneet sairaaloita jo Konstantinus II:n hallituskaudella 350-luvulta alkaen.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Henderson, John, Horden, P. & Pastore, A. (toim.)|Nimeke=The impact of hospitals in Europe: 300–2000|Vuosi=2007|Sivu=64|Julkaisija=Peter Lang Publisher|Isbn=9783039110018}}</ref><ref name="MST10"/> Sairaaloiden historia alkoi siten Bysantista, mistä ne levisivät myös islamilaiseen maailmaan.  Eläinlääketiede muodostui yhdeksi keskeisimmistä tieteenaloista Bysantissa, sillä se tarjosi keinoja pitää sotaratsut hyvässä kunnossa. Eläinlääketiede ei silti ollut bysanttilainen keksintö, sillä sitä oli harjoitettu ainakin Intiassa jo 500-luvulla eaa.

== Arabimaailma ==
=== Kultakauden alku ===
[[Kuva:Age of Caliphs.png|thumb|250px|Islamilaisen maailman leviäminen vuosina 622–750. Kartta on osittain myyttinen.]]
[[Kuva:Arabic-Manuscript-Zoology.jpg|thumb|Arabiankielinen eläintiedettä käsittelevä käsikirjoitus keskiajalta]]
Lähi-itään syntyi 600-luvun alkupuolella uusi, kooltaan jättiläismäinen valtio, kun sassanidien Persia oli romahtanut Itä-Roomaa vastaan käymässään sodassa ja Itä-Rooman eli Bysantin voimavarat eivät toisaalta riittäneet palauttamaan sen valtaan edes Bysantin vanhoja omistuksia Lähi-idässä. Valtatyhjiön täyttivät molempien suurvaltojen apujoukkoina sotakokemusta hankkineet arabiheimot, joiden keskinäisen välienselvittelyn jälkeen valtakeskus vakiintui entiselle Bysantin alueelle Damaskokseen, missä vahvaksi mieheksi nousi [[Muawija I|Muawija]]. Hänen jälkeensä valtaan nousi Persian [[Merv|Mervi]]<nowiki/>stä tullut [[Abd al-Malik ibn Marwan|Abd al-Malik ibn Marwanin]] arabisuku. Tässä vaiheessa arabi-imperiumin vaikutuspiiriin kuuluivat entiset Itä-Rooman valtakunnan alueet Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä sekä sassanidien valtakunnan alueet nykyistä [[Pakistan]]ia myöten. [[Umaijadit|Umaijadikalifien]] dynastia hallitsi sitä vuoteen 750 asti, jolloin jälleen Persian Mervistä tulleet haastajat, [[Abbasidien vallankumous|abbasidit]] kukistivat umaijadien vallan.

Abbasidien valtaannousua seurasi 800-luvulla yhteiskuntatieteiden, filosofian, matematiikan, lääketieteen ja luonnontieteiden eräiden alojen voimakas kehitys [[Arabien valtakunta|Lähi-idän arabikalifaatissa]]. Arabimaailma nousi sadoiksi vuosiksi koko maailman eturintamaan monilla tieteenaloilla. Tieteen historiassa se tunnetaan ''islamin kultakautena'' tai ''islamilaisena renessanssina,'' vaikka Ernst Renan suositteli ilmaisua ''persialainen renessanssi'' sen alkuvaiheelle''.'' Kultakauden ajoitus vaihtelee. Suppeimmillaan se kattaa vuodet 900–1000 <ref>''A Short History of Science'', s. 186</ref> ja ulottuu laajimmillaan vuosiin 750–1500, minkä jälkeen eurooppalainen tiede ohitti arabimaailman. 

Tieteellinen toiminta alkoi kreikkalaisen kirjallisuuden kääntämisestä arabian kielelle. Abbasidikalifit osoittautuivat intohimoisiksi tieteen ystäviksi. Tulevien 250 vuoden aikana eli vuosituhannen loppuun mennessä he olivat käännättäneet melkein kaiken käsiinsä saaman kreikkalaisen luonnontieteellisen ja filosofisen kirjallisuuden arabiaksi.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Gutas, D.|Nimeke=Greek Thought, Arabic Culture|Vuosi=1998|Sivu=1|Julkaisija=Routledge}}</ref> Filosofeista eniten käännettiin Aristoteleen teoksia ja luonnontieteen aloista eli "luonnonfilosofiasta" edustettuna olivat astrologia, alkemia, fysiikka, matematiikka ja lääketiede.<ref>Gutas, 1998, i</ref>  Käännöstyön määrä oli valtava. Aineellisesti sen teki mahdolliseksi Kiinasta tulleen uuden keksinnön, paperin, saaminen käyttöön 760-luvulta alkaen.

Kreikankielisten lähteiden lisäksi käännettiin intialaisia tekstejä, joiden merkitys on ollut huomattava matemaattisten tieteiden osalta.  Muslimit tunsivat [[Galenos|Galenoksen]] ja [[Hippokrates|Hippokrateen]] kaikista 150 teoksesta 129. Sen sijaan Euroopassa oli tässä vaiheessa käännetty vasta kolme Galenoksen kirjoitusta.<ref>''Science and Technology in World History'', s. 106</ref>

Kreikkalaisen kirjallisuuden käännösliike oli alun perin ollut Iranin sassanidikuninkaiden hanke. Sen oli määrä olla keino, jolla kootaan uudelleen maailmalle hajonneen [[Zarathustra|Zarathustran]] kirjoittaman [[Avesta|Avestan]] koko viisaus.<ref name=":2">Gutas, 1998, s. 40</ref> Iranin viimeisen hallitsijadynastian [[Sassanidit|sassanidien]] (226–651) valtionideologiassa korostettiin yhteyttä Persian muinaiseen suuruuden aikaan eli [[Akhaimenidit|akhaimenidien]] dynastiaan, jonka [[Aleksanteri Suuri]] oli kukistanut. 300-luvulta saakka sassanidikuninkaat katsoivat, että valtionuskonnon perustaja Zarathustra oli kirjoittanut kaiken tieteellisen tiedon sisältäneen kirjan nimeltä Avesta. Aleksanteri Suuri oli antanut jäljentää siitä osia ja sen jälkeen hävitti Avestan. Šaahien tehtäväksi tuli koota Avesta uudelleen niitä katkelmista, joita oli liikkeellä. Myös kreikkalaisten filosofien teokset olivat olleet osa Avestaa, ja sen takia ne piti kääntää pahlaviksi ja koota kuninkaan aarrekammioon.<ref name=":2" /> Sassanidikuninkaiden käskystä kreikkalaisten tieteellisiä teoksia käännettiin arameaksi ja pahlaviksi. Jossain määrin käännettiin myös intialaista kirjallisuutta. Rinnastus kaiken tiedon sisältävään Koraaniin on ilmeinen. Tarinan mukaan sekin jouduttiin kokoamaan maailmalta pienissä osissa kalifi [[Uthman ibn Affan|Uthmanin]] käskystä.

Kun [[Al-Mansur (abbasidi)|al-Mansur]] (754–775) ryhtyi jatkamaan sassanidikuninkaiden zarathustralaista käännösprojektia, sen tarkoitus oli heikentää vastarintaa, joka häneen kohdistui Iranin valtauskonnon kannattajien keskuudessa.<ref>Gutas, 1998, s. 48–49</ref> Arabian yleistyminen Iranin hallintokielenä alkoi tehdä pahlavinkieliset käännökset vanhentuneiksi, joten käännöstyö arabiaan muuttui ajankohtaiseksi. Käännösliikkeen yhdeksi keskukseksi muodostui Khorasanin maakunnan keskus [[Merv]] koillisessa Persiassa. Käännöstoiminnan tärkein keskus oli kalifaatin uusi pääkaupunki Bagdad. Merkillepantavaa oli toiminnan pitkäjänteisyys, sillä käännöstyö kesti satoja vuosia,  ja tapahtui paitsi kalifien myös Bagdadin persialaisen eliitin suojeluksessa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Huff, Toby E.|Nimeke=The Rise of Early Modern Science. Islam, China, and the West|Vuosi=2017|Sivu=54–75|Julkaisija=Cambridge University Press}}</ref> Enimmäkseen käännöstyöstä vastasivat kreikan kieltä taitaneet kristityt oppineet. He joutuivat tällöin myös luomaan arabian kieleen sen tarvitseman tieteellisen sanaston.

Arabiaksi 800- ja 900-luvuilla käännetty tieteellinen kirjallisuus oli jokseenkin sama, joka kaksi sataa vuotta myöhemmin eli 1000- ja 1100-luvuilla käännettiin Euroopassa arabiasta ja kreikasta latinaksi. Lisänä olivat vain arabien kommentaarit ja muutamat  keksinnöt. Sen takia on kiinnostavaa, että Euroopassa tämän kirjallisuuden pohjalta alkoi tieteellis-tekninen vallankumous 1600-luvulla, mutta vastaavaa ei tapahtunut islamilaisessa maailmassa.<ref>Huff, 1998, s. 53–54</ref>

Roomalaista poiketen islamilaisen maailman tiedemiehet osasivat arvostaa käytännöllisten tietojen ohella myös matematiikkaa ja tähtitiedettä, joskin näidenkin tieteiden harjoittamisessa on nähtävissä selvää käytännönhakuisuutta. [[Astrologia]] ja [[lukumystiikka]] olivat kalifien suosiossa, mikä selittää kiinnostuksen matemaattisia tieteitä kohtaan. Viisauden talossa oli myös matemaatikkoja, joista etevin oli [[algebra]]n isä [[al-Khwarizmi]]. Islamin valtakunta oli mahtava ja monikulttuurinen. Sen itärajoilta oli hyvin lyhyt matka matematiikastaan tunnettuun Intiaan. On jopa sanottu, että kalifien valtakunta oli maailman ensimmäinen kansainvälinen tiedeyhteisö.<ref>''Science and Technology in World History'', s. 105</ref> Intialaisilta muslimit omaksuivat [[arabialaiset numerot|numerojärjestelmän]], joka tuli myös Eurooppaan keskiajan lopulla. Hindulaisen numerojärjestelmän etuna oli sen numeropaikkajärjestelmä ja luku [[0 (luku)|nolla]], mikä teki laskemisesta helpompaa.<ref name="mat Islam">{{Verkkoviite | Osoite = http://solmu.math.helsinki.fi/2000/mathist/html/keskiaika/index.html#islam | Nimeke =5. Matematiikkaa keskiajalla – 5.2 Islam | Tekijä =Lehtinen, Matti| Julkaisija =Solmu| Viitattu = 23.10.2008}}</ref> Monet kansainväliset tieteelliset termit ovat peräisin arabian kielestä, esimerkkeinä [[kemia]], [[algebra]] ja [[algoritmi]].<ref>''Näkymätön todellisuus'', s. 33</ref>

Muuan tieteellinen keskus sijaitsi Andalusiassa eli Espanjassa. [[Córdoba|Córdob]]an emiiri [[al-Hakam II]] perusti suuren kirjaston, jonka on väitetty sisältäneen  yli 400&nbsp;000–500&nbsp;000 nidettä ja Viisauden talossa olisi ollut lähes kaksi miljoonaa nidettä. Nämä arabilähteiden luvut sisältävät kuitenkin liioittelua, ja todellinen nidemäärä liikkui luultavimmin korkeintaan tuhansissa. [[Alfonso VI]] valloitti [[Toledo (Espanja)|Toledon]] vuonna 1085. Valloittajien käsiin jäi runsaasti arabiaksi kirjoitettua tieteellistä kirjallisuutta, jota alettiin kääntää latinaksi.<ref>''Kari Enqvist, 1996. Näkymätön todellisuus'', s. 34. WSOY</ref> 

[[al-Khazini]] ja [[Abu Rayhan Biruni]] hyödynsivät 1000-luvun alussa mekaniikan tutkimuksissaan myös kokeellisuutta ja matematiikkaa ilmiöiden kuvaamisessa. Tällainen kehitys jäi kuitenkin satunnaiseksi ja lopulta unohtui.

=== Kultakauden loppu ===
Kysymys tieteen asemasta islamilaisessa yhteiskunnassa vuosituhannen vaihdoksen aikoihin jakaa islamilaisen yhteiskuntahistorian tutkijat karkeasti kahteen leiriin. Toisten mielestä tieteen ja islamin erot olivat niin suuria, etteivät tieteet voineet tulla missään vaiheessa korvaamattomaksi osaksi yhteiskuntaa. Toiset historioitsijat korostavat tämän marginaalisuusväitteen sijasta niin sanottua assimilaatioväitettä, joka korostaa tieteen vakiintunutta asemaa sen aikaisessa islaminuskossa. Yksimielisiä ei olla myöskään siitä, milloin tieteet alkoivat islamilaisessa maailmassa menettää saamaansa arvostusta. Syyt arvostuksen vähenemiseen olivat kuitenkin moninaisia.

Yksi keskeisimmistä syistä lienee ollut islamilaisen yhteiskunnan yhtenäistyminen eli kulttuuristen eroavaisuuksien katoaminen. Monilla valloitetuilla alueilla, etenkin valtakunnan reuna-alueilla, eli suuriakin ei-islamilaisia väestöryhmiä, joita alettiin käännyttää muslimeiksi. Islam muuttui samalla entistä ankarammaksi uskonnoksi, minkä takia tieteille ja toisinajattelijoille jäi entistä pienempi elintila.

Aasian poliittista historiaa leimasivat 1200-luvulta lähtien [[mongolit|mongolien]] valloitusretket. He onnistuivat valtaamaan suuret alueet Keski-Aasiasta ja hätyyttelivät islamilaista maailmaa. Euroopassa taas eli [[ristiretket|ristiretkiaate]] ja Espanjassa käytiin ''[[reconquista]]a'', jonka myötä islamilaisen al-Andalusin tärkeimmät keskukset (Córdoba, Toledo, Sevilla) joutuivat kristittyjen hallintaan. Viisauden talo tuhoutui vuonna 1258 mongolien hävittäessä Bagdadin. Runollisesti kerrotaan, että [[Tigris]]-joki virtasi mustana kirjojen musteen liuettua. Mongolit palasivat vielä 1400-luvulla [[Timur Lenk]]in johdolla ja tuhosivat [[Damaskos|Damaskoksen]]. Näiden hyökkäysten väitetään muuttaneen islamia entistä konservatiivisemmaksi.<ref name="Science and Technology in World History s. 115">''Science and Technology in World History'', s. 115</ref>

Myös islamilaisen maailman taloudellista taantumista on korostettu. Muslimeilla oli pitkään monopoliasema Euroopan ja Itä-Aasian välisessä kaupankäynnissä. Eurooppalaiset alkoivat kuitenkin tehdä [[löytöretki]]ä, ja vuonna 1498 [[Vasco da Gama]] löysi meritien Euroopasta Intiaan. Tämän vuoksi muslimit menettivät kauppamonopolinsa. Valtion köyhtyessä sen rahoituksesta riippuvaista tiedettä ei kyetty enää ylläpitämään entisellä tavalla.<ref name="Science and Technology in World History s. 115"/>

Historioitsija Toby E. Huffin mukaan tieteen kukoistus sammui, kun islam alkoi saada otteen yhteiskunnasta. Huffin mukaan arabikalifaatti alkoi islamisoitua 800-luvulla, ja muuttui vasta kaksisataa vuotta myöhemmin  muslimienemmistöiseksi. Tässä vaiheessa uskonnollinen dogmatismi alkoi kahlita tieteen vapautta. Vuosituhannen vaihteeseen osuu toisaalta myös taustaltaan islamilaisten tiedemiesten tärkein esiintulo (esim. Ibn al-Haytham, al-Biruni).<ref>Huff, 1998, s. 54</ref> Arabiankielisen tieteen kukoistuksessa ei siten ollut kyse islamin positiivisesta vaikutuksesta vaan siitä, että arabien valtaamilla korkeakulttuurin alueilla niiden vanhaa sivistystä eri syistä tuettiin valistuneiden abbasidikalifien ollessa mesenaatteina.   
<!--
== Tieteenalojen kehitys ==
{{korjattava/kieli}}
=== Yliopistotieteet ===
==== Teologia ====

==== Filosofia ====
{{pääartikkeli|[[Keskiajan filosofia]], [[Islamilainen filosofia#Klassinen aika|islamilainen filosofia]]}}

Usein keskiajan filosofiaa on yksinkertaistettu skolastiseksi ja aristotelistiseksi, mihin vaikutti voimakkaasti uskonto. Keskiaikaiseen filosofiaan kuuluu kuitenkin monenlaisia virtauksia, mutta yhtenä sen määrittävänä tekijänä voidaan pitää [[skolastiikka|skolastisia]] menetelmiä, joilla kilpailevia tai ristiriitaisia filosofisia näkemyksiä pyrittiin saattamaan yhteen. Varhaiskeskiajan [[uusplatonismi|uusplatonilaisista]] 1100- ja 1200-lukujen [[peripateettisuus|peripateetikkoihin]] ja edelleen 1300- ja 1400-lukujen [[nominalismi|nominalisteihin]] ja [[voluntarismi|voluntaristeihin]] saakka kaikki merkittävät ajattelijat uskoivat, että heidän erilaiset ajatuksensa voidaan yhdistää yhdeksi maailmankuvaksi, kun asioista väitellään tarpeeksi.

Varhaiskeskiajalla logiikasta kehittyi teologian ohella keskeisin tutkimusalue. Varhaiskeskiajan filosofiassa logiikan kysymykset sisältyivät pääsääntöisesti myös teologian alalle. Myös sydänkeskiajan filosofia liittyi voimakkaasti teologiseen pohdintaan, joskin monien filosofien kohdalla on havaittavissa selvä pyrkimys ottaa etäisyyttä tähän ja antaa luonnonfilosofiselle pohdinnalle entistä enemmän arvoa.

Sydänkeskiajalla kiinnostuttiin Aristoteleen filosofiasta ja platonismi jäi hiljalleen taka-alalle. Syynä oli Aristoteleen teosten uudet latinannokset (1100–1200-luvuilla), aiemmin hänen teoksistaan tunnettiin vain muutamat Boëthiuksen kääntämät logiikan teokset. Uutuuksina olivat esimerkiksi ''[[Topiikka]]'', ''[[Ensimmäinen analytiikka|Ensimmäinen]]'' ja ''[[Toinen analytiikka]]'', joiden avulla keskiajan oppineet harjoittivat väittelyä sekä luonnonfilosofiaa. Ohessa monet arabialaiset ja kreikkalaiset filosofit tulivat tunnetuiksi. Uusi aristotelelainen filosofia sai aikaan jyrkkää vastustusta teologien piirissä, sillä se väitti esimerkiksi maailman olevan ikuinen, mikä on vakavasti ristiriidassa Raamatun [[genesis|Genesiksen]] kanssa. Tämän vuoksi Aristoteleen filosofiaa kiellettiin, ainakin joiltain osin, opettamasta yliopistoissa. Kielletyksi tuli myös [[averroismi]], jonka väitteeseen ”kahdesta tiestä totuuteen” (filosofia ja teologia) pidettiin sopimattomana muun sisällön ohella. Kristinuskon ja aristotelismin välisiä ristiriitoja yritettiin sovittaa [[skolastiikka|skolastisella filosofialla]]. Tässä kunnostautui etenkin [[Tuomas Akvinolainen]].

Skolastiikan sisällä syntyi uudistuksellinen liike, via moderna. Liikkeen johtohahmoja olivat [[Wilhelm Ockhamilainen]] ja [[Johannes Duns Scotus]], molemmat fransiskaaneja. Fransiskaanien ajattelu perustui kirkkoisä [[Augustinus|Augustinuksen]] ajatteluun, joka oli taas saanut vaikutteita uusplatonismista. Sen voidaan nähdä jonkinlaisena vastapainona erityisesti dominikaanimunkkien keskuudessa suosittuun aristotelismiin. Via modernan katsontakannan mukaan asioita ei voida ymmärtää vain loogisesti etenemällä premisseistä. He hylkäsivät [[formaalikausaliteetti|formaalikausaliteetin]] eli maailma ei välttämättä ole sellainen kuin oli aiemmin käsitetty. Asioiden todellisen tilan selvittämiseksi tarvittaisiin runsaasti hypoteeseja ja näitä koettelevia kokeita. Merkille pantavaa on myös, että ''via moderna'' -filosofit siirtyivät lajikeskeisistä yksilökeskeisiin kysymyksiin, mikä heijastaa renessanssin tuloa. Keskiajan lopun trendinä oli uskonnosta etääntyminen ja toisaalta järkiperäisen ajattelun omaksuminen. Filosofiaa alettiin tutkia sen itsensä vuoksi eikä vain kristinuskon hyödyttämisen takia. Via modernan myötä skolastiikka jäi unohduksiin.

==== Oikeustiede ====
Keskiajan oikeus oli hyvin moninainen, sillä samanaikaisesti oli voimassa erilaisia oikeusjärjestyksiä. Universaaleja oikeusjärjestyksiä oli sen sijaan kaksi [[kanoninen oikeus]] ja [[roomalainen oikeus]]. Näiden ohella oli myös erilaisia partikulaarioikeuksia, kuten esimerkiksi [[feodaalioikeus]], joka nimensä mukaisesti oli keskiajalla kehittynyt [[feodalismi]]n tarpeisiin kehittynyt järjestelmä, joka määritteli henkilöiden omistussuhteen maahan.

Rooman hajottua sen lait jäivät unohduksiin latinankielisessä Euroopassa, mutta sen henkeä ylläpitivät germaaniheimojen lait. Bysantissa keisari [[Justinianus I]] ylläpiti vankemmin roomalaisten perintöä käskemällä koottavaksi roomanaikaiset lait 500-luvun alussa. Lakikokoelma sai nimekseen ''[[Corpus iuris civilis]]''. Se levisi 500 vuotta myöhemmin myös länsieurooppalaisten tietoisuuteen ja se omaksuttiin nopeasti käyttöön.<ref>''Roman Law in European History'', s. 43</ref> Sellaisenaan sitä ei kuitenkaan omaksuttu vaan sitä sovellettiin ajan elämään sopivaksi. Roomalaisesta oikeusperiaatteesta on tullut länsimaisen oikeusjärjestelmän perusta.

Keskiajalla syntyivät myös nykyisiin perustuslakeihin verrattavat lakikokoelmia, kuten Britannian ''[[Magna Carta]]'' ja Saksan ''[[Sachsenspiegel]]''.

==== Lääketiede ====
{{Pääartikkeli|[[Keskiajan lääketiede]]}}
Lääketieteen saralla tapahtui huomattavaa kehitystä lääketieteellisten instituutioiden osalta. Ensimmäiset modernia sairaalaa vastaavat sairaanhoitolaitokset saivat alkunsa Lähi-idässä tai Bysantissa. Aiemmin sairaita ei hoidettu sairaaloissa nykyiseen tapaan, vaan potilaille annettiin [[saattohoito]]a ja mahdollisuus kuolla rauhassa. Myöhemmin vastaava hoitojärjestelmä yleistyi muualla Euroopassa. Bysantissa hallitsijat tukivat etenkin eläinlääketieteen tutkimista, sillä se tarjosi keinot sotaratsujen hoitamiseen.<ref>''Science and Technology in World History'', s. 101</ref> Suurimmat sairaalat olivat Kairon [[Mansuri]] ja Bagdadin [[Adudi]].<ref>''The Oxford Dictionary of Islam'', s. 43</ref> Muslimeilla oli sairaaloissaan erilliset tilat nais- ja miespotilaille. Uskonnollisista syistä sairaaloissa oli myös naislääkäreitä. Muslimit perustivat myös ensimmäisiä mielisairaaloita.<ref name="Arabian lääketiede"/>

Sairaanhoidossa sen sijaan ei tapahtunut minkäänlaista edistystä Euroopassa. Lääketiede pohjautui antiikista perittyyn [[humoraalioppi|humoraalioppiin]], jonka mukaan sairaudet johtuivat neljän ruumiinnesteen, veren, sapen, mustansapen ja liman, epätasapainoon. Näihin neljään perusnesteeseen liitettiin myös ominaisuudet kuiva, kostea, kylmä ja kuiva. Tiettyjen sairauksien kohdalla epätasapainoa saatettiin yrittää korjata [[suoneniskentä|suoneniskennällä]], jossa verenkierrosta poistettiin huomattavia määriä verta. Samasta syystä ulostamisella, oksentamisella, ruokavaliolla, hengityksellä ja hikoilulla oli keskeinen asema sairaanhoidossa. Toisaalta sairaudet nähtiin myös Jumalan tai paholaisen aiheuttamina vitsauksina. Usein potilas kuoli joko sairauteensa tai saamansa hoidon takia. [[Al-Razi]]n onnistui osoittaa galeenisen lääketieteen humoraaliopin vääräksi tekemiensä kokeiden valossa. Kun häntä käskettiin valitsemaan sairaalallensa rakennuspaikka, hän pyysi sijoittamaan lihanpaloja eri puolille Bagdadia ja valitsemaan sen paikan, jossa liha mädäntyi hitaimmin, sillä siellä ilma oli hänen mukaansa puhtaampaa ja siksi parempi paikka sairaalalle.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Lasagna, Louis | Nimeke =The Doctors' Dilemmas | Vuosi =1970 | Sivu=45|Julkaisija =Ayer Publishing | Tunniste =ISBN 978-083-691-669-0 }}</ref>

Lääkkeitä valmistettiin luonnonkasveista ja eläimistä. Eläinten kohdalla ruumiinosilla, etenkin virtsaelimillä, nähtiin maagisen parantava voimia. Jotkut käytetyistä lääkkeistä oli hyvinkin myrkyllisiä, esimerkiksi [[hullukaali]]. Muslimeiden kohdalla lääkkeiden valmistus oli kemian kehityksen ansiosta siirtynyt lääkäreiltä apteekkareille. Kivunhoidossa käytettiin narkoottisia aineita, muiden muassa kannabista ja [[hyoskyamiinia]]. Haavanhoidossa haavaa ei puhdistettu mitenkään, sillä märkimisen katsottiin olevan parantumisen kannalta välttämätöntä.

Katolisen kirkon oppien mukaisesti ihmisruumis oli pyhä, eikä sille sopinut tehdä ruumiinavauksia tai leikkauksia. [[Toursin kirkolliskokous|Toursin kirkolliskokouksessa]] vuonna 1163 kiellettiin kirkonmiehiltä kirurgian harjoittaminen vedoten siihen, ettei ”kirkko vuodata verta” (''Ecclesia abhorret a sanquine''). Islamilaisessa maailmassa ruumiinleikkely oli myös kielletty, sillä islamin mukaan ruumis herätettiin henkiin viimeisellä tuomiolla.<ref name="Arabian lääketiede">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.saunalahti.fi/arnoldus/arab_isl.html | Nimeke =Arabien islamilainen lääketiede keskiajalla | Tekijä =Forsius, Arno | Viitattu = 25.10.2008}}</ref> Se ei kuitenkaan estänyt [[Ibn Zuhr]]ia suorittamasta ruumiinavauksia. Kokemustensa pohjalta hän kehitti menetelmiä kirurgisen toimenpiteen suorittamiseksi, minkä vuoksi häntä pidetään kokeellisen kirurgian isänä. Tiedot ihmisen sisäisestä anatomiasta jäivät sen vuoksi hyvin puutteellisiksi aina uuden ajan alkuun saakka, jolloin ruumiiden leikkaamiseen alettiin suhtautua suvaitsevammin.

Keskiajan tunnetuin lääkäri oli [[Avicenna]]. Hän teki paljon käytännön tutkimustyötä ja kirjoitti lääketieteestä ainakin 40 kirjoitusta, joista tärkein on ''[[al-Quanun]]'', jossa Avicenna koostaa ajan lääketieteen. Se säilyi lääketieteen perusoppikirjana joissakin Euroopan yliopistoissa 1600-luvulle asti.

===Matematiikka ja luonnontieteet ===
==== Tähtitiede ja astrologia ====
Keskiajan tähtien tutkimisella oli kahdenlaiset kasvot. Tähtitiede tutki taivaankantta tieteellisin keinoin, kun taas astrologit tutkivat tähtien vaikutusta ihmiseen. Tähtitieteilijät olivat usein myös astrologeja aina uudenajan alkuun saakka. Astrologiasta tuli [[Tuomas Akvinolainen|Tuomas Akvinolaisen]] myötä katolisen kirkon hyväksymä oppi. Koko keskiajan tähtitiede perustui hyvin pitkälle [[Klaudios Ptolemaios|Ptolemaioksen]] ''[[Almagest]]iin'', jonka mukaisesta maakeskisestä aurinkokuntamallista päästiin eroon Euroopassa vasta uudenajanalussa: Muslimien tähtitiede perustui myös ''Almagestiin'', mutta [[al-Biruni]] osoitti aurinkokeskisen aurinkokuntamallin olevan mahdollinen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nba.fi/fi/opetus_islam_2#koulutus | Nimeke = Islam ja tieteet | Julkaisija =Museovirasto | Viitattu = 26.10.2008}}</ref>

==== Matematiikka ====
Ehkä tärkein keskiaikaisen matematiikan kehityslinjoista on se, kuinka arabit omaksuivat hindulaisen numerojärjestelmän, jonka arabit myöhemmin toivat myös eurooppalaisten ulottuville. Viisauden talossa vaikuttanut monilahjakkuus [[al-Khwarizmi]] tutki ''[[Al-jabr wa’l muqabalah]]'' -teoksessa lineaaristen ja toisen asteen yhtälöiden ratkaisemista. Hän esitti aluksi yhtälöiden numeeriset ratkaisukeinot, mutta lopussa esittelee ratkaisujen geometriset tulkinnat. Geometrinen lähestymistapa on eittämättä osoitus kreikkalaisten perinnöstä.<ref>''Tieteiden kuningatar'', osa 1, s. 334</ref> Tämän pohjalta kehittyi algebrana tunnettu matematiikan haara. Al-Khwarizmin aritmetiikkaa käsittelevä ''Algoritmi de numero Indorum'' -teoksen latinankielisessä käännöksessä esiteltiin intialaisten käyttämää kymmenjärjestelmää ensimmäistä kertaa niin eurooppalaisille kuin arabeillekin. Aiemmin arabit olivat esittäneet numerot kirjaimin, sillä kielessä ei ollut merkintöjä lukuja varten. Euroopassa numerojärjestelmä ei yleistynyt mainittavasti ennen [[Fibonacci]]a.

Trigonometrian tähtitieteen sovellusten osalta käytettiin aluksi niin kreikkalaisperäistä geometriaa (''[[Almagest]]'') kuin intialaista perua olevan ''[[Sindhind]]in'' [[trigonometriset funktiot|sinitaulukoita]]. Intialainen menetelmä otti tässä suhteessa vallan, minkä vuoksi arabialainen geometria rakennettiin pitkälti trigonometristen funktioiden varaan ja nykymuotoinen trigonometria kehittyi hyvin pitkälle jo arabien käsittelyssä. Intialainen [[Aryabhata]] keksi kosini- ja sinifunktiot, kun taas tangenttifunktio on arabialaista perua, sen keksi al-Khwarizmi. [[Abu’l Wefa]] laati sinitaulukon, jossa sinifunktion numeeriset arvot kahdeksan desimaalin tarkkuudella on esitetty 15 kaariminuutin välein, ja käänsi arabiaksi Diofantoksen ''Arithmetican''.<ref name="mat Islam"/> [[Muhammed Ibn-Djabir Al Battani]]n saavutuksiin taas lukeutuu sekantin ja kosekantin palautuskaavojen keksiminen. Hän myös oivalsi, että tangentti kulmasta on sama kuin jakaisi sinin kosinilla.

Etevänä runoilijana tunnettu monilahjakkuus [[Omar Khaijam]] tutki hyvin intensiivisesti myös matematiikkaa. Hän esitti niin algebralliset kuin geometriset ratkaisut toisen asteen yhtälöille, mutta vain geometriset ratkaisut kolmannen asteen yhtälöille (joilla on positiiviset juuret), sillä hän erheellisesti uskoi näiden yhtälöiden olevan algebran keinoin ratkeamattomia. Keinoinaan hän käytti samoja kuin kreikkalaiset jo aiemmin eli kartioleikkauksia, mutta hän yleisti menetelmän koskemaan erimuotoisia kolmatta astetta olevia yhtälöitä. Tätä korkeampien yhtälöiden geometrisia ratkaisuja Khaijam ei tullut tutkineeksi, sillä avaruuden ulottuvuudet rajoittuivat kolmeen. Khaijamin erityispiirteeksi voidaan laskea hänen ponnistelunsa lähentää algebran ja geometrian välistä suhdetta, Niitä pidettiin vielä hänen jälkeenkin mahdottomina sulattaa yhteen, kunnes [[René Descartes]] keksi [[analyyttinen geometria|analyyttisen geometrian]].<ref>''Tieteiden kuningatar'', s. 344–345</ref>

Paavi [[Sylvester II]] opetti kenties ensimmäisenä Euroopassa intialais-arabialaisten numeroiden käyttöä. Nollaa Sylvester ei käyttänyt, eivätkä ajan oppineet olleet valmiita uuden järjestelmän omaksumiseen. Varmasti kuitenkin voidaan sanoa, että intialais-arabialaisten numeroiden käyttö yleistyi Euroopassa vasta 1200-luvun lopussa.<ref>''Tieteiden kuningatar'', s. 356</ref> Uuden järjestelmän yleistymiseen oli osallisena arabien opetuksesta taitonsa saanut italialainen [[Fibonacci]] eli Leonardo Pisalainen. Hän esitteli ja suostutteli intialais-arabialaisen numerojärjestelmän käyttöä ''[[Liber abaci]]'' -teoksessa. Se oli hyvin edistyksellinen, joskin monelle modernille matemaatikolle se saattoi olla puuduttavaa luettavaa. Kirja sisältää laajan kokoelman kauppiaita koskevia ongelmia. Ne kertoivat tavaroiden hinnoista, liiketoimien voitoista, vaihtelevien valuuttojen laskemisesta Välimeren maissa ja kiinalaisperäisistä ongelmista. Fibonaccin käyttämä merkintä oli etenkin murtolukujen osalta erittäin epäselviä ja siksi hankalia omaksua. Myös uutta numerojärjestelmää pidettiin vaikeatajuisena ja vuonna 1299 Firenzessä annetussa säädöksessä kaikkia rahanvaihtajia kiellettiin käyttämästä kymmenjärjestelmää, mikä hidasti uutuuden leviämistä. Fibonacci tunnetaan kuitenkin parhaiten kaniinien lisääntymiseen liittyvästä ongelmasta, jonka tuloksena saadaan lukujono (''Fibonaccin jono''), jonka seuraava jäsen on sen kahden edellisen jäsenen summa.

Fibonaccin pimentoon on jäänyt samaan aikaan elänyt [[Jordanus Nemorarius]]. Hänen elämästä ei tiedetä käytännössä yhtään mitään, mutta hänen algebrallinen notaatio oli edistyksellinen. Lukujen sijasta hän alkoi käyttää kirjaimia ja tuli näin esittäneeksi, joskin erittäin vaikea selkoisesti,<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://solmu.math.helsinki.fi/2000/mathist/html/keskiaika/index.html#12001300 | Nimeke =Matematiikka keskiajalla – 5.6 1200- ja 1300-luvut | Tekijä =Lehtinen, Matti| Julkaisija =Solmu | Viitattu = 24.10.2008}}</ref> toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan yleisessä muodossa.

Oxfordin yliopistossa [[Merton College]]ssa syntyi 1300-luvulla muutamia tieteilijöitä ja filosofeja yhdistävä ajatus, jonka mukaan vain matematiikan avulla voidaan saavuttaa totuus. He lähestyivät filosofisia probleemoja loogis-matemaattisin keinoin. Heitä on myöhempinä aikoina alettu kutsua Oxfordin laskijoiksi ({{k-en|Oxford Calculators}}). Tyypillinen piirre oli, että kaikkea saattoi mitata ja kuvata matemaattisesti, muun muassa lämpötilaa ja jopa rakkautta tai valkoisuuden astetta.<ref>''Medieval Science and Technology'', s. 61</ref> Laskijoihin kuuluivat [[Thomas Bradwardine]], [[William Heytesbury]], [[Richard Swineshead]] ja [[John Dumbleton]]. Oxfordin laskijat vaikuttivat voimakkaasti ranskalaiseen [[Nicole Oresme]]en. [[Roger Bacon]] julisti hieman aiemmin, että jokainen tiede vaatii avukseen matematiikkaa, koska vain matematiikka kertoo yksiselitteisesti totuuden.<ref>''Medieval Science and Technology'', s. 60</ref>

==== Fysiikka ====

==== Alkemia ====
-->

== Katso myös ==
* [[Arabiankielinen matematiikka keskiajalla]]
* [[Islamin kulta-aika]]
* [[Islamilaiset keksinnöt keskiajalla]]
* [[Keskiajan lääketiede]]
* [[Käännökset latinaan keskiajalla]]
* [[Viisauden talo]]

== Lähteet ==
* {{Kirjaviite|Tekijä=Gutas, Dimitri|Nimeke= Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries)|Vuosi=1998|Sivu=|Julkaisija=Routledge|Isbn=0-415-06133-4-2|Kieli={{en}}|www=https://www.amazon.co.uk/Greek-Thought-Arabic-Culture-Graeco-Arabic/dp/0415061334/ref=sr_1_1?dchild=1&keywords=Greek+Thought%2C+Arabic+Culture.+The+Graeco-Arabic+Translation+Movement+in+Baghdad+and+Early+Abbasid+Society&qid=1604251105&s=books&sr=1-1}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Whitney, Elspeth | Nimeke =Medieval Science and Technology | Vuosi =2004 | Julkaisija =Greenwood Publishing | ISBN = 978-031-33251-9-9 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä =Heikkilä, Tuomas & Niskanen, Samu | Nimeke =Euroopan synty | Vuosi =2004| Julkaisija =Edita | ISBN = 951-37-4182-6}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Sedgwick, W. T. | Nimeke = A Short History of Science| Vuosi =2007 | Julkaisija =Read Books | ISBN = 978-140-67697-46}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = McClellan, James Edward & Dorn, Harold| Nimeke =Science and Technology in World History | Vuosi =2006| Julkaisija =JHU Press | ISBN = 978-080-18836-06 }}

=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}

== Kirjallisuutta ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lindberg, David C. | Nimeke =Science in the Middle Ages | Vuosi =1978 | Julkaisija =University of Chicago Press | ISBN = 978-022-64823-30}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Riché, Pierre | Nimeke =Education and Culture in the Barbarian West: From the Sixth through the Eighth Century | Vuosi =1976 | Julkaisija =Columbia: Univ. of South Carolina Pr.}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Grant, Edward| Nimeke =The Foundations of Modern Science in the Middle Ages | Vuosi =1996 | Julkaisija =Cambridge University Press | ISBN = ISBN 0-521-56137-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Ṣāàid ibn Aḥmad Andalusī & al.| Nimeke =Science in the Medieval World: Book of the Categories of Nations | Vuosi =1996 | Julkaisija =University of Texas Press | ISBN = 978-029-27046-95}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Turner, Howard R.| Nimeke =Science in Medieval Islam | Vuosi =1997 | Julkaisija =University of Texas Press | ISBN = 978-029-27814-98}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Saliba, George| Nimeke =Islamic Science and the Making of the European Renaissance | Vuosi =2007 | Julkaisija =MIT Press | ISBN = 978-026-219-557-7}}

'''Suomeksi'''
*{{Kirjaviite | Tekijä =Hirvonen, Vesa & Saarinen, Risto (toim.) | Nimeke = Keskiajan filosofia| Vuosi =2008 | Julkaisija =Gaudeamus | ISBN = 978-952-495-093-0}}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Pihlajamäki, Heikki & Mäkinen, Virpi & Varkemaa, Jussi (toim.) | Nimeke =Keskiajan oikeushistoria | Vuosi =2007 | Julkaisija = SKS | ISBN = 978-951-746-924-1}}
*{{Kirjaviite | Tekijä =Joutsivuo, Timo & Mikkeli, Heikki (toim.)| Nimeke =Renessanssin tiede | Vuosi =2000 | Julkaisija = SKS | ISBN = 978-951-746-220-4}}

== Aiheesta muualla ==
{{Commonscat-rivi|Medieval science}}

[[Luokka:Keskiajan tiede|*]]